Privet kaikille pitkästä aikaa!
Kiirettä on hiukan pitänyt, en ole pahemmin ehtinyt palstailemaan. Olin työmatkalla Murmanskissa.
Sattuneesta syystä en ehtinyt liikaa harjoittaa vapaa-ajan kuljailua, syöpöttelyä ja juopottelua sekä muita lomamatkalaisen luksus-rientoja. Mutta ihastuin Murmanskiin ensisilmäyksellä.
Murmansk on karun kaunis kaupunki. Isompi kuin kuvittelin, jopa 320 000 asukasta. Sankarikaupunki täyttää tänä vuonna 90 vee, joten ihan tsaarinaikaisia palatseja ja keskiaikaisia linnoja ei kannata sieltä etsiä.
Neuvostoaikaa Murmanskista sen sijaan saa tuhdin annoksen, jee. Massiivinen, toistan: massssssiiivinen Aljosha-patsas kunnioittaa kukkulalla fascismin lyöjiä, kukkula ja lähellä oleva järvi ovat kivoja paikkoja viettää vaikka piknikkiä.
Keskustassa taasen voi nauttia kaupunkielämästä, prospekt Leninalla tarkkasilmäinen bongaa kaksikin Leniniä. Kahviloita, kauppoja ja tavarataloja saa kiireisempi (lue minä, tällä kertaa) kiertää kieli vyön alla. Niin paljon niitä on pikkukaupunkiin verrattuna.
Leninalta löysin kirjakaupasta himoitsemani kirjan, Hitshaikkerin, venäjäksi. Naapurin murteella se on "Avtostopom po galaktike". Aloitin sen lukemisen paluumatkalla, joka btw kesti rapiat 15 tuntia.
Ihmiset ovat Murmanskissa ystävällisiä, hymyileväisiä, puheliaita ja kivoja, kuten pohjoisessa (ja idässä) ikään. Mahtaako olla pienemmän kaupungin plussapuolia, tai tiedä häntä.
Museoitakin kaupunkiin mahtuu monia, itse ehdin vain Aluemuseoon. Siellä oli juuri avattu 90-vuotisjuhlanäyttely Murmanskin historiasta, ihan jees. Toisessa ja kolkki-kerroksessa sai nähdä tavallisen luonnontieteellisen ja -historiallisen museon tyyppisiä täytettyjä alueen elukoita ja kivenmurikoita sun muita. Ihan bueno.
Kävin siellä myös leffassa. Murmansk-niminen leffateatteri esitti ensi-illan "Kotshevnik"-elokuvaa, suom. Vaeltaja tms. Kertoi kazakstanilaisten historiasta ja heimosodista. Sankari rakastuu, paras ystävä rakastuu samaan tyttöön, nuorukaiset taistelevat vihollista vastaan, vangitaan. Sotasankarin kaveri kuolee, argh, sankari taistelee vieläkin tarmokkaammin, voittaa ja yhdistää heimot yhtenäiseksi kansaksi. Saa sitten rakastamansa naisen. Opetus: "Kazakstan on avoin kaikille, jotka tulevat ystävyydessä. Mutta joka tulee vihassa, saa armottoman kazakkisotilaan vastaansa." Semmosta hollyvoodia, ei paska muttei mitään spesiaalia.
Murmanskiin pitää päästä uudestaan. Mahtava paikka. Voisin jopa asua siellä, jos joskus avautuisi mahdollisuus.
Nový "vieläkin ihan pää pyörällä" most
Kiirettä on hiukan pitänyt, en ole pahemmin ehtinyt palstailemaan. Olin työmatkalla Murmanskissa.
Sattuneesta syystä en ehtinyt liikaa harjoittaa vapaa-ajan kuljailua, syöpöttelyä ja juopottelua sekä muita lomamatkalaisen luksus-rientoja. Mutta ihastuin Murmanskiin ensisilmäyksellä.
Murmansk on karun kaunis kaupunki. Isompi kuin kuvittelin, jopa 320 000 asukasta. Sankarikaupunki täyttää tänä vuonna 90 vee, joten ihan tsaarinaikaisia palatseja ja keskiaikaisia linnoja ei kannata sieltä etsiä.
