Asiani on ollut vuosia esilä tällä palstalla ja saanut erinäistä kritiikkiä. Koska negatiivisiakin asioita voi nähtävästi tänäpäivänä esittää palstalla vapaammin, niin kerron tarinani uudestaan lyhykäisyydessään ja päivän tilanteen jossa asiani etenee.
Kaikki siis alkoi siitä kun eräänä päivänä ovikello soi, poliisi oli ovella ampparikuskien kanssa ja poliisi käski lähtemään mukaan, koska lääkärillä oli asiaa. Terveyskeskukseen siis poliisin saattelemana ampparissa ja terveyskeskuksessa irvistelevä lääkäri väitti minun irtisanoutuneen työstäni ja etten olisi 8-vuotta aijemmin hakeutunut keskiasteen koulutukseen ja että olisin toiminut väkivaltaisesti. Olin toki työtön, mutta siksi, että työpaikalta loppui työt yli vuotta aijemmin, eikä työasiani lääkärille kuuluisi muutoinkaan ja väite koulutuksesta ei pitänyt paikkaansa, eikä ollut hoidon peruste muutoinkaan saati, että vuosia aijemmin tapahtuneet asiat ei olisi enää ajankohtaisia muutoinkaan. Asiaan vedettiin mukaan kaksi vuotta aijemmin käyty riita, joka tämäkin oli jo saanut tuomioistuimen päätöksen ja kotiväen esittämiä muita perättömiä väitteitä, joista poliisi ei ollut halukas teettämään esitutkintaa saati oikeudenkäyntiä, eihän todellisuudessa ollut mitään tapahtunutkaan. Matka johti kyselyiden jälkeen poliisisaattueessa mielisairaalaan tarkkailuun viikonlopun ylitse. Valitin viranomaisten toiminnasta välittömästä sähköisessä muodossa eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka tokaisi vain, että hän ei voi puuttua lääkärin virka-apupyyntöihin. Kertoessani lääkärille sairaalassa valituksistani, niin sain heti pakkohoitopäätöksen ja pakkolääkityksen. Pääsin sairaalasta pois ja aloitin asian tutkimisen, joka johti nyttemin kanteluun lääninhallitukselle.
Sain jälkikäteen tietää, että vanhempani kävi yksityisellä eläkeläipsykiatrilla omien ongelmiesnsa vuoksi ja aivan kuten ennekin, niin minähän olin heidän murheiden syy vaikka en enää kotona ollut vuosiin asunutkaan. Eläkeläinen olisi kuulemma ollut halukas tapaamaan minut, mutta koska en koskaan viestiä saanut saati, että olisin ollut velvollinen hänen kutsuihinsa vastaamaan, niin asia siirettiin paikkakuntamme terveyskekukseen ja sitämyöden virkalääkäreiden käsiteltäväksi.
Olin toki yhteydessä terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen asian johdosta, mutta he ohjastivat kääntymään lääninhallituksen puoleen, jolle olen joutunut kanteluista vastineisiin vastaamaan samaa, ettei töasiat ole hoitojen perusteita ja että ne sanktiot joita tulee väärästä syystä työnsä lopettaneiden kohdalle, niin tulee työvoimatoimiston antamien työvoimapoliittisten lausuntojen muodossa ja siten myös rankaisevina työttömyyspäivärahaoikeuden menettämisinä. Minkäänlaisia sankioita en ollut koskaan saanut, koska työn loppumisessa ei ollut muita syitä kuin että työnantaja lopetti. Ikivanhan koulutusväitteet eivät pitäneet paikkaansa saati ettei ne olleet hoidon perusteita alkuunkaan. Vanhat riitani olen käsitellyt oikeudessa, eikä oikeus ole määrännyt minkäänlaisia psykiatrisia tutkimuksia saati minkäänmoisia ehdollisia vankeuksia. Asia ei ollut enää ajankohtainen muutoinkaan ja muilla väitteillä väkivallasta sai heittää vesilintua, koska mitään ei ollut tapahtunut, mitään muutakaan ei voitu todistaa, ei edes todsistajia saati mustelmia ollut kellään. Näillä puheilla lääkäreillä kädessä tasan nolla perustetta edes tarkkailuun saati pakkohoitoon, kunhan vain suuttuivat olemassaolostani ja valituksistani.
Mielestäni siis kysymyksessä ihmisoikeusasia, jota lääninhallitus on puinut likimain vuoden ja mikäli asia ei etene, niin seuraavaksi joudun sitten jo kääntymään eurooppalaien ihmisoikeuskomission puoleen.
Kannattaako siis turha pakkohoito kun samaa valitusrataa varsinkin minä voin jatkaa vaikka loppuelämäni ja paperit kirjoittanut lääkäri joutuu häpeämään vuosi toisen jälkeen loppuelämänsä allekirjoittamiaan papereit?
