turvaa ja mahdollisuutta olla oma itsensä. Vain sellaisessa paikassa, missä saan rakkautta koen että voin tuoda tunteeni ja itseni paremmin esiin: hyvässä ja pahassa. Rakkaimmilleni uskallan kiukutella ja olla välillä pahalla päällä tai murjottaa, koska tiedän että he jaksavat ymmärtää. Ja toisaalta uskallan olla oma itseni myös positiivisessa mielessä. Minun ei tarvitse esittää ketään muuta kuin kuka olen, koska minut hyväksytään tällaisena.
Jos aikaisemmin olisin tämän ymmärtänyt, olisin säästynyt monilta murheilta. Olen kokenut monet suhteet, joissa olen kuvittellut rakastavani ja olleeni rakastettu. Pyrkinyt olemaan joku muu kuin olen, koska en ole hyväksynyt itseäni tällaisena. Luullut, että alituinen draama on yhtä kuin rakkautta. Ja että alistuminen on jonkinlainen keino näyttää rakkautensa.
Kummallisinta kaikessa on se, että vasta kun tapasin ihmisen, jota todella rakastan pystyin antamaan vihalle vallan. Kaikki se viha, jota olin vuosia kerännyt sisääni, kohdistui omaan rakkaaseeni. En ollut pystynyt purkamaan sitä niiden todellisten "pahantekijöiden" läsnäollessa, koska en kokenut sittenkään olevani turvassa tai rakastettu heidän kanssaan. Riitelimme kyllä näissä suhteissa paljon, mutta se oli sellaista typerää huutoa, joka ei koskaan puhdistanut ilmaa.
Tarkoitukseni on vain sanoa se kaikille, että jos suhde tuntuu epämiellyttävältä ja ahdistavalta siitä huolimatta, että siinä on paljon hauskoja ja iloisia hetkiä, niin parempaakin on olemassa. Aito rakkaus on jotakin muuta kuin jatkuvaa seksin ja riitelyn toistoa. Mutta ei se tarkoita, että se on tylsää. Päinvastoin. Se tunne, että on oikeasti rakastettu ja turvassa on niin ihana, että se korvaa kyllä kaiken draaman.
Jos aikaisemmin olisin tämän ymmärtänyt, olisin säästynyt monilta murheilta. Olen kokenut monet suhteet, joissa olen kuvittellut rakastavani ja olleeni rakastettu. Pyrkinyt olemaan joku muu kuin olen, koska en ole hyväksynyt itseäni tällaisena. Luullut, että alituinen draama on yhtä kuin rakkautta. Ja että alistuminen on jonkinlainen keino näyttää rakkautensa.
Kummallisinta kaikessa on se, että vasta kun tapasin ihmisen, jota todella rakastan pystyin antamaan vihalle vallan. Kaikki se viha, jota olin vuosia kerännyt sisääni, kohdistui omaan rakkaaseeni. En ollut pystynyt purkamaan sitä niiden todellisten "pahantekijöiden" läsnäollessa, koska en kokenut sittenkään olevani turvassa tai rakastettu heidän kanssaan. Riitelimme kyllä näissä suhteissa paljon, mutta se oli sellaista typerää huutoa, joka ei koskaan puhdistanut ilmaa.
Tarkoitukseni on vain sanoa se kaikille, että jos suhde tuntuu epämiellyttävältä ja ahdistavalta siitä huolimatta, että siinä on paljon hauskoja ja iloisia hetkiä, niin parempaakin on olemassa. Aito rakkaus on jotakin muuta kuin jatkuvaa seksin ja riitelyn toistoa. Mutta ei se tarkoita, että se on tylsää. Päinvastoin. Se tunne, että on oikeasti rakastettu ja turvassa on niin ihana, että se korvaa kyllä kaiken draaman.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on ihana juttu ja olen samaa mieltä, että aidoissa rakkaudessa omana itsenään on aina hyvä juttu :) Hienoa, että olet löytänyt tuollaisia tunteita itsestäsi, ja sen lisäksi, että tuntuu siltä, että uskaltanut tuntea niin vaikeitakin tunteita niin nimenomaan on sitä uskallusta tuntea myös sitä onnellisuuttakin juuri oamana itsenään :)