Neuvostoaikaa Murmanskista sen sijaan saa tuhdin annoksen, jee. Massiivinen, toistan: massssssiiivinen Aljosha-patsas kunnioittaa kukkulalla fascismin lyöjiä, kukkula ja lähellä oleva järvi ovat kivoja paikkoja viettää vaikka piknikkiä.
Keskustassa taasen voi nauttia kaupunkielämästä, prospekt Leninalla tarkkasilmäinen bongaa kaksikin Leniniä. Kahviloita, kauppoja ja tavarataloja saa kiireisempi (lue minä, tällä kertaa) kiertää kieli vyön alla. Niin paljon niitä on pikkukaupunkiin verrattuna.
Leninalta löysin kirjakaupasta himoitsemani kirjan, Hitshaikkerin, venäjäksi. Naapurin murteella se on "Avtostopom po galaktike". Aloitin sen lukemisen paluumatkalla, joka btw kesti rapiat 15 tuntia.
Ihmiset ovat Murmanskissa ystävällisiä, hymyileväisiä, puheliaita ja kivoja, kuten pohjoisessa (ja idässä) ikään. Mahtaako olla pienemmän kaupungin plussapuolia, tai tiedä häntä.
Museoitakin kaupunkiin mahtuu monia, itse ehdin vain Aluemuseoon. Siellä oli juuri avattu 90-vuotisjuhlanäyttely Murmanskin historiasta, ihan jees. Toisessa ja kolkki-kerroksessa sai nähdä tavallisen luonnontieteellisen ja -historiallisen museon tyyppisiä täytettyjä alueen elukoita ja kivenmurikoita sun muita. Ihan bueno.
Kävin siellä myös leffassa. Murmansk-niminen leffateatteri esitti ensi-illan "Kotshevnik"-elokuvaa, suom. Vaeltaja tms. Kertoi kazakstanilaisten historiasta ja heimosodista. Sankari rakastuu, paras ystävä rakastuu samaan tyttöön, nuorukaiset taistelevat vihollista vastaan, vangitaan. Sotasankarin kaveri kuolee, argh, sankari taistelee vieläkin tarmokkaammin, voittaa ja yhdistää heimot yhtenäiseksi kansaksi. Saa sitten rakastamansa naisen. Opetus: "Kazakstan on avoin kaikille, jotka tulevat ystävyydessä. Mutta joka tulee vihassa, saa armottoman kazakkisotilaan vastaansa." Semmosta hollyvoodia, ei paska muttei mitään spesiaalia.
Murmanskiin pitää päästä uudestaan. Mahtava paikka. Voisin jopa asua siellä, jos joskus avautuisi mahdollisuus.
Nový "vieläkin ihan pää pyörällä" most
Vastaukset 27
Vanhimmat
hienolta. Millä ja mistä kautta menit
Murmanskiin. Itsellä ollut jo pitemmän aikaa
suunnitelmissa käydä siellä.
Matkahuollon sivuilta näet reitin, joka kulkee Rovaniemeltä Ivalon kautta Murmanskiin.
Bussi ajaa vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin Murmanskiin asti. Kestää Roista semmoset 15 tuntia, kun Avvilissa pitää vaihtaa ja odottaa pari tiimaa.
Petroskoista ja Pietarista pääsee junalla jos on siellä puolella rajaa. Pietarista junalla menee kuulemma 28 tuntia. Että hyvää matkaa vaan jos perze kestää. ;)
Rajajoosepin jälkeen Venäjän puolella pikkubussikyyti on sanoisinko pomppuisaa. Oikeesti mulla ei pokka pitänyt kun tie oli niin kauheessa kunnossa, monta kymmentä kilometriä. Yritä siinä vaikka lukea! Ei tule mithään! ;) (Istuin tosin justiisa renkaitten kohdalla, ehkä siksi sain erityis-pomput!)
Niin, ainiin. Rovaniemellehän siis pääsee junalla tai lentokoneella ihan kätevästi. Murmanskiin ei pääse Suomesta lentsikalla, paitsi Hesasta Pietarin tai Moskvan kautta. Luulajasta kuulemma nykyään pääsee, jos siellä suunnalla satut sijaitsemaan.
