Uusi vuosi, taas kerran..
Edelliset on mennyt vielä hyvin, mutta tuntuu että tätä vuotta en enää kestä. Tuleva vuosi on kuitenkin täynnä surua, murheita, vastoinkäymisiä ja lisää yksinäisyyttä.
Olen pettynyt ihmissuhteissani monta kertaa, ja juuri nyt tuntuu että tuli viimeinen tikki.
Yksinäisyys kuolettaa mun sydämen.
Puoli vuotta sitten tapasin ihmisen ja annoin itselleni luvan luottaa tähän ihmiseen, rakastua häneen. Hän täytti elämäni, vei yksinäisyyteni kauas menneisyyteeni. Joka aamu jaksoin herätä, hoitaa opiskelun, syödä, elää tavallista elämää. Mutta nyt, menetän tämän ihmisen koska hän muuttaa tuhansien kilometrien päähän, eikä hän kestä nähdä minua enää, koska näkemiseni kuulemma särkisi hänen sydämensä.
Tämä ilmoitus tuli tekstiviestillä, aika karua, kyllä. Mutta hänet tuntien tiedän että hän ei pystyisi katsoa minua silmiin ja sanoa lähtevänsä ikuisiksi ajoiksi elämästäni pois.
Ja nyt, on uusi vuosi, istun yksin kotona, pidän hänen antamaa sormustaan nyrkissäni ja mietin jaksanko enää. Hän piti minut elossa, hänen takiaan jaksoin keskittyä elämään. Nyt lopputyö opiskelussa alkamassa ja menetän vielä elämäni miehen.
En jaksa enää, en jaksa.
Ikuiset vastoinkäymiset tekevät joka kerralla viillon sydämeeni ja nyt tuntuu että se halkeaa.
This is the night,
I´m too tired to wake up anymore,
My heart wasn´t made to live this life,
I wasn´t made for live in this world,
I can´t stand this lonelines,
Not with out u my star.
THIS IS THE NIGHT.
THIS IS THE NIGHT.
Anteeksi.
Edelliset on mennyt vielä hyvin, mutta tuntuu että tätä vuotta en enää kestä. Tuleva vuosi on kuitenkin täynnä surua, murheita, vastoinkäymisiä ja lisää yksinäisyyttä.
Olen pettynyt ihmissuhteissani monta kertaa, ja juuri nyt tuntuu että tuli viimeinen tikki.
Yksinäisyys kuolettaa mun sydämen.
Puoli vuotta sitten tapasin ihmisen ja annoin itselleni luvan luottaa tähän ihmiseen, rakastua häneen. Hän täytti elämäni, vei yksinäisyyteni kauas menneisyyteeni. Joka aamu jaksoin herätä, hoitaa opiskelun, syödä, elää tavallista elämää. Mutta nyt, menetän tämän ihmisen koska hän muuttaa tuhansien kilometrien päähän, eikä hän kestä nähdä minua enää, koska näkemiseni kuulemma särkisi hänen sydämensä.
Tämä ilmoitus tuli tekstiviestillä, aika karua, kyllä. Mutta hänet tuntien tiedän että hän ei pystyisi katsoa minua silmiin ja sanoa lähtevänsä ikuisiksi ajoiksi elämästäni pois.
Ja nyt, on uusi vuosi, istun yksin kotona, pidän hänen antamaa sormustaan nyrkissäni ja mietin jaksanko enää. Hän piti minut elossa, hänen takiaan jaksoin keskittyä elämään. Nyt lopputyö opiskelussa alkamassa ja menetän vielä elämäni miehen.
En jaksa enää, en jaksa.
Ikuiset vastoinkäymiset tekevät joka kerralla viillon sydämeeni ja nyt tuntuu että se halkeaa.
This is the night,
I´m too tired to wake up anymore,
My heart wasn´t made to live this life,
I wasn´t made for live in this world,
I can´t stand this lonelines,
Not with out u my star.
THIS IS THE NIGHT.
THIS IS THE NIGHT.
Anteeksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En mäkään jaksaisi tätä paskaa, mutta se on pakko? Ellen sitten tapa itseäni, mutta mä en pysty siihen, pystytkö sä?
Tarkoitan, että on vaan kaksi (2) vaihtoehtoa, elä tai kuole?
Tässä istun myös yksin kotona, kännissä, ilman kavereita tai muitakaan tuttuja ja mietin, että onko järkee vai ei?
No, ei kai, mutta tässä vieläkin vaan ollaan, vaikka sitten piruuttaan?
Sorry jos tästä ei nyt ollut yhtään mitään tolkkua tai muutakaan apua, mutta kunhan vaan kirjoitin koska ei ole yksin muutakaan tekemistä. ( olisi edes joku jonka kanssa puhua, niinpä )
elä tai kuole, välimaastosta löytyy se välinpitämättömyydenkin vaihtoehto johon minä olen jäänyt vuosikausiksi.
Siitä ei vaan enää pääse millään irti kun elämän päiviä on valunut sormien välistä hukkaan niin paljon ettei enää pysty kuromaan tyhjyyttä umpeen millään, on ikäänkuin jälkeenjäänyt kun ei ole elämänkokemustakaan kertynyt yksin työttömänä välinpitämättömyyteen jämähtäneenä, on kuin elävä kuollut.
