Meidän toinen laumavartijamme (Punku) on hiljalleen toipunut kaverin kuolemasta (17.8), mutta selvästi huomaa, että se ripustautuu meihin aikuisiin. Tein tänään pitkän työpäivän ja palasin kotiin vasta 20 maissa. Minua odotti täällä suunnattoman hellyydenkipeä nallekarhu, joka nojaili ja piti minua hyvänä. Ei ollut mies kelvannut hyvänä pitoon, vaikka olikin ollut lähes koko päivän kotona;=) Istuimme pitkän tovin makuuhuoneessa, jossa Punku-Paksukainen oli pää kainalossani ja ylen onnellinen ilme kasvoillaan. Samoin kasvoni saivat nuuskutushoidon. Siis "kunnon" LGD ei nuole kasvoja, siinä menee kieli pilalle. Joskus ehkä nuolaisee omaa kuonoaan, kun on herkkä hetki ja nuuskuttaa ihmisen kasvoja;=)
Koiran masennuksesta
KSa
6454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
myöhään mutta kuitenkin
Ei koira kaveriaan muutamaan viikkoon,kuukauteen eikä vuoteenkaan unohda, kun tulee jossain vastaan saman näköinen/oloinen koira niin häntä heiluu ja vetäminen sinne alkaa ja voi sitä pettymystä kun ei sitten olekkaan just se oma kaveri :(
Halaa vielä minunkin puolesta ja rapsuttele korvan takaa, kun yksi koiran vuosi on 7 (?) ihmisen vuotta niin kyllä siinä kaveruus punnitaan...
nyt voi jo itkemättä puhua Hibasta. Makuuhuoneen peilissä on vielä Hiban kuolat, ja toistaiseksi ne saavat ollakkin. Kyllä sitä on hullu...
Tuhkat pitäisi vielä hakea, jotta Hiba pääsisi paremmille metsästysmaille kirmailemaan. Toivottavati kukaan ei pidä minua hulluna, mutta Hiba menee isäni seuraksi meidän vaaran laelle nauttimaan Lapista. Sinne minäkin sitten joskus menen;=)
Mutta ilmeisesti ei kirjoittaa itkemättä.
mutta "hurahtaneena" :) varmaankin, meidänkin Oona tuhkattiin silloin ja olisi se talvella voinut jäädä routamaa kaivamatta, luntakin oli silloin 1,5 metriä... ja toisaalta se ettei ole sitten metsän eläimet kaivamassa, kesäkuulla kun pupu kuoli niin on metalliarkussa puuarkun sisällä ettei ole kettujen/koirien vietävänä...
joskus olen saanut koiralta minimaalisen lipaisun kielen kärjellä,ei muuta =)Chow neito nuolisi päästä varpaisiin jos antaisi.
eikä muutenkaan ilmoittele suuremmin tunteistaan, korkeintaan välillä armosta;=) Siinä on pienessä koirassa uskomattoman tiiviisti pakattu itsetunto sekä -varmuus:
Jos tulee yöllä nälkä, niin herätän kaikki, jotta saan ruokaa.
Jos haluan yöllä ulos, niin herätäm kaikki, jotta pääsen ulos.
Jos olen yöllä ulkona, niin herätän kaikki, jotta pääsen sisälle kun haluan.
JNE.
Mielestäni hän on oikea palveluskoira, me suorastaan kilpailemme, että saame tehdä niitä palveluksia. Mutta sitten, Elda-rouva (8v) on varsin innostunut agilitystä ja harrastaa sitä mielellään. Samoin pehmustetuilla makuusijoilla makoilu on Eldan harrastus:=)
Muru on rakastettava koira joka loukkantuu jos hänet ajaa vaikka sylistä pois,on erittäin iloinen mutta tuima vahti(mukamas)pihaatulijoille ystävällinen.On siitä 10 viikon iästä asti antanut aina nukkua,jos on hätä niin hiljaa kaappasee ovea.Ei hauku sisälle tai ulos päästäkseen eikä muutenkaan,vain jos joku vieras tulee pihaan.erittäin itsenäinen,rohkea ja rauhallinen,joskus kuitenkin syli ja rapsuttelu hetkiä vaativa(20 kertaa päivässä),mietiskelijä oikein.Kohtalaisen tottelevainen ja reipas.Ei siis juurikaan sellainen "juntti"kuin rotumääritelmä antaa ymmärtää =)Elämäni toinen iso nelijalkainen rakkaus ;)