Tässä linkki viime keskiviikkona ilmestyneen Päivämiehen pääkirjoitukseen:
http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_362006
Viime vuoden aikana Päivämiehessä julkaistiin historia-sarja, jossa julkaistiin uudelleen joukko Päivämiehen artikkeleita 70-luvulta. Niiden teemat koskettelivät pääasiassa erilaisista arkisista elämäntapavalinnoista tehtyjä päätöksiä. Tällaisia ovat suhtautuminen mm. televisioon, klassisen musiikin esittämiseen ja seuraamiseen, kirkkokuoroihin, kilpaurheiluun osallistumiseen ja seuraamiseen. Kaikista näistä asioista on 70-luvulla tehty vaihtelevilla kokoonpanoilla päätöksiä, joita kutsutaan "seurakunnan neuvoiksi". Koska edelleenkin esiintyy käsitystä, että seurakunta on erehtymätön ja sen päätökset näin ollen myös, näiden neuvojen noudattamatta jättämisestä on tyypillisesti seurannut eri asteisia sanktioita, (luottamuspula; puhujakielto, säestys- ja esilaulukielto rauhanyhdistyksen tilaisuuksissa, ym. hienovarainen yhteisön ulkopuolelle jättäminen) pahimmillaan jopa kokonaan seurakuntayhteyden ulkopuolelle sulkeminen.
Neuvojen noudattaminen ei siis ole ollut vapaaehtoista, vaikka sanasta "neuvo" on haluttu pitää tiukasti kiinni, eikä sen tilalla käytetä esim. sanaa "käsky" tai "kielto" tai "sääntö". Näiden sanojen välttämistä perustellaan Jumalan sanalla.
Moni vl-uskovainen kokee, että etenkin viime aikoina julkinen opetus Päivämiehessä ja keskustelutilaisuuksien alustuksissa on lähes yksinomaan välittänyt vaativaa viestiä yhdenkaltaisesta tekojen vanhurskaudesta. Raamatun ydinsanoma armoevankeliumista tuntuu jääneen taka-alalle.
Oppi-isämme Luther kirjoittaa tästä asiasta selvin sanoin:
Paavali opettaa selvästi näin Kolossalaiskirjeessä sanoessaan: (Kol. 2:16s.) "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen." Ja samoin: (Kol. 2:20s.) "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 'Älkää tarttuko, älkää maistako, älkää koskeko!' - sehän kaikki katoaa käyttämisen kautta ja on ihmisten käskyjä ja oppeja? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi." Ajatus on tässä seuraava: Sydämen vanhurskaus on luonteeltaan hengellinen asia ja se tekee sydämen eläväksi. Toisaalta on varmaa, etteivät inhimilliset perinnäissäännöt tee sydäntä eläväksi eivätkä ole Pyhän Hengen aikaansaannosta, kuten ovat lähimmäisenrakkaus, siveys jne. Eivät ne liioin ole välineitä, joita käyttäen Jumala taivuttaa sydämiä uskoon, niin kuin sana ja Jumalan asettamat sakramentit, vaan ne ovat käytännön asioita, joilla ei ole ollenkaan tekemistä sydämen kanssa. Näin ollen ei pidä ajatella, että ne ovat välttämättömiä Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden saavuttamiseksi. Tätä samaa apostoli tarkoittaa (Room. 14:16s.): "Ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä." Ei ole kuitenkaan tarpeen tuoda esiin lukuisia todistuksia. Mehän kohtaamme niitä kaikkialla Raamatussa, ja sangen monia me olemme keränneet Tunnustuksemme jälkiosan uskonkohtiin.
... Eihän vastapuolellamme lainkaan käsitetä, mitä on uskonvanhurskaus eikä mitä on Kristuksen valtakunta, jos heidän mielestään on välttämätöntä, että ruokia määräpäiviä, vaatetusta ja muita vastaavia asioita koskevissa tavoissa vallitsee yhdenmukaisuus, vaikka Jumala ei ole niistä mitään määrännyt." (Augsburgin tunnustuksen puolustus)
Päivämiehen viimeisin pääkirjoitus, johon linkkin tämän viestin alussa, korostaa krititityn "kuuliaista mieltä", kuuliaisuutta seurakunnalle ja kehottaa painamaan alas oman järjen tuomia ajatuksia "uskonasioista".
Vaikka pääkirjoituksessa puhutaan synonyymina seurakunnan neuvoista ja Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, koskevat seurakunnan neuvot kuitenkin enimmäkseen sen kategorian ajallisia asioita, joista Luther Raamattuun vedoten sanoo: "Eihän vastapuolellamme lainkaan käsitetä, mitä on uskonvanhurskaus eikä mitä on Kristuksen valtakunta, jos heidän mielestään on välttämätöntä, että ruokia, määräpäiviä, vaatetusta ja muita vastaavia asioita koskevissa tavoissa vallitsee yhdenmukaisuus, vaikka Jumala ei ole niistä mitään määrännyt."
Miten vakavamielinen kristitty tähän asiaan suhtautuu ja miten hän lapsiaan kasvattaa? Opettaahan Päivämies nyt asiasta täysin päinvastoin kuin Raamattu ja Luther, jonka sanoissa ei liene juuri tulkinnanvaraa:
"Kristus sanoo niistä, jotka vaativat kuuliaisuutta ihmissääntöjä kohtaan: "Älkää heistä välittäkö; he ovat sokeita sokeain taluttajia" (Matt.15), ja hylkää sellaisen jumalanpalveluksen sanoen: "Jokainen istutus, jota minun isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois." (Augsburgin tunnustus)
http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_362006
Viime vuoden aikana Päivämiehessä julkaistiin historia-sarja, jossa julkaistiin uudelleen joukko Päivämiehen artikkeleita 70-luvulta. Niiden teemat koskettelivät pääasiassa erilaisista arkisista elämäntapavalinnoista tehtyjä päätöksiä. Tällaisia ovat suhtautuminen mm. televisioon, klassisen musiikin esittämiseen ja seuraamiseen, kirkkokuoroihin, kilpaurheiluun osallistumiseen ja seuraamiseen. Kaikista näistä asioista on 70-luvulla tehty vaihtelevilla kokoonpanoilla päätöksiä, joita kutsutaan "seurakunnan neuvoiksi". Koska edelleenkin esiintyy käsitystä, että seurakunta on erehtymätön ja sen päätökset näin ollen myös, näiden neuvojen noudattamatta jättämisestä on tyypillisesti seurannut eri asteisia sanktioita, (luottamuspula; puhujakielto, säestys- ja esilaulukielto rauhanyhdistyksen tilaisuuksissa, ym. hienovarainen yhteisön ulkopuolelle jättäminen) pahimmillaan jopa kokonaan seurakuntayhteyden ulkopuolelle sulkeminen.
Neuvojen noudattaminen ei siis ole ollut vapaaehtoista, vaikka sanasta "neuvo" on haluttu pitää tiukasti kiinni, eikä sen tilalla käytetä esim. sanaa "käsky" tai "kielto" tai "sääntö". Näiden sanojen välttämistä perustellaan Jumalan sanalla.
Moni vl-uskovainen kokee, että etenkin viime aikoina julkinen opetus Päivämiehessä ja keskustelutilaisuuksien alustuksissa on lähes yksinomaan välittänyt vaativaa viestiä yhdenkaltaisesta tekojen vanhurskaudesta. Raamatun ydinsanoma armoevankeliumista tuntuu jääneen taka-alalle.
Oppi-isämme Luther kirjoittaa tästä asiasta selvin sanoin:
Paavali opettaa selvästi näin Kolossalaiskirjeessä sanoessaan: (Kol. 2:16s.) "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen." Ja samoin: (Kol. 2:20s.) "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 'Älkää tarttuko, älkää maistako, älkää koskeko!' - sehän kaikki katoaa käyttämisen kautta ja on ihmisten käskyjä ja oppeja? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi." Ajatus on tässä seuraava: Sydämen vanhurskaus on luonteeltaan hengellinen asia ja se tekee sydämen eläväksi. Toisaalta on varmaa, etteivät inhimilliset perinnäissäännöt tee sydäntä eläväksi eivätkä ole Pyhän Hengen aikaansaannosta, kuten ovat lähimmäisenrakkaus, siveys jne. Eivät ne liioin ole välineitä, joita käyttäen Jumala taivuttaa sydämiä uskoon, niin kuin sana ja Jumalan asettamat sakramentit, vaan ne ovat käytännön asioita, joilla ei ole ollenkaan tekemistä sydämen kanssa. Näin ollen ei pidä ajatella, että ne ovat välttämättömiä Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden saavuttamiseksi. Tätä samaa apostoli tarkoittaa (Room. 14:16s.): "Ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä." Ei ole kuitenkaan tarpeen tuoda esiin lukuisia todistuksia. Mehän kohtaamme niitä kaikkialla Raamatussa, ja sangen monia me olemme keränneet Tunnustuksemme jälkiosan uskonkohtiin.
... Eihän vastapuolellamme lainkaan käsitetä, mitä on uskonvanhurskaus eikä mitä on Kristuksen valtakunta, jos heidän mielestään on välttämätöntä, että ruokia määräpäiviä, vaatetusta ja muita vastaavia asioita koskevissa tavoissa vallitsee yhdenmukaisuus, vaikka Jumala ei ole niistä mitään määrännyt." (Augsburgin tunnustuksen puolustus)
Päivämiehen viimeisin pääkirjoitus, johon linkkin tämän viestin alussa, korostaa krititityn "kuuliaista mieltä", kuuliaisuutta seurakunnalle ja kehottaa painamaan alas oman järjen tuomia ajatuksia "uskonasioista".
Vaikka pääkirjoituksessa puhutaan synonyymina seurakunnan neuvoista ja Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, koskevat seurakunnan neuvot kuitenkin enimmäkseen sen kategorian ajallisia asioita, joista Luther Raamattuun vedoten sanoo: "Eihän vastapuolellamme lainkaan käsitetä, mitä on uskonvanhurskaus eikä mitä on Kristuksen valtakunta, jos heidän mielestään on välttämätöntä, että ruokia, määräpäiviä, vaatetusta ja muita vastaavia asioita koskevissa tavoissa vallitsee yhdenmukaisuus, vaikka Jumala ei ole niistä mitään määrännyt."
Miten vakavamielinen kristitty tähän asiaan suhtautuu ja miten hän lapsiaan kasvattaa? Opettaahan Päivämies nyt asiasta täysin päinvastoin kuin Raamattu ja Luther, jonka sanoissa ei liene juuri tulkinnanvaraa:
"Kristus sanoo niistä, jotka vaativat kuuliaisuutta ihmissääntöjä kohtaan: "Älkää heistä välittäkö; he ovat sokeita sokeain taluttajia" (Matt.15), ja hylkää sellaisen jumalanpalveluksen sanoen: "Jokainen istutus, jota minun isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois." (Augsburgin tunnustus)
Vastaukset 242
Vanhimmat
kalahtaa!
Mutta voisithan tuo vähän enemmänkin älähtää :-)
kalikan kalahtamisen välttää noudattamalla ihmissääntöjä, ei älähdä. se vain ryömii hiljaa ja pelkää väärämielistä isäntää.
Kiitän Ma_ria sinua monet herttäneestä avauksesta, joka on tärkeä ja ansaitsee kaikkien huomion.
Se on kirvoittanut näköjään hedelmällisen keskustelun, joka toivoaksemme jatkuu myös muilla kristillisyyden foorumeilla.
Päivämiehen pääkirjoituksessa vaadittu kuuliaisuus on vakava poikkeama elävän kristillisyyden perustasta, yksinkertaisesta lahjavanhurskauden käsityksestä, ja sen mukaisesta kristinopista. Toivokaamme ettei rauhanyhdistyksissä ole laajasti menty vt. päätoimittajan esittämien käsitysten taakse, sillä pääkirjoituksen opinkäsitys edustaa itse asiassa ulkonaista tekojen oppia.
Tästä esitti siteeraamasi uskonpuhdistajamme Martti Luther toistuvasti vakavia varoituksia, ja samoin tästä on varoituksia Augsburgin tunnustuksessa. Puhumattakaan itse Raamatusta (esim. Paavali).
Kautta kristillisyyden historian on uskovaisten käytännöllisissä elämäntavoissa esiintynyt ja esiintyy luonnollisesti eroavuuksia, eri aikoina ja samanakin aikana maantieteellisesti eri seuduilla.
Tiukkaan yhdenmukaisuuteen pelastuksen ehtona ei suinkaan pidäkään pyrkiä.
Kristinuskon tunnustuskirjoista tärkein, Augsburgin tunnustus uskonpuhdistuksen ajalta toteaa tämän hyvin selkeästi.
"Kirkollisista tavoista seurakuntamme opettavat, että sellaiset tavat tulee säilyttää, joita voidaan noudattaa ilman syntiä ja jotka edistävät rauhaa ja hyvää järjestystä kirkossa. Sellaisia ovat vakiintuneet pyhäpäivät, juhlat jne. Ihmisiä kuitenkin varoitetaan näissä asioissa rasittamasta omiatuntojaan käsityksellä, jonka mukaan sellainen kultti on välttämätön pelastuksen saavuttamiseksi. Samoin meidän keskuudessamme muistutetaan, että ihmisten perinnäissäännökset, jotka on säädetty siinä tarkoituksessa, että sovitettaisiin Jumala, ansaittaisiin armo ja suoritettaisiin hyvitys synneistä, ovat evankeliumin ja uskonopin vastaisia." (Augsburgin tunnustus.)
Uskovaisen uskominen ei kohdistu yhteisöön, ei kirkkoon eikä sen puolesta muihinkaan yhteisöihin, ei rauhanyhdistykseenkään. Emme siis usko yhteisöön emmekä sen perinteistä, yhteiskunnan muutoksesta, aikansa teknologiasta tms. johtuviin normeihin.
Ne ovat kristillisyydessä toisarvoisia tarkoituksenmukaisuuskysymyksiä, joiden suhteen kristityllä on vapaa harkintavalta, jossa jokaisen sydämessä asuva Pyhä Henki toimii kotiopettajana.
Mihin uskominen sitten kohdistuu? Tämä juuri on aivan kristillisyyden ydinasia, josta on kirkas ja yksinkertainen sanoma Raamatussa ja selkeät neuvot Augsburgin tunnustuksessa.
Vastaus kysymykseen koostuu kolmesta kristinuskon perusasiasta.
1. Uskominen kohdistuu vain Jumalan armoon Kristuksessa. (Room. 3 ja 4.) Uskon kohteena eivät ole inhimillisen elämän asiat, eivät myöskään Raamatun historialliset tapahtumat sinänsä, vaan armoevankeliumi omalle kohdalle, omien syntien anteeksisaamiseksi. Kuten Augsburgin Tunnustus toteaa, usko "kohdistuu oppiin syntien anteeksiantamisesta. Sen mukaan meillä on Kristuksen kautta armo, vanhurskaus ja syntien anteeksiantamus." (Augsburgin tunnustus.)
2. Armo täyttää Jumalan meiltä ehdottomana vaatiman lain eli Mooseksen kautta ilmoitetut käskyt. Saamme Jumalan armon Kristuksen sovitustyönä kohdallemme _ilman tekoja_.
Me kykenemme uskomaan ja pääsemme kerran taivaan kotiin yksin armosta, ilman yhdenkään säännön noudattamisen ansiota. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette tekojen kautta" (Ef.2:8-9). "Missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi"(Room 5:20).
Tästä on selkeä opillinen erittely Raamatun kohtineen myös Augsburgin tunnustuksen selitysosassa (Augsbrugin tunnustuksen puolustus)."Toisin sanoen Jumalan laupeus on avarampi kuin synti. - - Näin ollen me saamme sen yksin uskosta, jos kohta sitä seuraakin lain täyttäminen, kun Pyhä Henki on lahjaksi saatu."
3. Meitä velvoittaa jokapäiväiseen kilvoitteluun Jumalan lapsena ylimpänä rakkauden käsky: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”
Jumala vaatii meiltä kuuliaisuutta tälle: lähimmäisenrakkauden käskylle!
Koska olemme langenneita, lihaa ja verta, tämänkin lain täyttämisessä epäonnistumme, heikkous ja turmelus tapaa, mutta siinä meidän on joka päivä kilvoiteltava. Johannes opettaa 1. kirjeessään: (1 Joh.4:19): "Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä." Usko käy edellä ja lähimmäisenrakkaus seuraa sitä.
Itse usko on jo sekin Jumalan lahja, ei yhdenkään ihmisen omaa työtä.
Näin Jumala meitä ihmeellisellä tavalla suuresti lohduttaa sanassaan: uskon perusta on niin yksinkertainen, ettei siinä omin voimin tarvitse onnistua, eikä tyhminkään siltä tieltä eksy (Jes. 35:8).
Jos ei ole seurakunta-äitiä neuvomassa tällä kaidalla tiellä, niin hukkaan me joudumme.
Päivämiehen kirjoitukset vastaavat aina aamenta sydämessä. Jos jokin asia jää mietityttämään niin silloin "nostan hattua" enkä jää ihmettelemään. Haluan antaa anteeksi "heikot sanat".
Uskon kuuliaisuudessa vaeltaminen ei ole sokeaa "yhteisten päätösten mukaan elämistä" , kieltojen ja käskyjen noudattamista tai sen kaltaista, vaan se on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Näin haluan uskoa!
kirkkoon!
Ehkä sitten ymmärrät mitä ma ria kirjoittaa.
Kiitos vastauksesta.
Seurakunta neuvoineen on kyllä ihan raamatullinen ja kaunis asia, mutta kuten Luther tuossa aloituksen sitaatissa sanoo, korostaessaan tässä maallisten ja hengellisten asioiden eroa, "Ei ole tarpeen tuoda esiin lukuisia todistuksia. Mehän kohtaamme niitä kaikkialla Raamatussa..."
Itseäni hämmentää nimenomaan se, että jos lukee Raamattua tai Lutherin kirjoituksia, asia lukuisine varotuksineen tulee vähän väliä vastaan.
Luther sanoo jopa niin, että uskovaisen EI OLE LUPA totella tuollaisia syömistä, juomista, vaatetusta ym. ajallisia asioita koskevia säädöksiä, vaan enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä:
"Tähänkin lauseeseen he vetoavat: (Hebr. 13:17) "Olkaa kuuliaiset johtajillenne." Se vaatii kuitenkin kuuliaisuutta evankeliumille eikä anna perusteita kuuliaisuudelle piispoja kohtaan ohi evankeliumin. Piispojen ei kuulu laatia perinnäissääntöjä vastoin evankeliumia eikä tulkita perinnäissääntöjään evankeliumin vastaisesti. Jos he näin menettelevät, ei heitä ole lupa totella, tämän sanan mukaisesti: (Gal. 1:8) "Jos joku opettaa muuta evankeliumia, olkoon kirottu."
Sama on vastauksemme tämän raamatunkohdan johdosta: (Matt. 23:3) "Kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää." Onhan selvää, ettei meille tässä anneta mitään yleisohjetta hyväksyä kaikki, koska Raamattu toisaalla käskee (Ap.t. 5:29) kuulla enemmän Jumalaa kuin ihmisiä. Piispoja ei ole siis kuultava, milloin heidän opetuksena on jumalatonta. Jumalatonta opetusta on taas väittää, että ihmisten säätämät perinteet ovat Jumalan palvelemista, että ne ovat välttämättömiä jumalanpalveluksen muotoja ja että ne ansaitsevat syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän." (Augsburgin tunnustuksen puolustus)
Seurakuntaoppi on tarpeellinen, mutta muodostuu kiroukseksi, kun se nostetaan Kristuksen vanhurskauttamisopin päälle. Seurakunta ei voi luvata jäsenelleen taivaspaikkaa, vaan usko ylösnousseeseen Kristukseen tulee olla jokaisen elävän sielun kohdalla omakohtainen. Seurakunta ei voi luvata, että kun elämäsi loppuu, se nostaa sinut taivaaseen.
Mitä seurakunta sitten voi tehdä? Se osoittaa tietä taivaan valtakuntaan, lammashuoneen ovelle, ja armoistuimen luokse. Sen tehtävä on etsiä kadoneita hopearahoja ja lampaita kaikkialta visusti, niin kauan kunnes ne löytyvät. Sen tehtävä on myös viedä tätä ilosanomaa kaikkialle maailmaan, kertoa pakanoille, että jokaisen ihmisen sielu on kallisarvoisempi kuin kaikki maailman aarteet.
Seurakunta hoitaa jäseniään Kristuksen rakkaudella. Sen rakkauden määrää voi jokainen vastuunsa tunteva opettaja ja puhuja punnita: Olenko aina pysynyt totuudessa ja rakkaudessa? Seurakunnan tehtävä on osoittaa seurakuntalaisilleen oikea tie, ja synnin vaarat, mutta sen tehtävänä ei ole kertoa, missä tilassa kenenkin omatunto on. Tällä hetkellä se menee juuri niin, että ihmisen sieluntila punnitaan tekojen perusteella. Jos ihminen tuntee saarnan alla syntinsä, se on Jumalan lahja ja siunaus tälle ihmiselle. Kuitenkin on vielä lisättävä, että meidän tulee uskoa myös täysin tunteettomana, kylmänä ja kivisydämisenä syntimme anteeksi, koska usko ei ole tuntemisien varassa. Usko on uskon varassa.
Päivämiehen kanta on julkistettu nyt lehden pääkirjoituksena, mikä on arvovaltaisin foorumi joka voi olla. Tätä korkeampi auktoriteetti on vain seurakukntavanhinten ja puhujien kokous.
