Älkää lannistuko provoilijoista!

Myös minulla oli vanhempi veli. Melko erilainen muihin sisaruksiin verrattuna.
Hän menetti luottamukseni tehtyään perättömän ilmiannon minusta pikkuveljestään.

Vanhempieni tiukahkosta uskonnollisesta raamista ei muut sisarukseni ole onnistuneet paeta.
Revin irti itseni totaalisesti ahdistavasta körttiläisyydestä.
Kirjastojen aarteet muuttivat aluksi melko rajusti maailmankuvaani.

Olin pahasti alkoholikoukussa. Ihme, että niin puolustuskyvytön ihminen on voinut
pyristellä vapaammille vesille. Silti olen pitkälle erakoitunut ja syrjäytynyt.

Masennus, epämääräinen alitajunnasta nouseva ahdistus ja ihmisarkuus koituvat lähes tuhokseni.

Nämä ovat olleet osatekijöinä veljesikin ratkaisemattomissa ongelmissa.
Kuolemanajatukset ovat olleet lapsesta lähtien itselläkin.
En koskaan uskonut eläväni eläkeikäiseksi. Elämän selkiytymisessä auttoi
As.dg. Toin sen sen selkeästi esille. Leimojen lätkiminen ympäristön taholta tyssäsi täysin.

Joka tuon kujanjuoksun läpäisee, ei enää hätkähdä nettikirjoittajien arvosteluista.
Pyrkimys realistiseen, järjelliseen maailmankuvaan, on teilannut turvautumisen uskontoon.

Jumalaksi uskottelemamme Kosminen Energia on persoonaton, luonnonlakien synonyymi.
Olemme vuorovaikutuksessa siihen kasvien tai alkeellisten organismien tavoin.

Kuitenkin yhteyttä Kosmiseen on syytä päivittäin vahvistaa - on elämänfilosofiani.

ärtsy assimies kirjoitti:

Myös minulla oli vanhempi veli. Melko erilainen muihin sisaruksiin verrattuna.
Hän menetti luottamukseni tehtyään perättömän ilmiannon minusta pikkuveljestään.

Vanhempieni tiukahkosta uskonnollisesta raamista ei muut sisarukseni ole onnistuneet paeta.
Revin irti itseni totaalisesti ahdistavasta körttiläisyydestä.
Kirjastojen aarteet muuttivat aluksi melko rajusti maailmankuvaani.

Olin pahasti alkoholikoukussa. Ihme, että niin puolustuskyvytön ihminen on voinut
pyristellä vapaammille vesille. Silti olen pitkälle erakoitunut ja syrjäytynyt.

Masennus, epämääräinen alitajunnasta nouseva ahdistus ja ihmisarkuus koituvat lähes tuhokseni.

Nämä ovat olleet osatekijöinä veljesikin ratkaisemattomissa ongelmissa.
Kuolemanajatukset ovat olleet lapsesta lähtien itselläkin.
En koskaan uskonut eläväni eläkeikäiseksi. Elämän selkiytymisessä auttoi
As.dg. Toin sen sen selkeästi esille. Leimojen lätkiminen ympäristön taholta tyssäsi täysin.

Joka tuon kujanjuoksun läpäisee, ei enää hätkähdä nettikirjoittajien arvosteluista.
Pyrkimys realistiseen, järjelliseen maailmankuvaan, on teilannut turvautumisen uskontoon.

Jumalaksi uskottelemamme Kosminen Energia on persoonaton, luonnonlakien synonyymi.
Olemme vuorovaikutuksessa siihen kasvien tai alkeellisten organismien tavoin.

Kuitenkin yhteyttä Kosmiseen on syytä päivittäin vahvistaa - on elämänfilosofiani.

Rankkaa.. tavallaan, mutta elämänhän kuuluukin olla rankkaa. En ainakaan itse osaa edes kuvitella olevani ihminen ja elossa jos ei elämää voi aistia ja tuntea.

Välillä tietenkin vaivaavat yliärtymykset kun sietokykyä ei ole itsellä ympäristön kaikkiin haasteisiin, mutta joiltakin osin kestokyky kokeentuu vahvalta.
Tärkein tekijä on se, ettei muut ihmiset sähellä ja säädä toimia.

Minä en niinkään piittaa sellaisesta jos minua joku mollaa, siis joku ventovieras. Kokonaisuuden kannnalta sellainen kuitenkin on perin haitallista, sillä ihmisten valtaenemmistö on laumasieluja, jotka painaltavat peräkanaa auktoriteettiensä perässä, hoilottavat samoja virsiä ja ralleja ja jos yleiseen käytäntöön pääsee pesiytymään joidenkin suupalttien epäasialliset väittämät assiudesta niin siitähän tietenkin kärsivät myös ne pikkuiset assit joilla on vielä elämä edessään ja maailma täynnä mahdollisuuksia.

