Tilasin ajan terveyskeskukseen erittäin pitkän pohdinnan jälkeen, mutta lopulta olin valmis myöntämään julkisesti, että olen masentunut, loppuunpalanut, en jaksa, en halua mitään, ei kiinnosta, en voi hoitaa lapsiani..
Tilanteeni selostin lääkärille ( en ole edes työelämässä, joten en hakeutunut sinne sairasloman takia )tilanteeni, miten vaikeaa on aamulla aloittaa uusi päivä, itku tulee jo ensimmäisen varttitunnin aikana jne.
Ei tainnut olla lääkärillä hyvä päivä, laittoi minut verikokeisiin ja otettiin pieni verenkuva.
Suoraan ei sanonut hän kertaakaan, että olen masentunut tai kysynyt minulta olenko masentunut. Jotenkin ohitti koko aiheen.
Olin valmistautunut henkisesti tilaisuuteen, olin valmis ottamaan vastaan tarjottavaa lääkitystä, koska tätä on jatkunut jo yli puoli vuotta.
Varmaan sain vain valittajan maineen ja takuuvarmasti itselle alemmuuskompleksin ja kynnys mennä sinne takaisin kyllä nousi taivaisiin. Mielialani ja masennukseni syveni entisestään.
En tiedä. Pieni paikkakunta, usein sama lääkäri vastassa. Mihin sitten?
Tilanteeni selostin lääkärille ( en ole edes työelämässä, joten en hakeutunut sinne sairasloman takia )tilanteeni, miten vaikeaa on aamulla aloittaa uusi päivä, itku tulee jo ensimmäisen varttitunnin aikana jne.
Ei tainnut olla lääkärillä hyvä päivä, laittoi minut verikokeisiin ja otettiin pieni verenkuva.
Suoraan ei sanonut hän kertaakaan, että olen masentunut tai kysynyt minulta olenko masentunut. Jotenkin ohitti koko aiheen.
Olin valmistautunut henkisesti tilaisuuteen, olin valmis ottamaan vastaan tarjottavaa lääkitystä, koska tätä on jatkunut jo yli puoli vuotta.
Varmaan sain vain valittajan maineen ja takuuvarmasti itselle alemmuuskompleksin ja kynnys mennä sinne takaisin kyllä nousi taivaisiin. Mielialani ja masennukseni syveni entisestään.
En tiedä. Pieni paikkakunta, usein sama lääkäri vastassa. Mihin sitten?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta vaikuttaa todella järkevältä että ensin katsotaan onko jotain fyysistä vikaa joka voi masennusta aiheuttaa, ainakin verenkuva ja kilpirauhasarvot yleensä pitäisi katsoa. Sen jälkeen pitäisi kyllä varata uusi käynti...
voithan mennä yksityiselle ..on ainakin isommissa paikoissa kun en tiedä missä asut
ei ole huolimaton! kannattaa mennä yksityiselle, vaikka maksaakin enemmän!
Voit ottaa yhteyttä myös mielenterveystoimistoon, (sinne ei kaikilla paikkakunnilla tarvita lähetettä).
ihan normaalia taudin kartoitusta. kun kokeiden tulokset selviää ja meet taas lääkärille (onhan aika varattuna ?) nii hänellä on enempi tietoa, joiden perusteella sinulle voi suunnitella lääketieteellistä hoitoa.
niin se vaan on vaikka asiat olis kuinka kirkkaana omassa mielessä. eihän me lääkäreitä tarvittais ollenkaan, jos itse tiedettäis mikä on todellinen syy vaivoihin. käytäis vaan apteekista hakemassa mahdolliset lääkkeet ? tsemppiä.
Sama tarina oli kerran minullakin, sairastin "mielessäni", itsekseni monta vuotta, en hakenut apua.
Kun menin sitä hakemaan, ei apua tullut. Hymähdyksiä lääkärin osalta, piti varmaan työlintsarina, joka hakee nyt pitempää sairaslomaa.
En saanut mitään sairaslomaa, en lääkettä, en passitusta minnekään keskusteluun tms. MITÄÄN apua ei tullut. Kärsin sen talven ja elin 3-4kk täysin eristyksissä muista, lopetin työn ja annoin olla.
Pakolla nousin masennuksesta, kun ystäväni teki itsemurhan, toinen jäi auton alle ja kolmas sairastui syöpään. Ajattelin, että jos tätä kaikkea vielä alan surra, en selviä ikinä. Yhtäkkiä minä olinkin se porukan vahvin ja pakotin itseni ottamaan elämästä kiinni.
En ole saanut töitä, en käy lääkärillä, mutta pidän itsestäni huolta ja harrastan, luen ja liikun. Joskus uhkaa tulla ajatus, että millään ei ole mitään väliä ja kukaan ei ole minua varten tai asiat ovat kovin mitättömiä.
Tässä minä kuitenkin istun, joskus luen näitä teidän juttuja ja mietin onko millään sittenkään mitään väliä.
Pakota se lääkäri kuuntelemaan, mene sinne niin kauan, että se uskoo.
Ja kyllä: itse me olemme oman kehomme ja mielemme tuntijoita ja lääkäreitä, lääkäri on vain se välikäsi, jolla on avain fyysiselle lääkekaapille.