Olen aikuinen 40v nainen.
Olen koko elämäni pitänyt itseäni lihavana myös silloin kun painoin alle 50.
Nyt painan 70 kaksi lasta ja ihana mies.
Mutta, mutta..tiedän, että olen lihava n. 10 kiloa pitäisi saada pois.
Syön terveellisesti ajoittain mutta sitten yleensä en ehdi kun kerran päivässä enkä silloinkaan syö normaalia ruoka-annosta enempää.
Ajattelen laihduttamista, herään yöllä ja ajattelen laihduttamista, kokeilen läskejäni ja teen suunnitelmia seuraavaan päivään ja taas ajattelen laihtumista.
Olen ollut kaikilla huuhaa dieteillä, olen ollut painonvartijoissa ja silloinkin vedin nesteenpoisto lääkkeitä ja tein vatsahuuhtelun ennen punnitusta ihan vaan , että vaaka näyttäisi enemmän laihtumista.
Minulla on selluliittia olen Lössähtänyt, harmaa ja väritön.
Tänään syön taas terveellisesti iltapäivään saakka, ehkä pitempäänkin.
Eilen oksensin kun minusta tuntui , että nälissäni söin liikaa jopa lastenkin jämät.
Oksennan helposti ilman että työnnän sormia kurkkuuni.
Sitten juon vettä ja taas tulee oksennus ilman pahaa oloa tai kuvotusta.
Olen sekaisin jotenkin, ainoa ajatukseni on laihduttaminen ja se miten sitten olen muka onnellisempi, olen ruma ennen olin suht hyvä.
joo siitä oksentamisesta, oksennan harvoin vain n. 2krt vuodessa.
On minulla ollut 8v sitten himo liikkumis kausi, huipputerveellinen ruokavalio ja salilla kävin jopa 2 krt päivässä, kävelin töihin 12 km ja tulin pyörällä pois ( mieheni toi pyörän aina autossa, meillä oli oma yritys)
Sitten tas kaikki loppui.
Olen lihava ruma ja yksin.
Mikä mulla on vaanolenko "muuten vaan hullu?"
Olen koko elämäni pitänyt itseäni lihavana myös silloin kun painoin alle 50.
Nyt painan 70 kaksi lasta ja ihana mies.
Mutta, mutta..tiedän, että olen lihava n. 10 kiloa pitäisi saada pois.
Syön terveellisesti ajoittain mutta sitten yleensä en ehdi kun kerran päivässä enkä silloinkaan syö normaalia ruoka-annosta enempää.
Ajattelen laihduttamista, herään yöllä ja ajattelen laihduttamista, kokeilen läskejäni ja teen suunnitelmia seuraavaan päivään ja taas ajattelen laihtumista.
Olen ollut kaikilla huuhaa dieteillä, olen ollut painonvartijoissa ja silloinkin vedin nesteenpoisto lääkkeitä ja tein vatsahuuhtelun ennen punnitusta ihan vaan , että vaaka näyttäisi enemmän laihtumista.
Minulla on selluliittia olen Lössähtänyt, harmaa ja väritön.
Tänään syön taas terveellisesti iltapäivään saakka, ehkä pitempäänkin.
Eilen oksensin kun minusta tuntui , että nälissäni söin liikaa jopa lastenkin jämät.
Oksennan helposti ilman että työnnän sormia kurkkuuni.
Sitten juon vettä ja taas tulee oksennus ilman pahaa oloa tai kuvotusta.
Olen sekaisin jotenkin, ainoa ajatukseni on laihduttaminen ja se miten sitten olen muka onnellisempi, olen ruma ennen olin suht hyvä.
joo siitä oksentamisesta, oksennan harvoin vain n. 2krt vuodessa.
On minulla ollut 8v sitten himo liikkumis kausi, huipputerveellinen ruokavalio ja salilla kävin jopa 2 krt päivässä, kävelin töihin 12 km ja tulin pyörällä pois ( mieheni toi pyörän aina autossa, meillä oli oma yritys)
Sitten tas kaikki loppui.
