Soili näki painajaisenunessa, minulle kävi lähes samoin hereillä ollessa.
Olin keväällä Helsingissä.Lapsenlikkana.
Vein yhtä likotettavista uimakouluun Tapiolan uimahalliin. Pois lähtiessämme en löytänyt millään autoani. Minä kiertelin ja kaartelin parkkipaikalla ja ajattelin jo kutsua poliisin, että autoni oli varastettu. Sitten muistin, että eihän minulla ole ajokortia mukana. No niinpä, olin miniäni autolla liikkeellä, siksi en löytänyt omaani, joka oli kotona Joensuussa.
Olin keväällä Helsingissä.Lapsenlikkana.
Vein yhtä likotettavista uimakouluun Tapiolan uimahalliin. Pois lähtiessämme en löytänyt millään autoani. Minä kiertelin ja kaartelin parkkipaikalla ja ajattelin jo kutsua poliisin, että autoni oli varastettu. Sitten muistin, että eihän minulla ole ajokortia mukana. No niinpä, olin miniäni autolla liikkeellä, siksi en löytänyt omaani, joka oli kotona Joensuussa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sain esimakua , siitä mitä on, kun dementia todella puhkeaa.
Siitä on nyt pari vuotta, mutta muistan sen kauhistuksella.
Tein ostoksia Stokkalla, BodyShopissa ja monessa tutussa liikkeessä, kuten ennenkin olin aina tehnyt.
Seuraava etappi oli parkkihalli.
Aulassa olin yht`äkkiä aivan ”öö”
Yritin kaikkia käytäviä, joka puolella, eikä missään hissiä parkkikellariin.
Jouduin paniikkiin, se oli kauhea tunne.
Tavoitin vartijan, joka ohjasi hissille, jossa olin jo käynytkin usein etsiessäni, mutta joka jostain syystä oli ollut minulle täysin näkymätön
Dementiahan on useinpien meidän kohtalo, jos elämme pitkään.
ollenkaan, että on pieni eläke josta menee 30%:ia veroa.
Sen verran olisi pitänyt edes unessa olla järkeä
sekä päiväsaikaan.
Se sitten iskee se dementia, tai ensin alzheimer.
Soilike ei ole ainoa ihminen maailmassa, jonka eläkkeestä menee veroa 30%. Taidat olla niin kade, ettet pääse siitä mitenkään yli. Sinun täytyy oksentaa samaa ketjusta ketjuun.
Pökköä pesään. Minulta menee 31%. Hähhäh. Olen siis aivan upporikas suurituloinen. Kieriskelen rahoissani enkä tiedä mihin niitä syytäisin. Ajattelin hankkia kesähuvilan Monacosta ja kakkosasunnon Miami Beachilta....
Korut tehdään nykyään niin huonosti että timantteja putoilee koko ajan kadulle. Kyllä se on niin ärsyttävää että. Fifin kaulapannastakin irtosi eilen oikein iso rubiini. Vähät se siitä välitti mutta minua harmitti. Fifillä taitaa olla alzheimer. Se on jo vanha koira.
Mutta ole huoleti et ollut mitenkään sairas. Vaan paniikissa. Ihminen on sellainen kun se jotain hakee oikein kovasti niin ei varmasti löydä. Jos sinä olisit pysähtynyt hetkeksi ja laskenut kymmeneen niin sen jälkeen olisit löytänyt hissille aivan itse.
Oletko kuullu sellasta ,että ei sillä ajokortilla ajeta? No joo olen minäkin etsiny autoani jos vaikka mistä,mutta aina se on löytyny,onneksi.Kerran oli vähällä että en tehny ilmotusta poliisille ,kun se oli kadonnu oikeesti. Poikani oli käymässä kaupungilla ja oli huomannu että parkkiaika on lopuillaan. Ei ollu kolikoita joten siirsi autoni omaan ilmaseen paikkaan ja soitti sitte mulle kun olin jo tuskan hiki päässä sitä etsiny tovin.
Älä sure, näin on käynyt varmaan monelle meistä. Täälläpäin on yksi ostari missä on valtava parkkipaikka, sieltä jos poistuu ajatuksissaan eikä pane tarkkaan merkille mistä, saa kyllä etsiä autoaan hetken aikaa. Onpa tullut etsittyä muutaman kerran, onko alkusoittoa dementialle vai pelkkää hajamielisyyttä, mene ja tiedä.
Toinen painajainen on autolautat kaikkine kansineen. Kuljen sen verran harvoin auton kanssa, että tarkkana pitää olla.
Aikoinaan firmassani oli hallintopäällikkö, hyvin hajamielisenä tunnettu herra, hän etsi autoaan joka päivä kotiin lähtiessään. Kulki välillä useita kertoja pitkin parkkipaikan autorivejä ennen kuin auto löytyi. Kerran hän jopa hälytti poliisit, vaimolla oli auto sinä päivänä ja herra oli sen autuaasti unohtanut. Sattuuhan sitä.
Olin Madeiralla, koko päivä oli omalla autolla kierretty ympäri saarta. Lähdin vielä uima-altaalle iltamyöhällä. Vain iso pyyhe päälläni harhailin hotellin aulassa, enkä löytänyt hissiä. Muistin tuttavani huoneen alakerroksesta ja siellä paruin surkeuttani.
Hotellin aulassa oli iltaohjelmaa ja sitä varten oli suljettu väliovet ja hissit oli niiden takana. Allasbaari oli myös vielä auki.
Pyöräilin kukkokaloja ostamaan. Jätin pyöräni jo yhtä kulmaa aiemmin seinustalle. Paikka pyyhkiytyi muistista ja takaisin lähtiessä olin tööt. Jatkoin kuitenkin tuttua rännikatu-uomaa kotiin päin ja kas vaan: siellä tuli vastaan rakas fillarini. Eilen mietin komean kylpylän paikkakuntaa tosissani. Ikaalinenhan se oli. Nyt on aika mennä sinne. Muistikin saattaa elpyä.