sanomalehden sielu

nautin aamukahvin mä lehteä selaillen,
ihmetellen kuinka he kertovat sen.

niinkuin mikään ei maailmaa koskettaisi,
onko tappaneet sielun, sanomalehden
se vie mun, ajatukseni sinuun
kuinka katsot sä minuun.

etkö ymmärrä, en vuoksi mä pahan kahvin,
mieti ihmistä reunalla lännen nyt viimeisen rannan.
he puhuvat termeillä sivistyksen ja sielun,
unohtaen kai kostoksi minne ne vie sun,
omanarvosi tunnon, liian rohkein sanoin,
etiikan, rakkauden, luonnon avaamattomin hanoin.

suljen lehteni, annan hiustesi pellavan tuoksun,
rauhoittaa mieleni, ajatusteni juoksun.
tän elämän tarkoitus ei ole kai estää,
tyhmyyttä, pelkoa, kipua enempää kestää.
vaan nauttia hetkistä, tuoksusta savuisen tuvan,
seurassasi lämmöstä saunan, lehdeltä sain vielä luvan.

----------

tämä jatkojalostui alempaa vastauksestani, nyt ihan omaksi runokseen. sitä löytää, mitä etsii. kai sitä rakkautta tuostakin ;)
5282
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

pidetään mielessä,
mikään ei oo pielessä,
en katsetta pitkään
luo suuntaan mihkään
jos sauna lämpöinen
normaali on suomalainen

Äänestä

mutta kaipa siinä jonkinlainen sanomakin oli.

Äänestä
  • ja ihan tavulleen ja tahdilleen, et tainnut saada vain rytmistä kiinni. siinä auttaa pilkut.

    ja juu, oli sanoma.

    Äänestä

  • levoton poika kirjoitti:

    ja ihan tavulleen ja tahdilleen, et tainnut saada vain rytmistä kiinni. siinä auttaa pilkut.

    ja juu, oli sanoma.

    rimmasihan se ja edelleen siinä oli sitä Sanomaakin... taisin keskittyä siihen liiaksi etten huomannut.

    t. E o s t k y m

    Äänestä

  • N o s t k j kirjoitti:

    rimmasihan se ja edelleen siinä oli sitä Sanomaakin... taisin keskittyä siihen liiaksi etten huomannut.

    t. E o s t k y m

    se oli rap-rytmi, siihen kiinni pääseminen vaatii oman olotilansa, hyvä kun saavutit :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


levoton poika kirjoitti:

nautin aamukahvin mä lehteä selaillen,
ihmetellen kuinka he kertovat sen.

niinkuin mikään ei maailmaa koskettaisi,
onko tappaneet sielun, sanomalehden
se vie mun, ajatukseni sinuun
kuinka katsot sä minuun.

etkö ymmärrä, en vuoksi mä pahan kahvin,
mieti ihmistä reunalla lännen nyt viimeisen rannan.
he puhuvat termeillä sivistyksen ja sielun,
unohtaen kai kostoksi minne ne vie sun,
omanarvosi tunnon, liian rohkein sanoin,
etiikan, rakkauden, luonnon avaamattomin hanoin.

suljen lehteni, annan hiustesi pellavan tuoksun,
rauhoittaa mieleni, ajatusteni juoksun.
tän elämän tarkoitus ei ole kai estää,
tyhmyyttä, pelkoa, kipua enempää kestää.
vaan nauttia hetkistä, tuoksusta savuisen tuvan,
seurassasi lämmöstä saunan, lehdeltä sain vielä luvan.

----------

tämä jatkojalostui alempaa vastauksestani, nyt ihan omaksi runokseen. sitä löytää, mitä etsii. kai sitä rakkautta tuostakin ;)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu