Alle, 30 vuotiaana.. :((
Valvottaa, herättää kysymyksiä?..
Miksi näin?.. :((
Ja.. suunnatonta surua.. :(((
Mutta asiaan..
Millaisen kukkalaitteen ja muistokirjoituksen
valitsisit, jos joutuisit ko. tilanteen eteen?...
Valvottaa, herättää kysymyksiä?..
Miksi näin?.. :((
Ja.. suunnatonta surua.. :(((
Mutta asiaan..
Millaisen kukkalaitteen ja muistokirjoituksen
valitsisit, jos joutuisit ko. tilanteen eteen?...
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kukkalaite on sivuseikka. Niitä ei kukaan todel-
lakaan muista.
Muistokirjoituksena edesmenneelle tiedetyn mieli-
sanoittajan (lauluntekijä, runoilija) monisyinen
ajankuva.
Ettei niitä monikaan jälkikäteen muista,
mikäli ei ole, erityisen kaunis muistovihko.
Pääasiahan on tilaisuus itsessään..
Tuon asian otan selville, sillä
empä tiedä hänen mielisanoituksiaan
lauluntekijää tai runoilijaa ?.. :((
Kiitos Pojongg.. :)))
mutta kaunein muistokirjoitus, jonka tiedän on tämä Eino Leinon Hautalaulu
Levoton on virta ja vierivä laine,
meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmessa meren.
Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se iäks' sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.
Ja.. tuosta Hautalaulusta,
voisi käydä toinen tai kolmas osio?.. :)
Kolmen lukeminen ei onnistu itkulta,
hyvä kun saapi, yhen ulos suustaan..
Kiitos Sinulle.. :))
Syksyn punaisia lehtiä, pihlajanmarjoja, ruusuja, krysanteemeja, tammenterhoja, siemeniä jotka itävät keväällä (orvokkia, ruiskukkaa...)
Muistokirjoitukseksi jokin lyhyt, jonka voi lausua itkun lomassa...
Olen pahoillani puolestasi - yritä jaksaa!
Enkeli Sinulle ^Å^
Syksyn värit sopii, hyvin
tilaisuuden ajankohtaan..
sekä..
lyhyt muistokirjoitus..
pitkä ei onnistuisikaan..
Jaksan mie.. ja.. Hän on..
yksi enkeleistäni :)))
aiheet.
Tää on maailma ruudulla. Aina ei oo halipusi-fiilikset.
Sinä, ilmeisesti olet ns. "päässyt yli"..
omasta surustasi ja läheisesi yllättävän
poismenon, aiheuttamasta kohtaamisesta &
kokemuksesta?..
Kuolema, on osa elämää.. ns. "päätepysäkki"..
jokaisella ajallaan.. vaikka.. sen
ymmärtäminen, viekin oman aikansa...
"Aikamme voi olla lyhyt,
syttyvä,
sammuva kuin liekki".
Ja, sinun luulisi ymmärtävän..
edes jotain?..
mutta.. hmmm......
Elämän koko kirjo..
syntymästä, elämän kaikista kiemuroista..
viimeiseen hengenvetoon....
Nyt M-rk.. Sinulle.. lämmin hali.. :))
No, olkoon.. pussin saat kylkiäisenä.. :DD
Kuolema on niin rehellinen asia, että silloin on sanottava ja kirjoitettava mitä oikeasti ajattelee.Näin voin itse vain toimia ja olen kirjoittanut muistosanat juuri niin kuin tahdon. Se auttaa suruprosessakin, koska kirjoittaessaan voi itkeä ja huutaa ja tuntea kipua ihan rauhassa, jolloin myös purkaa tunteitaan kuollutta kohtaan.
