... ihmistä. Minulla on ongelma. Suuri ongelma. Parisuhteistani mikään ei ole ollut kestävää laatua, ja tällä hetkellä pelkään nykyisenkin suhteeni puolesta..
Olen tyttökauris, takanani on 4-5 tuhoon tuomittua suhdetta. Tällä hetkellä seurustelen itseäni vuotta vanhemman neitsyen (mies) kanssa. Tänään aloitimme pienen tauon parisuhteemme osalta, koska minusta tuntuu että homma ei toimi jos itse en pääse hetkeksi irti kaikesta.
Vaikka toisin luulisi, mieheni on erittäin tunteellinen, oikea romantikko. Itse en näytä tunteitani useinkaan. Vaikka poikaystäväni minulle rakkauttaan vannookin, itse vastaan hänelle "niin määki sua..", vaikka en oikein tiedä tarkoitanko sitä todella.. Osaan näyttää tunteeni kaikille muille eläimille, paitsi ihmisille. Poikaystäväni usein huokaileekin kissaa paijatessani, miksen osoita samanlaista tunnepaloa häntä kohtaan.
Mitä tämä oikein on.. Ensiksi päästän miehen todella lähelle itseäni ja omaa elämääni, kunnes lopulta jokin tulee ja laittaa kapuloita rattaisiin. Siinä vaiheessa en siedä sitä että mies tulee lähelle, jossain vaiheessa hänen puheensakin alkavat kuullostaa siltä että mieluiten teippaisi hänen leipäluukkunsa kiinni.
Löytyisiköhän huonosta isä-tytär-suhteesta syytä siihen, miksi olen välillä niin pirun hankala luonne etten itsekään ote itsestäni selvää...?
Vastauksia kaivaten..
Olen tyttökauris, takanani on 4-5 tuhoon tuomittua suhdetta. Tällä hetkellä seurustelen itseäni vuotta vanhemman neitsyen (mies) kanssa. Tänään aloitimme pienen tauon parisuhteemme osalta, koska minusta tuntuu että homma ei toimi jos itse en pääse hetkeksi irti kaikesta.
Vaikka toisin luulisi, mieheni on erittäin tunteellinen, oikea romantikko. Itse en näytä tunteitani useinkaan. Vaikka poikaystäväni minulle rakkauttaan vannookin, itse vastaan hänelle "niin määki sua..", vaikka en oikein tiedä tarkoitanko sitä todella.. Osaan näyttää tunteeni kaikille muille eläimille, paitsi ihmisille. Poikaystäväni usein huokaileekin kissaa paijatessani, miksen osoita samanlaista tunnepaloa häntä kohtaan.
Mitä tämä oikein on.. Ensiksi päästän miehen todella lähelle itseäni ja omaa elämääni, kunnes lopulta jokin tulee ja laittaa kapuloita rattaisiin. Siinä vaiheessa en siedä sitä että mies tulee lähelle, jossain vaiheessa hänen puheensakin alkavat kuullostaa siltä että mieluiten teippaisi hänen leipäluukkunsa kiinni.
Löytyisiköhän huonosta isä-tytär-suhteesta syytä siihen, miksi olen välillä niin pirun hankala luonne etten itsekään ote itsestäni selvää...?
Vastauksia kaivaten..
Vastaukset 20
Vanhimmat
Joskus kyllä tuntuu siltä että me kauriit ollaan niin samassa veneessä että oksat pois!
Itselläni on takana kaksi sellaista hieman vakavampaa parisuhdetta ja molemmat olen onnistunut ryssimään. Toisessa sorruin pettämään ja tämän teon takia inhoan itseäni koko loppuikäni. Toinen suhde sen sijaan päättyi siihen kun yksinkertaisesti pistin homman poikki ilman mitään sen kummempaa syytä.
Sellaisen asian olen huomannut, että meitä kauriita on hirmu vaikea miellyttää ja pitää tyytyväisenä. Ja se ei ole juuri koskaan sen kumppanin vika vaan syy löytyy sieltä kauriin omasta pääkopasta. Molemmat ex-tyttöystäväni olivat seksikkäitä, hauskoja, fiksuja ja iloisia ihmisiä. Mutta itse ainakin kaurismiehenä en osaa olla onnellinen kovin kauaa. Sitä on vaikea selittää, mutta alan ajan myötä aina työntämään luotani pois niitä ihmisiä, jotka olen ensin päästänyt lähelleni.