Olen lihava ruma ja yksin.
Mikä mulla on vaanolenko "muuten vaan hullu?"
Vastaukset 13
Vanhimmat
kuka luurankoja kaipaa. lopeta itkeminen ja ole aikuinen.
olla läskinen harmaa taikinainen kasa niin ok.
Kyllä minä olen aikuinen, en vain halua olla näin itseenikyllästyneen näköinen.
Kiitos vaan kannustuksestasi.
Siis tuo, että kaksi lasta ja ihana mies.Mutta kuitenkin loppujen lopuksi yksin ja surullinen. Tuskin selluliitti ja pari ylikiloa tosiaan vetää olon noin murheelliseksi. Eli kaikki hyvin mutta kuitenkin ihan pielessä?
Olen ikäisesi nainen. Tässä iässä sitä huomaa, että kroppa vanhenee ja ruoansulatus hidastuu. Lisäkiloja tulee tosi helposti. Eli nuoruus ja kauneus alkaa kadota. Se pitäisi varmaan vaan osata hyväksyä. Tai sitten yrittää muuttaa elämäntapojaan.
Kertomasi urheiluhulluus ei mielestäni ole normaalia. Ei myöskään bulimia, joka minulle taas puhkesi jokin aika sitten. En osaa pitää bulimiana sitä, että oksentaa vain 2 kertaa vuodessa. Mutta en tiedä, voihan se sitäkin olla.
Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu oman itsensä hyväksyminen, vikoineen ja selluliitteineen. Yritän sitä opetella itsekin... Koetahan sinäkin!
Taisin kirjoittaa ihan väärin..oksennan siis suunnilleen kaksi kertaa kuukaudessa.
Ja lapset ovat ihania , mies komea mutta en ikipäivänä kehtaisi ottaa puheeksi hänen kanssaan ongelmiani.
Hän käyttäytyy niin loukkaavasti ja käyttää aina riitatilanteessa asioita minua vastaan ja saattaa naureskella jopa vieraiden aikana.
Sinulla on kummallinen käsitys ihanista miehistä. Ihana mies käyttäytyy loukkaavasti. Ihana mies käyttää riitatilanteessa heikkouksiasi sinua vastaan. Ihana mies naureskelee sinulle vieraiden kuullen. Ihana mies on komea.
Minun oma ihana mieheni ei koskaan käyttäydy loukkaavasti tai vähättele minua millään tavalla. Voin puhua hänelle kaikesta mieltäni vaivaavasta eikä hän takuulla käytä luottamustani minua vastaan. Hänelle ei tulisi mieleenkään moittia minua ulkopuolisten kuullen tai naureskella minulle yhdessä muiden kanssa. Minun ihana mieheni ei ole mitenkään erityisen komea, vaan ihan tavallisen näköinen herkkä ja sielukas suomalainen mies.
Sulle sitten on ihan o.k. että mies kohtelee sinua tällä tavalla. Hyppivätkö muutkin ihmiset silmillesi, lapsia myöten?
liittyä vaan mormooneihin uudelleen?
Mormoneissa on juuri tuo sama vika, jota avaaja ei huomaa omassa miehessään. Pinnalta ollaan ystävällisiä, mutta sisältä raatelevaisia susia. Avaajan puoliso nujertaa häntä mennen tullen ja on jo syönyt vaimonsa itsetunnon niin alas, että tämä pitää ihanana ihmistä, joka ilmiselvästi kohtelee häntä huonosti ja alentavasti. Vähemmästäkin ihmiset sairastuu psyykkisesti, kuka mitenkin. Avaaja oireilee ruuan kanssa, hän pitää itseään huonona ja rumana ja inhoaa omaa ruumistaan.
Aika outo tilanne ihmiselle, jolla on ihana mies ja ihanat lapset. Kaikki muu on ihanaa, paitsi hän itse omasta mielestään.