Tämä Päivämiehen linjaus merkitsee selvästi kuuliaisuuden vaatimuksen selkeää kiristämistä meikäläisyydessä.
Mikä lineee saanut aikaan juuri nyt tämän, että SRK:ssa (ehkä johtokunnassa?) on todettu olevan tarpeen korostaa kuuliaisuuden ehdottomuutta?
Tähän täytynee olla jokin erityinen syy. Ovatko hoitokokousten kurinpitotoimet toistumassa...?
Pääkirjoitus on alkusoittoa muusikoiden nujertamiselle, veikkaan vaan. Ajankohta on tarkoin harkittu. Tunnen vanhempieni kautta vt. päätoimittajan tyylin ja näitä asioita läheltä seuranneena arvioin että ei se pääkirjoitus siellä turhan tähden juuri nyt ollut.
Olisi tavattoman hienoa, jos tuossa keskustelutilaisuudessa syntyisi aitoa keskustelua. Luulen, että vanhemman polven ihmisillä on vaara juuttua boteroihinsa. Siksi sanoisinkin teille nuoremmille, että mikäli suinkin mahdollista, käyttäkää puheenvuoroja.
Teidän näkökulmanne on aivan toinen kuin niiden, jotka arkana kurkistelevat asioita 70-luvulla paalutettujen päätösten takaa. Tällaisesta historian taakasta vapaata, tervehenkistä ja tuulettavaa keskustelua kaivattaisiin teidän alallanne kipeästi.
Lisäksi teillä nuorilla ei isommin vielä ole sellaisia rasitteita huomioon otettavina, kuin puhujan, seuraisännän tai -säestäjän nousujohteinen ura, joka voisi vääränlaisen julkisen puheenvuoron pitämisesta vaarantua. Tietysti toisaalta, (vanhemman sisaren ennakkovaroitus) jos pian suunne avattuanne huomaatte jollain taholla rivin äärettömän murheellisiksi käyviä ilmeitä ja hienoista nyökyttelyä, kuiskuttelua oikealle ja vasemmalle ja sen jälkeen nopeat muistiinpanot virsikirjan takalehdelle, voipi olla, ettei teidän osaksenne sellaista uraa koskaan tulekaan... :-)
kuin turriuskossa. Mutta lapset ovat vapaat, ja heikkoudet ovat joka hetki anteeksi.
Ei nyt kyllä ihan turriuskossakaan, korkeintaan vähän tavallista innokkaammin pääsi Pihulainen olan takaa korvaan kuiskuttamaan...
Mutta olen jo siinä mielessä "vanha vaimo" minäkin, että olen nähnyt live-elämässä (irl, ajanmukainen ollakseni) tapahtumaketjuja, jotka ovat alkaneet nuoren ihmisen vapaan huolettomasta suun avaamisesta, rehellisistä ja ymmärrettävistä kysymyksistä ja jatkuneet alati kannoilla seuraavana ja siellä täällä konkreettisesti vastaan tulevana synkkänä epäilyksen varjona, ja päätyneet kaikkien kysymysten ja pohdintojen lopulliseen tyrehtymiseen.
"Tällä hetkellä se menee juuri niin, että ihmisen sieluntila punnitaan tekojen perusteella."
HarmaaPöllö tuolla alempana kertoi olleensa keskustelutilaisuudessa, jossa oltiin tultu siihen tulokseen, että koska ihmisen sydämeen ei pysty näkemään, täytyy sydämentila päätellä elämän ulkoisten asioiden perusteella (jotenkin noin).
Tässä piilee kyllä äärimmäisen farisealainen ajatus. Sen tietysti hyvin ymmärtää, että esim. julkisynnissä elävän ihmisen sydämentila ei silminnähden ole oikea, mutta silloin kun mennään aivan detaljeihin, ulkonäön yksityiskohtiin tai sinänsä samantekeviin, mutta symbolisiksi luokiteltuihin elämänvalintoihin, ja tehdään päätelmiä sydämentilasta niiden perusteella, ollaan kyllä ihan hyllyvällä alustalla.
Tuollaisten arvioiden tekemiseen ei vl-ihmisiä enää yhtään kannattaisi kannustaa.
myös sisältäpäin, jolloin vain kuori jää kuljeksimaan täällä. Lobotomia ilman kirurgiaa.
Juutalaiset pyrkivät juuri siihen, että jokainen risaus tulee kirjata, onko se synnillinen vai synnitön risaus, ja kuinka monta riasusta sielu kestää saastumatta. Se on täysin mahdoton tehtävä, joten meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin luottaa siihen, että Jumala antaa ihmiselle katuvan sydämen. Meidän on aivan turha lähteä sitä punnitsemaan. Millä me sitäpaitsi punnitsemme, jollakin teollisuusvaa'alla, kirjevaa'alla vai sitten hienolla elektronivaa'alla, joka halkaisee hiuksenkin niin moneen osaan kuin haluamme? Lopputulos on, että punnitsemme ainoastaan sitä, mitä pystymme havaitsemaan, ja teemme siitä oman johtopäätöksemme.
On vaikea päästä näin pitkän keskustelun ytimeen vain selailemalla, mutta olen päässyt käsitykseen, että keskustelu on ollut melko siivosuista. Aloittajana sinä olet saanut muutamia kylmiä suihkujakin, ja tietysti maininnan ykköslistaan kuuluvaksi. On kuitenkin elintärkeää pitää keskustelua yllä. Siitä minäkin kysyjän paikalla haluan pitää kiinni. Kysyä saa vaikka kuinka tyhmiä, muuten ei hyvä seuraa. Se on lopun alkua, kun ihmisille sanotaan : Älä kysele!
Tärkeä pointti oli tuossa alempana jokin vastauksesi. että onhan pitänyt jossakin vaiheessa tapahtua jotakin vääryyttä, kun kerran lestadiolaisuus on niin monta kertaa jakautunut. On liikuttavaa lukea joidenkin kirjoittajien sinisilmäistä vuodatusta siitä, että "oikea usko" on hypellyt kuin rantakivikkoa myöten kuivin jaloin pohjoisen perukoille. Haluaisin tätä samaa ajatustasi laajentaa niin, että on saatanan aliarvioimista kuvitella, ettei se olisi alkukirkosta lähtien päässyt moukaroimaan kristittyjen rivejä moneen kertaan, jokaisella etsikkoajalla. Uskon siis, että vihollisen suurin vaikutus on juuri siellä, missä sen työtä tehdään tyhjäksi, ja toisaalta sen vaikutus kristittyihin on suurimmillaan. Eli seurakunnissa.
On jokaisen oma asia kuvitella tämä niinkuin itse haluaa. Minä haluan olla sinisilmäinen siinä suhteessa, että uskon Jumalan kaikkivaltiaana vaikuttavan siellä missä Hän tahtoo. Toisin sanoen monessa seurakunnassa. Se ei pelota ja ahdista minua yhtään, eikä ole minulta yhtään pois, jos (ja kun) jostakin pääsee taivaaseen. Meidän savisilmämme ja -korvamme ovat rajalliset näkemään Jumalan töitä, emmekä oikein edes haluaisi luopua omasta turvallisesta ajattelustamme. Mutta on niin, että se on loppujen lopuksi itsekästä ajatella niin, että vain me pelastumme. Se on itsensä korostamista, erehtymättömyyteen erehtymistä, ja vihollisen aliarvioimista. Toivotan sinulle ma-ria Jumalan siunausta, Hän on antanut sinulle paljon, joten paljon sinulta myös on lupa odottaa ja vaatia!
"oveen".
Milloin ja missä muodossa tullee Oulun kollektiivipaavin pannabulla?
mieluummin SRK:n kollektiivipaavi!
Ei nyt yhtä kaupunkia tässä ruveta ...
vanhoillislestadiolaisuudessa ennen 60-lukua.
on selvää tekstiä. Tämä teksti on raamatusta ja uskontunnustuksesta. En mitenkään voi käsittää miten tämän tekstin joku voi lukea väärin, ei, joka tätä ei ymmärrä niin kuin siinä sanotaan, on valehtelija.
Mutta miksi se silti halutaan ymmärtää väärin? Mistä on kysymys? Tyhmyydestä, vallanhalusta vai siitä, ettei haluta myöntää vanhoja virheitä.
Rakkaat veljet Päivämiehen toimituksessa, olkaa rohkeita ja uskokaa niin kuin raamattu opettaa. Jumala antaa voimia, jos tuntuu ettette uskalla. Seurakunna keskuudessa Päivämiehen teksteillä on suuri merkitys, ettehän halua olla opastamassa uskovaisia harhaan, vaan haluatte rohkaista seurakuntaa puhtaaseen raamatun mukaiseen uskonkilvoitukseen.
että vielä elinaikanani saan lukea tällaista tekstiä. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta!
Epäilenpä ettei Päivämiehen toimituksessa rohjeta myöntää omia virheitä.
Niin yksinkertainen asia kuin oman erehtyväisyyden myöntäminen on ylpeälle ihmisen mielelle ylivoimaista joskus...
teille olevan , päivämiehenpääkirjoitusen myötä ihmisille näyttää tulleen suuri hätä sielunsa tilasta
Mainio ja pohdiskeleva kirjoitus, ei tuohon ole oikein mitään lisättävää. Itse ihmettelen aina sitä, että jos ja kun Raamattu opettaa jostain asiasta yhtä (kuten tapakulttuuriasioista) ja seurakunta toista, niin moni uskovainen haluaa silti seurata seurakuntaa, eikä Raamattua. Miksi näin? Raamatusta voi hyvin nopeasti katsoa, onko seurakunta oikealla tiellä vai ei. Ikään kuin haluttaisiin pitää "totuuden patsaasta ja perustuksesta" kiinni välittämättä lainkaan siitä, onko totuus enää perustuksensa päällä!
Itse hämmästelen Päivämiehen viimeisimmässä pääkirjoituksessa montaakin asiaa, mutta eniten ehkä hämmästyttää se, että Raamatun arvovalta murennetaan siihen, että kehotetaan "pitämään usko ja hyvä omatunto". Kaikki muu näyttää tulevan automaattisesti seurakunnalta. Valitettava tosiasia on se, että ma_rian mainitsemat asiat ovat nykyään merkittävässä osassa seurakunnan opetusta, eivätkä ne kerta kaikkiaan ole Raamatun mukaisia. Asia on niin selkeästi esitetty sekä Raamatussa että Lutherin kirjoituksissa, että en voi olla hämmästelemättä niitä ihmisiä, joiden mielestä Raamatun sana voidaan kumota, kunhan vedotaan Pyhään Henkeen tai seurakunnan "armoneuvoihin".
Ihmisjärki ei halua koskaan taipua uskomaan, että vanhurskaus on täysin lahjaksi saatua. Farisealainen vaara piilee joka puolella: "Onneksi me emme ole niin kuin nuo toiset". Olen keskustellut melko laajasti juuri näistä asioista ystävieni kesken ja kukaan ei ole vielä alkanut kehua nykylinjausta, vaan pikemminkin päivitellään Raamatun vastaisia ihmissääntöjä ja niiden pukemista Pyhän Hengen ilmoitukseksi.
Seurakunnan neuvojen tulee aina pohjautua Raamatun sanaan. Ristiriitoja ei saa esiintyä. Jos joku valitsee seurakunnan opetuksen uskonsa kohteeksi Raamatun sanan ohitse (silloin kun nämä kaksi ovat ristiriidassa), on hänet jo eksytetty.
Kysynpä teiltä, doulos ja ma_aria, kuinka hyvin tunnette Raamattua?
Niin ja ikään kuin esim. Päivämies-taholla ei oltaisi ollenkaan kovin huolissaan siitä, jos syntyy harhakäsityksiäkin näissä asioissa. En ole koskaan kuullut varoituksia siitä, että ihminen voisi olla liian lakihenkinenkin näissä elämäntapa-asioissa tai että voisimme alkaa pitää seurakuntaa uskomme kohteena. Vaikka ajattelua on tämänkin ketjun Luther-lainausten valossa venytetty melko pitkälle syninluvallisuuteen tällaisissa asioissa, kukaan ei kuitenkaan katso aiheelliseksi varoittaa laumaa eksymisestä. En usko, ettei sitä oikeasti kukaan huomaisi.
Ja aivan niin, mikä se sellainen totuuden patsas ja perustus on, joka ei ole perustuksensa päällä?
Minunkin mielestäni suurin vl-uskovaisia vaaniva järkeilyn vaara liittyy tuohon, että pelastus on lajoitettu meille koonaan ilman omaa ansiotamme. Sitä on niin vaikea uskoa, että tuntuu välttämättömältä vaatia itseltään ja toisilta jotain järkeenkäypää hintaa armahdetuksi tulemisesta.
Uskon suuri mysteeri ja järjenvastaisuus sisältyy juuri lahjavanhurskauteen.
..."Itse ihmettelen aina sitä, että jos ja kun Raamattu opettaa jostain asiasta yhtä (kuten tapakulttuuriasioista) ja seurakunta toista, niin moni uskovainen haluaa silti seurata seurakuntaa, eikä Raamattua. Miksi näin? Raamatusta voi hyvin nopeasti katsoa, onko seurakunta oikealla tiellä vai ei. Ikään kuin haluttaisiin pitää "totuuden patsaasta ja perustuksesta" kiinni välittämättä lainkaan siitä, onko totuus enää perustuksensa päällä!"
Olen paljon miettinyt, mistä tämä voisi johtua.
En ole keksinyt muuta vastausta kuin että se johtuu pelosta. Pelko seurakunnan johtoa kohtaan istutetiin niin syvälle uskovaisiin näissä 70-luvun hoitokokouksissa, että vieläkään harva uskaltaa lähteä johtajiamme kritisoimaan.
Ma_ria oli erittäin rohkea, kun uskalsi omalla nimimerkillään kirjoittaa niinkuin kirjoitti. Olen 100 %:sesti hänen kirjoituksensa takana.
Aika oudosti kysytty, mutta tietenkin oikeutetusti. Ma_ria vastatkoon omasta puolestaan, mutta itse olen lukenut Raamattua hyvin paljon, ja myös Lutherin tekstejä olen lukenut (sekä mm. kirkon tunnustuskirjat kokonaisuudessaan). Teologi en ole, vaikka olen myös teologiaa jonkin verran opiskellut ja Raamatun alkukieliä osaan. Sen verran voin todeta, että olen keskustellut liikkeeseemme kuuluvan teologin kanssa, joka on näistä asioista täsmälleen samaa mieltä kanssani.
Tapakulttuurisäännöt esitetään niin Raamatussa kuin kirkon tunnustuskirjoissakin yksiselitteisen kielteisessä valossa. Paavali toteaa mm. kolossalaiskirjeessään seuraavasti:
"Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: "Älä tartu, älä maista, älä koske!" - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi." (Kol.2:20-23)
Paavalin sanoissa on suurta viisautta erityisesti siksi, että ne paljastavat ihmisluonteessa olevan paradoksin, joka voi koitua vaaraksi vanhurskaudelle. Ihmisten käskyt ja opit voivat usein tuntua viisailta juuri siksi, että ne perustuvat kieltäytymiseen ja "henkiseen paastoon". Paradoksi on siinä, että tällainen tapahtuu vain lihan tyydyttämiseksi, eikä ole Jumalalle mieluisaa. En puhu nyt synnin välttämisestä, vaan erilaisista tavoista "suojella uskoa", jotka on laadittu Jeesuksen opetusten kanssa ristiriitaisesti.
Seurakunnan antamat ihmiskäsityksiin perustuvat neuvot (joita on pakko noudattaa, eli ne ovat käskyjä) kielletään hyvin yksiselitteisesti niin Raamatussa kuin Lutherin kirjoituksissakin. Seurakunta, joka tällaisia sääntöjä viljelee, on mennyt opetuksessaan tältä osin vikaan.
Olen lukenut Raamattua aika paljon itsekseni, samoin Lutherin kirjoituksia. Niiden lukeminen on johtanut jonkinlaiseen selkeältä tuntuvaan oivallukseen, josta on vaikea olla hiljaa.
En ole koskaan opiskellut teologiaa, olen ihan muun alan ihminen.
Mutta olen keskustellut paljonkin vl-teologien kanssa ja voin yhtyä Douloksen kokemukseen, että mitään havaittavaa juopaa ei heidän ja minunkaan ajattelun välillä ole ollut. Päinvastoin, ne ovat usein olleet todella virkistäviä keskusteluja. Lisäksi en aina itse osallistu keskusteluun, vaan änkeän jonnekin liepeille yhtenä korvana seuraamaan toisten käymiä keskusteluja. Silläkin tavoin olen oppinut monia asioita :-)
Käsittääkseni vl-teologit melko yleisesti pitävät ongelmallisina joitain vl-liikkeen opetuksen painotuksia. Tosin heti on sanottava, että tiedän myös monia hyvin keskustelukykyisiä, sydämellisiä ja asiaansa perehtyneitä maallikkosaarnaajia, mitään erityistä epäluottamusta en sinne suuntaan halua välittää.
Vielä Raamatatusta se, että se on maallikolle melko vaikeaselkoinen kirja. Siksi olenkin aina hyvin kiinnostunut, kun joku teologi selittää raamatunpaikkoja.
tietämään, millaisista eri syistä vl-kristityillä teetettiin eri puolilla Suomea henkiparannusta ja myös sidottiin. Hänellä oli huolena, ettei vain "uudelleen tässä rakkaassa kristillisyydessä tapahdu vastaavaa".
Kyseinen rovasti (PK) kirjoitti menneinä vuosina Päikkäriin Lutherin tekstejä käsittelevää sarjaa. Ehkä se työ oli avannut hänen silmiään.
Ma_ria on käynnistänyt todella tärkeän keskustelun.
> Minunkin mielestäni suurin vl-uskovaisia vaaniva järkeilyn vaara liittyy tuohon, että pelastus on lajoitettu meille koonaan ilman omaa ansiotamme. Sitä on niin vaikea uskoa, että tuntuu välttämättömältä vaatia itseltään ja toisilta jotain järkeenkäypää hintaa armahdetuksi tulemisesta.
> Uskon suuri mysteeri ja järjenvastaisuus sisältyy juuri lahjavanhurskauteen.
Täsmälleen. Juuri näin on asia.
Tämä lahjaksi kunkin kohdalleen tarjottu armo on kaikkinaiseen kaupankäyuntiin tottuneen ihmismielen erittäin vaikea ottaa vastaan!
Niinpä ihmismieli alkaa rakennella jos millaisia monimutkaisia "opiksi" naamioituja rakenteita, jotta armolle saadaan ihmisjärjen mukaisia ehtoja... Mutta muistakaa, rakkaat sisaret ja veljet: kaikinainen ihmisopista lähtevä vaatimus ehtona armolle on saastainen vaate Jumalan silmissä!
Kiitos sinulle Ma_ria erinomaisesta perustavaa laatua olevan asian esiin nostamisesta. Otit esiin aivan olennaisen opillisen selityskohdan Tunnustuskirjoista.
Näistä asioista ei voida jatkaa enää nykyisellä vaikenemislinjalla.
Hyvin sanot, tässä ollaan ytimessä.
Kun ei tarvitsekaan ymmärtää!
ottaa vain vastaan, lahjavanhurskaus, silkasta armosta... sitä ei käsitä järjellä!
Sitä ei tarvitse ansaita oikeilla teoilla!!
Herra Jeesus olkoon kiitetty!
Tietysti "seurakunnan neuvot" menevät Raamatun neuvojen edelle, koska väki on päämäärätietoisesti peloteltu pois Raamatun ääreltä, aivan viime aikoihin asti suomenkielinen Raamattu on ollut pannassa.
Kaikkinainen opetus on myös johtanut siihen, etteivät ihmiset uskalla itse ajatella sitä vähää, minkä joskus sattuvat Raamatusta lukemaan, vaan kaivavat muistilokeroistaan "Pyhän Hengen avaaman selityksen" - eli eipä sieltä Raamatusta saa sillä asenteella neuvoja poimittua vaikka sitä äidinkielelläänkin lukisi. "Neuvot" manevät kaiken edelle.
Eikös se opeta siveästi ja hurskaasti elämään. Jumalan armo synnyttää muuten rakkautta toisiin Jumalanlapsiin. Jumalanlapsen sydän haluaa sitäkin,että minusta myös huolehdittaisiin niin, että minäkin kostuisin perille Taivaan kotiin. Kilvoitukseen kuulu rakkauden neuvot siionista, jossa vapahtajamme on itse läsnä. Kun Jeesus paransi sairaita, Hän sanoi mene ja älä enää silleen syntiä tee. Minusta siionin neuvot omalle kohdalle tuntuvat rakkailta. Ehkä, jos sydän on kiintynyttähän maailmaan, kuten Lootin vaimolla, neuvot eivät niin miellytä...
eri lailla kuin raamattu, ei voi olla oikeaa armoa. voiko Sinusta?
"Ehkä, jos sydän on kiintynyttähän maailmaan, kuten Lootin vaimolla, neuvot eivät niin miellytä..."
Kylläpäs Sinä haluatkin rumasti vääristellä sitä asiaa, josta tässä keskustelussa on kysymys.