Nový most
KIITOS!
Tuo oli mukavaa kuultavaa, että sinne pääsee bussilla roista.
Mutta paljonko maksaa edestakainen tiketti?
Kun en nääs itse maksanut lippuja. Enkä tajunnut kysyä kuskilta. Tiedustele matkahuollosta, ellei täällä joku viisas jaa tietojaan...
Nový most
Mukava matkakertomus :=) Murmansk on kyl mukava paikka. Karu, mutta jotenkin hieno. Pitää ehdottomasti päästä sinne joskus uudestaan. Missäs muuten olit yötä? Me oltiin Arktikassa ja se oli sijainniltaan ja muutenkin ihan ok mesta. Matkakuume kyl lisääntyy. Jos en ens talvena Krasnojarskiin pääse nii kyl sitä reissu Murmanskissa pittää käyä..
Hotellina palveli Poljarnie zori. Oikein hyvä sijainti, aamiainen ja kaikkea. Muhkeat pyyhkeet, aromikkaat shamppoot ja saiputat.
Miulle vilukissalle vaan tuli kylmä yöllä, kai se syksy sitten yllätti. Peitto oli nimittäin aika ohut, onneksi päiväpeitto auttoi suurimpaan holotnaan.
Ehkä niitten lämmitys ei vielä ollut päällä, kun syys vasta alkaa saamaan.
Nový most
Olin pari vuotta sitten siellä yöttömän yön aikaan, se oli mulle mahtielämys ja Aljosha vuorellaan kuin suojelupyhimys. Kerroin kaikille, jotka jaksoivat kuunnella, että kaupunki on paljon mainettaan parempi, ei mikään saastainen loukko, ja kaunis kaiken lisäksi. Meinasin mennä Severomorskiin sieltä bussilla, mutta propuskani eivät pitkälle riittäneet niinkuin eivät Petsamosta Liinahamarin suuntaankaan. Nikkeli ja Montsegorsk jäivät myös kovasti mieleeni, arktinen luonto ja luonnonantimien neukkumainen hyväksikäyttö, kyllä tuli ajattelemisen aihetta!
Aljosalta ja myös muualta Murmanskin korkeilta paikoilta on tosiaan upeet näkymät jäämeren vuonolle ja kaupungin yli.
Bussin ikkunasta matkan varrella näkyi hieno ruska. Mustat, vuosia sitten metsäpaloissa palaneet puut törröttivät ruskan keskellä. Vaarat ja vuoret kumpuilivat ja Ylä-Tuloman järvi kimmelsi. Porot viilettivät auton edessä tuhatta ja sataa tai rouskuttelivat jäkälää tien poskessa. Siellä täällä maa oli ihan valkean jäkälän peitossa, se oli kuin pehmoista lunta! Hienon näköistä.
Jos niistä saisi taulun soffan yläpuolelle, niin ah.
Nový most
Olisiko aika varata aika optikolle vai näitkö tosiaan poroja Kuolan teillä? Luulin niitä kadonneeksi luonnonvaraksi Kuolassa. Tuoreella matkallani näin Suomen poronhoitoalueella vähintään 20 kertaa poroja tienposkessa tai tiellä, mutta en ensimmäistäkään Venäjän puolella ja kilometrejäkin tuli lähes 1000 Venäjän puolella.
Porot saattoivat tosiaan käyskennellä ja viiletellä Suomen puolella. Matkakaveri tosin sanoi nähneensä niitä myös Venäjän puolella.
Kuinkas ne porot sieltä puolen rajaa puuttuvat?
Joka tapauksessa hieno oli ruska ja jäkälänpeittämä metsämaa.
Nový most
Mulla on muutaman vuoden takaa muistikuvia, että Murmanskista Raja-Jooseppia kohti tullessa olis Venäjän puolella ihmetyttäneet paksun jäkälän peittämät valkoiset kankaat, jotka loppui kuin seinään kotomaan puolella. Muistaako muut tämmöisestä mitään?
