Apuako täältä vai keskustellen puolison kanssa vaikeistakin asioista?
Tässä tarinamme:
Erosin 7 v. sitten mieheni pettämisen vuoksi. Minulle jäi tuolloin 6- ja 4-vuotiaat pojat, puolivalmis omakotitalo ja sen velat. Ex-miehen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Hän auttoi rakentamaan talon valmiiksi ja on ollut hyvä isä pojillemme. Ei koskaan riitoja elatusmaksuista, viikonlopuista tai lomista. Olemme kumpikin joustaneet tapaamisissa toisen menojen tms. vuoksi. 6v. sitten tapasin uuden miehen, joka muutti luoksemme 4v. sitten. Hänellä on 2 jo aikuista tytärtä. Jo alussa uusi mieheni sanoi, että hän ei puutu poikieni kasvatukseen, vaan jättää sen minulle ja poikien isälle. Minä puolestani kerroin heti alussa, että exäni valheiden ja pettämisen jälkeen en voi kestää, että minulle valehdellaan, minua petetään tai selkäni takana tehdään kaikenlaista. Kerroin myös, että toivon hänen puhuvan minulle rehellisesti kaikesta, myös vaikeista asioista. Olen luonteeltani hyvin vahva ja mies on kiltti, ei ole koskaan huutanut minulle. Itse suutun nopeasti, mutta myös lepyn nopeasti ja pyydän anteeksi.
Nyt poikani ovat murrosiässä 11- ja 13-vuotiaat. Tietokone on se, joka vain kiinnostaa. Pelataan räiskintäpelejä tai ollaan kavereiden kanssa mesessä tms. Tiedän, ettei pelkkä tietokoneella lorviminen ole viisasta. Olen yrittänyt rajoittaa pelaamista.
Olen vaativassa työssä ja teen välillä pitkiäkin päiviä. Pojat ovat oppineet käyttämään minua ja isäänsä hyväksi siten, että soittavat meille töihin kysyen lupaa pelata. Kun olet itse kokouksessa tai muuten hankalassa paikassa, ei ole aikaa kinata, miksei voi pelata, vaan äkkipäätä tulee sitten annettua lupa.
Varsinaiseen aiheeseen:
Nykyinen mieheni ei siis ole puuttunut lasteni kasvatukseen. Viimeisen vuoden aikana hän ei ole myöskään juurikaan puhunut lasteni kanssa tai ollut kiinnostunut heidän tekemisistään. Mitään riitoja ei hänellä heidän kanssa ole ollut. Mieheni ei ole hyväksynyt, etten pidä pojille rajoja. Olemme pariin kertaa asiasta keskustelleet ja minä olen loukkaantunut asiasta kokien sen arvosteluna. Tänä kesänä mieheni sitten on hakenut apua tai tukea kasvautuskäsityksilleen keskustelupalstoilta -ehkä täältä? ja saanut tukea omille käsityksilleen kasvatuksesta. Hän löysi täältä myös mukavan naisen, jonka kanssa vaihdettiin ajatuksia myös puhelimessa tuntien ajan, sadoittain tekstiviestejä. Kun ihmettelin puhelinlaskun suuruutta (liittymä on minun nimissäni), mies valehteli soittaneensa työpuheluita. Kun seuraavakin lasku oli huomattavan suuri, hälytyskelloni soivat. Operaattorilta sain puhelutiedot. Numerosta vastasi nainen... Tilanne oli minulle kirkas: mieheni on pettänyt minua! Vasta nyt sain selityksen, että hän oli hakenut keskustelupalstalta apua kasvatusongelmaamme ja sitten puhunut tuon naisen kanssa myös puhelimessa. Useita kertoja päivässä soitetut puhelut ja kymmenet tekstiviestit päivässä eivät varmaan kaikki koskeneet kasvatusongelmia...
Vaikka ex-mieheni petti ja velehteli, silti sanoin nykyiselleni, että luotan häneen täysin, enkä pelkää, että hän tekisi mitään selkäni takana. Nyt tuo luottamus on hävinnyt. Kokemuksesta tiedän, että se ei enää palaa. Olemme puhuneet nyt kasvatusasiastakin ja kerroin miehelleni, että hänkin olisi voinut tukea minua kasvatuksessa. Hänkin olisi voinut ottaa osaa poikien elämään ja tukea kiinnostusta muuhunkin kuin tietokoneeseen.
Tarinani opetus:
Täältä netistä voi löytyä saman kohtalon kokeineita ja heiltä saa tukea omiin käsityksiin, mutta kukaan muu ei elä sinun elämääsi tai ole täysin samanlaisessa tilanteessa. Aina olisi parempi yrittää, yrittää ja vielä kerran yrittää puhua sen oman puolison kanssa. Kyllä minäkin kuuntelen ja uskon, jos minut laitetaan kuuntelemaan!