Metkaa muuten että kovin monien as-perheiden jälkeläiset kertovat kotioloistaan joissa uskonnollisuuden tiukkuus on näytellyt isoa roolia.. voi se olla kyllä yleisen kulttuurin myötäistäkin. Eiväthän assit ole mitään kaikesta irrallaan olevia.
Ja niinkin on, että ennenvanhaan kun näistä asioista ei ole tiedetty niin monet assit ovat takuulla etsineet elämänhallintaongelmiinsa, ahdistuksiinsa, häpeän tuntemuksiinsa, ties miten väärin ymmärrettyinä ja kohdeltuina lohtua jostakin uskonnollisesta jumalvisioinnista ja siinähän seuraa sit mukana kelpo strutuuri ja jämpti järjestys kuin myös seuraa, jota ei muutoin ehkä olisi?

Meille selvisi veljen kuoleman jälkeen kun oltiin setvimässä sen asioita ja järkkäämässä sen asuntoa tyhjäksi kuin myös hautajaistouhuiluja.. sellainen seikka että hänellä oli todettu vakavalaatuinen verisyöpä ja se taisi olla se oljenkorsi, joka taittoi kamelin selän?

Ongelmia hänelle kasaantui todella paljon, ettenkin sellaisia psyykettä kuormittavia. Ne sitten ajanoloon vaikuttivat myös fyysiseen puoleen.

Liika stressihän se taustalla vaikuttaa paljon.. mutta.. olen aspalsta.net:ssä näistä asioista niin paljon puhunut etten jaksa toistaa itseäni jatkuvasti.
Käy kurkkamassa jos et ole ennen käynyt.
Siellä meillä on "sekalainen seurakunta" vaikka millaisia asseja. Nyt aktiivimmat puuhaavat assiseminaaria, se on pidetty jo useampana vuonna ja perinnettä ei haluta katkaista, päinvastoin lisää ja lisää assiaktiivisuutta ja julkisuutta meille tai siis oireistollemme. Siten ne huhupuheiden siivet lopulta taittuvat ja jonakin päivänä tästäkin oireyhtymästä puhutaan yhtä luonnikkaasti kuin esim. diabeteksestä :)

tavatonko kirjoitti:

Rankkaa.. tavallaan, mutta elämänhän kuuluukin olla rankkaa. En ainakaan itse osaa edes kuvitella olevani ihminen ja elossa jos ei elämää voi aistia ja tuntea.

Välillä tietenkin vaivaavat yliärtymykset kun sietokykyä ei ole itsellä ympäristön kaikkiin haasteisiin, mutta joiltakin osin kestokyky kokeentuu vahvalta.
Tärkein tekijä on se, ettei muut ihmiset sähellä ja säädä toimia.

Minä en niinkään piittaa sellaisesta jos minua joku mollaa, siis joku ventovieras. Kokonaisuuden kannnalta sellainen kuitenkin on perin haitallista, sillä ihmisten valtaenemmistö on laumasieluja, jotka painaltavat peräkanaa auktoriteettiensä perässä, hoilottavat samoja virsiä ja ralleja ja jos yleiseen käytäntöön pääsee pesiytymään joidenkin suupalttien epäasialliset väittämät assiudesta niin siitähän tietenkin kärsivät myös ne pikkuiset assit joilla on vielä elämä edessään ja maailma täynnä mahdollisuuksia.

Metkaa muuten että kovin monien as-perheiden jälkeläiset kertovat kotioloistaan joissa uskonnollisuuden tiukkuus on näytellyt isoa roolia.. voi se olla kyllä yleisen kulttuurin myötäistäkin. Eiväthän assit ole mitään kaikesta irrallaan olevia.
Ja niinkin on, että ennenvanhaan kun näistä asioista ei ole tiedetty niin monet assit ovat takuulla etsineet elämänhallintaongelmiinsa, ahdistuksiinsa, häpeän tuntemuksiinsa, ties miten väärin ymmärrettyinä ja kohdeltuina lohtua jostakin uskonnollisesta jumalvisioinnista ja siinähän seuraa sit mukana kelpo strutuuri ja jämpti järjestys kuin myös seuraa, jota ei muutoin ehkä olisi?

Meille selvisi veljen kuoleman jälkeen kun oltiin setvimässä sen asioita ja järkkäämässä sen asuntoa tyhjäksi kuin myös hautajaistouhuiluja.. sellainen seikka että hänellä oli todettu vakavalaatuinen verisyöpä ja se taisi olla se oljenkorsi, joka taittoi kamelin selän?