Taidan selittää kauhean sekavasti, mutta sellainen helppo esimerkki tähän oli ns toisen äitini eli mummini (hän lähinnä kasvatti meidät lapset)kuolema, jolloin kirjoitin hänestä aloittamalla aivan typerästä aiheesta kuin mummin ihanista ruuista. Pappi oli vähän tyrmistynyt, mutta jos joku on laittanut sydämensä sapuskan tekoon ja se rakkaus on tullut sitä kautta, niin silloin kirjoitan ruuasta. Se teki tosi hyvää. Valitsin kukiksi hyvin vaatimattomia kukkia, ulkoin kurkku suorana kukkakaupassa ja myyjä tajusi heti mitä haen, joten seistessäni mummin arkun ääressä tiesin teheeni kaiken oikein.
Kauhea sepustus, mutta osanottoni Sinulle ja voimia jatkoon.
että jos koet ystäväsi poismenon vääryytenä sen voi ihan hyvin sanoa ääneen. Mitä ihmettä niillä sanahelinöillä kukaan tekee? Kun jakaa ajatuksensa muille löytyy muitakin, jotka ovat taatusti samaa mieltä.
Sillä ei ole palautus oikeutta,
vaikka me elämää jatkavat,
niin toivoisimme ja haluaisimme, että
kaupan voisi purkaa.. :(((( Nyyyyyhhh....
Niin mie aina teenkin.. Kiitti kikakaks.. :))))
osanottoni suureen suruusi.
On vaikea löytää lohduttavia sanoja Sinulle,
kuten oli muutama viikko sitten ystävälleni,
joka menetti kolme nuorta ystäväänsä viikonlopun aikana.
Läheisen kuoleman tuoma suunnaton suru ja kaipaus
muuttavat muotoaan ja helpottavat vuosien saatossa.
Nuoren ihmisen yllättävä kuolema, jättää kai ikuisiksi ajoiksi
avoimeksi kysymyksen miksi?
Miten sitten hyväksyä asia, joka jää vaille selitystä, syytä?
Muistokirjoituksen sanat valitsisin asioista,
joista hänet erityisesti muistan ja lyhyeen muotoon pukisin...
Sinulle Val toivon voimia jaksaa eteenpäin
ja lähetän ValTavan ison lentohalauksen!
Kilometrin mittainen meilini lootaasi..
antoi suuren lohdun ja tavan purkaa
tuntemuksiaan ja ajatuksiaan tässä
yllättävän traagisessa asiassa.. :))))
Päällimmäisenä on vieläkin kysymys: Miksi?.. :((
Siihen en saa vastausta.. kai ikinä..
mutta, hän teki oman ratkaisunsa.. :((( :)))
Siihen ei ole mitään lisättävää.. kai?..
Eikä sitä päätöstä, voi enää peruuttaa.. :(((((((
Niin kuin kirjotin Sinulle..
On ilo kirjoitella ja vaihtaa ajatuksia,
tämän palstan kirjoittajien kanssa.. :))))
Hevoset.. vapaana kuin.. Hän nyt.. :)))
...lupaa kysymättä pöytään istumaan.
Istuu siinä - mykkänä toljottaa,
kertomatta syitä, antamatta vastauksia…
Hän teki ratkaisunsa. Miksi? Asia, joka
ei kenties koskaan selviä :(((
Helpottaisiko, surevaa tieto syistä?
Ehkä juu, ehkä ei…
Lootassani on tilaa vielä ainakin
1128 kilometriä, Sinulle Ystäväin!
Sinne on saapunut 503 km ilon ja naurun
täyttämiä viestejäsi :)
Nyt eletään aikaa toisenlaista ja annetaan
kilometreittäin tilaa surulle ja itkulle…
Sitten taas koittaa se päivä, joka hälventää usvan
tieltä auringonpaisteen :))
Kulkema suru, istuvat pöytään
lupaa kysymättä ja toisaalta hyvä,
ettemme tiedä, "mihin pöytään"
suunnistavat seuraavaksi?..
Mutta, sekin kuuluu elämämme,
vaikka niin emme haluaisikaan..
Niin teki ja siinä lohduttaa tieto,
että nyt Hänellä on hyvä olla.. :)
Pitkällinen ja raastava taistelu on ohi...