Porojen puuttuminen vain yksi suunnitelmatalouden piirre. Muurmannissa oli kommuaikana muutama porokolhoosi, joista kai pari jäänyt elämäänkin. Lihankäsittelyn puute, logistiset ongelmat jne eivät rohkaisseet poronhoitoa, sitä paitsi poronhoito keskittyi itäisemmille kansoille kuten samojedeille (nenetsit, evenkit ja nganasaanit) sekä muille Uralin lähellä ja takana asuville etnisille ryhmille. Sitä paitsi 1990-95 oli tosiaan kovaa aikaa porotaloudelle yleisemminkin ja se jos mikä on paha nyhjäistä tyhjästä.
Pitää paikkansa huomiosi jäkälän suhteen, autolla kun vasta vajaa pari viikkoa sitten liikuin Ivalosta Murmanskiin ja pysähtelin vähän väliä, niin tein saman huomion valkoisista jäkäläkankaista Venäjän puolella. Hyvä on jäkälän kasvaa, kun ei ole poroja sitä mussuttamassa sen ensimmäistäkään.
Murmanskin aleella poronhoito oli vielä -90-luvulla keskitetty Lovozeron kaupunkiin (kylään) eli Murmansk-Kantalahti valtatieltä muutama poronkusema itään. Ko. saamelaiskylä poikkeaa melkoisesti alueen teollisuuskapungeista. Lovozeroon kehitettiin myös poron jatkojalostusta ruotsalaisfirman toimesta.
Noin 10 vuotta sitten myös Kovdorin alueelle vietiin pieni porolauma elinkeinon vireyttämiseksi uudelleen, nykytilasta siellä en tiedä.
Jäkäläkankaat ovat tosi upeita. Ne nähdessään voisi hieman provokatorisesti kyseenalaistaa porosuomalaisten ja -lappalaisten luontoa kunnioittavana markinoidun elämäntavan sillä porotalous lienee melkoinen Lapin luontoa kuormittava elinkeino. Ei sillä kyllä käristys minullekin hyvin maistuu stolin ja baltikan vauhdittamana.
Murmanskin alueella on myös upeita suojelualueita patikointia varten keski-Kuolan seudulla Elgoras vuorten ja Hiipinätuntueiden alueilla sekä alueen eteläosaan rajoittuvalla Kutsan alueella. Niemen kiertämällä pääsisi tietysti tutustumaan upeaan meriluontoon ja kulttuurikohteeksi tietysti Solovetskin luostarisaari/gulag.
ei viime talven jymmäköissä mitenkään kommentoinut Lapin jäkäläkankaitten kulumista, mutta silloinhan pinnalla olivat metsänhakkuut.
Poroista vielä, että muistan joskus nähneeni teeveestä itänaapurin kammottavaa poronteurastusta Kuolan alueella, ajoivat porot veteen ja ampuivat siihen läjään. Kurjaa elukoille ja lihalle, oletan. Mutta ei kai liene tämmöinen maan tapa, skandaalidokumentti vain? Toivottavasti tämä on vanhan pääni horinaa.
Murmansk on tosiaan upea kaupunki, suosikkikaupunkini Luoteis-Venäjällä ja yleensäkin koko Venäjällä. Jälkeen jäävät niin Petroskoi, Arkangeli, Pihkova, Pietari kuin pienemmätkin kaupungit. Kävin itsekin siellä kolmatta kertaa toissa viikonloppuna, en ehtinyt olemaan tosin kuin yhden päivän, sitten kutsui jo Kovdor. Sankarikaupunki vuononsa rannalta aina korkeille kukkuloille asti. Puolen miljoonan ihmisen asuttaminen neuvostoaikana Barentsin meren ääreen on hatunnoston ja hiljaisen hetken arvoinen suoritus, jo sen vuoksi kaupungille sopisi sankarikaupungin titteli elleivät historian tapahtumat olisi antaneet aihetta sille jo sitä aiemmin.
