Ruumiista irtautumiseen ? Eli lapsena onnistuin joka ilta saamaan sellaisen olotilan sängyssämaatessani.Että irtoan ruumiistani ja leijun katonrajaan.Tunne oli todella todentuntuinen,ja tein sitä harvase ilta.Sittemmin kun ikää kertyi kyseinen harrastus jäi.Ja nyt aikuisiällä kun olen temppua yrittänyt se ei vaan onnistu.Siinä "leijuessa" tuli todella hyvä ja rentoutunut olo.Miksi ei onnistu enää?
Minne katosi kyky
Piru parka
41080
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Harjoittele kotona.
Mene sängylle maaten.
Laita silmät kiinni.
Käy laskemassa huoneesi ikkunat.
Montako niitä on???
Minulla talossa ainakin 4 kappaletta.
Rauhoitu vaikka viinilasin kanssa ja kuuntele matala bassoista musiikkia isolla.
Turvallista matkaa ja muista palata takaisin kehoon.
keski-iällä meditaatio kokemusten myötä. Ensimmäinen kokemus niin vahva, että pelästyin. Myös jotkut tuttavani "tiesivät" tästä spontaanisti syntyneestä kokemuksestani.
En sano tätä kehosta irtautumiseksi, vaan 'vapaaksi kuviokellunnaksi'
äärettömyyden energisessä tilassa. Hyvin eheyttävä, eteerinen kokemus.
Siihen voi päästä esirentoutuneessa tilassa, ei pinnan ollessa tiukilla.
Näyttävät vain syvenevän iän myötä nyt näitä osaa arvostaa; pyrkiä tähän tilaan.
Onnistuu myös hyvin nukutun yön jälkeen autonratissa.
Voit saada tilan takaisin "piru parka" elämällä niin nuhteetonta ja luonnonmukaista
elämää kuin vain mahdollista.
Itsellä erikoisesti rentouttavatkin 'hutikat' käyttävät meditaatioon tarvittavan vireystilan.
Pidän suurena lahjana syvää rentoutumisentilaa. Siitä on hyötyä myös läheisilleni.
Varsinaista ruumista irtautumista.Vaan todellakin kelluin siellä katonrajassa,jotenkin joku esti lähtemästä kauemmas.Sitten jos joku tuli huoneeseen oli paluu "arkeen" ankea.Ja muistui sitten vielä mieleen eräs toinenkin juttu,jota harjoitin.Kuvittelin itseni johonkin todella ahtaaseen paikkaan.Esim jäänalle jossa ei voinut liikkua ollenkaan.Olin jään ja pohjan välissä,tämäkin tunne oli todellinen ihan kuin se leijunta.Ja kun sieltä "puristuksesta" pääsi pois oli olo taas mitä mahtavin.Silloin kun nämä tapahtuivat en ollut kuullut vielä puhuttavankaan mistään ruumista irtautumisesta.Ne olivat vaan omia pikku huvituksia iltojen ratoksi,tulivat ihan itsestään ja sitten taas jonnekkin katosi se kyky.Harmi mutta en vaan saa itseäni enää sellaiseen transiin että alkaisi "leijuttaa"
pois jännite ensin. Lapsena olimme kaikki paljon rennompia.