on huono-olo,makoilin sängyllä,vetisin silmin,tyhjä katse,katsoin vaa kattoa,käpertyneenä peittoon,on yksinäinen ja huono/tyhjä/ontto-olo ,päivän lohtu minulle on musiikki,mut tuntuu että tänään ei sekään auta.ajatukset pyörii paikasta jossa voi olla "ikuisessa unessa",paikka jossa kaikki unelmat käy toteen,ei ole huolia...
en tiedä miten oon vajonnu näin pohjalle,en nää iloa missään.vaikka päälinpuolin näyttäs että kaikki on hyvin...on työpaikka,katto pään päällä,muutenkin niin sanotusti "kaikki hyvin"...mut sisälläni ei mene hyvin...olen hyvin yksinäinen,ikinä en ole saanu kokea olla rakastettu/suhteessa,ystävät...pah,mitä ystäviä ne on jotka ottaa tyyliin kerran vuodes yhteyden,ja niitä näkee saman verran.ja tuntuu että olen niille vain läppä,ehkä se että annan muille kuvan että menee hyvin olen heille olkapää kun tarvitsevat ja koitan piristää,ja onnistunkin siinä.mut kun minulla menee huonosti...ei ole olkapäätä mihin nojautuu...ainakaan livessä.minulla ollu 1 johon voin nojautua välillä,tää johon nojaudun on mesetuttu,en ikinä livessä nähnyt,mut hän on ollu kyll minulle mielettömän ihana,saanu nauramaan,unohtamaan huolia,hitto on sekava olo... tästä henkilöstä on tullu parempi ystävä kuin livessä olevista...ei tiedä pitäskö nauraa vai itkeä.
tuntuu silti että enää eijaksa...seinät tuntuu kaatuvan päälle aina olla vapaa-ajat omissa oloissaan koneella vaan,ei mitään sosiaalista elämää...oikeesti on niin huono olo..ei hitto miten ihminen voi mennä näinki alas,yleensä olen jaksanu nousta pohjalta,ja se on tehny aina vahvemmaksi,mut ny tuntuu niin heikolle,mut tiiän nytkin että en pysty tekemään itelleni mitään,en halua vanhemmilleni,siskolleni,veljelleni ja tälle mestutulle mielipahaa.nuo onki ainoat asiat jotka pitää mut viel täällä..ehkä saan taas itteni kokoon ja nousen täältä vitun synkästä,voi vittu oikeesti ku on vihanen ja yksin ja isot vesipisarat vaa valuu pitkin poskia,tuntus niin helpolle vaan luovuttaa mut kuitenkaan ei voi,pakko mennä eteenpäin,mut voi vittu ku se tuntuu niin vaikealle
en tiedä miten oon vajonnu näin pohjalle,en nää iloa missään.vaikka päälinpuolin näyttäs että kaikki on hyvin...on työpaikka,katto pään päällä,muutenkin niin sanotusti "kaikki hyvin"...mut sisälläni ei mene hyvin...olen hyvin yksinäinen,ikinä en ole saanu kokea olla rakastettu/suhteessa,ystävät...pah,mitä ystäviä ne on jotka ottaa tyyliin kerran vuodes yhteyden,ja niitä näkee saman verran.ja tuntuu että olen niille vain läppä,ehkä se että annan muille kuvan että menee hyvin olen heille olkapää kun tarvitsevat ja koitan piristää,ja onnistunkin siinä.mut kun minulla menee huonosti...ei ole olkapäätä mihin nojautuu...ainakaan livessä.minulla ollu 1 johon voin nojautua välillä,tää johon nojaudun on mesetuttu,en ikinä livessä nähnyt,mut hän on ollu kyll minulle mielettömän ihana,saanu nauramaan,unohtamaan huolia,hitto on sekava olo... tästä henkilöstä on tullu parempi ystävä kuin livessä olevista...ei tiedä pitäskö nauraa vai itkeä.
tuntuu silti että enää eijaksa...seinät tuntuu kaatuvan päälle aina olla vapaa-ajat omissa oloissaan koneella vaan,ei mitään sosiaalista elämää...oikeesti on niin huono olo..ei hitto miten ihminen voi mennä näinki alas,yleensä olen jaksanu nousta pohjalta,ja se on tehny aina vahvemmaksi,mut ny tuntuu niin heikolle,mut tiiän nytkin että en pysty tekemään itelleni mitään,en halua vanhemmilleni,siskolleni,veljelleni ja tälle mestutulle mielipahaa.nuo onki ainoat asiat jotka pitää mut viel täällä..ehkä saan taas itteni kokoon ja nousen täältä vitun synkästä,voi vittu oikeesti ku on vihanen ja yksin ja isot vesipisarat vaa valuu pitkin poskia,tuntus niin helpolle vaan luovuttaa mut kuitenkaan ei voi,pakko mennä eteenpäin,mut voi vittu ku se tuntuu niin vaikealle
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kannattas käydä lääkärissä tai mielenter.toimistossa.
Miksi kärsiä kun apuakin voi saada?????
Hyvää oloa ja valoisaa tulevaisuutta toivotan!!!