Tietenkin sitä miettii että.. miksi?..
ehkä siksi, että hän ei enää jaksanut,
jatkaa taistelua ja halusi lopullisen helpotuksen oloonsa?..
Onko vahvuutta vai heikkoutta,
tehdä noin raju ratkaisu,
siitä voidaan olla monta mieltä,
miun on tyytyminen Hänen ratkaisuunsa,
ratkaisu on sillä tavalla ihmisen,
oikeus ja niin henkilökohtainen,
etten minä voi siihen vaikuttaa,
voin vain mykistyneenä surra,
niin nuoren ihmisen menetystä..
Lootaasi tupsahtaa huomen aamulla,
sen tukkiva piiiitkä maili,
nyt yritän saada kasvoni, jonkin
näköiseen kuntoon, että kehtaan mennä
tästä ihmisten ilmoillekkin.. :))
Suuret kiitokset Ystäväin,
olet ollut suureksi avuksi ja
helpottaa, kun saan purkaa sinulle sisintäni.. :))**Ruttauksii**.. :)))
vuosi sitten olin tilanteessa, missä olin hautaamassa 22 vuotiasta hevosen selästä pudonnutta tyttöä. :(
Kokenut ratsastaja, mutta niin vain kävi.
Muistokirjoituksestamme en muista..niinkuin en paljoakaan muidenkaan sanoista, mutta lausutut sanat eivät siinä tärkeimpiä olekkaan.
Et sinä ole maan alla..
olet puussa, joka kahisee,
olet metsässä, joka huokailee,
olet vedessä, joka virtaa.
Olet sydämessäni, joka kaipaa..
Kun kukat oli laskettu ja seisoimme hiljaa katselemassa kukkien peittämää arkkua pyrähti kukkiin parvi perhosia*hymyilee*
Jostakin syystä se lohdutti..aivan kuin ne olisivat tulleet saattamaan äkillisesti poistunutta nuorta.
Nuoren kuolema tuntuu aina epäreilulta, väärältä.
Emme siihen kuitenkaan voi vaikuttaa..kuolema ei kysele eikä tiedustele sopiiko, vaikka niin haluaisimmekin.
Meidän pitää vain tahtomattammekkin hyväksyä ja sopeutua.
Heränneet kysymykset jäävät ilman vastauksia, mutta ne valvotut yöt auttavat meitä selviämään surusta muuttaen sen muistoiksi ja kaipaukseksi.
Toivon, että tunnet sen lämmön, minkä lähetän virtuaalisen halauksen muodossa.
Yhtäläisyyksiä.. hevoset ja ikä aika sama.. :((
Kaunis muistokirjoitus.. :)))
Tuo, jättää keveän tunteen jo lukiessa.. :)))
Niin, nuoren ihmisen poismenoa,
ei halua hyväksyä.. vaikka niin pitäisi
kuitenkin tehdä, se oli hänen valintansa,
mitä pitäisi kunnioittaa.. :(((((
Jäljelle jää suunnaton määrä kysymyksiä?,
kaipaus.. mikä muuttaa muotoaan ajan kuluessa.. :))
Kiitos meriv, kaikki Sinulta ja
kaikilta muiltakin saamani lämpö,
sulattaisi Alaskassakin jään.. :))))))))
ja sinne myös jääden...
Otan sydämmelläni osaa suruusi tapahtuneesta...
Kirjoittaisin yhden... jos pystyisin...
Mutta aihetta ajatellen... en pysty siihen kyyneleet silmissäin... jotka tulivat jo ajatuksestakin...
Mille ei ole paluulippuja...
Kiitos Wiljami, myötäelämisestä.. :)))))
Kyyneleitä on silmissä täälläkin....
myötätuntoni, Val :(
Tekstiä onkin vaikea valita, riippuu niin ihmisestä.. se Meriveen teksti oli hieno, jotenkin lohduttava.