Kauris on jollain kieroutuneella tavalla sellainen armoton perfektionisti, joka ei koskaan ole täysin tyytyväinen elämäänsä. Vaadimme itseltämme sekä muilta täysin kohtuuttomia asioita. Ja sitten kun vielä otetaan huomioon nämä kauriin kuuluisat masennus- ja erakoitumiskaudet, niin jo alkaakin soppa olla valmis. Kauris ei vaan ole kumppanina sieltä helpoimmasta päästä. Tarvitsemme rinnallemme todella ymmärtäväisen ja kärsivällisen ihmisen ja sellaiset ihmiset ovat loppujen lopuksi aika harvassa. Ei maailman mahtavinkaan tyyppi jaksaa kauaa katsella kauriin oikuttelua.
Mutta pää pystyyn kuitenkin! En ole itse heittänyt vielä kirvestä kaivoon joten älä heitä sinäkään. Kauris on yleensä itse se kaikkein suurin este sille omalle onnellisuudelleen ja se on sellainen asia johon on mahdollista vaikuttaa. Meillä kauriilla on paha tapa olla kauhean armottomia sekä itsellemme että muille mutta uskon että siitä kierteestä on mahdollista päästä pois. Täytyy opetella tuntemaan itsensä läpikotaisin ja sitä kautta oppia muihin ja heidän rakkauteensa.
Tsemppiä sulle! Meidän kauriiden täytyy aina pitää yhtä, sillä ei meitä kukaan muukaan ymmärrä! =)
Kiitos vastauksesta. Oli todella huojentavaa tietää, että en ole yksin ongelmani kanssa!
Oloni on hieman epätodellinen. En tiedä kumpi olisi parempi, ollakko yhdessä vai erikseen..
Kaikki alkoi siitä, kun poikaystäväni vihjaisi minulle tässä joku aika sitten, että haluaisi minut äidiksi tuleville lapsilleen. Kerroin hänelle, etten pidä lapsista ollenkaan, mutta mies vain intti että hän kääntäisi minun pääni siinä asiassa. Minua alkoi suoraan sanottuna ahdistaa! Mies myös otti kerran sormuksen sormestaan ja laittoi sen vasempaan nimettömääni. Pakokauhu, sitä minä tunsin silloinkin...
Kun selitin poikaystävälleni eilen illalla, että nyt olisi tauon paikka, hän ei oikein käsittänyt ja meni täysin sanattomaksi. Sanoin haluavani olla muutaman päivän yksikseni miettiäkseni asioita. Mies kysyi minulta, kuinka paljon on "muutama päivä". Mutisin jotain viikosta, ja huomasin hänen silmiensä kostuvan... Mies vannotti minua siitä, että laittaisin hänelle edes tekstiviestiä kun kerta ei muuten nähtäisi.. (Eikö hän todellakaan pärjää ilman minua edes vähän aikaa..?) Kun entiset kumppanini ovat lähteneet viikoksi pariksi jonnekin, se ei ole tuottanut minulla minkäänlaista ongelmaa.
En kestä sitä että poikaystäväni tassuttelee perässäni kuin koiranpentu ihan joka paikkaan... (Mutta jos hän olisi koira, asia olisi ihan eri, mikä on sinänsä hassua...) Olen oman tieni kulkija, enkä halua kertoa tekemisiäni muille ellei ole ihan pakko. En myöskään pidä liikkumisesta muiden naisten kanssa, vaan kovin usein huomaan löytäväni itseni äijien seurasta. Tämä taas tekee poikaystävästäni mustasukkaisen, enkä sitäkään halua. Olen tämän vuoksi joutunut jopa katkaisemaan pitkäaikaisen ystävyyssuhteeni erään miehen kanssa..
Rassaavaa..
Niin aattelin vaan ilmasta tän et ENNEN minäkin uskoin horoskooppeihin mut ku alkaa perehtyy näihin tarkemmin niin meitähän löytyy saman tapaisia joka merkeistä... On just niitä jotka haluaa rakkautta,hellyyttä ja sit niitä jotka tahtoo vaan olla vapaa kahleista... Ja itse voin ainakin sanoa et kuulun kumpaankin ryhmään!!
