oon vihdoin vuosien yksinäisyyden jälkeen saanut opintojen aloittamisen ansiosta jopa kavereita. ongelma vain on se, että en tiedä enää, että miten kavereiden kanssa ollaan. tarkoitan, että on koko ajan paineita sanoa jotain. eikös ystävien kuulu rupatella keskenään. sen vuoksi menee senat sakaisin ja on yliyrittäminen koko ajan päällä. pelkään niitä hiljaisia hetkiä, jolloin toinen ajattelee, että ei meillä synkkaa-ei oo mitään puhuttavaa. siksi mulla on koko ajan tarve sanoa jotain ja se tuntuu teeskentelemiseltä, koska en mielestäni ole mikään yltiöhöpöttäjä... miten kavereiden kanssa ollaan!?
mistä puhua
vai pitääkö puhua?
3430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
puhua vaikka opinnoista? Kyllä ihmiset muuten sietävät hiljaisia hetkiäkin, ei koko ajan tarvitse olla äänessä. Tai jos hiljaisuus tuntuu jonkun seurassa huonolta, henkilö on väärä.
Hei, mulla oli samantapainen ongelma muutamia vuosia sitten, kun sain ensimmäiset ystäväni - en tiennyt, kuinka olla. Ei sitä kuitenkaan koko ajan tarvitse olla äänessä. Nyt olen sitä paitsi löytänyt ystävän, jonka kanssa saatetaan olla kahdestaan ja hiljaa vaikka viisi minuuttia yhtä mittaa ja on kiva, kun toinen vaan on vieressä!
On se niin hupsua, että näissäkin asioissa on kaksi ääripäätä ja kummatkin ihan yhtä onnettomia. Minulla taas on puhuttavaa, mutta ketään ei kiinnosta kuunnella. Niinpä olen aika hiljaa, vaikken haluaisi. En minäkään tosin ole mikään moottoriturpa, mutta joillekin pienipuheliaisuus on jo liikaa! Se olisi kokonaan eri asia, jos olisin "yksinkommunikoija" enkä kuuntelisi ollenkaan toista. Mutta minä kuuntelen. Kuuntelen toisen mielipiteitä ja kerron myös omiani. Tykkään keskustelusta todella paljon. Ainoa vain, että minulla ei ole ollut mihinkään kunnnon keskuteluun mahdollisuutta pitkään aikaan :'(