Olen kaksi kuukautta ootellut et olo belpottas mutta ihan sietämätöntä on ollut. Olen 47-vuotias ja luulenpa vaihtareitten alkaaneen. Menkat on kuukauden myöhässä ja aina olo vaan huononee mitä kauemmin mene e edellisistä menkoista.
Olen niin väsynyt etten meinaa jaksaa kävelläkään...kaikesta muusta puhumattaakaan. Elämän halu on nollassa ja luulen että sekoan. Itkettää vaan.
Olen niin väsynyt etten meinaa jaksaa kävelläkään...kaikesta muusta puhumattaakaan. Elämän halu on nollassa ja luulen että sekoan. Itkettää vaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Minulla oli juuri samanlaiset oireet, kunto oli niin huono etten jaksanut kävelläkään välillä.
Minulla olo koheni aina muutamaksi päiväksi, kunnes taas romahti. Sitä kesti pahinta noin puoli vuotta ja pikkuhiljaa laantui vuosien myötä, mutta hitaasti, hitaasti.
Horminihoito ei auttanut mitään kun eivät antaneet kuin keltarauhashormonia, koska minulla on vieläkin normaalit kuukautiset, olen jo 56v.
Nyt en käytä mitään ja olo on aika hyvä, mutta kuusi vuotta tätä on jo kärsitty.
Sanoivat et menepä maanantaina omalle lääkärille tai opiskelijaterveydenhoitoon.
Sydän lyö 120 kertaa/min ja on sellainen kuumeinen olo vaik ei ole kuumetta. Lämpö on puli astetta korkeammalla kuin viimesen kierron alussa. Ihan kuin olisin raskaana vaikka en ole. On tehty sterilisaatio 15 vuotta sitten.
Soitin vielä koulun päivystävälle lääkärille mutta siellä oli automaatti päällä ja kehoitettiin ottamaan maanantaina yhteyttä.
Olen tässä kesässä muuttunut ihmisraunioiksi. Olen lihonnut 5 kg enkä jaksa huolehtia itsestäni mitenkään. Ihan kuin elämän eliksiiri olisi lopussa!'
Huomenna sitten kerron kuinka kävi. Menen koulun lääkärille.
kun vasta viikon päästä sain ajan.
varata aika ihan vaan yksityiselle gynelle. Nuo olot ei helpota viikossa eikä kahdessa, vuosia niihin saattaa mennä. Tuo alku vaan on kaikkein raskainta.Hyvä ehkä tietää että siihen ei kuole, ja se on osa jokaisen naisen luonnollista tapahtumaa. Hyviäkin päiviä tulee vielä, gynekään ei välttämättä kirjoita hormooneitakaan, riippuu hieman tilanteesta. Ota väsymykseen ja muuhun ensi alkuun vitamiinit käyttöön. Suosittelen C-vitamiini poretta 1000mg 2-3 krt pvässä, sitten b-vitamiinit, magnesium, ja ehdottomasti omega-3. Ne auttaa nopeammin kuin hormoonit ja on muuten hyvä ottaa hormoonien kanssakin. Koita itse voimakkaalla tahdolla piristää itseäsi, esim. käy kävelyllä luonnossa, vaikka et millään jaksaisi tai vedä kunnon hikilenkki juuri silloin kun tuntuu pahemmalta, monesti lenkin jälkeen olo on paljon parempi. Niin ja muuten uiminen viileässä vedessä antaa potkua koneeseen. Tiedän tiedän helppo sanoa lähde lenkille,kun ei todellakaan jaksa mitään, olen kokenut tuon kaiken saman ja vielä pahempaa, mutta kokemuksesta voin sanoa, se todellakin auttaa, elämään löytyy kyllä ilo kun sen itse etsii pienistä asioista.
tulen viiden aikaan kotiin ja lähden aamulla seitsemältä ja pitäs lukea vielä illalla ja tehdä tehtäviä. Loppu aika meneekin huushollin siivoomisessa. Hommia on rästissä ja ne kuormittaa mieltä. En uskalla lähteä lenkkeilemään kun jäseniä särkee ja on yleiskipeä olo. Väsymys on sitä luokkaan että en meinaa penkillä pysyä.
Syön magnesiumia, omega 3:Sta, Beko Fortea, cevi tabsia, ja Pygnogenolia. Olen syönyt jo kaksi vuotta mutta väsymys alkoi tämän vuoden keväällä. Joten....