Serkkuni kuoli tässä muutama vuosi sitten, ja hän toivoi haudalleen ruusuja, ei viuhkia eikä seppeleitä, vaan kimppuja tai yksittäisiä. Ja se olikin kaunista. Sopi suht nuorelle ihmiselle.
Kiitos, osan tuosta ja kaikkien muidenkin myötätunnosta.. välitän lapsen vanhemmille.. :)))
Olet aivan oikeassa.. siitä jää jo lukiessa..
sellainen kevyt ja hyvä mieliala.. :))))
Niin, miksi kukkavihko?..
merivin teksti ja yksittäiset kukkaset.. :))))
Tuhvetti.. tuosta sain ajatuksen.. Kiits.. :))))
Tämä palsta on mukava kun näkee elämän koko kirjon, pistää miettimään että asiat on ittellään aika hyvin.
Luin tuolla ylempänä että on omasta kädestä... rankkaa, tosi rankkaa :((( siitä kun aina jää niin monta kysymystä ilman vastausta.
Ajatuksiaan ja tuntojaan, teidän
muiden luettavaksi, samalla saa siitä,
itsekkin uusia ajatuksia, joita
voi pohtia monelta kantilta, ajatusmaailma
saa uusia ulottuvuuksia.. :)
Yksin niitä pohtiessa, voisivat olla
aika musta valkoisia ja suppeita?..
Ratkaisu oli raju ja rankka, jättäen
jälkeensä paljon kysymyksiä, mihin
ei ole vastauksia?..
Ainakin tiedän, ettei Häneen koske enään,
se lohduttaa vaikka samalla on suru,
että Hän päätyi tälläiseen ratkaisuun.. :) :(((
Tämä palsta voi olla,
todella suureksi avuksi,
silloin kun sitä.. eniten tarvitsemme.. :)))
näin yhtäkkiä,mitä itse olet ajatellut laittaa?
Avustuksella oma visio.. miulla on
jo päässäni, siitä selkeä kuva.. :)))
tosi surullista. Miksi näin? Sitä ei tiedä. Ehkä meille jokaiselle on annettua tietty määrä elinvuosia ja hänen aikansa päättyi nyt.
Muistovärssyt on vaikeita valita. Tuntuu, ettei sanoilla pysty ilmaisemaan kaikkea, mitä mielessä liikkuu. Eikä varsinkaan lohduttamaan heitä, joita suru eniten koskettaa.
Surullista, nuoren ihmisen elämän
haaskausta.. :((
Vailla vastauksia, asioiden kelaamista että..
miksi, miksi hän?.. nuori ihminen.. :((((((
Niin, kun sekään ei voi olla,
pelkkää "sananhelinää"...
Huomasin juuri, että kaikki peremmin tuntemani alle 30-vuotiaana kuolleet ovat tehneet itsemurhan! :(
Ajatus lakkasi nyt kulkemasta...*mykistyy*
Terävänä ja tarkkana.. kuten aina.. :))
Mykistynyt.. olen itsekkin.. :(((
Sillä ole merkitystä minkälaisia kukkia,värssykin kannattaa ottaa mahdollisimman
helposti luettava:(Tärkeintä on mitä ihminen merkitsi sinulle ja miten hänet muistat,ulkoiset
seikat tulevat aina jälkikädessä.
Meriv kirjoitti kauniisti,ehkä jotain sinnepäin olisi sopiva?
Toivon sinulle paljon voimia niitä tulet tarvitsemaan:( jonain päivänä voi muistella ilman
palaa kurkussa,mutta sinne on vielä matkaa.
Olivat omatkin sanani, kun kuulin
tästä pois menosta.. :(((
Tärkeimpien asioiden pohjalta,
yleensä teenkin valintani.. :)
Merivin teksti oli kaunis..
ja sitä myös lainata aijoin.. :))))))
Kiitos jou.m.. :))))
Olette ihquja ja auttaneet,
enemmän kuin tiedättekään.. :))))
Lämpimin ajatuksin tuestanne Kiittäen Val.. :))))