Siis itse olen 23vuotias ja nyt 7 kuulla raskaana.. Muutamalla kaverilla on lapsi. Mutta osa ei vielä halua eikä omasta mielestään ole siihen vielä valmiita. Kavereita ollaan oltu jo tooooosi monta vuotta. Siis kysymykseni kuuluu miten juuri ne lapsettomat ovat suhtautuneet teihin? Onko yhteydenpito jäänyt vähemmälle (niinkuin minun kohdalla) vai näettekö edelleen yhtä paljon? Minua harmittaa se että heille olen tällä hetkellä vähän niinkuin liikuntakyvytön, koska en voi juoda yms.. Aluksi viekä jaksoin istua muutaman kerran limulla baarissa heidän kanssa, mutta nyt eivät edes vaivaudu kyselemään vointiani tai muuta.. Itse olen kyllä soitellut mutta en jaksa vain yksi pitää yhteyttä. Niin ja olen senkin huomannut että vauva asioista eivät todellakaan jaksa kiinnostua..kun niistä aloittaa kertomisen. Asiallisia vastauksia kiitos :)
miten kaverinne suhtautuvat teihin?
nimetön :)
6978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi!
Täällä on vähän sama juttu..Oon kans 23 ja 7.kuukausi menossa.Ikäväkseni oon joutunut huomaamaan että kavereita ei tunnu vauva-asiat kiinnostavan ja yhteydenpito on vähentynyt.Onhan se tietenkin niin että kun ei voi hirveesti enää lähteä ulos tms.niin eipä kukaan pyydäkään enää sitten minnekään.Kai se on vaan hyväksyttävä tämä erilaisista elämäntilanteista johtuva yksinäisempi tilanne ja nauttia tulevasta vauvasta eikä murehtia muuta.. :)
Onnellista odotusta!
Mulla taas on siinä mielessä ihania kavereita, että ovat pyytäneet ja pyytävät vieläkin esim. ulos syömään, shoppailemaan, tulevat käymään, minä käyn heidän luonaan jne. Eli mun kohdalla raskaus ei ole vähentänyt yhteydenpitoa, vaikka baareissa ei enää yhdessä käydäkään.
Mutta olen kyllä kuullut että monella kaverit kaikkoaa oman raskauden myötä. Mutta en sinuna vielä huolestuisi, tuskinpa ne kaverit ovat sua unohtaneet. Ja jos ovat, niin eivät taida kovin hyviä kamuja olla... :)
Eri elämäntilanne, eri jutut. Mutta älä huoli vauvan synnyttyä saat uusia kavereita, joilla samat ilot ja murheet. Ne vanhat kaverit ottavat yhteyttä taas kun itse alkavat vauvoja tekemään.
Mulle on kans käyny niin että kaverit on hävinny kun kerroin että oon raskaana :( Harmittaa kovaa ihmeellistä kylläkin että ollaan oltu kavereita pienestä asti. Vaikkakin tulee uusia kavereita ei ne vanhoja korvaa. Mun mielestä kun ne nyt on mut hylänny niin niiden on ihan turha tulla sitte mulle mitään kun ovat samassa tilassa. Saavat itse kokea sen miltä tuntuu olla yksin. Mulla on paljon kavereita jotka ei tykkää lapsista jos ne ei hyväksy mua nyt niin on varmaan parempi että ei olla enää kavereita. Tällä se punnitaan ketkä on tosi ystäviä.
Hei! Harmi, jos ystävät "jättävät" tälläisessä tilanteessa kun juuri tarvitsisi juttelukaveria ilojen ja surujen jakamiseen. Onhan se totta, että ystäviä voi saada sitten lapsen myötä muista äideistä, mutta kyllä omat tutut ja luotettavat ystävät ovat korvaamattomia. Itse olen vasta 19-vuotias tuleva äiti seitsemännellä kuulla myös ja kaikki ystävät ovat olleet alusta asti tukenani. He jaksavat kuunneella raskausjuttujani, vaikka eivät ole olleet koskaan samassa tilanteessa (kaikki nuoria myös) ja ovat kiinnostuneita vauvasta ja varsinkin potkuja tunnustellaan kilpaa :D Vaatteitakin on jo tullut ystäviltä ja yhdessä ollaan ihasteltu äitiyspakkausta. Itsekin lähdin jopa baariin kun maha ei vielä näkynyt, mutta se oli kamalaa (pelkäsin melua ja tupakan savua!) :D sitten en ole liiemmin päässyt minnekään ja välillä se harmittaa. Mutta tieto siitä, että ystävät ovat silti olemassa ja tukemassa, helpottaa. Toisaalta olen huomannut, että kaipaan kyllä myös "samanhenkisiä" ja samassa tilanteessä olevia ystäviä ja siksi olen mennyt vauva-kerhoon. Siellä kaikki ovat vaan n.25-30 vuotiaita ja kaipaisin juttelukaveria muista nuorista äideistä. Jos joku nuori äiti haluaisi kirjoitella voi laittaa mailia osoitteeseen: [email protected]
Ihmettelen niin monia samanlaisia tarinoita. Ilmeisesti minulla on tavallista parempia ystäviä, vaikka lapsettomia ovatkin.