Oletko sitten itse miettinyt miten ne mormoonit sinuun vaikuttivat,näin päältäpäin ajatellen ne veivät myötäelämisen kyvyn ja toivat tunteettomuuden. oletkohan sinä edes kyllin terve vastaamaan aloittajalle? Minusta ainakin tuntui erittäin pahalta hänen puolestaan,hän pyysi vilpittömästi apua itselleen ja sinä ja sinunlaisesi haukuitte hänet vielä matalammaksi.
Miksiköhän esimerkiksi nainen antaa hakata itseään vuosia ja vuosikymmeniä lähtemättä pois suhteesta?
Epäilisin syyksi sitä mikä omallakin kohdallani oli eli syyllistäminen.
Auttaisin aloittajaa mutta en pysty koska minulla ei ole syömishäiriöistä oikein minkäänlaista kuvaa ja tälle palstallekkin tulin vain nimimerkkisi perässä kun tutkin eri uskontoja ja sen sellaista.
-Paola-
Henkinen väkivalta ja sorto on siitä juuri niin vaarallista, että se panee ihmisen sortamaan itse itseään. Mormoneilla oli mustaihoisilta kielletty pappeus kaikkine siunauksineen, koska he olivat alempaa Kainin rotua. Naisiin mormonismi suhtautuu niin, että pitää moniavioisuutta Jumalan säätämänä, joskin tällä hetkellä periaatteena, jota ei voida soveltaa. Naisilla ei tietenkään ole pappeutta.
Mormonit uskovat, että vain heillä on oikea uskonto, muut ovat väärässä. Vain mormoneista voi aikanaan tulla Jumalia, jotka saavat oman planeetan jolle voivat luoda oman maailmansa ja siittää sinne henkilapsia, jotka sitten aikanaan syntyvät ruumiillisina ihmisinä. Tällainen omahyväisyys ja oikeassa oleminen on minusta järkyttävää ja sairasta.
Keskustelun avaaja on myös niin syvällä itsensä sortamisessa ja väheksymisessä, että ei itse sitä edes tajua vaan ihannoi itseään halveksivaa ja väheksyvää miestään. Samalla mekanismilla perheväkivallan uhrit suostuvat jatkuviin pahoinpitelyihin ja lapsille selitetään, että on heidän parhaakseen kun heitä lyödään.
Yritin siis herätellä tätä aikuista naista tajuamaan oman ihmisarvonsa. Sen myötä hän voisi alkaa myös pitää paremmin huolta itsestään muutenkin, terveellinen ja riittävä ravinto on perustavanlaatuista omasta itsestä huolta pitämistä.
Tajusitko nyt pointin?
Kuulostaa ihan pahalta neljänkympin kriisiltä.
Vuosia on kuin ainakin aikuisella naisella, mutta itseä ei pysty hyväksymään.
Suosittelisin selvittelemään asiat nyt, vaikka terapiassa. Saisit onnellisemman loppuelämän.
Jos haluat läskisi pois, itse sinun on jotain tehtävä, ei kukaan voi laihduttaa puolestasi. Tukea varmasti saat terveyskeskuksesta, mielenterveystoimistosta tai vaikka Painonvartijoista.
varmaan on kriisi joo mutta se sama kriisi kun on ollut sitten vissiin lapsesta asti.
Taisin syntyä vanhana.
Jos olisin laittanut iäkseni 15vee niin varmaan olisin saanut vähän empatiaa edes, nyt tuli vain entistä huonompi olo.
En minä vanhenemista pelkää lihomista vain.
Näytän paljon, hyvin paljon ikäistäni nuoremmalta mutta olen harmaa ja väritön läski.
Yritänhän minä laihduttaa koko ajan ja aina.
Ei nuo mitenkään ilkeitä vastauksia ole olleet.
no en minä niitä tylyksi ole väittänytkään.
Sama mulle nyt ainakin tiedän, että täältä en kysele enään.
Olette kaikki vaan niin toivonne menettäneitä, ettei teiltä löydy empatiaa edes itsellenne saati muille.