Raamattu opettaa välttämään maailmallisuutta, mutta ei määrittele tarkemmin, mitä maailmallisuus on. Pyhän Hengen johtama seurakunta määrittelee tarkemmin, mitä maailmallisuuden synti on. "Jolla on korvat se kuulkoot mitä Henki sanoo seurakunnille" toistaa Ilmestyskirja seitsemän kertaa.
kertoi meille mitä raamattu sanoo. teksti on hyvin selkeää. voiko mielestäsi nämä raamatun paikat kumota toteamalla toinen raamatun paikka "jolla korva on se kuulkoon mitä Henki seurakunnalle sanoo". Ma_rian laittamat raamatun kohdat puhuvat selkeästi tietystä asiasta, Sinun vastauksesi voidaan tulkita tarkoittamaan mitä vain.
Minusta esim. kilpaurheilu, klassinen musiikki(tavat jolla sitä tässä maailmassa myydään) ovat selkeää ihmispalvontaa, joka ei ole raamatun mukaista. Telvision ohjelmatarjonnasta en viitsi edes keskustella.
Kaupunki josta Loot vaimoineen ja perheineen pakeni painiskeli syntiluokituksessa jonkin verran eri sarjassa.
Kaupungissa mm. miehet raiskasivat nuoria poikia, ei heille edes tyttäret kelvanneet. Siellä palveltiin epäjumalia varastettiin ja tapettiin.
Onhan näillä synneillä toki välimatkaa kirkkokuorolaulantaan, urkuesitykseen, Tuomas messussa hiljentymiseen, nukketeatteriesitykseen ja mitä vielä? Eikö kysyjä halua ymmärtää asiaa.
Eihän ihmisillä voida kaikenlaista hulluutta teettää joka ei perustu raamattuun ja Jumalansanaan sanaan. Silloin ollaan kuule ystävä rakas väärässä uskossa jos ei usko enää kulje linjassa raamatun opetuksen kanssa. Seurakunnan rakkauden äänelle on aina löydyttävä kaikupohja Jumalan sanasta, ei sitä uskoa voi tekohurskauden päälle rakentaa. Tai voihan sen tekojen varaan tehdä mutta silloin ei olla enää taivastiellä.
Klassinen musiikki on hienompia inhimillisiä lahjoja joita Jumala on ihmisille suonut. On häpeällistä miten siihen on meikäläisyydessä suhtautudutta, leimaavasti ja vihamielisesti, ja samalla toisaalta hyväksyen osittain, niin että ammatikseen musiikkia tekevillä uskovaisilla on suuret vaikeudet toimia ylipäätään. Heitä (meitä) kohtaan tämä on suurin epäoikeudenmukaisuus ja suoranaista ammatissa toimimisen estämmistä. Halpamaista ja väärin. Seuraamukset ovat olelet erittäin surullisia!
> Jumalan armo synnyttää muuten rakkautta toisiin Jumalanlapsiin.
... mutta ei pelkästään keskenämmme, ei vain samoin uskoviin! Sillä rakkauden tulee kohdistua kaikkiin ihmisiin. Jumalan sanan mukaan kaikki ovat lähimmäisiämme.
Tällaisilla lyhyillä heitoilla ei saada keskustelua aikaan. Syntyy vain mielipidelista. Mielipiteen perustelut ovat olennaisimmat, sillä vain niiden perusteella lukija voi arvioida kannan oikeutusta ja muodosta oman mielipiteensä suhteessa edelliseen. Perustelujen pohjalta käyty keskustelu ei ole toisen nolaamista, vaan kriittiset vastaukset palvelevat alkuperäisen mielipiteenesittäjän ajattelua. Kaikki voittavat. Näistä mielipidelistoista taas ei hyödy oikeine kukaan, ainakaan ajattelun kehittymisen suhteen.
"Neuvonantajien" pitäisi kuunnella enemmän neuvottavia, niin tietäisivät, mistä neuvosta on haittaa, mistä hyötyä. Jos ihminen sanoo, että tuollainen neuvo tekee minulle vaikeaksi uskoa armoevankeliumi, ei siihen neuvonantajalla ole nokan koputtamista. Vaikka neuvonantajan omasta mielestä neuvo on miten hyvä, siitä on neuvottavalle pelkkää haittaa, jos se hukuttaa uskon.
Aivan kummaa, ettei ihmistä itseään enää ollenkaan kuunnella uskonasioissa. Kuitenkin jokainen pelastuu vain omalla uskollaan. Mitä iloa näille neuvojille on toisten kuristamisesta? Eivätkö ymmärrä että ovat vihtahousun asialla, jos neuvoillaan tukehduttavat elävän uskon oraan?
Yksinkertaisesti maailmallisuus on opetuksen irrottautumista Raamatun perustalta neuvokoukerometsikköihin, joiden läpi ei armoevankeliumi pääse paistamaan.
Seurakunnalla tarkoitetaan yleensä seurakuntaa, jossa evankeliumin saarna on puhdasta.
Neuvothan on alun perin tarkoitettu vain ja ainoastaan sitä varten, että pysyisimme uskomassa. Ihan oikein.
Jokin ihmeellinen kuperkeikka on tapahtunut, kun neuvoista on tullut ehdottomasti noudatettavia sääntöjä ja armon ehtoja. Jos joku ei niitä noudata, joutaakin mennä.
Rakkaus ei toimi siten. Siten toimii lihasta nouseva, kova ja rakkaudeton vallanhalu.
Kun neuvot suurimmaksi osaksi juontavat päätöksistä, jotka on tehty monella tavalla ongelmallisella ja kireällä 70-luvulla ja kun niitä edelleen sovelletaan käytäntöön jäykän kategorisesti, niistä on muodostunut monelle uskomisen esteitä. Neuvojen noudattamista valvovat matkaystävat ovat liian usein saattaneet olla esteiden rakentajia, kampittajia.
Eihän sen niin saa olla! Meidänhän pitäisi olla uskon näköalojen kirkastajia toisillemme, lohduttajia kiusatuille ja evankeliumin ehdottoman ilosanoman tarjoajia taakkojen alla kulkeville.
Jos lähimmäiseen suhtautumisessamme unohdamme pitää katseemme päämäärässä, olemme todellakin Vihtahousun asialla, eksyttäjiä, kuivattajia ja harhaanjohtajia.
Kirjoituksesi on kuin kopio ajatuksistani silloin kun minut erotettiin "Jumalan valtakunnasta" ja jätettiin "Saatanan haltuun".
Mietin "neuvojen" ankaraa sanktiota ja sitä, että ne ovat selvästikin käskyjä. Neuvon noudattaminen on aina vapaaehtoista eikä sen noudattamatta jättämisestä seuraa mitään rangaistusta.
Olet, ma-ria, kirjoittanut juuri sellaista, että jos olisit tehnyt sen 25-30 vuotta aikaisemmin, sinut olisi erotettu vl-joukosta ("Jumalan valtakunnasta"). Koska sinä vielä saat olla joukon mukana kulkemassa, tosin "tiukkisten" moittimana, on selvää, että vl-liikkeen sisällä on jo tapahtunut jako: sellaiset, jotka sokeasti kuuntelevat ja noudattavat kaikkia "armoneuvoja" ja sitten ne, jotka tottelevat ennemmin raamattua kuin ihmissääntöjä.
Toivon hartaasti ja rukoilen Jumalaa, että sinä ja kaltaisesti saisitte olla tekemässä uskonpuhdistusta Lutherin tavoin, vl-joukossa.
Olen usein ajatellut, että tilanne oli 70-luvulla monelle juuri tällä tavoin tuskallinen. Joku kiteytti sen jossain hätkähdyttäviin sanoihin: joko kumarrat epäjumalaa tai jätät hengellisen kotisi.
Uskon, että 70-luvullakin tapahtumissa on ollut monenlaisia vivahteita, eikä niitä vaiheita voi luokitella muutamalla yksiselitteisellä totuuden sanalla, mutta kuten sanottua, uskon täysin, että moni joutui selkä seinää vasten edellä kuvatullakin tavalla.
"Kirjoituksesi on kuin kopio ajatuksistani silloin kun minut erotettiin "Jumalan valtakunnasta" ja jätettiin "Saatanan haltuun"."
Yhdyn sanoihisi, mutta vain sillä erolla, että omakohtaisesti koin tämän ihmisoppina jo silloin eikä minussa nuorena ollut rohkeutta nousta vastustamaan. Olisin ehkä tullut hoidetuksi, ja ehkä käännytetyksikin, nuori kun olin. Tein kuitenkin oman ratkaisuni ja jättäydyin vapaaehtoisesti ulkopuolelle ensimmäisten hoitokokousten säikäyttämänä.
Ma_rialle rukoilen Jumalan siunausta ja toivon, että Herra antaisi hänelle voimia ja rohkeutta puolustaa aitoa Jumalan sanaa ja Kistuksen armoevankeliumia.
mitkä ovat ne syyt, joiden vuoksi hoitokokouskauden "ylilyöntejä" ei korjata meihin "satutettuihin" päin?
Yksi painava syy on varmaankin erimielisyys peruskysymyksestä, eli olivatko hoitokokoukset kokonaisuudessaan harha-oppia vai olivatko sitä ainoastaan ne "yksittäiset ylilyönnit". Tästä vallitsee selkeästi kahta näkemystä.
Anteeksipyytäminen edellyttäisi virheen myöntämistä ja jatkossa irtisanoutumista vastaavista menetelmistä. Kun osa vl:sta edustaa käsitystä erehtymättömästä seurakunnasta, virheen myöntäminen tipauttaisi heidän kohdallaan pohjan pois paljolta. Ja kun hoitokokouksia järjestetään edelleenkin, sekoittaisi anteeksipyyntö suhtautumista myös tähän tosiasiaan.
Varmaan myös edelleen elossa olevat, hoitokokouksissa "taitamattomasti" osallisina olleet ovat yksinkertaisesti peloissaan ja suruissaan.
Yleisemmin voidaan pelätä hallitsemattomaksi käyvää kaaosta ja ehkä mediankin kiinnostumista liian kanssa. Asiasta saattaisi muodostua ennennäkemättömän suuri ja monivaikutteinen episodi vl-liikkeen historiassa. Tai sitten ei, tilannetta on vähän vaikea ennakkoon arvioida.
Ymmärrän, että asia tuntuu monella tavalla ongelmalliselta, mutta siitä huolimatta pitäisi pyytää anteeksi niiltä, jotka ovat joutuneet vääryyden kohteeksi.
Pohtimisprosessin tässä vaiheessa tuntuu siltä, etten niinkään kaipaa anteeksipyyntöä, vaan rehellistä, avointa ja ennakkoasenteetonta yhteistä keskustelua menneestä ja nykyisestä. Ennakkoasenteettomuudella tarkoitan sitä, että puolin ja toisin voitaisiin tunnustaa: "Me kaikki olemme valehtelijat. Yksin Jumala on totinen."
Tämä aukioleva keskusteluketjukin suorastaan huutaa tuollaisen "rauhanprosessin" tarpeellisuutta. Hoitokokousten varjo lepää vl-liikkeen yllä niin kauan kunnes ehdoton
evankeliumi saa puhdistaa meidän kaikkien sydämet, rintamalinjan molemmin puolin.
Hei Leena,
Olen viimeisen vuoden aikana lukenut paljon tekstejäsi. Olet monessa peruskysymyksessä täysin oikeassa. Jumalan valtakunta ei kuitenkaan ole "oikeudenmukaisuuden valtakunta" vaan armovaltakunta. Eikö meidän pitäisi pysähtyä tähän hetkeen ja katsoa tulevaisuuteen. Viimeisenä päivänä ei ole merkitystä sillä kuka oli milloinkin oikeassa, on vain yksi se yksi kysymys.
Todella toivon, että jonakin päivänä voisimme tervehtiä me kaikki sinua Jumalanterveellä. Tule seuroihin ja usko itsesi pahana pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi. Jos Jumala suo, monella ihmisellä on sitten asiaa sinulle. Hekin haluavat varmasti sitten korjata tekemänsä vääryydet.
Uskon niin kuin Raamattu sanoo, että "Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä". "Vanhurskaus" tarkoittaa oikeudenmukaisuutta. Jumalan valtakunta on siis OIKEUDENMUKAISUUTTA, rauhaa ja iloa.
Seurakunta on kaksiosainen kuten sen asukkaatkin, erehtyväinenkin. Mutta en voi palata seurakuntaan, joka erehtyy niin perusasiassa, että pitää hengellisesti eläviä kuolleina ja hengellisesti kuolleita elävinä.
"Miten vakavamielinen kristitty tähän asiaan suhtautuu ja miten hän lapsiaan kasvattaa? Opettaahan Päivämies nyt asiasta täysin päinvastoin kuin Raamattu ja Luther"
on opettanut lähinnä Raamatun vastaisia oppeja.
Vl-liikkeessä opetetaan pääasiassa raamatunmukaisesti.
Mutta seurakunnan nostaminen osittaiseksikaan uskon kohteeksi ja armon ehdollistaminen tiettyjen ulkoisten tapojen noudattamiseen eivät kuitenkaan ole raamatunmukaista opetusta. Sellainen opetus pitäisi syntinä hyljätä.
saarnataan rauhanyhdistyksellä. Mm:
1) "Vain me"
2) Synnit anteeksi ja pelastuminen vain ihmisen kautta.
Raamattu ei tunne tuollaisia oppeja. Niitä opetetaan pelkästään SRK:n korvasyyhyyn. Ei siis kannata sanoa, että Vl-liikkeessä opetetaan pääasiassa raamatunmukaisesti, jos noin tärkeissä asioissa Raamattu on sivuutettu kokonaan ja tilalle on otettu itse keksityt valheopit.
"Vl-liikkeessä opetetaan pääasiassa raamatunmukaisesti"
Ei olisi uskonut asiallisen avauksen tekijän sortuvan tuollaiseen.
ja kirjoittaa rehellisesti: Vl-liikkeessä opetetaan raamatun vastaisesti.
Ps. 51:8
"8. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden."
Sana sanoo yllä olevalla tavalla. Tähän eivät pyri SRK eikä vl-puhujat. Siihen ei pyri myöskään tämän ketjun avaaja, koska hän kirjoittaa:
"ei suinkaan
Kirjoittanut: ma_ria 9.9.2006 klo 14.32
Vl-liikkeessä opetetaan pääasiassa raamatunmukaisesti."
tunteva ja Jumalan edessä rehellinen vanhoillislestadiolainen tietää, että vl-saarnaajat opettavat monia jyrkästi Raamatun kanssa ristiriidassa olevia harhaoppeja.
"Vl-liikkeessä opetetaan pääasiassa raamatunmukaisesti."
avaajan vilpillisestä mielestä.
Hyvin kirjoitettu ja perusteltu. Oma henkeni ainakin vastaa tähän aamenta.
Kaiken varalta rasvasin hipiäni turruttavalla voiteella, ettei se olisi niin tuhannen herkkä.;)
Sehän voi olla pahakin este ja rasite keskustelussa. Joidenkin (eri tavalla herkkien) mielestä!
Heh, kyllä se monesti otsasuoni rypistyy, kun jankkaa täällä näitä asioita ja ei mene perille.
Vanhoillislestadiolaisuus on sitä, että pysytään vanhoissa käsityksissä ja mitään uutta ei saa tulla vanhojen tilalle.
Jos SRK on suuressa viisaudessaan tehnyt joskus erottavia päätöksiä, olisi tosi kummallista, jos vääriä menettelytapoja lähdettäisiin korjaamaan, koska uskon perusajatushan on, että se on erehtymätön.
Ainakin virsikirjaa on sorvattu uuteen uskoon ja vanhat hyvät laulut on saanut lähteä, kun ne ei enää sovi nykypäivän uskonkäsityksiin.
Kuitenkin sanotaaan, että näin on aina ennenkin uskottu.
Jos perusteena on se, että aina näin on uskottu, sitä ei saa sanoa tavallisista muuttuvista ympäristön aiheuttamista, kulttuurisidonnaisista asioista.
Silloin pitäisi tarkoittaa vain ja ainoastaan kristinuskon ydintä ja perusideaa pelastumisessa. Kaikki muu on tuon ytimen ympärillä olevaa ulkoinaiseen kehään kuuluvaan!
Jos se otetaan Kristuksen sovintotyön rinnalle, se aiheuttaa riitaa ja ahdistusta uskovaisissa. Saati jos jotain muuta otetaan Kristuksen paikalle! Seurakunta ja perinteet tai se miten ennen on ajateltu esim. elämänvanhurskaudesta ja uskonkilvoituksesta. Niihin ei saisi jämähtää ja ottaa muuttumattomaksi Raamatun Sanaksi pelastuksesta.
Eihän tiukimmatkaan veeällät tulkitse Raamattua ihan jokaisesta kohdasta kirjaimellisesti. Löytyy "pehmennyksiä" ja "selityksiä". Esimerkkejä on ollut täälläkin runsaasti. Ja niitä havaitsee, kun vertaa vl-tulkintaa esim. rukoilevaisten, esikoisten, jehovalaisten, adventistien, helluntalaisten Raamatun tulkintaan.
Onneksi en tunne olevani enää yksin...
suurin osa tapasäännöistä tuli 70-luvulla Kososlaisuus oli yksi mikä kehitteli omia sääntöjään. osa säännöistä elää vieläkin. 1900-luvun alussa uskovaisilla oli korvakoruja. Jokainen sydämen kristitty tietää, että tapakulttuuria noudattaen ei mennä taivaaseen, vaan uskomalla siihen miten synnit anteeksi annetaan ja saadaan. Ainoa mitä seurakunnat voisivat tehdä voisi olla joidenki tapasäätöjen näkeminen eri asiana kuin itse usko syntien anteeksiantoon. Osa on äärettömän lakihenkisä tapasäännöissä, osa ei.
Puhujien olisi hyvä korjata hiukan tätä tapasääntö systeemiä oikeammaksi eli laittaa ne sille asteikolle mille suurin osa niistä kuuluu, eikä ylentää niitä samalle tasolle kuin syntien anteeksiantoon uskominen.
Suurin osa normeista on syntynyt alun perin jostain ihan perustellusta syystä. Ne ovat asioita, joista voitaisiin hyvin ja olisi tärkeätäkin siionissa keskustella.
Mutta keskustelun pitäisi olla sillä tavoin vapaata, kuin nyt maallisista asioista keskustellessa yleensä on, ja luonnollinen, aito erimielisyyskin tällaisissa asioissa pitäisi hyväksyä osana vapautta. Lopullista viisautta ja totuutta tällaisissa asioissa ei välttämättä synny.
Mitään käskyjä saatikka sielunautuuden ehtoja näistä asioista ei missään tapauksessa pitäisi tehdä.
Joku kirjoitti tässä jo kauan aikaa sitten, että Päivämiehessä ilmestyy tupakkateema tämän syksyn aikana. Tupakasta on sanottu iät ja ajat, että se on paha tapa, ettemme kehoita ketään tupakoimaan, mutta emme sitä voi synniksikään julistaa.
SRK. sorvasi siionin laulut uuteen uskoon ja niin moni hyvä laulu sai lähteä. Admata kertoo osuvasti sivuillaan, kuinka ja millä perusteilla siionin laulut piti uudistaa.
Itse en näe, että lauluja olisi tarvinnut mitenkään uudistaa, koska usko vasnhoillislestadiolaisuushan selittää, että mikään ei muutu, vaan kaikki pysy, mitä on ennen uskottu.
Ja vielä mitä. Siionin laulut piti silti uudistaa, koska sanat ei enää kelvannut nykypäivän uskoa vastaamaan.
Ei voitu laulaa, niillä sanoilla, joilla ennen uskoneet olivat laulaneet
Asialla olivat SRK:n työvaliokunta ja johtokunta, SRK:n vuosikokoukset sekä puhujien ja seurakuntavanhinten kokoukset.
Hoitokokousvuodet sitten moninkertaistivat ja täsmensivät tapasäännöt.
Joten kohta teemanumero näköpiirissä.
Koko lehti varovaisen kielteinen tupakkaa kohtaan. Punainen lanka on, ettei ole syntiä eikä lyhennä elämää, vaikka onkin vaarallista.
suuren hajaannuksen (1800-luvun loppu) historiaan. Aika lailla samoista asioista kiisteltiin, kun uusheräys, esikoislestadiolaisuus ja vanhoillisuus lähtivät kukin omille teilleen. Esim. siitä, pitääkö uskon ja elämän kysymyksissä vedota ainoastaan Raamattuun, vai niiden rinnalla myös Laestadiuksen ja Raattamaan kirjoituksiin. Arvatkaa, millä kannalla vanhoillislestadiolaiset tuolloin olivat.
v 1909 Torniossa oli suuret seurat ja seurakunnan kokous, jossa esitettiin tuo kysymys: voidaanko sanoa Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat opetukset ja vastaus oli: Raamatun pitää riittää. Emme usko oikein, jos Raamatun rinnalle korotamme mitään:)
Vl-liike on todella kaukana siitä, mitä se oli vajaa 100 vuotta sitten, mm tässä kysymyksessä.
Erimielisyydet seurakuntaopissa on aivan kuin yhteinen nimittäjä kaikille eriseuroilla, niin uusheräyksessä, pikkuesikoisuudessa kuin pappiseriseurassa. Eriseuran taistelujen lopussa se ero on aina kilpistynet seurakuntaoppiin. Seurakunta on raamatun mukaan Kristuksen ruumis ja seurakunnan pää on Herra Jeesus. Herra Jeesus on seurakunnan keskella maailman loppuun saakka. Voiko tämä seurakunta erehtyä? Ei voi.
on väistämätön. Sinun kaltaiset pöllöt, jotka opettavat erehtyväisten ihmisten olevan erehtymättömiä, jäävät vilkuttelemaan toisilleen ja opettamaan tuttuja harhaoppeja.