Ongelmia hänelle kasaantui todella paljon, ettenkin sellaisia psyykettä kuormittavia. Ne sitten ajanoloon vaikuttivat myös fyysiseen puoleen.

Liika stressihän se taustalla vaikuttaa paljon.. mutta.. olen aspalsta.net:ssä näistä asioista niin paljon puhunut etten jaksa toistaa itseäni jatkuvasti.
Käy kurkkamassa jos et ole ennen käynyt.
Siellä meillä on "sekalainen seurakunta" vaikka millaisia asseja. Nyt aktiivimmat puuhaavat assiseminaaria, se on pidetty jo useampana vuonna ja perinnettä ei haluta katkaista, päinvastoin lisää ja lisää assiaktiivisuutta ja julkisuutta meille tai siis oireistollemme. Siten ne huhupuheiden siivet lopulta taittuvat ja jonakin päivänä tästäkin oireyhtymästä puhutaan yhtä luonnikkaasti kuin esim. diabeteksestä :)

Mielellään olisin sielunveljesi. Elämä on kohdellut assimiehen elämää osin kaltoin.

Toisaalta elämä muistuttaa merta. Ei se tautiluokitusta katso vaan varusteita
ja merimiestaitoa/tekniikkaa, miten siellä pärjätään, hyrrähäärätään.

Kuulun Autismi ja Aspergerliittoonkin. Piti alkuun saada näistä jutuista tietoo. Ei ollu nettii.
Heidän tukihenkilöpuhelimensa oli liian varattu.

Hyvää syksyä Sinulle sielunsisareni tava!

tavatonko kirjoitti:

Rankkaa.. tavallaan, mutta elämänhän kuuluukin olla rankkaa. En ainakaan itse osaa edes kuvitella olevani ihminen ja elossa jos ei elämää voi aistia ja tuntea.

Välillä tietenkin vaivaavat yliärtymykset kun sietokykyä ei ole itsellä ympäristön kaikkiin haasteisiin, mutta joiltakin osin kestokyky kokeentuu vahvalta.
Tärkein tekijä on se, ettei muut ihmiset sähellä ja säädä toimia.

Minä en niinkään piittaa sellaisesta jos minua joku mollaa, siis joku ventovieras. Kokonaisuuden kannnalta sellainen kuitenkin on perin haitallista, sillä ihmisten valtaenemmistö on laumasieluja, jotka painaltavat peräkanaa auktoriteettiensä perässä, hoilottavat samoja virsiä ja ralleja ja jos yleiseen käytäntöön pääsee pesiytymään joidenkin suupalttien epäasialliset väittämät assiudesta niin siitähän tietenkin kärsivät myös ne pikkuiset assit joilla on vielä elämä edessään ja maailma täynnä mahdollisuuksia.

Metkaa muuten että kovin monien as-perheiden jälkeläiset kertovat kotioloistaan joissa uskonnollisuuden tiukkuus on näytellyt isoa roolia.. voi se olla kyllä yleisen kulttuurin myötäistäkin. Eiväthän assit ole mitään kaikesta irrallaan olevia.
Ja niinkin on, että ennenvanhaan kun näistä asioista ei ole tiedetty niin monet assit ovat takuulla etsineet elämänhallintaongelmiinsa, ahdistuksiinsa, häpeän tuntemuksiinsa, ties miten väärin ymmärrettyinä ja kohdeltuina lohtua jostakin uskonnollisesta jumalvisioinnista ja siinähän seuraa sit mukana kelpo strutuuri ja jämpti järjestys kuin myös seuraa, jota ei muutoin ehkä olisi?

Meille selvisi veljen kuoleman jälkeen kun oltiin setvimässä sen asioita ja järkkäämässä sen asuntoa tyhjäksi kuin myös hautajaistouhuiluja.. sellainen seikka että hänellä oli todettu vakavalaatuinen verisyöpä ja se taisi olla se oljenkorsi, joka taittoi kamelin selän?

Ongelmia hänelle kasaantui todella paljon, ettenkin sellaisia psyykettä kuormittavia. Ne sitten ajanoloon vaikuttivat myös fyysiseen puoleen.

