painoton on sielu
sointuni puhtaina soivat
sade ihollani
sen tunnen viimeinkin
pesee pois tuhkan
lian niin mustan
arpien kutinaa
viileydellään
helpottaa
olen taas
täällä
täydellisesti tässä
elämässä
silmissäni tuli
herää uudestaan
nauran
helisen tuuleen
viileään
mitä tuokaan
varjot kuutamon
unelma niin pieni
sydämessä on
se kuiskaa hiljaa
- yhä odotan
eksyit tieltä
etsit sieltä
missä en ole
ollutkaan
- tule, yhä odotan
sisälleni suljen
unelman
missä sen kohtaan
tiedä en
alussa matkan
metsään kurkistan
sen varjoissa
sinun varjosi
näen vilahtavan
hymyilen taas
silmissäni
tuli roihuaa
unelma, pian kohdataan
sointuni puhtaina soivat
sade ihollani
sen tunnen viimeinkin
pesee pois tuhkan
lian niin mustan
arpien kutinaa
viileydellään
helpottaa
olen taas
täällä
täydellisesti tässä
elämässä
silmissäni tuli
herää uudestaan
nauran
helisen tuuleen
viileään
mitä tuokaan
varjot kuutamon
unelma niin pieni
sydämessä on
se kuiskaa hiljaa
- yhä odotan
eksyit tieltä
etsit sieltä
missä en ole
ollutkaan
- tule, yhä odotan
sisälleni suljen
unelman
missä sen kohtaan
tiedä en
alussa matkan
metsään kurkistan
sen varjoissa
sinun varjosi
näen vilahtavan
hymyilen taas
silmissäni
tuli roihuaa
unelma, pian kohdataan
Vastaukset 1
Vanhimmat
...huokaukseni vanki, vaan mietin lähes ilman sanoja tätä:
miksi palasin vielä lukemaan tämän runosi? Se vie jotakin eteenpäin.
Mutta äh miten se nyt menikään...kaukana kumisevan rummun ääni sentään suloinen...Muistaisinpa paremmin. Se tuli mieleeni.