Taidan ottaa ekan estrogeenikuurin mikä tulee vastaan. Olen niin kyllästynyt tällaiseen elämään. En usko siihen että kannattaisi kärsiä ja katella muutama vuosi. elämä menee hukkaan jos en pysty elämääm täyspainoista elämää tuntemuksieni takia.
ongelmaa kuin nuo vaihtarit. laita elämässä asiat tärkeysjärjestykseen.....kaikkeen ei pysty kukaan
vitamiinien joukkoon vielä karnosiini ja soija.
mitä jos antaisit huushollin välillä olla ja hoitaisit itseäsi nimenomaan liikunnalla se piristää mieltäsi ja sitä myötä pikkuhiljaa väsymyskin tokenee, puhun kokemuksesta. Ei se estrogeeni mikään ihmelääke ole, olet vielä sen ikäinenkin että tuskin noihin ongelmiisi tulee helpotusta estrogeenista. Ja vaikka söisit estrogeenia tarvitset liikuntaa lihakset, nivelet, luusto ja ennenkaikkea mieli. Ei se pelkkä estrogeeni mitään auta. Olet myös kovasti stressaantunut ja ylikuormitettu, minkä vuoksi sinun pitäisi hoitaa itseäsi, jotta jaksat tuon kaiken.
Kyllä sitä aikaa löytyy, itselläni on kaksi urheilevaa lasta kotona, joita siis kuskaan harkkoihin, lapsenlapsi jonka harkat joudun aika usein myös hoitamaan, käyn työssä ja silti ehdin käydä jumppaamassa 4-5 kertaa viikossa. Sitten kotityöt sen jälkeen. Ja miehellä on oma yritys ja hän ei ole käytännössä kotona juuri koskaan.
Kärsin pahoista vv-oireista kaiken tämän päälle, mutta yritän kaikesta huolimatta olla positiivisella mielellä. Ei pillerit oloani paranna.Olen niitä kyllä valmis ottamaan jos niitä ilman en selviä, mutta silti uskon positiivisen elämänkatsomuksen olevan perustana.
kun olen jättänyt huushollin siivomisen imuoroinnin varaan suurinpiirtein. Opiskelut on pakko hoitaa loppuun. Ei ole mitään mistä karsisin kun olen jo karsinut kaiken mahdollisen.
olen jo jättänyt ajat sitten huushollin hoidon vähemmälle. Eli elämme sekasotkussa.
Sinun on vähän vaikea arvioida tai yleensä kenenkään toisen kestämisen rajaa.
Olen yrittänyt olla positiivinen mutta tässä ei nyt se auta. Menkat ovat jo 3 kuukautta kohta myöhässä ja sinä aikana kuntoni on romahtanut. Vielä muutama kuukausi sitten kävin jumpissa monta kertaa viikossa ja nytkin pyöräilen kouluun joten ei tämä huonosta peruskunnosta johdu!
arvioimatta kenenkään toisen tilaa, mutta olen ollut itse tuossa tilassa ja ehkä vielä pahemmassa tuossa 2-vuotta sitten. Minulle lääkäri tarjosi keltarauhashormoonia, mitä söinkin 8kktta, se aiheutti minulle alakuloisuutta lue olin entistäkin väsyneempi. Sitten masennuslääkkeitä, joita en todellakaan halunnut ottaa, koska olen sitä mieltä että masennukseen auttaa syyn poistaminen eikä oireen lievittäminen. Usko tai älä omaan mielialaan voi itse vain vaikuttaa ei kukaan muu. KIRJOITAN SIIS KOKEMUKSESTA,ja minulle liikunta ja lapset oli se oikea hoito, jokainen arvioikoon oman tilansa. Olen siis kanssasisar, joka yrittää vain auttaa. Kannattaa käydä lääkärillä tai juttelemassa jollekkin terveydenhoitajalle. Olet ilmeisesti se lähihoitaja, jonka kanssa olen aikaisemminkin kirjoitellut. Mielestäni tilanteesi on huolestuttava, voisit kuukautishäiriöön saada apua keltarauhashormoonista, mutta älä vai ota Terolut nimistä vastaan, se aiheuttaa masennusta sivuoireena. Ja en yrittänyt väittää että olosi johtuu peruskunnosta, vaan se on tosiasia että liikunta auttaa mielialaan. Kyllä niitä hyviä päiviä tulee vielä.
auta minkään vertaa- siitähän tääkin kolmen kuukauden vuodottomuus johtui kun otin luonnon keltarauhashormoonia ihon kautta. Edellisen kerran Terolut teki saman ja sitä ennen Lugesterone. Joten olen astetta pitemmällä vaihdevuosiongelmieni kanssa kun monet tämän ikäiset. Keltarauhaskuuri auttoi 12 vuotta sitten mutta nyt se lopettaa kuukautiset heti.