...jos viestini edes vähän helpotti oloa. Vaikuttaa siltä, että poikaystäväsi ei ollenkaan osaa lukea sinua. Hän ei varmasti tarkoituksella ahdista ja painosta sinua, mutta ahdistuneelta ja painostetulta sinä kyllä kuulostat. Se on se yleisin virhe mitä ihmiset tekevät kauriiden kanssa. Eli liian paljon ja liian nopeasti. Kauris on sanomisissaan ja tekemisissään melkoisen hidas ja ahdistuu siksi helposti jos ympärillä tapahtuu nopeaan tahtiin asioita joihin ei oikein itse voi vaikuttaa.
Vaikuttaa siltä että poikaystäväsi oikeasti välittää sinusta. Kukapa nyt ei meihin kauriisiin retkahtaisi! =) Mutta mielestäni sinun täytyy nyt olla itsekäs ja tutkiskella omia tuntojasi. Jos on aiemminkin kokenut epäonnistuneita parisuhteita, niin totta kai siinä alkaa ajattelemaan että eikö tämä lopu koskaan ja enkö nyt vaan voisi yrittää olla tämän nykyisen kanssa vaikka väkisin. Mielestäni väkisin ei kannata tehdä yhtään mitään. Yhdessäolon tulisi tuntua luonnolliselta. Jokaisessa suhteessa on ylä- ja alamäkensä, mutta väkisin ei kannata riutua suhteessa, joka ei tunnu hyvältä.
Kauris viihtyy omissa oloissaan paremmin kuin mikään muu merkki, mutta ei kauriskaan halua olla yksinäinen. Kauris ei todellakaan halua rinnalleen kumppania, joka tassuttelee perässä kuin koiranpentu ja tippa linssissä sovittelee sormusta kauriin nimettömään. Tuo on niin varma tapa karkottaa kauris luotaan.
Kaipaat kumppania joka ymmärtää oikkujasi ja joka pystyy lukemaan sanatonta viestintääsi. Kaipaat kumppania joka kunnioittaa itsenäisyyttäsi, mutta joka on kuitenkin vierelläsi silloin kun häntä tarvitset.
Voimia sinulle sellaisen kumppanin löytämiseen. Mutta älä tyydy sellaiseen ihmiseen, jonka lähellä sinulla ei ole hyvä olla.
Olen kerran kituuttanut 8 kk yhdessä suhteessa, joka oli oikeastaan yhtä helvettiä.. Mutta joo. Mistäpä minä sellaisen miehen löytäisin joka mua ymmärtäis...(... ihan oikeasti..) voi voi.. :|
Minun exäni oli kauris(mies) ja hän oli hyvin paljon kuvaamasi kaltainen; olen itse neitsyt, ja periaatteessa sovimme loistavasti yhteen. Meillä synkkasi niin älyllisellä tasolla kuin makuuhuoneessakin. Tätä auvoa jatkui pari vuotta; sitten alkoi tulla ongelmia.
Kaurismieheni oli aina tyytymätön johonkin. Hän oli perfektionisti, ja ei sietänyt esim. sitä, että suhteemme ei kahden vuoden 'huuman' jälken enää ollut aivan samanlaista. Minä pidin aivan normaalina, että kuherrus loppuu joskus, mutta hän ei tätä ymmärtänyt - oli minussa löytänyt vihdoin 'sen oikean' ja kaiken piti olla täydellistä.
Hän itse myönsi myöhemmin, kun olimme jo eroamassa, että hän on ihmissuhteissaan 'luuseri' - muuten hän oli pärjännyt elämässään loistavasti, takonut mm. rahaa, ja raha olikin hänelle pakkomielle.
Hän osasi olla hyvin negatiivinen, ja myö ilkeä - jonkinlaista masennusta, ja osin myös katkeruutta. Tätä puolta en sitten hänessä enää jaksanut.
Ymmärsin häntä kyllä aina, koska tunsin hänet niin hyvin. Ja hän antoi arvoa tälle. Ehkä neitsyen on jotenkin helppo ymmärtää kauriin mielenliikkeitä; molemmissa merkeissä on realistisuutta, ja parhaana yhdistävänä tekijänä huumorintaju.
onneksi eksyin tänne lukemaan tänä iltana.. nyt ymmärrän omaa eksääni paremmin.. ainakin näin horoskooppimielessä:)
Nyt se on sitten ohi.. Mies oli hämillään, vihainen ja kyseli koko ajan mikä on.. Kunnes sanoin että tunteet ovat vain hävinneet.
Nyt ei ole kovin älyttömän hyvä olo, mutta helpottunut kuitenkin.
