Missä menee se raja, että voidaan sanoa, että on saanut paniikkikohtauksen?
Meinaan kun itselläni on nyt ollut pari viikkoa helppoa, mutta nyt tuntui taas viimeset 2 päivää ahdistavilta.
Niin ja äskön yhdellä tunnilla rupesi yllättäen hirveästi ahdistamaan, en tiedä miksi.
Jotenkin tuntui, että se opettaja katto minua koko ajan ja, että en pysty pääsemään pois tunnilta, enkä kestä lopputuntia, vaan olisi pakko lähteä pois, mutta tuo tunne ei kuitenkaan äitynyty semmoisiin mittoihin, mitä olen saanut, jos olen nähnyt jotain todella pelottavaa.
Silloin mulla on näkö sumentunut täysin tuntunut samalta, kuin olisi nopeasti noussut pystyyn ja ollut hirveä ahdistus.
Niin, että oliko tuo ensimmäisenä sanottu jännitys paniikkikohtausta, vai lievää paniikkia?
Meinaan kun itselläni on nyt ollut pari viikkoa helppoa, mutta nyt tuntui taas viimeset 2 päivää ahdistavilta.
Niin ja äskön yhdellä tunnilla rupesi yllättäen hirveästi ahdistamaan, en tiedä miksi.
Jotenkin tuntui, että se opettaja katto minua koko ajan ja, että en pysty pääsemään pois tunnilta, enkä kestä lopputuntia, vaan olisi pakko lähteä pois, mutta tuo tunne ei kuitenkaan äitynyty semmoisiin mittoihin, mitä olen saanut, jos olen nähnyt jotain todella pelottavaa.
Silloin mulla on näkö sumentunut täysin tuntunut samalta, kuin olisi nopeasti noussut pystyyn ja ollut hirveä ahdistus.
Niin, että oliko tuo ensimmäisenä sanottu jännitys paniikkikohtausta, vai lievää paniikkia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!!!
Itselläni on ollut paniikkihäiriö reilun vuoden ja lyhyesti sanottuna jos kyseiset kohtaukset rajoittavat normaalia elämääsi esim. kaupassa käyntiä, opiskelua tai ihmisten tapaamista, kannattaa hankkia apua. Itse en ensin edes tajunnut paniikkikohtauksiani, mutta myöhemmin huomasin että eihän mulla pahimpaan aikaan ollut elämää ollenkaan. Jos asia häiritsee niin kannattaa jutella asiasta ajoissa.
paniikkikohtauksessa saatta ilmetä monenlaista oiretta. suurimmalla osalla oireet vaihtelevat. tavallisia oireita ovat kuitenkin sydämen tykytys, hikoilu, sekoamisen pelko ym. Itselläni tulee paniikkikohtauksessa pakko päästä tilanteesta/paikasta pois, sydän lyö tuhatta ja sataa, oksettaa, heikottaa, pelkään että sekoan/ kuolen, hikoilen ja ruumis tuntuu olevan tulessa. Itselläni vaikea-asteinen paniikkihäiriö.
Joo, mullakin on näitä oireita, ollu jo noin vuoden.
Viimeks eilen tunnilla sain hirveän 'olon'.. Inhottavinta vaan, kun lääkärit ym. ei halua tutkia tätä multa!! Eikö olekkin käsittämätöntä? :(
Et tosiaan ole ainut! Olen parikymppinen tyttö ja aloitin juuri uudessa opiskelupaikassa. Olen saanut nyt muutaman viikon kauheita ja selittämättömiä kohtauksia tunneilla! Aivan valtava ahdistus ja tuntuu kuin kaikki kyyläisivät! Tänään näkökenttäni alkoi kesken tunnin sumentua ja minusta tuntui, että minun on päästävä ulos koko koulurakennuksesta! Sain jotenkin siinä oltua, vaikka oloni oli sanoinkuvaamattoman huono. Ajatteli koko ajan, että selviän kyllä jos kukaan ei kysy minulta mitään nyt. Järjellä ajateltuna tunti oli vieläpä tavallista rennompi ja kaikilla oli jopa hauskaa. Minä olin aivan paniikissa, vaikka halusin itsekin olla mukana..olen hyvin hyvin surullinen tilastani:(( Pääsen onneksi pian lääkäriin...En tällaista kyllä soisi kenellekään. Miten tästä selviää..