Tässä tarinamme:
Erosin 7 v. sitten mieheni pettämisen vuoksi. Minulle jäi tuolloin 6- ja 4-vuotiaat pojat, puolivalmis omakotitalo ja sen velat. Ex-miehen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Hän auttoi rakentamaan talon valmiiksi ja on ollut hyvä isä pojillemme. Ei koskaan riitoja elatusmaksuista, viikonlopuista tai lomista. Olemme kumpikin joustaneet tapaamisissa toisen menojen tms. vuoksi. 6v. sitten tapasin uuden miehen, joka muutti luoksemme 4v. sitten. Hänellä on 2 jo aikuista tytärtä. Jo alussa uusi mieheni sanoi, että hän ei puutu poikieni kasvatukseen, vaan jättää sen minulle ja poikien isälle. Minä puolestani kerroin heti alussa, että exäni valheiden ja pettämisen jälkeen en voi kestää, että minulle valehdellaan, minua petetään tai selkäni takana tehdään kaikenlaista. Kerroin myös, että toivon hänen puhuvan minulle rehellisesti kaikesta, myös vaikeista asioista. Olen luonteeltani hyvin vahva ja mies on kiltti, ei ole koskaan huutanut minulle. Itse suutun nopeasti, mutta myös lepyn nopeasti ja pyydän anteeksi.
Nyt poikani ovat murrosiässä 11- ja 13-vuotiaat. Tietokone on se, joka vain kiinnostaa. Pelataan räiskintäpelejä tai ollaan kavereiden kanssa mesessä tms. Tiedän, ettei pelkkä tietokoneella lorviminen ole viisasta. Olen yrittänyt rajoittaa pelaamista.
Olen vaativassa työssä ja teen välillä pitkiäkin päiviä. Pojat ovat oppineet käyttämään minua ja isäänsä hyväksi siten, että soittavat meille töihin kysyen lupaa pelata. Kun olet itse kokouksessa tai muuten hankalassa paikassa, ei ole aikaa kinata, miksei voi pelata, vaan äkkipäätä tulee sitten annettua lupa.
Varsinaiseen aiheeseen:
Nykyinen mieheni ei siis ole puuttunut lasteni kasvatukseen. Viimeisen vuoden aikana hän ei ole myöskään juurikaan puhunut lasteni kanssa tai ollut kiinnostunut heidän tekemisistään. Mitään riitoja ei hänellä heidän kanssa ole ollut. Mieheni ei ole hyväksynyt, etten pidä pojille rajoja. Olemme pariin kertaa asiasta keskustelleet ja minä olen loukkaantunut asiasta kokien sen arvosteluna. Tänä kesänä mieheni sitten on hakenut apua tai tukea kasvautuskäsityksilleen keskustelupalstoilta -ehkä täältä? ja saanut tukea omille käsityksilleen kasvatuksesta. Hän löysi täältä myös mukavan naisen, jonka kanssa vaihdettiin ajatuksia myös puhelimessa tuntien ajan, sadoittain tekstiviestejä. Kun ihmettelin puhelinlaskun suuruutta (liittymä on minun nimissäni), mies valehteli soittaneensa työpuheluita. Kun seuraavakin lasku oli huomattavan suuri, hälytyskelloni soivat. Operaattorilta sain puhelutiedot. Numerosta vastasi nainen... Tilanne oli minulle kirkas: mieheni on pettänyt minua! Vasta nyt sain selityksen, että hän oli hakenut keskustelupalstalta apua kasvatusongelmaamme ja sitten puhunut tuon naisen kanssa myös puhelimessa. Useita kertoja päivässä soitetut puhelut ja kymmenet tekstiviestit päivässä eivät varmaan kaikki koskeneet kasvatusongelmia...
Vaikka ex-mieheni petti ja velehteli, silti sanoin nykyiselleni, että luotan häneen täysin, enkä pelkää, että hän tekisi mitään selkäni takana. Nyt tuo luottamus on hävinnyt. Kokemuksesta tiedän, että se ei enää palaa. Olemme puhuneet nyt kasvatusasiastakin ja kerroin miehelleni, että hänkin olisi voinut tukea minua kasvatuksessa. Hänkin olisi voinut ottaa osaa poikien elämään ja tukea kiinnostusta muuhunkin kuin tietokoneeseen.
Tarinani opetus:
Täältä netistä voi löytyä saman kohtalon kokeineita ja heiltä saa tukea omiin käsityksiin, mutta kukaan muu ei elä sinun elämääsi tai ole täysin samanlaisessa tilanteessa. Aina olisi parempi yrittää, yrittää ja vielä kerran yrittää puhua sen oman puolison kanssa. Kyllä minäkin kuuntelen ja uskon, jos minut laitetaan kuuntelemaan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
oliko sulla antaa pojille mitään tähän tilalle:
"Tiedän, ettei pelkkä tietokoneella lorviminen ole viisasta. Olen yrittänyt rajoittaa pelaamista."