Ei tuollaisen jälkeen ole koskaan hyvä olo. Ei ole koskaan helppoa katsoa toista silmiin ja sanoa että tämä oli nyt tässä. Varsinkaan kun toinen ei ole tehnyt oikeastaan mitään väärää. Mutta epätyydyttävässä parisuhteessa oleminen on väärin sekä kumppania että itseä kohtaan. Poikaystäväsi oli ehkä vihainen, mutta sinä tiedät että tämä oli teidän molempien parhaaksi. Ja olen varma että hoidit homman tyylikkäästi, koska kauriit ovat tyylikkyyden perikuvia =) Meitä ei provosoida mihinkään lapselliseen sanaharkkaan, me emme alennu moiseen. Voit olla ylpeä itsestäsi ja ex-poikaystäväsikin osaa varmasti tunteidensa laannuttua arvostaa rehellisyyttäsi. Ainakaan et sortunut pettämään häntä tai jotain muuta tosi alhaista.
Eron jälkeen kannattaa kerätä palaset ja hieman pohtia sitä mitä suhteesta jäi käteen. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan mutta pieni itsetutkiskelu on aina paikallaan. Selvitä itsellesi että kuka oikein olet ja mitä haluat. Älä ryntää suin päin mihinkään korvikesuhteeseen vaan nauti yksinolosta ja omien ajatustesi puntaroinnista. Kannattaa esimerkiksi tavata kavereita. Hyvät ystävät aina helpottavat kauriin melankoliaa =)
Tsemppiä sinulle ja hyvää syksyä!
yhtä juttua, sopiiko. Kirjoitat fiksusti ja viisaasti ihmissuhteista, mutta yksi kohta jäi vaivaamaan. "Mutta epätyydyttävässä parisuhteessa oleminen on väärin". Näinhän asia eittämättä on, mutta korjaa jos ole väärässä: Kauris on erittäin sinnikäs pysymään parisuhteessa, vaikka se olisi kuinka kehno ja epätyydyttävä. Varsinkin, jos on lapsia, yhteistä omaisuutta jne. Täytyy tapahtua kauheita, ennen kuin kauris ottaa ja lähtee - varsinkin mieskauris.
Itse olen oinasN ja allekirjoitan ajatuksesi, mutta oinas myös toimii kuten ajattelee eli lähtee suhteesta, kun huomaa ettei se toimi. Siinä ei oinaalla juurikaan ole vaihtoehtoja, koska hän muuttuu huonossa suhteessa sietämättömäksi sekä itselle että muille.
Totta on, että useimmissa luonnekuvauksissa kauriiseen, ja erityisesti mieskauriiseen liitetään uskollisuuden ja sellaisen tietynlaisen perhekeskeisyyden kaltaisia käsitteitä. Astrologisesti ajatellen kaurista pidetään hyvänä aviomiehenä ja hyvänä isänä. Kauris ottaa alttarilla annetut lupaukset erittäin vakavasti eikä hän ole valmis luovuttamaan heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla. Eikä toisen eikä kolmannenkaan.
Mutta kauriista tulee kamala ihminen jos hän joutuu elämään valheessa. Äärimmäisen realistisena ihmisenä kauris on todella huono pettämään itseään. Kauris suorastaan janoaa aitoutta, joten jos onnellisuus on pelkkää kulissia, niin kauriista tulee erittäin hirveä erittäin nopeasti.
Usein kauriit ovat kuitenkin niin itsepäisiä että he eivät kykene lähtemään huonosta suhteesta. Tämä tarkoittaisi tavallaan myös oman epäonnistumisen myöntämistä ja se on jotain sellaista, johon itsekriittinen perfektionistikauris ei aivan helposti pysty. Kauris ei tajua mikä hänelle itselleen olisi parasta vaikka hän kyllä yleensä ymmärtää mikä olisi parasta muiden kannalta.
Kauris ei siis parisuhteessa ole mitään luovuttajatyyppiä niin kuin ei muutenkaan elämässä. Mutta sen varaan ei kannata laskea että kauriin ikuiseksi kehuttu rakkaus kestäisi mitä tahansa. Missään muussa merkissä tulikuuma ja jääkylmä eivät yhdisty sillä tavalla kuin kauriissa. Kauris kyllä pystyy ottamaan ja lähtemään. Yleensä ei heppoisin perustein, mutta jos syyt ovat tarpeeksi painavat, niin kauris ei epäröi hetkeäkään.
kirjoitat asiaa kauris(m), kiva lukea:))
olen itse kaurisnainen ja seurustelen kauriin kanssa, ehkä selkeintä mitä koskaan, ehkä samankaltaisuus helpottaa ymmärtämistä?
tsemppiä aloittajalle!