Ne, jotka eivät tähän malliin tyydy vaan haluavat toimia hengellisissä asioissa Raamatun pohjalta, muodostavat Raamatun oppien mukaisen eriseuran.
"Seurakunta on raamatun mukaan Kristuksen ruumis ja seurakunnan pää on Herra Jeesus. Herra Jeesus on seurakunnan keskella maailman loppuun saakka. Voiko tämä seurakunta erehtyä? Ei voi."
Tämänkaltaisella opilla Jeesus on ollut aina myös katolisen seurakunnan keskellä, jolloin katolinen kirkko olisi siis nykyäänkin kaikessa oikeassa. Miten katolinen kirkko voisi olla harhaoppinen, jos Jeesus on luvannut olla seurakuntansa keskellä maailman loppuun saakka? Huomaa, että katolinen kirkko oli jo olemassa erehtymättömänä, kun Luther ryhtyi puhdistamaan uskoa.
Kai se on sitten ajateltava niin, että me luterilaiset olemmekin eriseura.
Ei katolinen kirkko ole sama kuin Jumalan seurakunta, eikä ev.lut.kirkko ole sama kuin Jumalan seurakunta eikä SRK ja rauhanyhdistykset ole yhtä kuin Jumalan seurakunta.
"Ei katolinen kirkko ole sama kuin Jumalan seurakunta, eikä ev.lut.kirkko ole sama kuin Jumalan seurakunta eikä SRK ja rauhanyhdistykset ole yhtä kuin Jumalan seurakunta."
Olen samaa mieltä. Kuitenkin tässä viestiketjussa ma_ria puhuu vl-seurakunnasta ja sen opetuksesta. Siitä, onko tämä opetus Raamatun mukaista vai ei. Sinä vastasit, että eriseurat ovat lähteneet liikkeelle aina seurakuntaopista ja että Jeesus on luvannut olla seurakuntansa keskellä maailman loppuun asti. Teinkö siis väärän johtopäätöksen ajatellessani, että olet sitä mieltä, että vl-seurakunta ei voi mennä vikaan koskaan missään asiassa? Mikä on se "tämä seurakunta", josta edellisessä viestissäsi puhut? Se, joka ei voi erehtyä?
Organisaatiot eivät ole Jumalan seurakunta.
Kysyit että mikä on se "tämä seurakunta", niin tämä seurakunta on se Jumalan seurakunta, ei siihen ole muuta selitystä. Jos me ei kuuluta tähän Jumalan seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen, niin mihin me sitten kuulutaan. Kirkkohistoria on eri asia, Lutherkin oli katolisen kirkon jäsen niin kauan kun hänet siitä erotettiin ja me kuulumumme nykyään ev.lut.kirkkoon.
"niin kauan kun minut siitä erotettiin".
Sinulle rukoillaan ja toivotaan että saisit palaamisen armon ja pääsisit yhteyteen Jumalan seurakunnan kanssa.
että luterilaiset ja muut protestantit saisivat palaamisen armon ja pääsisivät yhteyteen Äitikirkon kanssa.
Toiset puhuu aidasta ja toiset aidanseipäästä.
Miten ymmärrät Päivämiehen pääkirjoituksen sanoman? Entä ma rian aloitusviestin?
tai paremminkin kirjoittaa eihän täällä ääneen puhuta.
"Kysyit että mikä on se "tämä seurakunta", niin tämä seurakunta on se Jumalan seurakunta, ei siihen ole muuta selitystä."
Nyt pyydän kehäpäätelmän sijaan selventämään lisää, sillä olen havaitsevinani ajattelussasi jonkinlaista ristiriitaa. Sanot toisaalta, että oma herätysliikkeemme ei ole Jumalan seurakunta, joka on aina oikeassa, mutta sitten toteat, että "tämä" on Jumalan seurakunta, joka on aina oikeassa. Mikä on tämä salaperäinen "tämä"? Voiko vl-liike mennä mielestäsi koskaan opillisesti harhaan, vai ovatko esim. puhujankokouksen päätökset aina oikeita?
"Kirkkohistoria on eri asia"
Kertoisitko minulle, miksi kirkkohistoria on eri asia? Kyllä oppirakenteen täytyy olla sama eilen ja tänään, keskiajalla ja nykypäivänä.
"Lutherkin oli katolisen kirkon jäsen niin kauan kun hänet siitä erotettiin"
Niin olikin, mutta jos Jeesus on (niin kuin sanoit) seurakuntansa keskellä maailman loppuun saakka, niin tuolla argumentilla Luther ei olisi saanut ryhtyä uskonpuhdistukseen - olihan Jeesus tuolloinkin seurakuntansa keskellä, ja Luther vain lähti "ajattelemaan järjellä uskoa" tarttuessaan Raamattuun ja ryhtyessään ajamaan uudenlaista teologiaa.
Mitä tulee Lutheriin, hän vastusti jyrkästi kaikenlaisten perinnäissääntöjen esittelyä ja niiden mukaan elämistä. Oli siis täysin päinvastaista mieltä kuin mikä liikkeemme nykyinen "virallinen linja" on.
viimeksi jäi ...
Se miksi PM ja myöskin SRK:n johto painottavat yksimielisyyttä ja yhtä linjaa näissä elämäntapasäännöissä perustuu hajaantumisen pelkoon.
-70 luvulla kun uskon -ja elämänvanhurskauden linjasta väännettiin peistä, päättyi se taistelu uskonvanhurskauden voitoon ja kirkkopolitiikassa luovuttiin monista elämänvanhurskauden alueelle menevistä synneistä, joiden katsottiin kadottavan ihmisen.
Kumminkin, kun opetus vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole ollut täsmällistä eikä täysin raamatunmukaista elämänvanhurskauden alueella, mutta kun opetusta on kumminkin ollut ja se on jäänyt elämään ja kantamaan itseään Jumalan sanana seurakunnan sisään, on hyvin vaikea päästä pois tältä epätäsmällisyyden alueelta.
Vl-lestadiolaisuudessa uskotaan Lutherin mukaan, johon myös Lestadius yhtyi: Yksin Uskosta, Yksin Armosta, Kristuksen ansion tähden.
Mutta turmeltuneisuuden ja kaksiosaisuuden synti vaivaa ajassa. Raamatusta löytyy myös neuvon sanat elää siveästi, hurskaasti ja ei maailmallisesti. Ja kun tätä yleispätevää neuvoa ruvetaan soveltamaan aikaan on vaarana elämänvanhurskaus ja siinä eksyminen joko oikealle tai vasemmalle.
Uskovainen tapakultuuri tulisi olla sidottu raamattuun niin että se olisi noudatettavissa kaikkialla maailmassa. Raamattu olkoon tässäkin yleisohje synnille. Synnistä tulisi olla sama käsitys niin Suomessa, Togossa, Venäjällä kuin missä tahansa. Ja taas kun syntikäsitettä rupeamme tutkimaan on syntikäsitteen muodostuttava raamatun opetuksen jälkeen. Ei ole automaatiota että syntikäsite Jumalan valtakunnassa ryhmäpäätöksin muodostuu samankaltaiseksi edes Suomessa. Jo vierekkäisillä paikkakunnalla voi olla erillaista käsitystä suhteessa seurakunnan päiväkerhotoimintoihin ja tämä ei ole hyvä asia.
Raamatun syntikäsitteen loogisuus tulisi yltää, ja jatkua samanlaisena ajasta aikaan.
omaa kirjoitustasi? Minä en ainakaan ymmärtänyt mitä
tarkoittavat:
- elämänvanhurskaus. Mitä asioita siihen sisältyy?
- epätäsmällisyys. Millä tavalla epätäsmällistä?
- kaksiosaisuuden synti. Mitä se on?
- eksyminen oikealle tai vasemmalle. Mitä on eksyminen oikealle ja mitä on eksyminen vasemmalle?
Oletan että kaikki vl:t ymmärtävät mitä tarkoittaa elämänvanhurskaus, eksyminen oikealle/vasemmalle, kaksiosaisuus (synti oli ehkä ylimääräinen sana siinä yhteydessä); ja epätäsmällisyys lienee muillekin kuin vl-ihmisille tuttu ilmaisu.
Jos olet vl, olet elävä esimerkki siitä, että palstalla ilmaistu huoli vl-yhteisön opetuksesta on todella aiheellinen.
Valitettavasti, Leena, sinun ajoistasi vl-"opetuksesta" on tullut pelkkää fraasipuuroa. Ilmeisesti "opettajien" on niin tuskallisesti koko ajan todistettava olevansa oikeassa hengessä, etteivät uskalla päästää suustaan yhtään sanaa, jota suullisessa perinteessä olisi kanonisoitu.
Missään ei silti ole sanakirjoja. Kaiken lisäksi "opettajat" itsekään eivät edes yritä pitää "opetuksiaan" edes sisäisesti loogisina, joten eipä sanakirjoista kyllä apua olisikaan. Tuleepa taas kerran ikävä Lutheria ja raamatunkääntämisen perussyytä.
Ensinnäkin Lutherista ja kirkkohistoriasta sen verran, että meidän vanhoillislestadiolaistenkin veljenämme pitämä Luther osoitti kaikki kirjoituksensa "kirkolle" ja "piispoille" jne., eikä esim. "rauhanyhdistykselle", "johtokuntien puheenjohtajille" tai "Srk:n veljille". Syy tähän lienee helppo ymmärtää eikä kaivanne lisäselvitystä.
Uskomme kuitenkin Lutherin jalanjäljissä ja allekirjoitamme hänen oppirakenteensa, eli sikäli kirkkohistoria ei ole lainkaan eri asia.
Seurakunta-käsitettä on nimimerkki Munk-ki hyvin kuvannut seuraavassa viestissä. Kopioin sen taas tähän, vaikka tein saman aika vasta toisessakin ketjussa.
"tiivistetysti
Kirjoittanut: munk-ki 27.5.2006 klo 19.05
Olemme siis sittenkin kutakuinkin samaa mieltä. Hyvä niin. Vielä tiivistetysti pari asiaa.
1) Seurakunta-termi tarkoittaa käytännössä Rauhanyhdistykselle kokoontuvaa seurakansaa. Siksi seurakunta on erehtyväinen. Jos taas puhutaan koko maanpäällisestä Jumalan seurakunnasta, niin kyse on aivan eri asiasta. Tätä ei voida tietystikään käytännössä toteuttaa sillä kaikki Pyhän Hengen saaneet eivät voi kokoontua yhdelle koolle. Seurakuntailtojen yms. päätökset on siis aina tutkittava Raamatun valossa. Ja väärää ei pidä hyväksyä. Tämä on jokaisen velvollisuus. Lutherkin aikanaan totesi ykskantaan että kirkolliskokoukset ovat erehtyväisiä.
2) Seuroihin kokoontuva uskovaisten joukko EI ole sama asia kuin Jumalan valtakunta. Tätä kuitenkin jatkuvasti viljellään ja tässä on kyseessä ison luokan virhetulkinta. Jumalan valtakunta on täydellisyyttä, vanhurskautta ja Jumalan kaikkivaltiutta. Tämän Jumalan valtakunnan saamme omistaa sellaisenaan jo täällä maan päällä, uskon kautta. Mutta se toteutuu täydellisenä vasta Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä. Siitä Ilmestyskirja liikuttavasti kirjoittaa:
"Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm 21)
Me olemme kaksiosaisia ja sen seurauksena myös seurakuntamme on erehtyvä. Ei seurakunnan kokoontuminen ole mikään yliluonnollinen tapahtuma tai mystinen kokonaisuus. Seurakunta on käytännössä lihaa ja verta, riitaa ja sopua, oikeata ja väärää. Jumalan Sana on annettu meidän kaikien seurakuntalaisten ohjenuoraksi."
spk hyvä, insinöörilogiikka on ihmiskeksintö ja tarkoitettu käytettäväksi sellaisiin yksinkertaisiin yhteyksiin kuten binäärijärjestelmä ja bittimaailma. raamattua ei ole lupa ohittaa olankohautuksella ja yhden lauseen puhtaaksiviljellyllä syy-seuraus-kehitelyllä.
on raamatun kokonaissanoman vastaista väittää, että mikään asia täällä maanpäällä olisi erehtymätön, kaikkein vähiten uskovaisten joukko. tämän asian ympärillehän on koottu koko uuden testamentin kirjeiden kokonaisuus.
uskon kohteen, eli kristuksen lunastuksen ja ylösnousemisen suhteen uskova seurakunta toki on "erehtymätön" muttei ole sitäkään omalta puoleltaan vaan puhtaasti jumalan lahjoittamana ja ylläpitämänä aktina. tässä mielessä olemme kristuksen ruumis. tähän ei ole järjellä sijaa.
kaikki muu, ihan pienimmästä pelosta milloin minkäkin asian tulemisesta uskon esteeksi, on järjen aluetta. siinä ei ole erehtymätön kukaan, eikä ole tarkoituskaan. raamattu on olemassa juuri sitä varten, että järjen avulla raamattua tulkiten pystyisimme koko ajan uudistamaan ja korjaamaan ajatteluamme ja toimintaamme. tämäkin on jokaisen henkilökohtainen kysymys, jossa voimme olla toistemme tukena. ei siis kyräilijänä tai masentajana. paavalikin kehotti olemaan epäilemättä toisen uskovan ratkaisuja, jumala pitää hänet kyllä pystyssä vaikka sinä luulisitkin hänen kaatuvan. mutta varopa itse, sillä kun luulet seisovasi, katso ettet lankea!
PM kirjoittaa:
"
Omaa käsitystä voidaan perustella silläkin, että joku toinen on samaa mieltä. Missä silloin on kuuliainen mieli? Ellei Jumalan armoevankeliumi saa hoitaa sydäntä, synti vie lopulta kestämättömälle perustalle myös ajallisessa elämässä.
"
....josta muutama ajatus:
Kenelle ihmeelle tässä pitää siis olla kuuliainen???? pm nimittäin väittää, että jos "joku toinenkin" on samaa mieltä, ei sekään suinkaan riitä, vaan kaikkien pitää olla kaikista asioista samaa mieltä kuin pm. Toisin ei saa ajatella, ei itse eikä uskovaiset keskenäänkään. Ainut oikea kanta tulee lukea pm:stä ja pulinat pois.
Tässä pm itse asiassa kieltää uskovaisten keskinäisen vapaan keskustelun ko asioista.
Tässä kuuliaisuusvaatimuksessa ajetaan jo ohi raamatunkin ilmotuksen; Jeesushan lupaa: jos kaksi tai kolme Jumalanlasta kokoontuu ja keskustelee jostain asiasta, itse Jeesuskin on heidän kanssaan. Näin on jos haetaan aitoa mielipidettä asioihin, eikä harjoiteta mitään "synninluvallisuutta"
Tämä jargon taas on käsittämätöntä sepustusta:
"
Ellei Jumalan armoevankeliumi saa hoitaa sydäntä, synti vie lopulta kestämättömälle perustalle myös ajallisessa elämässä.
"
Jumalan armoevankeliumi kuuluu näin:
Niin paljon on Hän rakastanut maailmaa, että Hän antoi ainokaisen poikansa meidän syntisten ihmisten tähden, ettei kukaan joka häneen uskoo hukkuisi, vaan perisi iankaikkisen elämän.
Tämä ei "hoida" ketään sillä tavalla, että hokkuspokkus ollaan yhtäkkiä alamaisia ja ehdottoman kuuliaisia MUUTAMALLE DIKTAATTORILLE JOTKA HEVOSTELIVAT VL JOUKOSSA MUUTAMA VUOSIKYMMEN SITTEN.
Sellainen "armohoito" käsite on aivan skitsofreninen, absurdi.
Jumalan mittaamattomalla armolla meitä syntisiä kohtaan ei ole MITÄÄN TEKEMISTÄ näiden hevostelijoiden kotkotusten kanssa.
Hyvä että et sievistele sanomaasi!
yhdyn siihen. tosin hieman lievemmällä äänenpainolla.
Olet tainut ymmärtää ihan oikein muutaman ihan perus onglman vikä liityy siihen kun ikioma-omatunto vaihdetaan seurankunnan yhteiseen...
Kuuluuko viha mielestäsi hengen hedelmiin? Se on minusta sielunvihollisen hedelmä ja rakkauden vastakohta. Rauhanyhdistyksen sanoma on rauhanjulistusta neuvot sieltä pyrkivät lujittamaan veljellistä rakkautta...sieltä kuuluu sinullekin hyvän paimenen kutsuva ääni.
kun kaatoi rahanvaihtajien pöydät tai nimitteli fariseuksia kyykäärmeitten sikiöiksi?
Vihastuminen on inhimillinen tunne eikä ole vieras kenellekään. Itseäni myös usein raivostuttaa samat asiat-
Taas on pakko korjata näitä epäloogisuuksia. Rakkauden vastakohta ei suinkaan ole viha vaan välinpitämättömyys siis rakkaudettomuus. Jeesuskin elämänsä aikana vihastui useaan otteeseen koska hän rakasti ihmisiä ja halusi heidän vaeltavan valkeudessa. Eri asia on mitä ilmenemismuotoja tämä vihastuminen saa aikaan. Vääränä vihastumisena olkoot esimerkki "veljensä vihaamisesta". On eri asia vihastua epäoikeudenmukaisuudesta tai siitä että ihmisten päälle lastataan kuormia joita lastaajat itsekään eivät jaksaisi kantaa, kuin vihata jotain ihmistä.
Jeesushan se oli, mutta kun hän keskusteli elämän kalleimmista asioista hän oli täynnä rakkautta. Jos sinulla olisi rakkautta niin et sinä Leena jaksaisi kylvää vihan ja eripuransiementä... täällä sielunvihollisen temmellyskentällä. Toivon sinulle kuitenkin hyvän Jumalan johdatusta elämääsi. Siinä mielessä olen samaa mieltä monen kriittisesti täällä srk:ta arvostelevien kannalla, että mikään jäsenyys missään ei riitä pelastukseen ei rauhanyhdistyksen eikä minkään muunkaan. Sydämen uskolla me pelastumme . Sitä rauhaa rakkautta ja yhteisöllisyyttä, jota saan tuntea oman kotipaikkani rauhanyhdistyksellä suviseuroissa jne. en ole kokenut missään muualla.
Sitä samaa mitä itse olen saanut kokea toivisin sinulle ja kaikille muillekin myös.
Hienoa saada lukea täältä näin raikas ja terve näkemys. Se henkilö jolle kommenttisi osoitit, oli turvautunut kaavamaiseen ja halpaan "uskonnolliseen" mutta epäraamatulliseen fraseologiaan. Sitä täällä meikäläiset harrastavat surullisen paljon, mikä antaa omituisen kuvan kristinopillisesta ajattelusta.
Kiitän rakentavasta kommentistasi!
Kiitos olet aivan oikeassa vastakohdassa, vihan vastakohta lienee lempeys. Mutta minä en siitä huolimatta ymmärrä tätä hillitöntä srk:n ajojahtia tällä palstalla. Ja itsekin urkupukilla työtätekevänä, kukaan ei ole tullut "ojentamaan" minua missään asiassa... Ps: Reiskalla tavataan, ja luulen tietäväni kuka olet=)
:) tuskin tiedät, mutta eipä siinä mittään. Vappaapäivätkin ovat vasta maanantaina ja tiistaina. Tosin töiden merkeissä taitavat nekin osittain mennä. On ilmennyt esteitä reiskan suhteen. Voi olla että jää tulematta sillä vaimon ja lasten hyvinvointi menee edelle. Olen joutunut olemaan niin paljon muutenkin pois perheen parista.
Olkaa vahvat ja uskokaa raittiisti ja rohkeasti. Srk:ta ei tarvitse jahdata se on vain järjestö ajallisia tarpeita varten. Evankeliumin puhtautta kannattaa vaalia väsymättä. Vihollinen pyrkii eksyttämään usein ovelammin kuin osaamme odottaakkaan. Muistakaa uskon tuntomerkit: ilo, rauha ja vapaus pyhässä hengessä. Mistä nämä puuttuvat ja tilalla on synkkämielisyys, pelko ja ahdistus siellä tarvitaan evankeliumin vahvistavaa ja rohkaisevaa sanomaa. Lutheria mukaillen: sielunvihollinen on synkkämielisyyden ystävä. Missä on aito ilo siellä ei vihollinen viihdy. Iloinen musiikki karkoittaa synkän mielen ja paholaisen.
tässä ketjussa on keskusteltu enimmäkseen uskon ydinkysymyksistä.
Miten sinä koet sen srk:n ajojahdiksi? Ja vielä HILLITTÖMÄKSI!
Joo... sen mitä minä olen vl-kanttoreiden kanssa ollut tekemisissä, niin meillä on aina ollut hauskaa ja aikaslailla hyvä yhteishenki, mm. Seinäjoella ja Kuopiossa. Ja meitä on moneen junaa... mutta ehkä näissä musiikkikeskusteluissa täällä on parasta, ettei lähde keikuttamaan venettä oikealle tai vasemmalle.
Ps: varmasti tiedän sinut, mutta tuskinpa pystyn yhdistämään oikeaan henkilöön näiden keskustelujen perusteella.
sanoin tällä palstalla enkä tässä ketjussa... vaikka kyllä minusta tässäkin ketjussa on ajojahdin meiniki. Se on minun tekemä johtopäätös. Voit aivan vapaasti olla erimieltä, se on sinun oikeus.
