Onko kenelläkkän, valtavan tietomäärän omaavista palstalaisista, tietoa homeen ja neurologisten sairauksien yhteydestä???
Minulla on ollut kummallista hermostoperäistä särkyä ja sitä on tutkittu monelta eri kantilta, infektio, autoimmuunisairaus (ms, als jne), B12 puutos jne. mutta toistaiseksi syy ei ole selvinnyt. Särky päättyi tällä erää kolmoishermosärkyyn kasvoissa, tehden sitä ennen minut miltei hulluksi n. 1,5 viikon ajaksi lähinnä lonkissa, ja heijastekipuna olkapäihin ja muihin pienempiin hermosolmukekohtiin. Tiedän että nivelsäryt liittyvät homealtistukseen.
Voisiko tämä liittyä homealtistukseen jo vuosien takaa? Onko muilla kokemuksia?
En halua missään tapauksessa alkaa hihhuloimaan asian kanssa ja väittämään mitään, mutta jos jollakin on kokemusta tai tietoa jaetaan se.
Pitkään Pähkinyt
Minulla on ollut kummallista hermostoperäistä särkyä ja sitä on tutkittu monelta eri kantilta, infektio, autoimmuunisairaus (ms, als jne), B12 puutos jne. mutta toistaiseksi syy ei ole selvinnyt. Särky päättyi tällä erää kolmoishermosärkyyn kasvoissa, tehden sitä ennen minut miltei hulluksi n. 1,5 viikon ajaksi lähinnä lonkissa, ja heijastekipuna olkapäihin ja muihin pienempiin hermosolmukekohtiin. Tiedän että nivelsäryt liittyvät homealtistukseen.
Voisiko tämä liittyä homealtistukseen jo vuosien takaa? Onko muilla kokemuksia?
En halua missään tapauksessa alkaa hihhuloimaan asian kanssa ja väittämään mitään, mutta jos jollakin on kokemusta tai tietoa jaetaan se.
Pitkään Pähkinyt
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja niin kovana, että kävipä usein itsemurhakin mielessä. Niin "älyn ja ajattelun vievää" vihlontaa, poltettakin, nopeaa, että sitä alkoi myös pelkäämään. Kolmen päivän "migreeniä", minkä aikana puhe alkoi puuroutua ja pätkiä, muisti tuli olemattomaksi, kasvot tai toinen puoli kasvoista tunnoton, kylmä, pistelevä. Pää magneettikuvattiin, mutta kaikki oli ok.
"Homelapsella" on epätyypillinen dysfasia. Niin hän kuin minäkin, altistuttuamme yhä uudelleen, alamme "puuroten puhua", etsimme sanoja kuin änkyttäen, juuttuen. Pahimman altistuksen (vauriot piilossa vuosikausia) jälkeen kasvojen toispuoleiset "järjen vievät" hermosäryt loppuivat. Sukulaislääkäri (myös tutkija) väitti migreeniäni perinnölliseksi sen ollessa noin raju, mutta miksi se nyt sitten on loppunut tyystin.. Hän "muisteli ulkoa", että minullakin taisi olla familiaarinen halvausoireinen migreeni. Voihan se tulla vielä joskus. Pahimmillaan tuollainen "migreeni" oli vuotta ennen pahojen k-vaurioiden ilmituloa.
http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&q=neurologisia oireita
Etsi tuolta "neurologisia oireita". Monilla muillakin keskustelupalstoilla on näköjään niistä keskusteltu.
Monilla homesairailla on myös neurologisia oireita. Yhdellä tuntemallani homesairaalla on neurosarkoidoosi, alveoliitti ja astma - yhdellä samalla henkilöllä!
Minullakin epäiltiin MS tautia, ennenkuin löytyi todellinen syy: Työpaikan homealtistuksesta johtuva ammattitauti.
Voimia sinulle!
Toivottavasti saat avun ja syy löytyy!
En minäkään halua paniikkia täällä alkaa lietsomaan kun kuitenkaan ei tiedä, oliko home sairastumiseeni syypää vai ei. Itse sanoisin, että osasyyllinen, suuri sellainen.
Asuminen homeasunnossa oli ehtinyt kestää alle vuoden, mutta sinä aikana olin ehtinyt saada superannokset kaikkea mahdollista suojaamattoman rempan seurauksena ja sitten tuli stressi ja huoletkin olivat niin suuria että ihmettelin kuinka pää räjähtämättä tätä kaikkea kestää. No ei sitten kestänyt.
Minulla tuli vähitellen, n. viikon kuluessa osittainen toispuolihalvaus josta jo nyt toipunut kokonaan. Syytä etsitään vieläkin, mutta tulehdusreaktio/ MS tai jokin muu neurologinen sairaus epäilynä. Muistan täältä lukeneeni eräiden homeiden yhteyttä mm. aivojen demyeliinikatoon.