Jep jep, sankaripa tokkiisa sankari. Ja eläminen näillä kylmillä leveysasteilla vaatii myös suurta sankaruutta. Varsinkin jos aikoinaan meni muuttamaan vehmailta Azerbaizanin nurkilta kalsean jäämeren rannalle...;)
Pohjoisen kylmät tuulet ja jäätävä talvi sulavat, kun murmanskilaiset vaikuttivat mahottoman mukavilta! Ihmiset oikeesti hymyili siellä vastaantulijalle, ohikulkijalle ja oven välistä menijälle! Piti joskus jopa miettiä, että oliko housunvetskari auki, meikit hassusti, tai lukiko otsassani "Duuuura" tms, kun sain vastaanottaa hymyileviä katseita kaupungilla. Luksusta!
Nový most
kiinnostaisi tietää millaista meno nykyään on Kovdorissa jonne manskista kiiruhdit. Kovdor on yksi omia suosikkejani johtuen kylläkin sikäläisestä väestöstä enemmän kuin maisemista. Louhos varmaan on vuosien varrella syventynyt ja meno three lemonissa tiivistynyt. Kerro ihmeessä lisää.
Olen elämäni aikana käynyt kaksi kertaa Kovdorissa (molemmat kerrat tämän vuoden aikana). Ensimmäisen kerran maaliskuussa, jolloin olin siellä yhden yön ja nyt uudestaan syyskuun alussa, jolloin olin siellä kaksi yötä.
Ensimmäisellä matkallani tutustuin nettituttavani kautta paikalliseen louhoksen bulldozeriin, Dimaan, joka näytti minulle louhosta ja työtilojaan ihan paikan päältä. Syvä kuoppahan se on, silloin oli kylläkin sumua, että ihan pohjalle ei nähnyt. Taitaa olla noin 10km:n serpentiinitie louhoksen pohjalta ylös, jos oikein muistan. Silloin tuli käytyä Three Lemonissakin, minä ulkomaalaisena aiheutin Diman mukaan kuulemma joillekin aihetta provokaatioihin, mutta Dima sanoi hoitaneensa provokaatioiden aiheuttajat minun huomaamattani. Ilmapiiri oli kuitenkin mukavan sisäänpäinlämpiävä, mikä oli miellyttävä kokemus kansainvälisyyttä henkiviin paikkoihin kyllästyneelle.
Tällä reissulla saavuin raja-alueen tarkastuspisteelle hämärän alkaessa (eivät pummanneet tällä kertaa tupakkaa), Dima odotteli puomin takana huumepoliisiystävänsä Andrjuhan kanssa, mentiin Jonskin datsa-alueelle banjaan ja muutamalle pivolle ja banjan jälkeisille vodkapaukuille ja lähdettiin noin kahdeltä yöllä ajamaan kohti Kovdoria. Andrjuha istui vieressä ja piti huolen siitä, ettei tule ongelmia miliisin kanssa, jos pysäyttävät matkalla ja haistavat alkoholin hengityksessä. Ajettiin ihan hiljaista alle satasen vauhtia ja mentiin Diman luokse, jossa hän tarjosi Altailla asuneen isänsä poimimilla altailaisilla yrteillä maustamaansa votkaa, joka aiheutti aamuksi ja seuraavaksi päiväksi sellaisen suokunnon, että oikeastaan pääsin tolpilleni vasta viiden maissa illalla. Mentiin piknikille metsään rautatien lähelle; teetä, tummaa leipää ja läskinpaloja oli menju. Illalla vähän käppäilin kaupungilla itsekseni päätä selvittämässä, kovasti oli syksyinen keli jo.
Olin vielä toisen yön Diman luona ja lähdin Kovdorista joskus kello 12 maissa paikallista aikaa. Tein ekskursiot alueen lähikyliin Leitiin, Jonaan, Jonskiin ja Kurortiin. Pohjoiselle maataloudelle ja sen työntekijöille napapiirin pohjoispuolella täytyy nostaa hattua, sitäkin vielä jossain määrin harjoitetaan Kovdoriin piirissä. Datsalla sai vielä tuoreita mansikoita syyskuun alussa. Pieniä olivat, mutta mansikoita kuitenkin. Datsan kasvimaalla tuntui kasvavan muutenkin monenlaista.