Mä tiedän erittäin hyvin miltä teistä tuntuu...mä en sinäänsä voi väittää itseäni yksinäiseks, mutta jotenki on vaan tyhjää sisällä...ja siinä ei ole muuta kuin eläminen tai kuoleminen. Se joka ei elä, jatka ja tee jotain asialle kuolee, kuihtuu pois...esinäänsä hyvä mun on selittää kun kaikki aina selittää etten ole yksinäinen ja kaikkee...mutta kaikki kaverit tuntuvat niin pinnallisilta ja ne joiden kanssa on syvällisempääniin viimeistään illalla kun istuu taas yksin kotona niin kaikki tuntuu tyhjältä....ja sitten semmosella tunteella pitäs syventyä työhön, opiskeluihin, mihin vaan....se ei onnistu ellei jotain saa muutettua...jos joku niin rakas jättää niin se sattuu...se tappaa sisäisesti...jos sen antaa...niinkun musta nyt tuntuu että olen tehnyt....mutta siitä on vain päästävä yli...kaikki vastoinkäymiset on kestettävä...pitää olla vahva...tai sitten edes tukipilari...omani menetin syksyllä...siskoni, tai siis ystävättäreni ei enää ottanu yhteyttä eikä vastannut puhelimeen....vaikka eneen puhuimme tuntikausia....hän oli minulle kuin sisko mitä minulla ei koskaan ollut...eikä nyt ole häntäkään...elämästä on tullut paljon vaikeampaa ilman hänen apua, mutta siinä ei voi mitään kuin taistella....loppujen lopuksi en voi varmaan mitenkään oikeuttaa minun väitteitäni koska en edes tiedä mitä oikea elämä on. Olen pelkkä lukiolainen, vasta elämän alussa, enkä pysty kuvitelemaan minkään muuttuvan helpommaksi tästä....
koita päästä asian yli vaikka kaunhan se viekin. onnea sinulle!!! *hali*
et si toinen..
ünohda menneisyys mä tiiän et
se on vaikeaa mut se on vaan kestettävä.
kyl sä toisen löydät ja unohat se edellisen
jatka elämää elä masennu...
me likat/naiset emme ole heikkoi...
ei kaikki....
koita jaksaa ja astu polulle...
elä häviä elämäälle miehelle jota rakastat/rakastit
nosta pääsi ja astu eteenpäin ei
tommoisest maailma kaadu...
koita jaksaaa!!
Hei, rakas ystävä! Käväisepä kotisivuillani:
www.angelfire.com/rpg/uskotoivorakkaus
Jutellaan lisää. Myös toisetkin lukijat voivat toki käväistä siellä. Sähkikseeni voit myös laittaa viestiä. - Odotan sinua ja toisia. Voitte kirjoittaa sinne kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Hei sinä epätoivoon vaipunut.Elämä ottaa ja elämä antaa.Usein tuntuu että se ottaa enemmän kuin antaa.Silti se jatkuu...Ellei vastoinkäymisiä olisi ei niistä mitään oppisi.Itse olen käynyt läpi tosi kovan elämänkoulun.Mutta aina olen selviytynyt pahimman yli.Niin tulet sinäkin selviytymään.Ajattele positiivisesti..Olet ehkä vielä nuori ja koulua käyvä.Upota surusi vaikka niihin kirjoihin.Saat muuta ajateltavaa.Huomaat ajan kanssa kuinka se alkaa helpottaan.Tee iltaisin pitkiä kävelylenkkejä ja tapaa ystäviäsi.Älä vain jää kotia neljän seinän sisään murjottaan.Se on kaikista pahin lääke.Toivon sulle kaikkea hyvää ja onnea jatkossa.TSEMPPIÄ...
Samoin kokenut... minulla myös loppu 3kuukautta sitten seurustelu rakkaan ihmisen kanssa koska hän yhtäkkiä ilmoitti tekstiviestillä ettei enää halua seurustella.Olin kuulemma liian erilainen nainen mitä hän sit haluais.
Tottakai tämä sattuu ajatuksissa vieläkin ja kun on muutenkin niin pettynyt miehiin niin ei jaksais enää.. Elämä kohellut muutenki tosi raskaasti.Yläasteella olin koulukiusattu ja tällä hetkellä kun parhaimmat kaverini ovat naimisissa niin todella yksinäinen ihminen ja minun on tosi vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin ja pitää ees ystävyyttä yllä.
Sen takia sattuu vieläkin tuo seurustelun lopettaminen.Puol vuotta oltiin yhdessä.Nähtiin joka ainoa viikonloppu ja juteltiin puhelimessa joka ilta ainaski tunnin. Niin musta ainaski tuntuu tosi raa'alta kun yhtäkkiä sitte ei oo enää yhtään mitään.Usein itken itseni uneen ja yölläkin herään vaan itkemään kun tää on niin kohtalokasta tää eläminen ainakin mulle ollut että ei jaksais enää tälläistä.
Kerran löysin kans miehen jonka kans vähän aikaa seurustelin ja tottakai mulla oli tunteita sitä jätkää kohtaan vielä sen seurustelun loputtua. Niin eiköhän vaan ku tää jätkä sai mun kautta tutustua yhteen mun kaveriini niin jätkä sit kiinnostu tästä mun kaverista ja nyt he ovat jo onnellisesti naimisissa,mutta eipä osannut kaverini ajatella tässä tilanteessa lainkaan sitä miltä musta tälläinen tuntu.
juu... kaltoin mua on kohdeltu koko elämäni ajan kunhan vielä uskaltais ees johonki jotenki luottaa muuta kun itseeni.