Menen keskiviikkona yleislääkärille ja saan kai lähetteen sieltä gynelle toivon mukaan. Mulla on jatkuvat kivut selässä ja vatsassa...ei kovin voimakasta kipua mutta kun se on jatkuvaa.
Ei ollut tarkoitus valittaa mutta kun turhauttaa niin..olen hyvässä fyysisessä kunnossa muuten mutta aina nää hormoonit ovat saaneet mut ihan pois tolaltaan. Synnytyksien jälkeen olin ihan pohjalla 6 viikkoa ja heräsin sitten nopeasti toimintatarmoiseksi kun hormoonitasapaino korjaantui.
Tässä kunnossa en ala juoksulenkkejä pitämään ennen kuin mut tutkitaan perusteellisesti.
Olen yrittänyt soitella jo kuukauden arvauskeskukseen mutta kun ei niin ei. He määräsivät keltarauhasta ja kun se ei minulle kelpaa niin saan olla ilman. Kirjoittelen sitten tänne ihan keventääkseni mieltä. Ei ole lapsia enää kotona kelle valittaisin ja mieskin on reissutöissä.
kun kuukkarit kerran loppu. Minulle kun ensimmäisen kerran määrättiin estrogeeni/keltarauhashormoni-lääkkeet niin kyllä ne heti helpottivat oloa, ei tarvinnut odotella viikkoa tai kahta...
olisi kaikille sopiva ihmelääke! Kaikille se ei sovi! Ja sehän on luonnon omaa kiertokulkua että jossain vaiheessa estrogeenipitoisuus laskee,
Milläs sitä vointia voi sitten kohentaa kun ei voi lääkepurkkiin turvautua.
eihän estorogeeniä sitten pidäkään käyttää, jos se kerran ei sovi! Mutta eihän voi tietää, ellei ole kokeillut.
Estrogeeniähän määrätään monessa muodossa ja vahvuudessa, pilleireinä, laastareina, voiteina, hormonikierukassa jne, yhdessä keltarauhashormonin kanssa tai ilman, riippuen tapauksesta ja hormonipitoisuuskin sietokyvyn mukaan.
Mieluusti kokeilisin estrogeenia kun vain saisin sitä. Huomenna selviää kai jotain kun menen opiskelija terveydenhuollon Ylilääkärille. Luulen, että hän lähettää ainakin verikokeisiin kun on jatkuvia tuntemuksia mahassa.
ei tipu hormoooneja...teki sisätutkimuksen ja määräsi labroista TSH:n, pienen verenkuvan ja sokerirasistuksen. Hän ei kuulemma mielellään antaisi hormooneja koska menkat ovat olleet vasta 3 kuukautta poissa. Viikon päästä on soittoaika ja katotaan sitten tulosten perusteella mitä aletaan tekemään. Hän tuumasi että FSH:ta on turha ottaa koska se on näköjään jo nousussa. Ei auta muu kun jatkaa kärvistelyä!
leikattu rintasyöpä 4½ vuotta sitten,mutta hikoilut oli niin hirveät,että hain gyneltä hormoonit eli geeli muodossa minulle oli se helppo määrät kun kohtu on poistettu kauan sitten ison myoman takia eli en tarvitse kuin estorgeenia töitä pitää jaksaa tehdä ja otan päivä kerrallaan laitan myös tähän käypähoito tekstin hormoonien käytöstä kun on ollut rintasyöpä
Rintasyöpäpotilaan hormonikorvaushoito
Vaihdevuosioireiden hoitoon käytetyn hormonikorvaushoidon on todettu lisäävän rintasyöpävaaraa 1.35 kertaiseksi, kun keskimääräinen käyttöaika on noin 11 vuotta.
Alle 5 vuoden hoidolla ei ole todettu riskiä lisäävää vaikutusta B.
Toistaiseksi ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että hormonikorvaushoito lisäisi rintasyövän uusiutumisvaaraa.
Jos rintasyöpä on hoidettu eikä merkkejä uusiutumisesta ole, ei ole ehdotonta estettä aloittaa hormonikorvaushoitoa, jos muut syyt sitä edellyttävät.
Kuitenkin on syytä ottaa huomioon aiemmin käytettyjen hormonikorvaushoitovuosien määrä ja potilaan taudin uusiutumisriski ja pitäytyä alle 5 vuoden hoitoajassa.
Hoidon hyödyistä ja mahdollisista haitoista pitää informoida potilasta huolellisesti ja päätös tehdään aina potilaskohtaisesti 42.