Siis sinusta on ajojahtia se, että uskovainen nostaa esiin ongelmia ja huolenaiheita, jotka puhuttavat paitsi häntä ja lähipiiriään myös uskovaisia ympäri maan? Seurakunnan opin raamatunmukaisuuden valvominen on siis sinusta ajojahtia? Kyllä on mennyt synkäksi "kuuliaisuus" vl-liikkeessä.
ketjussa on tietysti kaikenlaista.
Hyvä Maria ! Tässä pääkirjoituksessa sanoma on osoitettu lähinnä Siionin väelle.Se näyttää kuitenkin koskettavna muitakin, varsinkin meistä lähteneitä.Tämä onkin Jumalan sanan tehtävä eli neuvoa, nuhdella ja lohduttaa.Me Jumalan lapsina ymmärrämme eritavalla näitä raamatun selityksiä, koska Pyhä Henki meissä kirkastaa meille seurakunnassa Pyhältä Hengeltä puhutun sanan. Näin ei tapahdu ulkona seurakunnan olevalle.Hän joutuu tyytymään järjen päätelmiin ja sokeudessaan näkee sen jopa hyvänä.Jumala puhuu aina seurakuntansa kautta. Se totuus ei muutu siitä miksikään, tahdoimme tahi emme.Jos Jumalan valtakunnan saarna ei jollekin kelpaa, hän saa itse päätellä kuin tahtoo.Raamatun sanoma ei muuksi muutu, vaikka tutkisi sitä yöt ja päivät alvariinsa.
Jumalan seurakunta ja Jumalan valtakunta yhtä kuin vl-joukko. Eli se siitä...
Joo ..joo.. meinaat viedä vl-ihmisneuvot Pyhän Hengen nimissä kaiken arvostelun ulkopuolelle..
=) ...moneen junaan ja osa jää vielä asemallekkin. Itse en voi täysin yhtyä edellämainitsemaasi vapaaseen työilmapiiriin urkupukilla. Nykyisen työpaikkani lähialueella törmään vastakin yhtäältä innokkaaseen toisaalta pelokkaaseen ilmapiiriin - mitä musiikkiin tulee. Toiset iloitsevat sydämestään musiikin rikkaudesta, monipuolisista sovituksista, improvisoiduista alkusoitoista ja siitä että haluan tehdä työtäni kokonaisvaltaisesti ja niin hyvin kuin taidan. He siis iloitsevat Jumalan hyvyydessään suomista lahjoista. Toiset taas suhtautuvat aran pelokkaasti ja empien. Onpa jopa SRK:n omat opistosarjan äänitteet pahentaneet muutamia lähipiirissäni olevia ihmisiä liian "maailmallisella" vivahteellaan, koska soittimia on käytetty monipuolisesti ja rohkeasti. Tämä on hämmentänyt minua. Olen tullut siihen tulokseen että meitä on todellakin monenlaisia. Arimmat tarvitsevat rohkaisua jotta he vahvistuisivat ja kasvaisivat uskossa sekä kokisivat uskomisen vapauden, päästen niistä taakoista joita Kristus ei halua meidän turhaan kantavan.
Raattamaa opetti aikanaan että Jeesus käski ruokkia ja kaita lampaita. Karitsoita sen sijaan käski vain ruokkia sillä ne eivät kestä vitsaa. Karitsoilla tarkoitettiin uskossa heikompia jotka ovat pelokkaita ja arkoja. Samon raattamaa opetti että raja-aitoja ei eri ryhmittymien välillä tule koskaan rakentaa niin pontevasti että lampaat ja karitsat jäävät ruokkimatta. Olellista on rakkaus lähimmäisiä kohtaan ja herkkyys jolla kuuntelemme Pyhän Hengen neuvoja. Jos lähdemme temmeltämään viljapeltoon tarkoituksena kitkeä rikkaruohot omatoimisesti, asetumme Jumalan asemaan. Tallomme hyvää viljaa enemmän kuin kitkemme rikkaruohoja pois. Kristus on luvannut että puimatantereen puhdistus suoritetaan viimeisenä päivänä. Taivaan Isä antakoon meille kärsivällisyyttä, jotta emme toimi harkitsemattomasti.
Seurakunnan - siis osaltamme myös meidän - tehtävänä on valvoa että ruoka jota meille tarjotaan on tuoretta ja oikeaa laatua. Tämä voi tapahtua vain jos tunnemme itse ruoan koostumuksen. Omakohtainen valvominen on erityisen tärkeää jotta voimme arvioida myös opettajiemme opetusta. Seurakunta kutsuu paimenensa ja myös hoitaa heitä. Olkaamme rohkeita avaamaan suumme myös silloin kun huomaamme opetuksessa "astian makua". Tämä on todellista Kristuksen rakkautta.
Tämä foorumi on väärä paimenten neuvomiseen. Heidät pitäisi kohdata kasvotusten. Tiedän kuitenkin että täällä on monia jotka kaipaavat lohdutusta ja toivoa. Kristus antoi meille esimerkin kun hän meni sorrettujen ja jopa julkisyntisten koteihin viemään hyvää sanomaa syntien sovituksesta. Fariseukset eivät tästä pitäneet.
Minulla oli opiskelutovereiden joukossa "tiukkapipoja" ja sitten sieltä ihan toisesta ääripäästä. Minusta se on minulle ja varmasti monelle muullekin turvallinen neuvo, jonka eräs puhuva kanttoriveli sanoi seinäjoella helmikuussa, että ei kannata lähteä keikuttamaan venettä kummallekaan puolelle molemmilla on omat vaaransa. Musiikki on silti minusta asiana hieman eri, kuin esim. kysymykset televisiosta tai perhesuunnittelusta. Musiikki on kuitenkin taidetta, jossa Jumala näyttää omaa luomityötänsä kauneutta sävelten muodossa.
En muuten usko siihen, että maanantainen kokous olisi jotenkin dramaattinen, niinkuin jotkut täällä ovat sitä niin enteilleet.
"Se henkilö jolle kommenttisi osoitit, oli turvautunut kaavamaiseen ja halpaan "uskonnolliseen" mutta epäraamatulliseen fraseologiaan.
Viitsisitkö valaista minulle, missä kohtaa olin epäraamatullinen, sen kyllä tiedän että monet näkevät uskomme halpana.
En minäkään dramatiikkaan usko. Toki toivoisin että tätä palstaa lukisivat ne joille on paljon uskottu tehtäviä. Tuntien alustuspuheenvuorojen pitäjiä, ainakin S.K. on sen kaltainen "sydämen kristitty" jolla on herkkä kuulo ja kätkevä sydän.
Jos veneen keikuttamisella tarkoitetaan eripuraisuuden tarkoitushakuisuutta, en minäkään sitä suosittele. Riitelemällä ei asioita ole koskaan rakentavasti ratkaistu. Ilmapiirin tulisi kuitenkin muuttua senkaltaiseksi että ikäviäkin kysymysiä uskalletaan esittää muidenkin kuin "luotettujen astioiden" kuullen. Pelko ei kuulu uskoon. Paavali kirjoitti että "Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Älkää ruvetko ihmisten orjiksi!" (1. kor 7). Meissä on monia jolla on - Paavalia lainaten - paljon kiivautta mutta vähän taitoa. Toisinaan nämä sanat sopivat myös itseeni.
Peruslähtökohtana tulisi aina muistaa se että synniksi kutsutaan sitä, mikä eroittaa meidät Jumalasta. Toiseksi synnillä on aina nimi. Ei ole asioita jotka on "melkein syntiä" tai "ehkä syntiä". Näin ollen myöskään asioita jotka ovat "kuitenkin hieman eriasioita" :D Se mikä ei ole eroittamassa meitä Jumalasta ja hänen rakkaudestaan ei ole syntiä - toisinaan ei myöskään tarpeellista. Jeesuksen opettama rakkauden kaksoiskäsky on tarpeellisempi kuin koskaan.
Veneen keinuttamisella hän tarkoitti oikeaa ja vasenta reunaa, eli lakihenkeä---maailman rakkautta. Uskon, että musiikissakin voidaan ajautua molempiin äärimmäisyyksiin. Itse olen kuitenkin hyvillä ja vapailla mielin ammattiani harjoittanut. Minusta kuitenkin esim. oopperalaulajana on aika vaikea paikka uskoa säilyttää. Tämähän on nyt aika ajankohtainen kysymys. Minä olen sijoittanut sen siihen veneen vasempaan reunaan. En tiedä onko se lakihenkeä, mutta näin minä sen koen.
Kutsutko "ajojahdiksi" vapaata ja rehellistä keskustelua tärkeästä aiheesta, jota pyritään käymään Raamatun opetuksen valossa?
Hiljaako Raamattu tällaisesta kehottaa olemaan? Uskomaan vaan kaikki opetus ja opettamaan samoin lapsilleenkin, vaikka opetus olisi Raamatun nimeomaisten varotusten mukaista?
Miksi kristittyjä sitten edes kehotetaan valvomaan? Ja miksi sanotaan, että Pyhä Henki on siellä, missä oikein opetetaan? Miksi Raamatussa ylipäätään kuvaillaan oikean ja väärän opetuksen piirteitä ja eroja, ellei niistä tarvitse kuitenkaan oikeasti välittää?
Lopuksi; miksi lestadiolsinen liike on hajaantunut niin monta kertaa, ellei koskaan ole väärää opetusta esiintynyt?
Niin pitääkin olla
Miten sydän virvoittuukaan lukiessa kirjoitustasi. Jumala on antanut sinulle syvää hengellistä ymmärrystä. Siunausta työllesi ja elämääsi!
vaikket ymmärtäiskää, pittäis kuiteski perustella tuommonen väite, hillitön ajojahti. sehän on haukkumista, sekä hillittömyyestä että ajattamisesta.
ei kerro hyvvää kanttorishenkilöstä
Juuri siksi, että seurakunnassa pystyttäisiin erottamaan, mikä sen opetuksessa on Pyhältä Hengeltä, mikä muista alkuperistä, kehottaakin Raamattu kalliisti ja useaan oteeseen arvioimaan ja arvostelemaan sekä seurakunnan opettajia että opetusta. Sitä Maria ja koko tämä keskustelu pyytää olla tekemässä. Koska "Raamatun sanoma ei muuksi muutu, vaikka tutkisi sitä yöt ja päivät alvariinsa"!
Mutta oliko ulostulon ajankohta tarkkaan mietitty? Meille muusikoille voi tulla tästä lisäongelmia Reiskalla.
..opeista. Se on muuten uudestisyntymättömien pakanoiden hommaa.
Tämä ketju ja erityisesti avaus on palstan käänteentekevimpiä ja mieleenjäävimpiä kirjoituksia. Tämä aihe tosiaan ansaitsee kunnon keskustelun, ei sinun tapaisiasi heppoisia ja perustelemattomia herjoja.
Et näköjään jaksa kuunnioittaa lähimmäistesi vakavia pyrkimyksiä avoimeen keskusteluun.
Arvonsa kullakin.
Ihmettelen... Kun suurin osa, tai ainakin puolet, vanhoillislestadiolaisista ei elä siten
kuin heidän saarnaajansa ja johtonsa kehoittavat, eivätkä he usko monissakaan asioissa enää siten kuin saarnaajat ja johdot yrittävät heitä saada uskomaan,
niin miksi nämä ihmiset vielä kuuluvat tähän liikkeeseen? Miksi he eivät perustaisi omaa
liikettään? Tai miksi he eivät etsi toista hengellistäkotia? tai miksi he eivät vaihda saarnaajiaan ja johtoaan
sellaisksi, jotka olisivat Raamatun mukaisia uskossaan?
Koko vanhoillislestadiolainen liike vaikuttaa jotenkin naurettavalta kulissilta jollekin marionettinäytelmälle...
Usko Jeesukseen ja Jumala ja Jeesuksen seuraaminen ei ikään kuin merkitse vanhoillislestadiolaisille juuri mitään.
Se mikä vanhoillislestadiolaisille merkitsee on
1) usko johtoon ja saarnaajiin (ei usko Jeesukseen)
2) johdon ja saarnaajien sanojen asettaminen korkeimmaksi auktoriteetiksi (Jeesus ei ole korkein auktoriteetti)
3) ihmissääntöjen ja tapojen noudattamisen ensisijaisuus elämässä
4) sen ajatteleminen, mitä muut uskovaiset ajattelevat
Kun vanhoillislestadiolaisten elämää hallitsevat nuo neljä asiaa, niin miten he voivat edes itseään kutsua Jeesuksen suraajiksi?
Eiväthän he edes usko Jeesukseen, vaan ainoastaan ihmisiin!
Vanhoillislestadiolaisuus on alakulttuuri, johon kasvetaan lapsesta asti. Aate kulkee suvuissa. Sosiaaliset siteet ovat usein liian vahvoja katkaistaviksi. Harva edes lähtee, opetuksen mukaisesti, ajattelemaan uskoaan omakohtaisesti, vaan luottaa sokeasti auktoriteettien sanelemiin käskyihin. Vl-usko on usein tiettyjen kaavojen noudattamista ja yhteistä puuhastelua.
Tai sitten, niin kuin uskon asian olevan suurimmassa osassa tapauksia, vanhoillislestadiolaiset ovat sydämenkristittyjä, uskostaan onnellisia ihmisiä, jotka pitävät kaikesta vaihtelevasta ulkoisesta menosta huolimatta katseensa päämäärässä, uskovat synnit anteeksi omalle kohdalleen ja saavat siitä turvan ja lohdun elämäänsä.
Täydellinen ei toteudu täällä ajassa.
ajatteli tuohon tapaan, olettaisin.
Vaikka kokisi marionettisaarnaajien ja johtajien säännöt turhiksi, moni vl-piireissä elävä kokee aitoa uskonyhteyttä tämän liikkeen piirissä. Ja huomaa: on monenlaisia vl-saarnaajia, osa pysyy ihan selkeästi puhtaassa evankeliumin saarnassa eikä lähde "neuvoskelemaan" yli tai ohi Raamatun.
Ja sellaisista saarnoista saattaa saada ns. määräosansa. Se kantaa.
Eipä ole aikoihin saanut lukea näin raikasta ja rehellistä kirjoitusta.
Tämä toivoisi mahdollisimman monen meikäläisen löytävän. Jos meillä lähtisi näin rehellinen ja avoin linja etenemään, miten suuresti se ehdelmöittäisi uskonelämää ja olisi siunaukseksi elävälle kristillisyydelle.
Lähetän tästä tiedon Määtälle Päivämieheen.
synnin luvallisuuden peitteeksi kasattuja ja taidolla aseteltuja.
Mistä "synnin luvallisuudesta" typerän vihjailevasti kirjoitat siinä.
On moraalitonta ja täysin ala-arvoista vihjailla mutta jättää perustelut sanomatta. Epäkristillistä keskustelua... rehellisyys on ensimmäinen kristillinen hyve kun yritetään keskustella.
Toisen osapuolen lyttääminen leimaamalla jollain ylimielisellä termillä "synnnin luvallisuus" on hengellistä väkivaltaa.
Esitäpä perustelut väitteellesi, jos sinulla niitä on!
Oletko tosiaan omahyväisyydessäsi sitä mieltä että Ma_rian rohkea avaus antaa sinulel oikeuden leimata hänet noin loukkaavalla ja halpamaisella tavalla. Ei ole sinun henkesi nyt oikea.
paljon ko kirjoittajan "taidokkaita" palstakirjoituksia lukeneena ei voi muuhun tulokseen tulla
niissä verkot on tosi hienot ja kauniiseen sanapumpuliin piilotetut
varokaa, ja ennenkaikkea; valvokaa
Olisikohan nyt niin, että jälleen on yksi maria, joka näkee selvemmin kuin muut.Laestadiuksenkin johdatti oikealle tielle muuan Maria...
Sisaret ja veljet, se voi olla niin, että Ma ria näkee ja tietää enemmän kuin joku muu palstakirjoittaja. Sen verran vakaasti häneltä tekstiä tulee, ja aina hyvin perusteltuna. Jos rehellisiä olemme, niin asiaa Ma ria puhuu. Olemmepa sitten enemmän tai vähemmän syyllisiä mainittuihin asioihin, ei niitä kannata suoraan tyrmätä. Kaikille tekee hyvää välillä tarkistaa suuntaa.
Toisin kuin tuon huitelijan tekstissä, Ma_rian kirjoituksessa vakuuttaa syvä kristinopin tuntemus ja pyrkimys vakavasti ja rehellisesti todella perustella sen mitä esittää.
Samaa ei voi sanoa hänen kritikoijistaan.
Oletko kenties kateellinen nimim. Ma_rialle, hänellä kun on sana hallussa ja hän kirjoittaa fiksusti, kiihkottomasti ja rohkeasti Raamatulla ja Lutherilla perustellen tärkeistä asioista.
Minusta hänen kirjoituksiaan on ilo lukea, tietenkin olisi kiva itsekin osata noin tahdikkaasti ja taitavasti itseään ilmaista, mutta kukin tyylillään.
Vaikka muutamassa kommentissa tässä ketjussa käytetään taitoa, kykyä tuottaa sujuvaa tekstiä, perustelujen kestävyyttä, Raamatun ja Tunnustuskirjojen tuntemusta sekä niiden arvokasta käyttöä suorastaan paheina ja synteinä, esitänpä omana arvionani, että tässä ma_rian tapauksessa pitäisin näitä piirteitä pikemminkin Jumalan armolahjoina ja suurena siunauksena Suomen Sioonille. Suorastaan enkeli-ilmestyksen tehoinen on tämä ketju monelle taakkojen alle painetulle.
Onko todella niin paha tilanne, että "seurakunnan" "neuvojen" perustelemattomaan listaukseen tottuneelle Raamatun ja Tunnustuskirjojen käyttäminen uskon ja elämän tutkistelussa tukena vaikuttaa sanapumpulilta? Ei voi muuta sanoa kuin VOI pilkku VOI!
Keskustelemista ei tapahdu ellei kantoja perustella huolellisesti ja ymmärettävästi. Viime vuosikymmenten pelon ilmapiiri on sammuttanut vl-piireissä tällaisen keskustelun mahdollisuudenkin. Puheenvuoroissa ei ole uskallettu lähteä tuttuja fraaseja syvällisempiin juttuihin. Johtunee sitä, että hoitokousten karmaisevimmat muistot liittyvät juuri sanavalintojen pilkunviilaukseen.
Esim tästä syystä ainakin minulle tämä palsta edustaa ma-rian, Leena Huovisen, HarmaaPöllön, Vulgatan jne ansiosta sitä foorumia, jossa todelliset seurakunnan neuvot syntyvät - lihaa luidensa ympärillä. Näille neuvoille - erotukseksi irl-vl-"neuvoille" on luonteenomaista, että niitä pystyy Raamattuun nojaten arvioimaan, koska ne perustellaan perusteellisesti. Siksipä niitä ei tarvitsekaan opetella ulkoa, vaan niistä saa kestävää ruisleipää evääksi. Riittää pureskelemista pitkäksi aikaa. Voi koetella kaiken ja pitää sen, mikä on hyvää.
Rakkaan veljemme Martti Lutherin laajasta tuotannosta löytyy paljon ajankohtaista tekstiä.
Tässä galatalaiskirjeen selityksen esipuheesta:
"Olen jälleen ottanut Herran nimessä selittääkseni Paavalin kirjettä galatalaisille. Minulla ei tosin ole esitettävänä mitään uutta ja tuntematonta, koskapa koko Paavali on nyttemmin Jumalan armosta teidän kaikkien vanha tuttunne. Syynä on iso ja ilmeinen vaara, josta joudun tämän tästä muistuttamaan: Perkele uhkaa hävittää uskon puhtaan opin ja tuoda takaisin oppeja, jotka koskevat tekoja ja ihmisten perinnäissääntöjä eli traditioita. Siksi on sangen hyödyllistä varjella oppia uskosta luennoimalla sitä julkisesti ja kuulemalla ahkerasti. Kuinka hyvin se tunnetaankin ja kuinka perusteellisesti sitä opiskellaankin, vielä ei ole heittänyt henkeään vastustajamme Perkele, joka alati kulkee ympärillä etsien tilaisuutta nielaista meidät. Elossa on vielä myös oma lihamme, itsekäs, turmeltunut luontomme. Kiusaukset käyvät kimppuumme ja koettelemukset ahdistavat meitä joka taholta. Siksi tätä oppia ei ikinä voi kylliksi käsitellä ja painaa mieleen. Jos opetus on lamassa ja oppi joutuu hukkaan, lamaantuu ja hukkuu samalla kaikki totuuden tunteminen. Mutta jos vanhurskauttamisoppi kukoistaa, menestyy kaikki hyvä: jumalanpelko, todellinen jumalanpalvelus, Jumalan kunnia, varma tieto eri elämänmuotojen arvosta ja kaikesta muustakin. Jottemme olisi joutavia, tahdomme siis alkaa siitä, mihin olemme päätyneet, tämän sanan mukaisesti: "Kun ihminen on päässyt päämäärään, alkakoon jälleen alusta", Sir. 18:7.
