Oli kuuma elokuun yö ja kuutamo möllötti kutsuvana mökkini ikkunasta suoraan silmiini kun heräsin kait sen tuijotukseen. Oli todella lämmin yö ja livahdinkin kenenkään huomaamatta laiturille ja aaltojen viileään syliin. Voi sitä onnen tunnetta kun siellä vedessä uiskentelin ja muistelin menneitä nuoruuden kesiä.Silloin en ollu yksin yöllä uimassa kuten nyt,mutta tunne oli sama. Onko sinulle jääny muistoja menneistä kesän riemuista?
LIVAHDIN KUUTAMOUINNILLE.
Lempisiviä
10787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Laiturilla istuin, lierihattu, dekkari ja punkkulasi.
Aurinko paahtoi , kovasti janotti, joten usein piti lasi täyttää.
Ukkoni huuteli, että elä ota enää
Mutta kun niin maistui hyvältä, enkä muutenkaan ukkoni kielloista piitannut.
Havahduin vedessä kaislojen keskellä, eikä rantaa näkynyt missään.
Heräsin hellästi peiteltynä, omassa sängyssä, hengissä, josta olin suuresti kiitollinen
Punaviini on mulle ollut kauhistus sen jälkeen
Ihanan kauhea painajainen. Taisit pelästyä untasi kunnolla kun punkku ei enää maistu.
Aatteleppa jos se oliski ollu totta!!!
Olisin voinut jäädä sinne kaislojen keskelle umpihuppelissa
Tämä kuuluu tään hupsun mummon opettavaisiin muistoihin
Ilta oli tyyni ja kuu oli nousemassa metsän takaa kun en vielä malttanu nukkumaankaan mennä,niin lähdin ongelle . Ihan vaan matoonki ja siihen mökin edustalle ankkuroin. Kumma kyllä kala ei napannu ja muutin paikkaa hiukka syvemmälle. Taas ankkuri veteen ja onkimaan. Sain muutaman ahvenen,mutta pieniä olivat ja vielä kerran vaihdoin paikka nyt jo niin syvälle että ankkurinaru ei riittäny joten annoin veneen lipua hiljalleen ja laitoin ongen niin syvälle kun siima riitti. Samassa nappasi ja se ei ollu mikään näpy vaan kunnon nykäsy. Aloin kiskoa siimasta käsin ja sainkin sen kalan veneen viereen helposti. Onnekseni veneessä oli haavi ja sillä nostin kalan veneeseen ja voi sitä riemua kun tajusin ,että olin saanu elämäni ensimmäisen lohen ja mato ongella. Loppu onkin sitten se kun herätin mieheni ja näytin saalistani, Uninen ukkokulta totesi vaan ,että perkaa se sit kanssa.Kala oli 1.6kg ja kyllä perkasin ja vielä suolasinkin ja kävimpä vielä uimassakin juhlan kunniaksi.
muistan sen elokuun kuutamoyön, olin mennyt vasta naimisiin ja olimme palaamassa kotiimme vanhempieni luota, poikkesimme valtatieltä Lohtajan kohdassa ja ajoimme Ohtakariin, sillan pohjoisen puolella meri myrskysi vaahtopäinä, riisuimme vaatteet ja juoksimme kuun valossa tyrskyihin, rakastelimme rantahietikolla, vain me kaksi koko rannalla.
Erostamme on kulunut yli kolmekymmentä vuotta, en varmaan tuntisi sua jos vastaan tulisit, päätit liittomme löytämällä toisen, mutta jotain jäi sinusta, tämä muisto joka ei katoa koskaan.
Yöllä, aamulla, sateella, kuutamolla, pimeellä valoisassa, jopa sumussa.
Vesi vaan sais olla sopivan lämmintä, koska vedessä on mukavaa rentoutua.
Olin vierailulla Hämeessä kesämökillä pienen metsäjärven rannalla. Ilta oli venähtänyt jo puoleen yöhön, kun viimeisenä halusin mennä yksin saunomaan ja uimaan.
Yö oli tyyni, tumma ja hiljainen, vesi vielä samettisen lämmintä. Täysikuu oli jo painumassa metsän taakse, mutta antoi kuitenkin kimaltavan kuunsillan, jäin siihen rentoutuneena kellumaan. Ihmeekseni keskitaivaalle oli ilmestynyt "kirkkaita pilviä". En ymmärtänyt mistä ne saivat valonsa, aurinko oli laskenut jo aikoja sitten ja kuukin oli jo kovin alhaalla. Mutta vinhasti pilvet liikkuivat! Ihmettelin ja ihmettelin - ja sitten ymmärsin: revontulia!
Kuinka pieneksi ja mitättömäksi tunsinkaan itseni katsellessani tuota luonnonnäytelmää...
nuorena ja nattina olimme tyttoporukan kanssa elokuun kuutamo yona uimassa,oli sellainen aavemainen tunnelma, meresta nousi usva hamartyvaan yohon,paatimme uida alastoma salmen poikki ja takaisin.
Voi miten ihanasti merivesi hyvaili alastona ruumistamme,vaan rannalta ei loytynytkaan vaateitamme,pojat mokomat olivat piiloittaneet ne,on se hyva ettemme enaa tuntisi toisiamme jos vastaan tulisivat,vaateryostajat ja me, siita on aika huolen pitanyt.
livahdimme kuutamouinnille. Vesi on vieläkin parikymmenasteista.
sukulaisten mökillä pikku-metsälammella on tullut uitua kuutamossa sekä rankkasateessa, vaan revontulia en uimareisulla ole sentään nähnyt.
Olipa toisilla upeita muistoja.