Liika stressihän se taustalla vaikuttaa paljon.. mutta.. olen aspalsta.net:ssä näistä asioista niin paljon puhunut etten jaksa toistaa itseäni jatkuvasti.
Käy kurkkamassa jos et ole ennen käynyt.
Siellä meillä on "sekalainen seurakunta" vaikka millaisia asseja. Nyt aktiivimmat puuhaavat assiseminaaria, se on pidetty jo useampana vuonna ja perinnettä ei haluta katkaista, päinvastoin lisää ja lisää assiaktiivisuutta ja julkisuutta meille tai siis oireistollemme. Siten ne huhupuheiden siivet lopulta taittuvat ja jonakin päivänä tästäkin oireyhtymästä puhutaan yhtä luonnikkaasti kuin esim. diabeteksestä :)

Olen myös miettinyt tuota asiaa, että assiperheissä on uskonnollisuus ollut niin tärkeää usein. Monissa assiperheissä on lähes fanaattista ja todella jyrkkää uskonnollisuutta.
Myöskin monet assit ihan nuoristakin, ovat uskovaisia.

Yksi selitys on hyvin yksinkertainen; aspergereilla on taipumus rakastaa totuutta ja heidän maailmankatsomuksensa on hyvin stereotypinen.
Tällöin on varmaan luontevaa, että ollaan taipuvaisia tuohon stereotypiseen totuuden kohteeseen, eli uskontoon. Siitä saa myös turvaa ja tukea erilaisuuteensa.

ritalin kirjoitti:

Olen myös miettinyt tuota asiaa, että assiperheissä on uskonnollisuus ollut niin tärkeää usein. Monissa assiperheissä on lähes fanaattista ja todella jyrkkää uskonnollisuutta.
Myöskin monet assit ihan nuoristakin, ovat uskovaisia.

Yksi selitys on hyvin yksinkertainen; aspergereilla on taipumus rakastaa totuutta ja heidän maailmankatsomuksensa on hyvin stereotypinen.
Tällöin on varmaan luontevaa, että ollaan taipuvaisia tuohon stereotypiseen totuuden kohteeseen, eli uskontoon. Siitä saa myös turvaa ja tukea erilaisuuteensa.

Meilläkin lapsia paljon. Kodin kirjahyllystä löytyi vaan uskonnollista kirjallisuutta.
Onneks oli se koulun oma lainakirjasto.

Ihme kyllä luin Raamatusta murrosiässä 'hyvii kohtia. Jobin kirjasta paljon lohtua.
Sananlaskuista ja Psalmeista, Korkeasta Veisuista pidin ja Sananlaskuista.

Kun pääsin töihin kaupunkeihin, niiden kirjastojen avulla maailmankatsomukseni muuttui.
Koin valtavan 'tieteellisenherätyksen'. Heräsin yks kevätaamu asuntolassa kuin vieraalla planeetalla.
Sitä sisäisten patojen murtumiseniloa kesti toistaviikkoa.

Se oli vasta myöhemmin dg:n saaneelle assipojalle valtaisa murros.
Otin viinaa 10pv putkeen, mutten päihtynyt paljoakaan. Sen teki tiedon maailman avautuminen.

Sillä tiellä olen viimeiseen hengenvetooni.

ärtsy assimies kirjoitti:

Myös minulla oli vanhempi veli. Melko erilainen muihin sisaruksiin verrattuna.
Hän menetti luottamukseni tehtyään perättömän ilmiannon minusta pikkuveljestään.

Vanhempieni tiukahkosta uskonnollisesta raamista ei muut sisarukseni ole onnistuneet paeta.
Revin irti itseni totaalisesti ahdistavasta körttiläisyydestä.
Kirjastojen aarteet muuttivat aluksi melko rajusti maailmankuvaani.

Olin pahasti alkoholikoukussa. Ihme, että niin puolustuskyvytön ihminen on voinut
pyristellä vapaammille vesille. Silti olen pitkälle erakoitunut ja syrjäytynyt.

Masennus, epämääräinen alitajunnasta nouseva ahdistus ja ihmisarkuus koituvat lähes tuhokseni.

Nämä ovat olleet osatekijöinä veljesikin ratkaisemattomissa ongelmissa.
Kuolemanajatukset ovat olleet lapsesta lähtien itselläkin.
En koskaan uskonut eläväni eläkeikäiseksi. Elämän selkiytymisessä auttoi
As.dg. Toin sen sen selkeästi esille. Leimojen lätkiminen ympäristön taholta tyssäsi täysin.

Joka tuon kujanjuoksun läpäisee, ei enää hätkähdä nettikirjoittajien arvosteluista.
Pyrkimys realistiseen, järjelliseen maailmankuvaan, on teilannut turvautumisen uskontoon.

Jumalaksi uskottelemamme Kosminen Energia on persoonaton, luonnonlakien synonyymi.
Olemme vuorovaikutuksessa siihen kasvien tai alkeellisten organismien tavoin.

Kuitenkin yhteyttä Kosmiseen on syytä päivittäin vahvistaa - on elämänfilosofiani.

eikö se ole pantismimia?