Voimia sinulle. Epätietoisuus ei ole mukavaa.
Yritin haulla etsiä "demyeliinikato" "demyeliini kato" ja "demyeliini". En minä ainakaan löytänyt täältä.
Tiedän miten hirveää on olla epätietoisuudessa. Oli pitkiä viikkoja ennenkuin todettiin, ettei minulla ole MS tautia. Toinen pitkä tunti oli vuonna 1988, kun gynegologi löysi kyhmyn rinnastani. Olin yksinhuoltaja ja pienempi poikani oli vasta kaksi vuotias. Pääsin samalla reissulla ultaraäänitutkimukseen ja mammografiaan. Tuo tunti jolloin odotin tuloksia ja kävin tutkimuksissa oli todella PIIIITKÄ tunti. Ehdin miettiä kuka pitäisi huolta pikkuisista pojistani jos kuolen rintasyöpään. Isistä ei ollut mihinkään ja olin ihan yksin yksinhuoltajana.
Onneksi se oli vaaraton rasvakyhmy ja sain kasvattaa poikani aikuisiksi. Ensimmäinen poikani täyttää pian 27 vuotta ja on jo avioliitossa. Toinen poikani on 20 vuotias ja hänkin on ollut jo kaksi vuotta kihloissa, eikä asu kanssani.
Tiedän miltä tuntuu kun epäillään jotain vakavaa sairautta (MS ja rintasyöpä, joita ei ollut).
Tiedän myös miltä tuntuu kun lääkäri katsoo silmiin ja sanoo huolestuneena: "Hilkka sinä olet hyvin vakavasti sairas". Kysyin tietenkin: "Kuolenko minä?". Tuo herttainen työterveyslääkäri sanoi syksyllä 1999:"Et sinä kuole, mutta olet hyvin vakavasti sairas". Pelotti ihan oikeasti. Pelotti joka kerran kun keuhkojen tulehdus uusi ja keuhkoja särki, ahdisti, hengitys vinkui, polvet tärisivät, hengästytti keuhkoista kuului rohinoita. Vuodet 1999 - 2004 olivat pelon vuosia. Selviydyin niistä.
Olen selviytynyt jokaisesta inhottavasta astmakohtauksesta senkin jälkeen. Jokainen yökkäämis - yskimis - astmakohtaus on joka kerran yhtä inhottava. Kun tiedän lääkkeden auttavan, pidän ne aina mukanani. Aluksi oli iso kynnys ottaa lääkkeitä julkisella paikalla. Yskänpuuskan ja ahdistuksen tullessa otan lääkkeet myös julkisilla paikoilla. Katsokoon ohikulkijat - niin kyllä moni tuijottaakin kauhistuneen näköisenä. Silloin sanon: "Ei tämä tartu - tämä on astma ja siihen auttaa nämä lääkkeet".
Voimia meistä jokainen tarvitsee!
Voimia sinulle !
Täältä löysin linkin, josta luin demyeliinikadosta, muistaakseni nisuliisun kirjoittama:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000608&posting=22000000009599286#22000000009599286
Olen kysellytkin tuota varovasti lääkäreiltä ja neurologeilta, mutta minulle on esim. vastattu, että keskushermosto on niin suojattu järjestelmä (mm. veri-aivoeste), että tuskin homeet sinne pääsee vaikuttamaan.
Yritän olla katkeroitumatta ja elää niinkuin aina ennenkin. MS ei kuitenkaan aina merkitse maailmanloppua, hyviä vuosia voi olla edessä vaikka kymmeniä. Mutta meillä on ihan taaperoikäisiä lapsia ja en voi olla miettimättä onko minulla siinä vaiheessa kun he ovat koulussa- älyä enää vaikka auttaa heitä läksyissä saati sitten tukea murrosiän mullistuksissa kun sen aika on. No ne ovat sellaisia asioita, joita ei kannattaisi kai etukäteen murehtia. Asioilla on aina taipumus järjestyä.
Mutta ihmismieli on ihmeellinen. Muistan kun ajattelin odottaessani magneettikuvien vastauksia, että jos se on syöpä, voi olla että se saadaan hoidettua kokonaan pois (kunhan ei ole metastaasi). Ja jos se on MS, voin toipua tästä entiselleen, ainakin vähäksi aikaa. Ja jos se on borrelioosi, saan lääkkeet siihen.
Aina tulee kuitenkin mieleen, JOS. Jos emme olisi muuttaneet tänne, olisinkohan silloin terve? Sillon huolet olisivat kai erilaisia, ainahan niitä on, jokaisella.