Tulin aikanaan Sallasta Suomeen vähän ennen kahdeksaa Suomen aikaa ja ajelin vielä 715km kotiin seitsemässä tunnissa. Päivän urakka reilu tuhat kilometriä.
Vasta ajon aikana illalla olo alkoi olla enemmän kuin 90% normaali. Tästä lähtien taidan skipata altailaiset yrtit.
Pari tilastotietoa Kovdorista suoraan huumemiliisi Andreilta: Kovdorin piirin noin 20 000 asukkaasta joka 40. on narkkari, siis noin 500 ihmistä. Heistä valtaosa (väh. 80%) käyttää kovia. Ainakin 20% narkomaaneista on hiv-positiivisia.
Huumemiliisi Andrein kk-palkka on noin 700 dollaria, mikä kuulostaa ihan ok palkalta sikäläisittäin huomioiden pohjoisen elämän vaikeudetkin. Napapiirilisä on edelleen merkittävä.
Väestö on kyllä mukavaa ja ystävällistä Kovdorista ja kyllä maisematkin minua miellyttävät, niin urbaanit kuin luonnonmaisematkin.
Kuule TKS, et haluaisi jakaa kokemuksiasi sähköpostilla privaatisti? Oisin kiinnostunut kyselemään ja kuuntelemmaan...
Laittaisitko mailia: [email protected] niin voidaan jutskata?
Nový most
Mukava viihdyit! Tule toistekkin! Ehkä sitten sinulla on aikaa harrastaa myös vapaa-ajan kuljailua, tai voithan uusia työmatkasi.
Murmansk on minustakin mukava kaupunki ja parasta ovat tietysti mukavat ihmiset.
Pitää tulla tosiaan toistekin. Ihastuin melkeinpä silmittömästi. ;)
Tervetuloa palstalle. Kuinkas tänne eksyit?
Nový most
Ei voi sanoa, että eksyin. Olen seurannut palstaa jo jonkin aikaa, mutta rekisteröidyin vasta nyt, kun löysin sopivan nimimerkin.
Kannattaa ehdottomasti seurata tätä palstaa. Täällä on kaikkea kivaa ja mukavaa ja mielenkiintoista. Eikös vaan? ;)
Ihan vaan kiinnostuksesta, oletko kauankin ollut linjoilla ilman rekisteröityä nimmaria? Millaista on olla ei-rekisteröity nimmari? Miksi päätit rekisteröityä? Kaikki muutkin saa vastailla!
Nový most
Joo, kyllä täällä on kaikkea kivaa, mukavaa ja mielenkiintoista ja ennen kaikkea täältä saa nopeasti ajankohtaista tietoa Venäjän matkailusta.
Olen seurannut palstaa, ehkä noin vuoden rekisteröimättömänä. Päätin rekisteröityä, kun löysin sopivan vapaan nimimerkin, kuten jo mainitsin. ;)
Aikaansaseuraavat ja fiksut matkailuihmiset seuraavat Venäjäpalstaa! Jee! (Ammattilaiset varmaan myös, vai...?)
Nojoo, oikeestihan täältä kyllä saa hyvät vinkit matkalle, jos on sellaista suunnittelemassa. Moni guru jakelee täällä tietoja ja kokemuksia. Itse aion esimerkiksi Pietarin matkalla seuraavaksi majoittua Na Sadovoi-hotlaan, josta sain täältä vinkin.
Toinen haave on matkata Pietarista tai Viipurista junalla Petroskoihin ja pohjoiseen, mahdollisesti Murmanskiin asti... ;)
Yksi suunnitelma on vielä toteuttamatta tätini kanssa, meidän pitäis joskus ennen eläkeikää lähteä käymään Kiinassa Siperian kautta. Myös Donin Rostovissa pitäisi tätsyn kanssa käydä, kun se reissu meni ohi suun viime keväänä.
Sotsin palmuhietikko on myös yksi itäkohteista, mihin mieleni halajaa.
Saa nähdä riittääkö yksi elämä edes näiden haaveiden toteuttamiseen... ;)
Jos riittää, täältä palstalta saa saletisti vinkkejä. Joskus hyviäkin.
Nový most