Ja vähän myöhemmin johdannossa:
"Mutta kaikkia muita ylhäisempi vanhurskaus, uskon vanhurskaus, jonka Jumala Kristuksen tähden ja ilman tekoja lukee meidän hyväksemme, ei ole yhteiskunnallista, ei seremoniallista eikä edes Jumalan lakiin nojaavaa vanhurskautta; se ei ensinkään koske meidän tekojamme vaan on jotain aivan muuta. Kaikki muut ovat ihmisen omaa, aktiivista vanhurskautta, mutta tämä on puhtaasti passiivista, lahjaksi saatua: me emme suorita tekoja emmekä anna mitään Jumalalle vaan ainoastaan otamme vastaan hänen lahjojaan ja olemme Jumalan meissä tapahtuvan vaikuttamisen kohteena. Juuri siksi minun tekee mieli nimittää uskonvanhurskautta eli kristillistä vanhurskautta passiiviseksi. Se on salaisuuden verhoon kätkettyä vanhurskautta, josta maailma ei tajua mitään. Kristitytkään eivät sitä käsitä kyllin hyvin. Perin vaikea heidän on varsinkin koetuksen hetkellä tarttua siihen ja pitää sitä omanaan. Siksi sitä on tähdennettävä alinomaa ja sen omistamista on yhtä mittaa harjoiteltava. Jos joku ei sitä omantunnon ahdistuksissa ja kauhujen keskellä käsitä eikä pidä siitä kiinni, hän ei voi kestää. Ei näet ole olemassa toista yhtä lujaa ja varmaa omantunnon lohtua kuin tämä lahjaksi saatu passiivinen vanhurskaus."
Emmekö me juuri näin halua uskoa ja opettaa?
Pisti silmään tuosta tekstistä Lutherin huolenaiheet mm. todellinen Jumalan palveluksen toteutuminen. Samaa huolta nykylestadiolaisuuden tilasta kantavat Reinikainen ja Lohikin. He kyselevät toteutuuko laumassa pienen ihmisen omakohtainen usko ja toteutuuko laumassa oikea Jumalan palvelus.
Pitäsikö rauhanyhdistyksen organisaatio ulkoistaa ja kilpailuttaa nykykäytännön mukaisesti ja uskovaiset saisivat keskittyä uskonasiaan?
Eräs mies, Jeesus kävi temppelissä kaatamassa rahanvaihtajien pöydät ja käyttätyi muutenkin anargistisesti kun näki sen menon jota temppelissä harjoitettiin.
Huolta kantavat monet muutkin teologit, monet maallikkosaarnaajat, seuraisännät, kanttorit, raamattuluokkien vetäjät, pyhäkoulunopettajat, pullanpaistajat ja siivoojat
Tällä hetkellä kristillisyydessä on vaarana ajautuminen lakihenkisyyteen. Merkit ovat nähtävissä. Jumalan valtakunnan olemukseen kuuluu armo, ilo, rauha ja vapaus. Ei uhkailu, kiristys ja peloitteleminen, kuten PM:n pääkirjoitus viime viikolla. Jumalan valtakunta ei ole silmin nähtävissä, vaan se löydetään sydämen uskolla, missä koetaan armoa ja anteeksiantamusta. SRK on ajautumassa armon saarnan ulkopuolelle, jos se ei puutu PM:n epäraamatullisuuteen. Seurakunta on totuuden patsas ja perustus vain, jos sen opetus perustuu Jumalan sanaan.
Hyvältä tuntui lukea kalliita sanoja sisältävä kommenttisi, vl-puhuja. Olemme nyt tosiasiassa seuraamassa hätkähdyttäviä aikoja, sillä lakihenkinen fundamentalismi pyrkii tosissaan sotkemaan elävän kristillisyyden raittiin opin.
Elämme vakavia aikoja.
"Tällä hetkellä kristillisyydessä on vaarana ajautuminen lakihenkisyyteen. Merkit ovat nähtävissä. Jumalan valtakunnan olemukseen kuuluu armo, ilo, rauha ja vapaus. Ei uhkailu, kiristys ja peloitteleminen, kuten PM:n pääkirjoitus viime viikolla."
Itse hoitokokousvuodet eläneenä voin omana näkemyksenäni sanoa, että lakihenkisyys astui liikkeeseen 70-luvulla. Se iskostettiin jäseniin silloin sellaisella voimalla, että pelko on asunut yhteisössämme yli 30 vuotta niin vahvana, ettei lakihenkisyydestä ole edes uskallettu keskustella.
Näin se on voinut nukkua ruususen unta kaikki nämä vuodet, koska tarvetta sen esiin nostamielle ei liiemmin ole ollut. Porukka peloteltiin silloin niin totaalisen kuuliaiseksi.
Lakihenkisyys nostaa päätään nyt ihan siitä syystä, että nämä vapaat keskustelufoorumit antavat jäsenille mahdollisuuden purkaa todellisia tuntojaan. Tämä on vaarallista valtaapitäville lakihenkisille johtajillemme. Miksikö? Siksi, että epädemoraattiset ja diktatooriset järjestelmät pysyvät pystyssä vain lietsomalla pelkoa ja ylläpitämällä pelon ilmapiiriä.
Luulen, että tuota asian laajuutta eivät nuoremmat vl:t jaksa tajuta. Vaikka he näkevät lakihengen ilmenemistä siionissa, niin sitä juonnetta, mikä johtaa muutaman vuosikymmenen päähän, he eivät näe.
Mutta prosessi etenee kullakin omaan tahtiinsa ja näkökyky tarkentuu. Hyvä näinkin. Muutos on varmasti tulossa!
Nuorten uskovaisten on aivan mahedoton tajuta missä nyt mennään, koska me pimitimme helitä sen mitä todella tapahtui 70- ja 80-luvulla. Nyt se salailu kostautuu monin verroin.
Kikään sellainen harhaoppi jossa silloin oltiin, ei jää nousematta uudestaan esiin, kun sitä ei silloin aikanaan ksäitelty suoraan.
Aikain merkit ovat nyt osoittaneet, että nyt ollaan menossa entistä pahemmin lakihenkiseen fundamentalismin suohon, jos ei tässä nyt vihdoin viimein oteta rehellisyyttä ja avoimuutta rohkeasti Jumalan sanaan turvaten käyttövoimiaksi siionissa.
viety niin pitkälle, että emäkirkonkin piti puuttua peliin 80-luvun lopulla?
Muistelen, että arkkipiispa Mikko Juvan ja vl-johdon kesken käytiin tiukkia neuvotteluja 80-luvun lopulla aiheesta. En tiedä mitkä olivat kirkon vaatimukset, mutta neuvottelujen seurauksena vl-liikkeestä erotettiin huomattavan suuri joukko puhujia ja taidettiin siinä vähän vl-johtoakin uudistaa. Puhdistukset käsittääkseni jouduttiin tekemään kirkon vaatimuksesta. Kaikkein lakihenkisimmät erotettiin näkyviltä paikoilta, mutta tietääkseni he säilyttivät jäsenyytensä eikä heitä erotettu. Yhteisön sisällä he ovat joka tapauksessa vaikuttaneet ns. "harmaan eminenssin" roolisa koko ajan.
"...vl-liikkeestä erotettiin huomattavan suuri joukko puhujia ja taidettiin siinä vähän vl-johtoakin uudistaa."
Milloin tuo neuvonpito piisppan kanssa hoitokokouksista olisi tapahtunut?
Ei tuollaisesta ollut silloin kirjoituksia Päivämiehessä! Olin siihen aikaan juuri ammattiin valmistunut jamusitan etät luin Päivämiehen tarkasti.
Ei tuollaisesta kerrota sanaakaan esim. Seppo Lohen kirjoittamassa SRK-historiikissa. Ei ole mainintoja myöskään SRK:n vuosikirjoissa.
Nämä neuvottelut käytiin jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Tämä käy ilmi alla olevasta lainauksesta muutamien päivien takaisesta keskustelusta "Eksytyskirjat":
>>
Alla sitaatti prof. Jouko Talosen Oulun Kirkkopäivillä pitämän vl:n julkisuuskuvaa koskevan esitelmän tiivistelmästä, jossa vähän valotetaan vl-liikkeen lähihistoriaa. Tästä ketjustä löytyy ko. esitelmän tiivistelmä kokonaisuudessaan.
"Vuoden 1960 - 1961 hajaannus terävöitti SRK -vanhoillisuuden opintulkintaa ja nosti ”jyrkän maallikkolinjan” profiilia (esim. saarnaaja Heikki Saari). Liike joutui yhä enemmän 1960-luvulta alkaen julkisuuden ”hampaisiin” (TV-kysymys, perhesuunnittelun kielto, 1970-luvun ”hoitokokoukset” ja seurakuntakuri). Valtava julkinen polemiikki vyöryi erityisesti talvikautena 1979 - 1980 (Mikko Juvan kannanotto, Helsingin Sanomat, Miikka Ruokasen tutkimus)."
Nykyään kannetaan huolta sekä lakihenkisyydestä että lihan vapaudesta. Uudenheräyksen erkanemiseen 1800-luvun lopulla johtanut tapahtumasarja alkoi, kun lestadiolaisen kristillisyyden keskuudessa alkoi olla ihmisiä, jotka elivät räikeässä lihan vapaudessa, juoppoudessa ja huoruudessa. Jopa muutamat saarnamiehetkin paljastuivat avionrikkojiksi. Tämä johti lakihenkisyyden nousuun ja uuden heräyksen vaatimuksiin: "kristillisyys on mennyt löyhäksi, tarvitsemme kovempaa kuritusta" jne.
kuulemma on nyt näin:
......Elävään uskoon sitä vastoin sisältyy keskeisesti kuuliaisuus
1
Jumalan sanalle,
2
sillä hoidettavan omantunnon äänelle ja
3
Jumalan seurakunnalle
vastaus
"3" ei kuulu joukkoon.
perustelu
MIten kukaan voi olla kuuliainen "Jumalan seurakunnalle"? Koska kukaan ei edes tiedä missä se on ja ketä siihen edes kuuluu. Jeesushan nimittäin korostaa, ettei voida sanoa missä se on. Se on sisäisesti teissä. Ympäri maailman!
Miten semmoiselle voi olla "kuuliainen"? Ja mitä se tarkoittaisi käytännössä? Siihenhän kuuluvat togon televisionkatsoejilat ja venäjän shampanjalasinnostelijat mukaan. Siihen kuuluu kaikki maailman sadat miljoonat lapsetkin, ainakin ennen 3. ikävuottaan. Heiltäkin pitäis ikysyä, saako esim jalkapallo-ottelua katsella katsomosta käsin.
Onko PM muuten kysynyt heidän kantaansa?
PM taitaa tarkoittaa että sille itselleen pitää olla kuuliainen muttei ilkeä sitä niin suoraan sanoa.
Meille sanottiin 70-luvulla, ettei saa kysyä samanmielisiltä, koska silloin ei saa oikeaa Pyhän Hengen mukaista neuvoa. Mietimme mistä sitten voisi kysellä ongelmallista asioista, kun epävarmuus alkoi jäytää yhä enemmän mieliä ja ristiriitaiset ajatukset sotkivat elämää.
"Pitää kysyä 'SIELTÄ'!" Ja mihinhän jäljet johtivatkaan? Ainoa oikea viisaus löytyi SIELTÄ. Te kaikki tiedätte, missä se oli silloin. Olemme sanoneet sen sata kertaa ja sen ovat vl-tutkijatkin todistaneet.
Ensiksikin kiitokset asiallisesta ja luterilaisen kristinuskon perusteisiin pohjautuvasta avauksesta.
Luin itse ko artikkelin moneen kertaan. Keskustelimme siitä paljon myös perheemme sisällä. Jokin ko artikkelissa satutti minua pahasti. Omantuntoni ei yhdy em. pääkirjoitukseen. Avauksessasi olet tarkastellun asiaan Raamatun ja Lutherin valossa. Siinä on aivan riittävästä perusteita kyseenalaistaa PM:n nykyinen linja. En itse pysty siltä kannalta lisäämään asiaan mitään. Muutama ajatus kuitenkin, kun pääkirjoitusta phdiskelin:
Pääkirjoituksen sanoma kiteytyi kohdallani yhteen kysymykseen: Juman sanan neuvot vs. seurakunnnan neuvot. Kirjoitus ei millään tavalla erotellut em neuvoja vaan niputti ne sulavasti yhteen. Kuitenkin em neuvoilla on selkä marssijärjestys vielä niin, että seurakunnan neuvot eivät saa, mennä koskaa ohi tai olla lisäyksenä Jumalan sanan (Raamatun) ohjeille. Koska PM:n linjaveto on niin selkä ja vaativa, en voi olla sisimmässäni puuttumatta tähän linjavetoon ja sanoutumaan siitä irti. Usean päivän ajan olen miettinyt myös sitä, kuinka moni ko kirjoituksen syvällisesti lukenut ja pohtinut sen todella hyväksyy ja kuinka moni sanoutuu siitä irti. Joka tapauksessa tunnen olevani täysin eri linjoilla PM:n linjan kanssa. Asia on huolestuttava sekä itseni että PM:n kannalta. Voihan olla, että suht jyrkkä asenteeni linjauksiin on poikkeus, mutta silti jaksan odottaa, että jostain nousee se vastavoima (se ei nouse tältä palstalta), joka uskaltaa painottaa niitä kristillisyytemme perusarvoja, jotka ovat mm srk:n omilla kotivivuilla kaiken kansan luettavana - siis sydämen kristillisyyttä.
Olin taannoin tilaisuudessa, jossa keskusteltiin sydämen kristillisyydestä. Em tilaisuudessa oli em vt päätoimittaja ja muita vaikuttavia persoonia. Puheenvuorojen pitäjien mielestä sydämen kristillisyys on uskon tunnustamista sydämellä, suulla ja teoilla. Koska ihmissydämeen on tosi vaikea nähdä, painopiste oli luonnollisesti suun tunnustamisessa ja ulkoisissa teoissa. Keskustelun jälkeen minulla oli taas kerran halju olo ja em keskustelun jatkumoa on tämä vt päätoimittajan kirjoitus. Niille ulkoisille uskon tunnusmerkeille vaaditaan yhdenmukaisuutta ja kuuliaisuutta. Jo siinä keskustelutilaisuudessa ja nyt uudelleen tuntuu, että metsään meno on entistä pahempaa.
Pääkirjoituksen pohjalta kävin laajan keskustelutuokion pienen nuorisoporukan kanssa. Sen keskustelun koin erittäin positiivisena, sillä nykyisen nuorison keskuudessa suurin osa vl-kristillisyyden käytännöistä on avoimena vapaalle keskustelulle ilman pelkoa leimautumisesta, syrjäyttämisestä,.. Kaikki aihealueet ovat kuulema vapaata riistaa (tv, ehkäisy, evoluutio, ...). Eli toivoa on, että aika muuttuu....
osion "Näin me uskomme". Ensin en löytänyt mitään kuuliaisuuteen viittavaakaan, ja ajattelin virkamieslainsäädännön termein, että nyt vt. päätoimittaja on pääkirjoitusta laatiessaan "mennyt toimivaltaansa ulommaksi".
Luin kuitenkin vielä tarkemmalla seulalla. Ja löytyihän se sieltä, viimeisestä lauseesta: "Jumalan seurakunta on YKSIMIELINEN uskossa, opissa ja rakkaudessa."
Tuo yksimielisyys oikeuttaa myös po. pääkirjoituksen. Yksimielisyyttä siinä vain vaalittiin.
Seuraukset voivat olla mitä vain. Toivottavasti eivät kuitenkaan 70-luvun toisinto. Niitä kokemuksia en toivo edes pahimmille vihamielilleni.
Tuo yksimielisyys -termi taitaa juontaa Luhterin katekismuksesta ja toki myös raamatusta. ML:n isokatekismuksessa sanotaan seuraavasti:
"Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä. Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Ennen kuin siihen pääsimme, olimme kokonaan Perkeleen omia emmekä tienneet Jumalasta ja Kristuksesta yhtään mitään. Mutta Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä. Näin me joka päivä kasvamme ja vahvistumme Pyhän Hengen luomassa uskossa ja uskon hedelmissä."
Eri asia sitten on kuinka laajalle yksimielisyyden ajatellaan ulottuvan. Toisin sanoen minkä asioiden ajatellaan kuuluvan "yksimielinen uskossa, opissa ja rakkaudessa" -käsitteistön alle. Emmehän me kaikista asioista ajattele samalla tavalla. Eikä näin tarvitse edes olla. Kannattaa muistaa 1. kor 13. "Ymmärryksemme on vajavaista - - - Suurin kaikista on rakkaus"
Lutheria lukiessa ei jää epäselväksi, mihin kaikkeen hän ajattelee yksimielisyyden ulottuvan. Puhuessaan yksimielisyydesta opissa, Luther on varmasti hyvin ymmärtänyt, millaisia tulkintaongelmia asia käytännössä aiheuttaa ja varoittanut sen takia niin monta kertaa sekoittamasta siihen yhdenkaltaisuuden vaatimusta ajallisissa asioissa, että niitä selväsanaisia varoituksia riittäisi varmaan viikoksi lukea yhteen putkeen.
Tämäkin asia vähän eri sanamuodoin eiintyy useita kertoja Lutherin teksteissä:
"Se (kirkko l. seurakunta) sulkee piiriinsä kaikkialle maailmaan hajaantuneet ihmiset, jotka ovat yhtä mieltä evankeliumista, joilla on sama Kristus, sama Pyhä Henki ja samat sakramentit, huolimatta siitä, ovatko heidän inhimilliset perinnäissääntönsä samanlaiset vai erilaiset." (Augsburgin tunnustuksen puolustus)
Toisaalla Luther kirjoittaa, että ulkoisten tapojen on hyväkin olla erilaisia seurakuntalaisten kesken, jotta se oleellinen, mikä on yhteistä, näkyisi oikein erityisen kirkkaana, eikä sitä vahingossakaan sotkettaisi ulkonaiseen yhtenäisyyteen.
Siitä siis, mihin Luther katsoi yhtenäisyyden seurakunnassa ulottuvan, ei ole vähäisintäkään epäselvyyttä.
eikä "itseään Jumalan hallituksena pitävä" voikaan enää kateuksissaan sanella seurakunnan nimissä mitä naapuri saa tehdä ja mitä ei.
On oikein, että asioista keskustellaan julkisesti mm. internetissä, niin ettei "yhden" tai "kahden" henkilön muodostama "Jumalan huoneen hallitus" veisi kaikkia väärään paikalliseen seurakuntaoppiin. Seurakunnan sisällä tapahtuu ja on tapahtunut niin paljon vääryyttä. Toisille samat asiat ovat aseman vuoksi hyväksyttyjä, kun toiset jo lempataan niiden vuoksi ulos. Kuulijaisuus seurakunnan neuvoille koskee vain tiettyjä ja jopa puhujat salaavat mitä hirvittävimpiä tekojaan.
Jokaisen omakohtainen sydämen usko on ensisijaisen tärkeä asia.
Maan päällä on vain yksi seurakunta, johon Jumala on pannut kaikki lahjansa.
Ihminen on aina ylpeä saadessaan kirjoittaa nimensä jonnekin, vaikkapa puun kylkeen, ja aina ihmeissään, kun ei tapaa sitä enää. (Dumas nuor.)
"Suht jyrkkä asenteesi linjauksiin" mitä tulee Päivämiehen viimeiseen pääkirjoitukseen ei ole poikkeus ainakaan täällä meillä päin. Asia on puhuttanut paljon.
Minua hämäsi siinä seurakunnan ylimmälle jalustalle nostamisen lisäksi erityisesti se, että seurakunnan käytännön elämää koskevien neuvojen noudattamisesta puhuttiin "Jumalan tahdon mukaisena elämänä". Eihän se niin ole.
Raamattu varoittaa lukuisissa eri paikoissa lisäämästä omia inhimillisiä kotkotuksia Raamatun ilmoitukseen armoevakeliumista. Ei meillä ole oikeutta keksiä hintaa sille, minkä Jeesus kuolemallaan on meille aivan ilman omaa ansiotamme lahjoittanut. Ja SE on se uskon mysteeri, mikä meidän pitäisi omalle kohdallemme uskoa (eikä esim. se, että todella vain tietynlaisista ajallisista rakennuksista käsin on/ei ole soveliasta seurata urheilukilpailuja).
Luther sanoo, että "Tuota ihmisten säätämiin menoihin liittyvää petollista viisauden ja vanhurskauden harhakuvaa vastaan meidän tulee näin ollen varustautua Jumalan sanalla.".
Eli arkisia valintoja koskevien tarkkojen sääntöjen noudattaminen "yksimielisyyden" nimissä ei ole Jumalan tahdon mukaista elämää. Se voi tuntua tutulta ja turvalliselta ko. artikkelin kirjoittajasta, mutta Jumala ei ole tuollaista tahtonaan ilmoittanut.
Minusta on vakava juttu sekoittaa käsitteitä noin huolettomasti, silloin kun on näinkin merkittävästä asiasta kysymys ja kirjoitus näkyy laajalle leviävässä julkaisussa, johon iso joukko ihmisiä täysin luottaa. Siitä ei eksytys ole kaukana.
Olen lukenut lähes koko ML:n suomennetun tuotannon suurella hartaudella ja olen kanssasi samaa mieltä Lutherin selväsanaisuudesta. Sen tähden lainasinkin Paavalia (1. kor 13). Hän tähdensi rakkauden merkitystä ja opetti profetoimisemme ja ymmärryksemme vajavaisuudesta kirjoittaessaan Korintin seurakunnalle. Siis joukolle eripuraisia uskovaisia, jotka kiistelivät uskoon tai täysin siihen kuulumattomista asioista keskenään.
Jumalan tahtoa ne Raamatun fariseuksetkin tai Lutherin ajan katolisen kirkon johtajat luulivat toteuttavansa laatiessaan itselleen ja toisille tarkoin määriteltyjä tapasääntöjä.
mutta joku tai jotkut ajattelevat puolestamme, mitkä ovat ne asiat, joista tulee ajatella samalla tavalla. Sen jälkeen käynnistyy yksimielistämisen prosessi kuin automaatti.
joka näkyy SRK:n kotisivuilla. Siellähän sumeilematta vedetään yhtäläisyysmerkki Jumalan valtakunnan ja Jumalan seurakunnan välille.
