Romahdin viikko sit kun aamulla piti mennä töihin. ´Heräsin ja rupesin itkemään viideltä aamulla. Sain käytyä suihkussa ja tehtyä aamuhommelit. Jotenkin jäi hetki vielä aikaa ja istahdin sohvalle ja itku taas tuli.
Mietin silloin että pakko jaksaa...
Menin töihin ja elin jonkun muun elämää silloin. Sain oltua töissä puoli tuntia kun romahdin täysin. Sain sanottua ohimennen duunikaverille, etten jaksa enää. Ja júoksin pois..
Hän tuli melkein heti etsimään ja mä vaan itkin ja sain hengenahdistuksia.... en osannut selittää mikä on..ei mikään ja kaikki.
Masennus on ollut läsnä yli kuusi vuotta ja kaksi kertaa aikaisemmin olen romahtanut, mutten hakenut apua silloin.
Olen kokenut vaikeaksi kaiken muun ohella ensimmäisen kertomisen: parhaalle ystävälleni ja äidilleni. Olen jotenkin pelännyt reaktioita.
Tuntuu epätodelliselta ja etten ole olemassa. Elän jonkun muun elämää. Tänään olin kaksi tuntia ihan koomassa, en edes muista niistä tunneista mitään..olin parhaan ystäväni luona...
Hän on ollut tukeni ja turvani, kokenut lähes samoja juttuja...Hän on kaikkeni ja hänen lapset :)
Koittakaapa muuten nähdä maailma lasten silmin ;) koitettiin tänään ja toimii ainakin hetken. Eli kävelette kadulla sipsuttaen ja osoittelette lintuja, kiviä, vettä, kakkaa(tupakantumppeja), hauvoja, kukkia jne. Asiat pitää sanoa ääneen. Oli hauskaa pitkästä aikaa!
Mietin silloin että pakko jaksaa...
Menin töihin ja elin jonkun muun elämää silloin. Sain oltua töissä puoli tuntia kun romahdin täysin. Sain sanottua ohimennen duunikaverille, etten jaksa enää. Ja júoksin pois..
Hän tuli melkein heti etsimään ja mä vaan itkin ja sain hengenahdistuksia.... en osannut selittää mikä on..ei mikään ja kaikki.
Masennus on ollut läsnä yli kuusi vuotta ja kaksi kertaa aikaisemmin olen romahtanut, mutten hakenut apua silloin.
Olen kokenut vaikeaksi kaiken muun ohella ensimmäisen kertomisen: parhaalle ystävälleni ja äidilleni. Olen jotenkin pelännyt reaktioita.
Tuntuu epätodelliselta ja etten ole olemassa. Elän jonkun muun elämää. Tänään olin kaksi tuntia ihan koomassa, en edes muista niistä tunneista mitään..olin parhaan ystäväni luona...
Hän on ollut tukeni ja turvani, kokenut lähes samoja juttuja...Hän on kaikkeni ja hänen lapset :)
Koittakaapa muuten nähdä maailma lasten silmin ;) koitettiin tänään ja toimii ainakin hetken. Eli kävelette kadulla sipsuttaen ja osoittelette lintuja, kiviä, vettä, kakkaa(tupakantumppeja), hauvoja, kukkia jne. Asiat pitää sanoa ääneen. Oli hauskaa pitkästä aikaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattas käydä vaikka työpaikkalääkärillä, mieentervtoimistossa tai muualla hakemassa apua.
Vaikka ystäväsi on ollu tukenasi häneltä ei kuitenkaan saa ammattimaista apua.
Koska tilanteesi on jatkunu kauan jo huonona niin tuskin se itsellään paranee.
Toivon sinulle hyvää olo ja valoisaa tulevaisuutta!
käynyt jo lääkärillä. Silloin heti kun tuli romahdus! Ja olen jo käynyt tunnin keskustelun lääkärin kanssa ja tällä viikolla taas. Että kyllä se helpottaa.
Kaikki kuulemma juurtunut lapsuudesta: Oma isäni ei ole koskaan sanonut minua Prinsessaksi!!!Muistoja on sen verran, että muistan miltä isä näyttää sammuneena ja salajuoppona....
En tiedä vielä mitä tää on ollut, mutta luulen ettei masennusta ainakaan.
En ole itkenyt kahteen päivään. Ja olo tuntuu todella hyvältä. Varasin ajan tanssitunnille tänään ja perjantaiksi. En siis usko tätä oikeaksi masennukseski. Kunhan en romahda taas :)
Itse hajosin tänään. Olen pidätellyt sitä kuukauden verran. Aina sivuuttaen sen, ettei tässä mitään ole, vaikka itku ja tekemättömyys ovat painaneet hartioita. Se, ei mikään ja kaikki painavat.. Mutta kiitos tekstisi viimeisistä lauseista. Sain sentään jotain toivoa selviytyä tästä p**kasta elämästä. Edes tästä päivästä. Kiitos.