Kiitos vastauksestasi. Olisko tässä yksi syy miksi kauris, erityisesti mieskauris, on alakuloinen jopa masentunut niin usein. Ei anna periksi, haluaa luottaa kaiken vielä muuttuvan, tuntee huonommuutta ja melkein tuhoaa itsensä ennen kuin antaa periksi. Oon ajatellut, että tää on semmoinen ristiriita jossa toisaalta kauris pelkää aivan sairaasti, vaikka toisaalta vahva luonne janoaa koko voimallaan muutosta. Tulee tunne, että menee miehenä ja ihmisenä hukkaan, mutta yrittää silti vaikka veren maku suussaan.
Rakkaat kauriit, yrittäkää keventää edes joskus ja edes hiukan ja päästäkää itsenne vähän vähemmällä. Elämää kantaa ja välillä jopa hymyilee. Uskokaa pois. Toivoo oinasN - toinen pässi :)
Eikös olisi helppoa antaa "sitä kuuluisaa empatiaa" myös miehillekin,
ja ainakin jos vielä on jäljellä jotain suurempia tunteita, eikä peittele niitä siltä "rakkaalta",..?
Rakkaus on sokea, viha vielä sokeampi.
Juuri näinhän se asia on. Taitaa usein mennä kuitenkin kokonainen ihmiselämä, ennen kuin jääräpää oppii.
Eikö olekin kauhea ristiriita siinä, että kun toinen olis avoimella antomielellä niin toisessa päässä on vastaanotin rikki - ja sitten toisinpäin. Näin ne kohtaanto-ongelmat sitten helposti syntyy. Sokeutta, kuuroutta ja ymmärryksen puutetta on siis molemmissa päissä.
Pässimäistä viikonloppua :)
https://www.astro.fi/index.php?p=2&up=6&sex=female&&sign=cap
Olen kaurisnainen ja olen omituinen?
Olen saanut kaiken ja kaikkea, mutta en ole onnellinen.
haluan päästä eroon kaikesta hyvästä. Haluan rypeä ja sääliä itseäni kunnes olen taas noussut ylös vuoren huipulle. Kun olen vuoren huipulla haluan äkkiä taas sinne ales rutisemaan?? kunnes taas olen siellä vuoren huipulla. Tätä varmasti jatkuu loppu elämäni?
Olen saanut rakkautta, mutta en osaa antaa rakkautta kuin niille jotka sitä eniten tarvitsevat, rakastan niitä, joita en koskaan itselleni voi saada.
Elämäni on ylä- ja alamäkeä, joita itse kokoajan teen. Olenko niin vaihtelunhaluinen, ettei mikään riitä? Tämä on välillä niin pirun vaikeaa, mutta en osaa muutoinkaan elää..
Että näin!
Just samat ongelmat minulla! Todella rasittavaa tämä tämmöinen. Mutta kun ei muutenkaan osaa elää..
Nyt mulla on jo uus mies. Todella nopeaa toimintaa, etten sanoisi! :-O Se vaan kävi niin, mies hyppäsi elämääni ja PAM, olemme olleet yhdessä kolmisen viikkoa.. Elikkä alle viikon kerkesin sinkkuilla ja taas oltiin menossa!
Välillä en käsitä tätä itsekään ja tuntuu että olisin hieman sekaisin tästä kaikesta..
välillä vähän aikaa yksin ja mieti minkälaisen miehen ja minkälaisen suhteen haluat ni ei tarttis miettiä tuota enää ja et loukkaisi ihmisiä lisää sillä että leikit heidän tunteillaan kun et itse tiedä mitä haluat...
Sun elämäs nyt on lähtenyt käyntiin uuden kaverin kans.Aika nopealta toiminnalta vaikuttaa. ettei jälleen kerran olisi vaan tunteilla leikkimistä.Onko suhde jo päättyny vai jatkuuko se vielä? Toivottavasti olisit löytäny jotain sellaista mikä saa sinut uskomaan vielä rakkauden voimaan. Jos yleinsä pienellä aikajaksolla vielä voidaan puhua rakkaudesta. No tsemppiä sulle loppusyksyyn...Itse olen kiinnostunut tälläisistä asioista kun edessäni on vähän samankaltainen elämäntilanne.