Minusta se kertoo enemmänkin yrityksestä jumalallistaa inhimillinen vallankäyttö. Eikö sitä samaa palvele myös Päivämiehen pääkirjoitus?
Erinomaisen osuva analyysi, näinhän se menee.
Ei voi muuta kuin lausua taivaalliselle Isälle kiitoksen, että vielä on kristillisyydessämme valaistuja ja viisaita Marioita!!!
Pitäisikö yksinkertaisesti kerätä adressi, jossa otetaan Päivämiehen artikkelin heikot kohdat esille ja toivotaan oikaisua? Samalla todettaisiin, ettei nykyinen v.t. päätoimittaja nauti kentän luottamusta.
viime perjantaina arkkipiispalle luovutetusta vetoomuksesta, joka on ollut allekirjoitettavana internetissä. Vetoomus koski kirkon virkakysymystä ja naispappeutta.
Osaisitko Sinä käytännössä hoitaa tuon Päikkäri-vetoomusjutun?
Valitan, mutta minun tietojenkäsittelytaitoni ei siihen riitä!
Siionissa on paljon maallikoita, pappeja ja tavallisia riviuskovaisia, jotka paljossa jakavat huolesi opetuksen raamatullisuudesta. Sinä et siis ole yksin ajatuksinesi.
Mutta miksi Sinun piti "huutaa maailman turuille ja toreille" Siionin sisäinen asia? Pelkään että nyt vapaa keskustelu vaikeutuu Siionin sisällä ja sen seuraukset Sinäkin tiedät.
Miksi kiire?
No ensinnäkin, saattaa olla, ettei keskustelukulttuuri vl-liikkeessä minun elämäni aikana muutu niin vapaaksi, että tällainen ajatustenvaihto olisi missä vain mahdollista.
Uskon kyllä, että sinne suuntaan kehitys pikku hiljaa kulkee.
En tiedä mitään muuta paikkaa, kuin tämä foorumi, missä voisimme tavoittaa suuren joukon vl-uskovaisia ja käydä avointa ja vapaata keskustelua mieltämme painavista asioista. Minun puolestani keskustelu voisi monelta osin jäädä siionin sisäiseksi, sillä vaikka asiaan henkilökohtaisten kokemusten kautta tutustuneet ulkopuoliset rikastuttavatkin monesti keskustelua oivaltavilla näkökulmillaan, itseänikin häiritsevät jotkut vakavan keskustelun yllä riekkuvat voitonriemuiset haahkalinnut. Heille en haluaisi tarjota lisäeväitä.
Olen kuitenkin ajatellut kyseessä olevan asian olevan sen verran mittaluokkaa merkittävämpi, että tällä tavoin saavutettujen etujen valossa haitat jäävät joka tapauksessa pienemmiksi.
Olen pahoillani, jos olen loukannut tunteitasi. Kuitenkin pyydän ymmärrystä em. tosiseikkoihin vedoten.
ulkopuolisille oli hirvittävä synti ainakin 70-luvulla.
Minunkin vanhempiani oli kuulusteltu, kertovatko he sisäisiä asioita minulle, kun minut oli jo erotettu ry:stä. Vanhempani selvisivät pälkähästä valehtelemalla että eivät kerro, mutta jatkoivat silti kertomista.
Ehkä enää ei ole niin nuukaa.
Pelkään ehkä turhaan, että rohkeutesi kostautuu yhteisen keskusteluilmapiirin vaikeutumisena. Vielä pahempaa tietysti on, että Siionin keskelle repeää railo.
Mutta, uskotaan Jumalasta hyvää!
Jos yhteinen keskusteluilmapiiri vaikeutuu täällä kirjoittamiseni takia (jota pelkoa tosin pidän kuitenkin kirjoitusteni painoarvoa liioittelevana :-)), niin se on tietysti suuri tappio. Mutta en oikein tiedä mikä siihen auttaisi. Ei se niinkään voi olla, että ollaan kaikkialla ihan hiljaa, tai puhutaan ääneen vain tietynsorttisia ajatuksia, niin kyllä se keskusteluilmapiiri siitä paranee.
Itse ajattelen optimistisesti, että kaikki julkisesti käytävä rakentava keskustelu muokkaa keskusteluilmapiiriä avoimempaan suuntaan. Että siihen sitä kautta ikään kuin pikku hiljaa totutaan.
Ja mitä tulee tuohon jakautumispelkoosi, niin en minä oikein siihenkään pelkoon osaa ottaantua. Onhan se kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että uskomme pitää olla Jumalan sanan valossa totta. Ja se mitä siitä mahdollisesti seuraa, ei ole meidän hallinnassamme. Emme voi ajatella, että lipsutaan nyt vähän tässä ja tuossa, niin ei kukaan suutu.
Arvoisa "Vähin vaivassa ja valtakunnassa"!
Haluaisin esittää oman tuntemiseni Marialle kohdistamistasi ajatuksista.
Minullekin on varsin selvää, että "Siionissa on paljon maallikoita, pappeja ja tavallisia riviuskovaisia, jotka paljossa jakavat huolesi opetuksen raamatullisuudesta". Kuitenkin minulle on samanaikaisesti vielä selvempää, että nämä huolestuneet ihmiset eivät uskalla julkisesti esittää huoliaan, koska he pelkäävät. Me kaikki pelkäämme, muutakin kuin Jumalaa. Ja juuri tästä pelosta olemme erityisen huolissamme. Toisaalla tässä ketjussa onkin kuvattu vallankäyttöä pelon avulla.
Eri mieltä kanssasi olen asiassa, jonka ilmaiset seuraavasti: "...Sinun piti "huutaa maailman turuille ja toreille" Siionin sisäinen asia?"
Ensiksi, mikäli tarkoitat Siionilla vanhoillislestadiolaista herätysliikettä, rauhanyhdistyksiä tai vl-uskoa tunnustavien joukkoa, kyseessä ei ole näiden joukkojen sisäinen asia. Päivämies on julkisesti ilmestyvä lehti, joka on kenen tahansa suomenkielentaitoisen luettavissa mm. kaikissa kirjastoissa, sairaaloissa ja seurakuntavirastoissa. Päivämiehen pääkirjoituksen ongelma on siis mitä suurimmassa määrin julkinen ongelma, turujen ja torien ongelma!
Lisäksi on mielestäni evankelioimistyön turvaamiseksi äärimmäisen tärkeää huolehtia, että rauhanyhdistysten piirissä tehtävä työ saa julkisuudessa muutkin kasvot kuin Päivämiehen tiukka linja. On tärkeä osoittaa, että SRK:n piirissä toimii myös sellaisia ihmisiä, jotka tunnistavat uskonnollisuuden kaapuun verhotun vallankäytön ja jopa väkivallan, sekä uskaltavat paheksua tällaista toimintaa: Syntien anteeksi uskominen ei edellytä aivopeseytymistä, se edellyttää vain uskoa, joka sekin on puhdata armoa.
Toiseksi, mikäli tarkoitat Siionilla elävää Jumalan seurakuntaa, kyseessä ei ole senkään sisäinen asia. Sen Siionin tunnusmerkki on puhdas evankeliumin saarna. Maria on oivallisessa aloituksessaan sekä muissa kirjoituksissaan, samoin kuin monet keskusteluun osallistuneet, osoittanut nimenomaan ettei Päivämiehen pääkirjoitus tai lehden pitkän aikavälin linja edusta evankeliumin puhdasta saarnaa. Tässä katsannossa ongelma ei siis ole lainkaan Siionin sisäinen. Me olemme kaksiosaisia, Jumalan seurakunta on kokonaan pyhä.
Vielä lopuksi esittämästäsi huolesta: "Pelkään että nyt vapaa keskustelu vaikeutuu Siionin sisällä ja sen seuraukset Sinäkin tiedät." -Mikä vapaa keskustelu? Jos olet lukenut tämän ketjun huolella, havaitset useita näkökulmia siihen, kuinka pääkirjoitus nimenomaan tukkii (rauhanyhdistysten piirissä) vapaan keskustelun. Minun mielestäni taas vapaa keskustelu nimenomaan tulee tämänkin torikeskeustelun myötä entistä helpommaksi. Jumalanlapset vapautuvat peloistaan, kun he tämän keskustelun myötä löytävät käsitteitä omille kokemuksilleen sekä pääsevät sen myötä suhteuttamaan tuntemisiaan muiden ihmisten havaintoihin. Joku saattaa uskaltaa sanoa keskusteluillassa oman ajatuksensa ääneen, koska tietää, ettei ole aivan yksin maailmassa ajatuksensa kanssa.
Muuten: minun Siion-määritelmääni sisältyy nimenomaan vapaan keskustelun salliminen ilman suljettuja ovia tai peittämättömiä ikkunoita. Ovien lukitseminen on pelon seuraus, kuten muistat pääsiäisajan evankeliumiteksteistä. Mutta Herramme tulee läpi lukkojenkin.
Olisiko se ollut silloin eriseurojen aikoihin niin salaperäistä touhuilua.Mutta nyt ei ainakaan. Kun eriseura hajaantuu siionist,Jumalan armossaon ollut hyvä hengittää .
siitä on tuoreimpana osoituksena Päivämiehen pääkirjoitus.
Ja pysyvänä osoituksena se, että meitä eriseuran hengessä sidottuja ei ole korjausmielessä lähestytty. Kehotettu vain entiseen malliin tekemään parannus.
Hengellisessä mielessä SRK:n nykyinen johtokunta, ainakin nokkamiestensä osalta osoitti olevansa VIIMEISIN, sekä täysin EPÄPÄTEVÄ johtamaan jumalanvaltakuntaa.
Nimittäin näillä herroilla oli selviä VALTAPYRKIMYKSIÄ, joita he härskein tempuin ja painostamalla junttasivat viimeisessä vuosikokouksessa läpi että raikui.
Valta säilyi myös erovuoroisilla siis, mutta mutta...
Mitä Jeesus sanoo tällaisesta KUKKOILUSTA? Jeesus sanoo niin, että kuka jumalanvaltakunnassa HALUAA OLLA ENSIMMÄINEN (eli siis nämä herrat kovasti HALUSIVAT) hän onkin VIIMEINEN!
Hengellisessä mielessä siis vallanhimoiset johtajat EIVÄT OLE OIKEITA jumalanvaltakunnan johtomiehiä, vaan niitä ovatkin ne asukkaat, jotka ovat viimeisiä viheliäisiä maanmatosia.
Ketähän ne taas on? Ainakin lapset ovat suurimpia....
on kerännyt samanmielisten joukon taaksesi. Viimeisenä ilmestyi, yllätys yllätys! VULGATA.
Ei ollut aiheeton se Mopin poistama viesti, jossa lueteltiin kahden ryhmän kirjoittajat. 1. ryhmä on aloituksesi perässä nyökyttelemässä sinulle ja "sodanjulistuksellesi".
Missä menetkään Maria?
Hänen kanssaan ovat nyt samanmielisiä Jumalan valtakunnan pääviholliset.
Missä oli keskustelua Marian avauksen sisällöstä? Sen sijaan kyllä leimakirves oli käytössä!!!
millä perusteella vedät noin yleistetyn johtopäätöksen tuntematta kirjoittajia.
Miten voit vääristellä noin pahasti?
Nimitellä meitä Jumalan valtakunnan päävihollisiksi?
Kirjoituksen arvosteleminen kuuliaisuuden näkökulmasta on tottelemattomuutta. Ja Raamatun mukaan "tottelemattomuus on noituuden synti". Noituuden harjoittajat Raamattu taas sulkee Jumalan valtakunnan ulkopuolelle näin: "Ulkona ovat noidat ja velhot".
Pyhän Hengen valossa asia on täysin selvä. En näe tarpeelliseksi jatkaa itsestään selvyyksien toistamista.
Kuules, jäitä hattuun!!
Päivämiehen kummallisesta pääkirjoituksesta on nyt kyse. Ei muusta. Ei Jumalanvaltakunnan vihollisista! Päivämies ei tosiaan ole Jumalanvaltakunta, mutta se on hyvä lehti jossa on usein rakentavia kirjoituksia uskovaiselle. oivon että jatkossakin on.
Meillä on vapaus keskustella tiestä ja matkasta, uskon asioista.
Siinä ei tosiaan ole mitään pelottavaa.
Tämä ketju on yksi asiallisimpia koko palstan historiassa.
Siksipä surettaakin, että kävit nimittelemään täällä keskustelevia. Karkealla tavalla, ihmettelen.
ja sen äänitorvea Päivämiestä vastaan, on Jumalan valtakunnan päävihollinen.
???
Onneksi nuo ajat, jolloin pelosta vapisten odotin seuraavaa iskua, ovat kohdallani takana päin.
Luotan ja rukoilenkin, että Jumala vahvistaa Mariaa. Ei tuollaista tekstiä kevein perustein kirjoiteta. Siinä on vakavista asioista kysymys!
Jumalan Henki vaatii rehellisyyteen ja totuuteen.
Sitä minäkin ajattelin, mutta vastaan kuin se ei olisikaan... ;)
Onpas sinulla kieroontuneet asetelmat. Päävihollinen on synti. Yksi synti on sinun kaltaisten vihanlietsonta. Ja pyrkimyksesi estää keskustelua uskovaisten kesken.
Ei sen sijaan ole vihollisemme rehellinen keskustelu. Jossa Ma_ria-nimimerkki on tavallista enemmän antanut itseään alttiiksi.
Ma_ria on osoittanut moraalista rohkeutta paljon enemmän kuin esimerkiksi sinä, ikävä puskastalaukoja.
On päikkäri-fundamentalisteja jotka uskovat nimenomaan päivämiehen olevan itsensä Jumalan kynästä. Nämä PM-.fundikset uskovat juuri niinkuin vaikkapa 74 PM julkaisi jonkun jutun sivulla se ja se. Jos PM juttu ja Raamattu sattuvat olemaan ristiriidassa, PM fundis uskoo PM juttuun eikä Raamattuun. Esimerkkinä PM fundiksesta vaikkapa hynde. Elävässä elämässä harvoin törmää tällaisiin. Esim ehkäisy on PM fundikselta kokonaan kielletty asia , vaikka vaimo kuolisi, sekin olkoon Jumalan tahto. Niin ajattelee pm fundis.
Sitten se tavallisin vl ihminen. Hänen uskonsa kohde on raittiisti Jeesuksen sovitustyö. Häntä vaivaa , toisinaan kovastikin, kaavoihin kangistunut vl nykymeno. PM jutut hän ehkä lukee, usein ei edes kiinnosta. Minkäänlaista oppi-isän asemaa PM jutuilla ei hänelle ole. Kunhan joku aikansa kuluksi jotain yrittää kirjoitella, ajattelee hän. Mutta hän hyväksyy tämän kaiken oheissirkuksen olankohautuksella, olkoon sitten niin kun kerta on. Uskon pääasia on kuitenkin Jeesus Kristus. Hän ei pidä korvakoruja ettei aiheuttaisi sekaannusta ympärillään. Muuta syytä niiden pitämättömyyteen hän ei sisäistä. Myös ehkäisyn hän hyväksyy vakavan terveydellisen raskauteen liittyvän uhan edessä. Tällaisia ihmisiä vl:stä on valtaosa.
Sitten on nykyiseen oheissirkukseen väsyneet vl:t. He ovat opillisesti samanlaisia kuin nuo viimeksimainitut tavalliset vl:t, mutta he ovat alkaneet nousta esiin internetissä uskonpuhdistajan ottein.
Sitten on uskossa kuolleita vl:iä. He elävät synnin luvallisuudessa. Usein kuivassa lakihengessä, mutta usein myös maailmallisissa himoissa hekumoiden. Silmiinpistävää on, että lakihengessä eläviä ei syntiinsä sidota, mutta julkisynnissä elävät sidotaan. Lakihenkisyys päinvastoin on nykyisessa vl sirkuksessa oikeastaan yhteisöllinen hyve. Se on erittäin vakava piirre. Nämä uskossaan kuolleet syntielämään rakastuneet rikkovat esim räikeästi vl tapanormeja ja aiheuttavat pahennusta. He käyttävät alkoholia juopumiseen saakka. He myös hyväksyvät ehkäisyn ilman pakottavia terveydellisiä syitä.
Itse lukeudun näihin tavallisiin tossunkuluttajiin. En jaksa PM juttuja lukea enää oikeastaan ollenkaan. Aika kuivia ovat. Kukahan niitä kerkeää kaikkia lukea, ja ressiä vielä repiä?? Siitä huolimatta; uskovainen olen. Omaatuntoani hoitelen kun kipeäksi olen sen hölmöyksissäni saattanut.Se ei tule kipeäksi sellaisista asioista kuin pm fundiksilla, mutta Raamatunmukainen se on. Se riittää.
korkeampaa elintä kuin harhakuvitelman puolustamiseen. (Goethe)
Valo ei tahraannu, vaikka se kulkee loan läpi. (Augustinus)
koko pääkirjoitusta ole teilannut kukaan. Raamatunvastaisuudet, joita siinä oli, mm. kuuliaisuuden vaatimus vl-seurakunnan neuvoja kohtaan, on melkoisen yksimielisesti teilattu.
Aivan oikein, niin pitikin tehdä, koska ihmissäännöt eivät saa mennä Raamatun yläpuolelle eikä edes rinnalle. Tämän kai pitäisi olla täysin selvää jokaiselle.
Meitä uskovaisiakin on moneen junaan. Joillekin joille kristinoppi on jäänyt epäselväksi, maallinen yhdistys on "Jumalan valtakunta" ja Päivämies mystisesti erehtymätön julkaisu. Voi voi...
Nyt suhteellisuudentajua hei!
Päivämiestä toimittavat ihan tavalliset uskovaiset, ja sinne kirjoittavat tavalliset uskovaiset, itsekukin puutteellisuuksineen ja todellisine vahvuuksineen. Kyllä sen kirjoituksista pitää sallia kriittinen keskustelu!
Olen itsekin kirjoittanut sinne ja oma kirjoitukseni jouti aikamoiseen kriittiseen käsittleyyn ennen kuin pääsi julki. Sellainen kriittisyys julkisuuden suhteen kuuluu asiaan.
Kysymys ei ole Jumalan valtakuntaa vastaan taistelemisesta, sillä se on täydellinen.
Kysymys on inhimillisen ihmisen kirjoituksesta, josta kuuluu läpi eksytys, loitontuminen puhtaan Jumalan sanan ääreltä. Kirjoituksessa käsitellään uskomme keskeisimpiä kysymyksiä, uskonvanhurskauden kysymyksiä.
"Vaikkakin siis vastustajiemme mielestä nimitys "kirkko" kuuluu yksin heille, me kuitenkin tiedämme, että Kristuksen kirkko on niiden keskuudessa, jotka opettavat Kristuksen evankeliumia, eikä niiden, jotka evankeliumia vastustaen puolustavat vääriä mielipiteitä, niin kuin Herra sanoo: (Joh. 10:27) "Minun lampaani kuulevat minun ääntäni." Ja Augustinus sanoo: "Kysytään, missä kirkko on. Mitä siis teemme? Lähdemmekö etsimään vastausta omista sanoistamme, vai hänen sanoistaan, joka on sen pää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen sanoista? Luullakseni meidän on etsittävä vastausta hänen sanoistaan, joka on totuus ja joka itse parhaiten tuntee oman ruumiinsa." Ei meillä ole siis mitään aihetta hämmentyä vastustajiemme meihin kohdistamasta arvostelusta, kun he vastoin evankeliumia, vastoin kirkossa vaikuttaneiden pyhien isien kirjoitusten arvovaltaa ja vastoin hurskaiden ihmisten esittämiä todistuksia puolustavat ihmisperäisiä käsityksiä." (Luther, Augsburgin tunnustuksen puolustus)
Oli ilo lukea rehellistäja maanläheistä kirjoitustasi. Meitä on kuule monta kuvaamasi kaltaista, joka ryhmään varmaan löytyy meidänkin ry:ltä... Itse uskon ja elän siihen malliin kuin omaa uskoasi kuvasit. Haluan synnin pois panijana matkaa tehdä. Mutta ei ole minusta Päivämiehen juttuja lukemaan eikä toisille ihmisille tuomioita julistelemaan. Joillekin sopii mennä pitkälle toisia kohtaan lakihengessä kovistelemaan, toilla taas on vapaus avoimesti pahentaa muita esim. tosiaan alkoholinkäytöllä. Sitä näkee, mutta eipä tuo ole minun omallatunnollani se. Rauha sydämessä on että saa uskoa omat syntinsä anteeksi, mutta eipä ole revittelyn tarvetta meikäläisen uskon vahvuudella. Marian mielenkiintoisen kirjoituksen lisäksi tässä ketjussa ilahduin kun luin nimim. Vulgatan kirjoituksesta sanat:
"> Itse usko on jo sekin Jumalan lahja, ei yhdenkään ihmisen omaa työtä.
> Näin Jumala meitä ihmeellisellä tavalla suuresti lohduttaa sanassaan: uskon perusta on niin yksinkertainen, ettei siinä omin voimin tarvitse onnistua, eikä tyhminkään siltä tieltä eksy."
vitsiksi luulette.
Voi teitä, pilkkasanan laskuna te niitä pidätte!