Onko pojat ohjattu muuhun toimintaan,eikä vain tylysti kielletty tietokonemaailmaa.
Antaa aikaa ja tukea muihinkin harrastuksiin.
Vähän oli asian vierestä "mutta särähti korvaan."
On ollut jalkapalloa, partiota, musiikkia, lennokin rakentelua
haluaisikaan harteilleen uusi mies jos vanhakin on olemassa.Se vaan rassaa, että miten siellä kodissa elellään, onko mitään rajoja...
aika rankkaa poikien kanssa, luultavasti pääset helpommalla ilman uutta miestä, siis kasvatuksesta.
ei ne muuten siellä pysy...juujuu..kiva..ai mitäh...puolihuolimattomasti tokaistut jutut ei auta. Kohta saat tapella niitten kans kaljasta ja tupakasta,kun nyt riitelet sen tietsikan kanssa.
Otappa äkkiä ohjat takaisin käsiis,etteivät rupea enempää hyppimään silmille...
osallistu,kysele,utele,näytä niille,että välität...
tiedätkö,kenen kanssa ne kulkee kylillä?
kulkevat kylillä.
Olen huutanut jalkapallokentän laidalla kannustushuutoja, olen vienyt partioon, ollut mukana retkillä, soittotunneilla, vienyt lennättämään lennokkia, vienyt opettelemaan laskettelua...
Pidän itseäni kyllä ihan valistuneena vanhempana.
Tarinani pääasia oli, että kannattaisi yrittää puhua sen puolison kanssa niistä keskinäistä suhdetta hankaavista asioista, eikä lähteä etsimään lohduttajaa, joka "ymmärtää" sinua puolisoa "paremmin".
Olen nyt puhunut asiasta tuntikausia puolisoni kanssa ja hänkin myöntää, että hän olisi voinut tukea minua enemmän kasvatuksessa ja kannustaa hänkin osaltaan poikiani muiden harrastusten pariin. Tuo vaan tulee nyt turhan myöhään, kun en enää luota mieheen!
mutta jos asutaan yhdessä, niin uskon kyllä, että kahden vanhemman ohjaus ja kasvatus tuottaa parempia tuloksia kuin jos vain toinen yrittää ja toinen vetäytyy passiivisena.
Olenhan minä ennenkin ollut yksin poikineni, en sitä pelkää. Halusin vain viestittää, että PUHUKAA hyvät ihmiset sen puolison kanssa niistä hankalistakin aiheista. Laittakaa se toinen KUUNTELEMAAN teitä! Kun sitten luottamus menee, sitä on kovin vaikeaa korjata. Aina jää säröjä... Kokemuksesta tiedän!
Niin, olisiko kannattanut kuunnella silloin kun miehesi yritti kasvatsuasioista kanssasi puhua! Olisi, mutta sen sijaan loukkaannuit kun miehesi kehtasi mennä sinua "arvostelemaan".
Itse mainitsit, että miehesi on kiltti. Ehkäpä hän ei sen takia "uskaltanut" enää toista kertaa yrittää sinun kanssasi asiasta puhua, ja melko ymmärrettävästi haki tukea keskustelupalstoilta, niinkuin sinä itse nyt teet. Se ei ole väärin, mutta tuo puhelinjuttu jo on rajamailla. Ei kuitenkaan kuulosta hyvältä syyltä eroon, ainakaan minun mielestäni.
"Kannattaisi yrittää puhua sen puolison kanssa niistä keskinäistä suhdetta hankaavista asioista, eikä"...ottaa heti nokkiinsa jos toinen jostain huomauttaa...
Pata kattilaa soimaa.
Olen täällä ensimmäistä kertaa, enkä todellakaan hae täältä tukea. En ole pata, joka kattilaa soimaa. Myönsin kyllä, etten kuunnellut, koin mieheni mielipiteet arvosteluna. Mutta kerroin myös miehelleni, että kyllä minut olisi saanut kuuntelemaan, kun yrittää! -ja hänkin myönsi sen. Totta kai koen itsekin syyllisyyttä, etten ottanut vastaan mieheni mielipiteitä.
Halusin tällä kirjoituksellani vaan kertoa esimerkin, mihin puhumattomuus ja avun hakeminen näiltä palstoilta saattaa johtaa. Uskon -ehkä olen ainoa- täydelliseen luottamukseen puolisoiden välillä. Nyt tuo luottamus on meiltä hävinnyt. Toki täältä saa neuvoja, ihan hyviäkin, mutta parasta on puolisoiden välinen luottamus ja kyky puhua (sekä ottaa vastaan -koskee myös minua) vaikeistakin asioista.
Nyt lopetan itse tämän keskustelupalstan käytön. Toivon teille kaikille onnellista elämää uusperheissänne!