vähän aikaa meni taas ihan hyvin. olin jopa iloinenkin välillä ja tuntui siltä että kyllä tämä masennus voitetaan. Nyt alan valua taas sinne pohjalle. en ymmärrä miten kaiken kokemani jälkeen yhä edelleen luotan sinisilmäisesti ihmisiin ja jälleen kerran tulin hyväksikäytetyksi ja petetyksi. pitkästä aikaa tunsin olevani onnellinen, kun löysin elämääni ihmisen kenen kanssa oli hyvä olla ja jota ei masennukseni haitannut. hän halusi auttaa minua pääsemään taas jaloilleni. tärkeintä minulle oli se ettei tarvinnut olla enää yksin, neljän seinän sisällä. nyt olen taas yksin ja seinät kaatuu päälle. ihminen johon luotin olikin vain valehteleva petturi, joka edelleen kiusaa minua ottamalla silloin tällöin yhteyttä, antaa toivoa että vielä nähdään, mutta kerta toisensa jälkeen saan todeta hänen puheidensa olleen vain sanojen helinää. haluaisin unohtaa hänet, mutta en vain pysty siihen. ei ole mitään muuta mistä saisi kiinni. kaikki positiivinen energia mitä sain kerättyä hävisi tämän ihmisen myötä. en olisi enää jaksanut tätä aina vaan uudestaan. tuntuu että kohta ei enää jaksa. ihan sama mihin elämässäni ryhdynkään niin aina kaikki menee pieleen. yksin en masennuksesani selviä, mutta miten tästä maailmasta voi enää löytää ystäviä, aitoja, rehellisiä ihmisiä, jotka eivät käytä toisia vain pelinappuloinaan. ainuttakaan en ole vielä elämäni aikana kohdannut..
masentaa taas..
-lonely-
1159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse oon parhaaksi katsonu kohdallani että puhun ystävieni kanssa aika vähän mielenterveydestäni ja sitten mielenterveystoimistossa puhun nupin sisällöstä.