Olin 21, kun tulin raskaaksi. Toki ystävät olivat hieman järkyttyneitä, eikä yksi jopa tiennyt, olisiko pitänyt suruvalitella vai onnitella (oliko totaalivahinko, joka pilaisi elämän vai onnellinen asia). Silti he olivat lähes koko raskausajan vilpittömän uteliaita mahaani kohtaan. Mm. juhannusta vietettiin perinteiseen tapaan meillä, eikä kukaan kyseenalaistanut sitä, että he eivät olisi esimerkiksi kehdanneet seurassani juoda. Itse ostin tölkkikolaa ja olin yhtä juhlatunnelmissa kuin hekin.
Uskon kuitenkin, että suurimmaksi osaksi kyse oli omasta asenteestani. Kutsuin kavereita meille, pysyin itse mukana menossa, enkä kiinnittänyt kaikkea huomiota itseeni. Vaikka raskaus onkin oman elämän mullistava tapahtuma ja ajanjakso, en olettanut, että he päivät pitkät olisivat kyselleet vointiani. Jaksoin siis keskittyä myös ystävieni elämien tapahtumaan ja olla kiinnostunut heistä, vaikka oma napa kohosikin. Ainoa, mitä jäi hampaankoloon, oli kaveripariskunnan syntymäpäivä, joille meitä ei kutsuttu enää raskauteni loppuvaiheessa - ajattelivat kai, ettemme olisi enää kiinnostuneita muiden örveltämisen seuraamisesta (joka kai totta olikin).
Kun lapsi syntyi, kaikki kävivät kiinnostuneina kyttäämässä, minkä näköinen olento sieltä tuli. Muutimme ja järjestimme tuparit, joissa lapsi luonnollisesti oli osallisena. Toisin sanoen illanvietot jatkuivat samaan tapaan. Nykypäivänä pikkupoika on edelleen mukana lähes kaikissa juhlissa. Hän on ystäväporukan maskotti ja yhteinen lellittävä, johon ollaan kovin ihastuneita. Kun poika menee nukkumaan, jatkamme ilonpitoa.
Toisin sanoen uskallan väittää, että olemalla kiinnostunut muidenkin asioista, vaihtamalla vauvajuttuja vähäisesti (niistä voi sitten turista vaikka anopille), lähtemällä mukaan ja kutsumalla ihmisiä luokseen tai vaikka leffaan, voi säilyttää vauvakammoisimmakin ystävänsä. En itse koskaan tahtonut, että muut ajattelisivat minusta ja puolisostani sitä, että olemme nyt lapsiperhe, joka jää neljän seinän sisään, ja että elämä olisi siinä. Vaikka oman ystäväporukan kanssa usein tuleekin otettua kuppia, voi ystävien kanssa tehdä montaa alkoholivapaatakin asiaa, joista jo shoppailu ja leffaan meno on muissakin viesteissä mainittu. H&M:ssäkin on vaatteita sekä raskaana oleville että meillä tavallisen koon ihmisille. Ei tarvitse mennä aina äitiysvaateliikkeeseen tai vauvatarvikeputiikkiin rahojaan kuluttamaan. Samoissa paikoissa voi edelleen liikkua.
Konkreettisena neuvona ehdotan, että itse kukin ostaa pitsa-ainekset, lähettää kymmenelle parhaalle kaverilleen pippalokutsun tekstiviestinä, jossa mainitaan omien juomien tuomisen olevan tarpeellista (ja sulkuihin, ettei maha vaivaudu, vaikka humalaakin haviteltaisiin) ja hankkii itselleen limua juotavaksi. Musiikki soimaan ja jalalla koreasti, jos siltä tuntuu. Ystävät ovat rikkaus, joista ei kannata luopua.
Lopuksi haluan vielä todeta, että ensimmäisenä vauvakuumeilijana olen ystäväpiirini luotettu tätä nykyä. Minä olen se, jolle ensimmäiseksi kerrottiin vauvauutisesta, koska osaan parhaiten suhtautua tulevaan. Minä olen myös se, jolta voi kysyä kysymyksiä, joita ei omalta äidiltään kehtaa tiedustella: "Muuttuuko pimppi käyttökelvottomaksi yhdyntätarkoitukseen synnyttämisen myötä?" Vastaus: ei.
Hyvää ja ystävällistä syksynjatkoa kaikille odottajille!