Olipa hyvä analyysi! Kiitokset siitä, noin ne asiat ovat! Ikävää vaan, että herkimmät ja arimmat Siionin asuvaiset noista PM:n kirjoituksista helposti joutuvat armon alta lain alle; ja se tiehän on mahdoton ja raskas.
yhtenä "Jumalan valtakunnan päävihollisena", se voi johtua vain siitä, että sinulle Jumalan valtakunta on yhtä kuin rauhanyhdistys/SRK ja opin ja käytännön kritisoija on vihollinen. En minä mikään PÄÄvihollinen kumminkaan liene.
Aika rajua kieltä käytät. Ihan tulee 70-luku mieleen.
sen, mitä Pyhä Henki hänelle kirkasti. Ja nyt haaskalinnut nokkivat pois Jumalan sanan siemenet.
Ei mikään ketään ole nokkimassa. Vaan Toivo-veljen kirjoituksen kautta me kaikki tosiaan joudumme nyt kohdaltamme miettimään ja Jumalan puoleen kääntymään rukouksella: armahda joukkoasi ja osoita taas kerran missä on oikea tie, sillä olemme joutumassa eksyksiin ja uhkaavasti LAIN alle, me vapaat armolapset.
Augsburgin tunnustuksen puolustusta, senhän kirjoitti tämä Filip M, joka itsekin kaatui takaisin katolisuuteen tai ainakin lain eriseuraan
Puolustus on tosiaan Melanchthonin kirjoittama, heti itse tunnustuksen perään. Pari kommenttia:
- Ilmeisesti et hyväksynyt lainauksen sisältöä, mitä tarkkaan ottaen? Suurimmaksi osaksihan se oli suoraa lainausta kirkkoisä Augustinukselta.
- Luther hyväksyi ko. asiakirjat.
- Melanchthon ei palannut katoliseen kirkkoon koskaan. "Lain eriseurakin" on varsin, öh, lestadiolainen tapa ilmaista asia.
Sen sijaan, että turvaudut tällaiseen ala-arvoiseen pelotteluun, nimettömänäkään, rohkenen kehoittaa pysähtymään ja tutkimaan omaa paikkaasi. Paljon on Raamattua ja tunnustuskirjoja jo eteesi avattu. Etkö todella löydä parannuksen, edes korjaamisen sijaa opetuksessasi?
Jos katsot olevasi erehtymätön, etkö pelkää?
Olen kyllä huomannut, että puolustuksen kuten sen esipuheenkin on kirjoittanut Filip Melanchthon. Mutta olen ollut samassa käsityksessä kuin Tietäjä2, että Luther on hyväksynyt tekstin kaikilta osin.
Mutta koska tosiaan en ole teologi ja siitä johtuen teologinen tietämykseni kokonaisuuksien ja asioiden taustojen suhteen on ohutta, otan aina kiinnostuneena vastaan niihinkin aiheisiin liittyviä kommentteja. Minulla on Raamattu ja Tunnustuskirjat lähteinäni, niitä pääasiassa itsekseni luen ja niiden varassa olen asioita pohdiskellessani.
Sen verran aion ottaa tästäkin oikaisusta onkeeni, että lopetan liittämästä Lutherin nimen Augsburgin tunnustuksen puolustuksesta kopioimani tekstin lähdeviitteeksi.
Nyt on tullut Jumalan aika SRK:n alkaa pestä syntipyykki jota se on pakoillut viimeiset 25 vuotta.
Mikään ei jää salaisuudeksi, synti paljastuu. Eikä jumalanlasten kiusaaminen ja sortaminen hoitokokouksissa jää vaille rangaistusta. Eikö ole aika sanoutua irti tällaisista rikollisista menettelyistä?
Katsele hoitokokouksista kertova Hannu Karpon dokumentti Ylen Arkistosta, vuodelta 1981:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=68&a=1708
Eikö Raattamaakin aikanaan pitänyt hyvin epäoleellisena tiettyjen ulkonaisten asioiden merkitystä, eikä pitänyt niitä tarpeellisina uskon tunnusmerkkeinä l. hänenkin mielestään sydämenusko Kristuksen sovitustyöhön on ainoa oikea tunnusmerkki ja se riittää yksin armosta yksin Kristuksen ansion tähden.
käytä korviksia, värjää tai sävytä tukkaasi, käytä kynsilakkaa, sano tupakointia synniksi (puhujat haluavat tupakoida) jne.. Omakohtainen usko on yhdentekevää kunhan noudatat ihmissääntöjä!
kun veli puhuu niin aitoa ja kirkasta vl-sanomaa. Aika on paha ja moni meinaa lipsua noista kallisarvoisista virstanpylväistä vl-uskossa, jotka niin hienosti toit esille.
Voidaan kysyä: kelle ja mille suomalaisen täytyy olla kuuliainen.
Vastaus: oman maansa yhteistoimin säädetylle laille.
Jatkoa: Jumalan valtakunta on itse säätänyt lait joita jokainen haluaa noudattaa. Ollaan vakalla asialla jos meistä tulee lainrikkojia. Uskovainen äiti ja isä: mieti kenelle haluat olla kuuliainen. Jos valittava on viedä pyhäisin lapset pyhäkoulluun tai urheilukilpailuun juoksemaan kilpaa. Vetoan teidän uskovaisten isien ja äitien omaantuntoon. Kummalle areenalle viet lapsesi. Toista areenaa hallitsee Jumala ja Jeesus kristus omiensa kanssa. Toisella areenalla hallitsee perkele. Kumpaan joukkoon sinä uskovainen isä ja äiti viet lapsesi.
vallitsevat Jumalan valtakunnan lait, maailmassa maailman lait.
Nyt ollaan Lutherin varjolla tuomassa maailman lakeja Jumalan valtakunnan asukkaille.
Perustelusi unohtui sinulta laittaa tälle kahtiajaolle:
"Toista areenaa hallitsee Jumala ja Jeesus kristus omiensa kanssa. Toisella areenalla hallitsee perkele. "
Että löytyykö Raamatun paikkaa jolla noin rajun väitteen perustelet?
Mistä lähtien uskovainen, armosta syntinsä anteeksi saannut on joutunut LAIN alle??
Taidat olla niitä Laestadiuksen puehissaan kiroamia koiria jotka vievät jumalanlapselta armonvapauden...
Lakihenkeä paljaimmillaan. Tämä kirjoitus on kuin MOT ma-rian kirjoituksen rinnalla: tämä osoittaa miten hätkähdyttävän syvälle on harhaoppi jo uponnut siionissamme. Siis siinä tapauksessa että kirjoittaja on tosiaan ihan oikeasti vl.
Maria tunnisti Päikkärin pääkirjoituksesta sen asian joka on laajalle levinnyt.
Jumalan valtakunnassa on aina näin ymmärretty ja se riittää. Jumalan valtakunta on totuuden patsas ja perustus. Joka tätä epäilee on joutumassa epäuskoisen paikalle. Uskovainen haluaa uskoa että Kristus on vain yhdessä Jumalan valtakunnassa ja siellä valtakunnassa on rakkaus yhteisestä opista ja elämästä.
On kaksi valtakuntaa, se on raamtunmukainen todistus ja perustelu. Jumalan lapset ei halua kilvoitella perkeleen areenoilla. Näin on aina ymmärreety Jumalan valtakunnassa ja meille uskovaisille tämä oppi riittää koska oppi on julistettu Jumalan ainoasta valtakunnasta.
"Jos valittava on viedä pyhäisin lapset pyhäkouluun tai urheilukilpailuun juoksemaan kilpaa. Vetoan teidän uskovaisten isien ja äitien omaantuntoon. Kummalle areenalle viet lapsesi. Toista areenaa hallitsee Jumala ja Jeesus kristus omiensa kanssa. Toisella areenalla hallitsee perkele."
Ymmärrän sinun esittävän että on hyvä käydä lasten kanssa pyhäkoulussa. Siinä olet ihan oikeassa.
Mutta tuolle jyrkälle vastakkainasettelulle ei löydy Raamatusta perusteluja. Siis sille. että liikuntatapahtuma olisi sen haitallisempi lapselle kuin pyhäkoulu. Tai että juuri siellä vaanisi sielunvihollinen. Riippuu ihan siitä missä hengessä on yhteen kokoonnuttu.
Molemmat ovat nimittäin ihmisten toimintaa täällä ajassa. Pyhäkoulussa toki opiskellaan Raamattua ja kristinoppia, mutta yhtä lailla voimme kohdata lähimmäisemme ja puhua tiestä ja matkasta ulkoillessa, esimerkiksi urheilutapahtumassa. Mikä on parempi mahdollisuu kertoa lapsille Jumalasta kuin kaunis syksyinen luonto.
Kerrassaan tarpeetonta on asettaa kaksi täysin erilaista tapahtumaa toisaan vastaan. Ei Raamattu meitä semmoiseen kehoita. Tällainen jyrkkämielinen väittelysi täällä ei kerro niinkään nöyrästä sydämen uskosta vaan tiukasta halusta kategoriseen lakihenkeen.
Nimimerkkiin, lakimiespoliisi, liekö sitten totta vai tarua, mutta painovoimaa ehkä hiukan.
"Toista areenaa hallitsee Jumala ja Jeesus kristus omiensa kanssa. Toisella areenalla hallitsee perkele. Kumpaan joukkoon sinä uskovainen isä ja äiti viet lapsesi."
Saattaisi olla lapsille paljon parempi vaihtoehto jokin liikunnallinen tapahtuma sunnuntaiaamuna kuin vl-opetusta tarjoava pyhäkoulu.
Liikunnasta ei ole todettu olevan haittoja myöhemmässä elämässä, päinvastoin.
Vl-pyhäkoulussa kasvatetaan lapsi ulos elävästä kristillisyydestä, jonka seuraukset myöhemmissä elämänvaiheissa saattavat olla erittäin vahingollisia.
Niin että kumpaankohan tapatumaan lapsi kannattaisi viedä?
Ainakin apostoli Paavali kirjoitti, että uskovaiset ovat toisen lain, Kristuksen lain alaisia, mutta Mooseksen laki ei uskovaisia hallitse. Hän vertasi näitä kahta lakia keskenään, Mooseksen lain valoa kuun paisteeseen, mutta Kristuksen lain valoa auringon kirkkauteen. Varmaan useimmat tietävät, kumpi valaisee enemmän. Kun aurinko oikein kirkkaasti paistaa, siinä näkyy pienet pölyn hiukkasetkin, mutta kuun valossa näkyvät vain suurimmat kokkareet.
Kuitenkin Mooseksen laki tuomitsee kadotukseen jokaisen sen lain rikkojan, jopa pahoista ajatuksistakin. Kristuksen laki on armon laki, syntinsä tunteva armahdetaan sen lain mukaisesti. Armon saaneina syntyy halu elää Jumalan Hengen ohjaamaa soveliasta elämää. Jos jollakin ei sitä halua ole, hän on Mooseksen lain alainen
Tässä on niin monipuolinen aarteiden määrä, että minun kieleni mykistyy sitä ajatellessakin. Muistan vain vieläkin Paavalin kirjoitusta, missä synti on suureksi tullut, siinä on armo tullut ylenpalttiseksi. Kuitenkin Paavali varoitti elämästä lihan mielen jälkeen, että armo tulisi suuremmaksi. Näistä on kirjoittanut satakunta vuotta sitten myös veljemme Matti Suo, kannattaa lukea hänenkin kirjoituksiaan vaikkapa kirjasta: Salattu viisaus.
Kannatettava kirjasuositus. Tutuiksi ja rakkaiksi ovat käyneet Matti Suon saarnakirjoitukset. Niihn on hyvä palata.
Nyt taas jaksaa vähän matkaa.
Kun luin PM:n pääkirjoituksen, ei sydän tahtonut jaksaa edes itkeä. Niin oli raskasta lukea noita toisaalta -70 luvun, toisaalta uuden heräyksen kaikuja.
Emmekö koskaan pääse eroon tuosta lakivanhurskaudesta ja sen opetuksista.
Hyvä että jaksat rakentavasti ottaa esiin näitä uskomme perusteita nakertavia asioita.
Ehkä meillä on vielä toivoa.
Kiva kuulla, että keskustelu antoi Sinulle voimia. Samoin on itsenikin laita.
Uskon, että näissä keskusteluissa on sekin hyvä puoli, että asioita otetaan näiden jälkeen kasvotuksinkin helpommin puheeksi. Ja mikä sen parempi tilanne, kuin avoin ja vapaa keskustelu uskonasioista?
Tuntuu, että meillä ei viimeksi kuluneen vuoden aikana olla esim. vieraiden kanssa muuta tehtykään, kuin keskusteltu näistä kysymyksistä. Tapaamme paljon ikäistemme pienten lasten vanhempien kanssa ja kyllä se huoli tuntuu olevan varsin yhteinen: miten suhtautua pahalta ja väärältä tuntuviin asioihin? Miten opettaa lapsia?
Kyllä toivoa on. Minulla ainakin on vahva tunne selvästä johdatuksesta.
Hyvän yön toivotuksin, Maria
kahtiajakoisuutta on tullut uyskovaisten joukkoon,:( Itselle Päivämies lehti ja sen kirjoitukset ovat virkistykseksi ja antavat voimia kilvoitella tässä kovassa ja pahassa maailman ajassa, Mutta sekin on sanottu,että teidän seastanne tulee eriseurat lähtemään, onko tämä nyt sitä taas?
Tämä Päivämieslehden kirjoitusten arvostelu,samalla uskovaisten kirjoittajien arvostelu on saanut ikävät mittasuhteet.
Onko sielunvihollinen kutomassa verkkojaan näiden "liberaalien" ympärille? Saako syntiä enään sanoa synniksi?
Miten voi kuitenkin suurin osa kilvoitella seirakunta-äidin hoidossa, sillä seurakunta on se majatalo mihin Jerikontien matkaajakin vietiin hoitoa saamaan, häntä hoidettiin armolla ja laupeudella, ja jos hän enempi kuluttaa on Jeesus luvannut palatessa maksaa.
Näistä kirjoituksista näkyy että seurakunta-äitiä arvostellaan ja yritetään etsiä sellaisia joukkoon mukaan,jotka ovat samassa mielessä, että kuuliaisuutta ei tarvita. Jumala armahtakoon että tuollainen mieli loppuisi, eikä tulisi mitään eriseuran houkutuksia,
Jos jonkun sydän itkee mielipahasta Päivämiehen kirjoitusten takia, suosittelen tarkistamaan onko myös Jumalan sanan neuvot alkaneet halpana näkymään?
Halutessasi kommentoida ketjua, joka on täynnä, klikkaa sivun oikeassa yläreunassa olevaa oikeanpuoleista palluraa. Kaikki viestit näkyvät nyt peräkkäin teksteinä. Siirry sen tekstin kohdalle jota halauat kommentoida.
Vähän hitaampaa, mutta onnistuu.
Voit klikata jälleen sitä vasemmanpuleista palluraa ja näkymä palautuu normaaliksi.
>> Saako syntiä enään sanoa synniksi?
Mitä sinä mahdat tuolla tarkoittaa? Keskustelussa ei nähdäkseni ole ollut tästä kysymys. Synnistä on syytä varoittaa, mutta todellakin on kysyttävä: mistä synnistä!! Kuiva ja tiukka lakihenki on vakava uhka, se on aivan selväksi tullut Päivämiehen viimeaikaisia kirjoituksia lukiessa.
Onhan tosiaan olemassa tosiasioita, mutta toisaalta, ei tiedä miten kommentoisi, niin kummalisia ovat "lakihenkisyyttä" puolustavien viestit.
Päivämiehen kirjoitukset ovat kuin piiri pieni pyörii -juttuja.
Mietipä, saako lakihenkisyyden syntiä enää sanoa synniksi?
Vielä 20.9. ilmestyneessä Päivämiehessäkin ollaan näillä samoilla harha-askelilla. Kun tupakkanumeron selkein sanoma oli, ettei tupakointi ole syntiä, kirkkokonserteista tällainen itsestäänselvyys jätettiin mainitsematta. Sen sijaan annettiin ymmärtää, että kirkko- ym. konserteja tulee välttää, koska ne jakavat mieliä. Eikö ole havaittu, että tämä "erehtymätön seurakunnan neuvo" -julistus se vasta mieliä jakaakin! Heitä se syntinä pois, Päivämies!
PM mukaan siis kaikkien uskovaisten tulee olla kuuliaisia "seurakunnalle". Nyt ei kuitenkaan käytännössä tarkoiteta mitään yleistä yhteistä seurakuntaa kaikkine ihmisine, sekä toisinajattelijoineen, vaan käytännössä tarkoitetaan seuraavia tahoja, joille tulee olla alamainen ja kuuliainen, ehdottomasti:
-PM toimitusta,
-SRK palkkajohtoa sekä
-SRK johtokuntaa
Nämähän nimittäin:
-hallitsevat suvereenisti kaikkea "vl:n julkista sanaa",
-dominoivat puhujainkokousta
-dominoivat myös demokraattiseksi säädettyä vuosikokousta!! Siellä herrat härskisti hamusivat epätoivoisesti VALTAA!! Siellä demokratiasta tehtiin tiskirätti, kun herrat junttasivat johtokuntaan hyväveliverkostosta kavereitaan)
Ja Matti Lääkönkin pitää olla kuuliainen noille luetelluille tahoille.
Eli ketkä muodostavat sen SEURAKUNNAN, JOLLE JOKAISEN TULEE OLLA KUULIAINEN?
Voisitko luetella nimet. SRK:n sivuilta luettelo puuttuu. En tiedä miksi.
nuo luettelemani tahot ovat "Jumalan seurakunta" ja merkillepantavaa on, että KAIKEN MUUN SEURAKUNNAN tulee osoittaa TÄYTTÄ LUOTTAMUSTA ilman MITÄÄN KRITIIKKIÄ näille.
Tämä ehdoton kuuliaisuusvaatimus koskee niin puhujia kuin muitakin ruohonjuurikansalaisia. YHTÄÄN POIKKIPUOLISTA sanaa ei suvaita.
Tämä nähtiin karmealla tavalla viimeisimmässä vuosikokouksessa jossa yritettiin tuohon "pyhään" johtokuntaan uutta jäsentä ohi hyvävelikerhon: SE OTETTIIN LUULOT POIS TÄMMÖISTEN ESITTÄJILTÄ, ja moinen röyhkeä esityskin vedettiin häntä koipien välissä hiljaa pois.
EI SIIS toisinpäin, että heidän pitäisi nauttia kentän luottamusta. Vaan KENTÄN tulee nauttia HEIDÄN luottamustaan.
Niin on mennyt valta päähän eräille.
"Tämä nähtiin karmealla tavalla viimeisimmässä vuosikokouksessa jossa yritettiin tuohon "pyhään" johtokuntaan uutta jäsentä ohi hyvävelikerhon: SE OTETTIIN LUULOT POIS TÄMMÖISTEN ESITTÄJILTÄ, ja moinen röyhkeä esityskin vedettiin häntä koipien välissä hiljaa pois."
kokouksessa? Ilmeisesti, niin varmasti esität kokoustapahtumat?
kokouksen osanottajille. Ja kysykää, millä perusteella istutte siellä sorvaamassa uusia ja pönkittämässä vanhoja ihmissääntöjä ja vaatimassa kuuliaisuutta niille.
Tehkää parannus ja uskokaa syntinne anteeksi, Kristuksen ansion tähden.
"Kristus sanoo niistä, jotka vaativat kuuliaisuutta ihmissääntöjä kohtaan: "Älkää heistä välittäkö; he ovat sokeita sokeain taluttajia" (Matt.15), ja hylkää sellaisen jumalanpalveluksen sanoen: "Jokainen istutus, jota minun isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois." (Augsburgin tunnustus)
niin harhassa, että et usko edes "vain me" opin totuudellisuuteen.
ja ajankohtainen ts. oikeaan osuva! Senhän jo tämänkin ketjun pituus osoittaa.
Minkään ketjun pituus ei osoita yhtään mitään yhdenkään kirjoituksen oikeaan osumisesta. Ajankohtaisuudesta ehkä jotain voi kertoa. Mutta ajankohtaisuudellahan ei ainakaan perinteisen vl-opetuksen mukaan voi sinällään osoittaa mitään asiaa oikeaksi tai vääräksi. Kaikki opettajat ja opetukset on arvioitava Raamatulla.
muuttunut kritiikin lukemiseksi. Itse lehti jää yleensä melkein lukematta. Tätä palstaa lukiessa tietää onko jotakin huomionarvoista ja senkin voi lukea viesteistä.
Jännittää oikein odottaa huomista Päivämiestä, vieläkö Raamatun opetuksia väheksyvä linja pääkirjoituksissa jatkuu, vai onko toimituksessa ja SRK:lla ryhdistäydytty...
eikä tilata.
Tupakka -teemaa käsittelee uusimman Pm:n pääkirjoitus. Opillisessa mielessä tämä uusin pravda ottaa ehkä pienen askeleen terveempään suuntaa. Silti moni asia jää kummallisesti roikkumaan.
Kun tupakka todetaan omantunnon asiaksi vasta siinä katsannossa, että sen hankkimisessa rikotaan lakia, ei olla lammasten askelissa. Eikö syntiä ole myös oman ja toisen ruumiin ja terveyden vaarantaminen? Entä tupanviljelystä aiheutuva sademetsien hakkuu ekosysteemin tuhovaikutuksineen?
Edelleen olen pettynyt vl-herätysliikkeen virallisen nykyopin omatekoisuuteen synti-käsitteen suhteen.