Kaikki siis alkoi siitä kun eräänä päivänä ovikello soi, poliisi oli ovella ampparikuskien kanssa ja poliisi käski lähtemään mukaan, koska lääkärillä oli asiaa. Terveyskeskukseen siis poliisin saattelemana ampparissa ja terveyskeskuksessa irvistelevä lääkäri väitti minun irtisanoutuneen työstäni ja etten olisi 8-vuotta aijemmin hakeutunut keskiasteen koulutukseen ja että olisin toiminut väkivaltaisesti. Olin toki työtön, mutta siksi, että työpaikalta loppui työt yli vuotta aijemmin, eikä työasiani lääkärille kuuluisi muutoinkaan ja väite koulutuksesta ei pitänyt paikkaansa, eikä ollut hoidon peruste muutoinkaan saati, että vuosia aijemmin tapahtuneet asiat ei olisi enää ajankohtaisia muutoinkaan. Asiaan vedettiin mukaan kaksi vuotta aijemmin käyty riita, joka tämäkin oli jo saanut tuomioistuimen päätöksen ja kotiväen esittämiä muita perättömiä väitteitä, joista poliisi ei ollut halukas teettämään esitutkintaa saati oikeudenkäyntiä, eihän todellisuudessa ollut mitään tapahtunutkaan. Matka johti kyselyiden jälkeen poliisisaattueessa mielisairaalaan tarkkailuun viikonlopun ylitse. Valitin viranomaisten toiminnasta välittömästä sähköisessä muodossa eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka tokaisi vain, että hän ei voi puuttua lääkärin virka-apupyyntöihin. Kertoessani lääkärille sairaalassa valituksistani, niin sain heti pakkohoitopäätöksen ja pakkolääkityksen. Pääsin sairaalasta pois ja aloitin asian tutkimisen, joka johti nyttemin kanteluun lääninhallitukselle.
Sain jälkikäteen tietää, että vanhempani kävi yksityisellä eläkeläipsykiatrilla omien ongelmiesnsa vuoksi ja aivan kuten ennekin, niin minähän olin heidän murheiden syy vaikka en enää kotona ollut vuosiin asunutkaan. Eläkeläinen olisi kuulemma ollut halukas tapaamaan minut, mutta koska en koskaan viestiä saanut saati, että olisin ollut velvollinen hänen kutsuihinsa vastaamaan, niin asia siirettiin paikkakuntamme terveyskekukseen ja sitämyöden virkalääkäreiden käsiteltäväksi.
Olin toki yhteydessä terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen asian johdosta, mutta he ohjastivat kääntymään lääninhallituksen puoleen, jolle olen joutunut kanteluista vastineisiin vastaamaan samaa, ettei töasiat ole hoitojen perusteita ja että ne sanktiot joita tulee väärästä syystä työnsä lopettaneiden kohdalle, niin tulee työvoimatoimiston antamien työvoimapoliittisten lausuntojen muodossa ja siten myös rankaisevina työttömyyspäivärahaoikeuden menettämisinä. Minkäänlaisia sankioita en ollut koskaan saanut, koska työn loppumisessa ei ollut muita syitä kuin että työnantaja lopetti. Ikivanhan koulutusväitteet eivät pitäneet paikkaansa saati ettei ne olleet hoidon perusteita alkuunkaan. Vanhat riitani olen käsitellyt oikeudessa, eikä oikeus ole määrännyt minkäänlaisia psykiatrisia tutkimuksia saati minkäänmoisia ehdollisia vankeuksia. Asia ei ollut enää ajankohtainen muutoinkaan ja muilla väitteillä väkivallasta sai heittää vesilintua, koska mitään ei ollut tapahtunut, mitään muutakaan ei voitu todistaa, ei edes todsistajia saati mustelmia ollut kellään. Näillä puheilla lääkäreillä kädessä tasan nolla perustetta edes tarkkailuun saati pakkohoitoon, kunhan vain suuttuivat olemassaolostani ja valituksistani.
Mielestäni siis kysymyksessä ihmisoikeusasia, jota lääninhallitus on puinut likimain vuoden ja mikäli asia ei etene, niin seuraavaksi joudun sitten jo kääntymään eurooppalaien ihmisoikeuskomission puoleen.
Kannattaako siis turha pakkohoito kun samaa valitusrataa varsinkin minä voin jatkaa vaikka loppuelämäni ja paperit kirjoittanut lääkäri joutuu häpeämään vuosi toisen jälkeen loppuelämänsä allekirjoittamiaan papereit?
Vastaukset 17
Vanhimmat
pitää olla perusteena ja kyllä kertomuksesi perusteella en näe mitään psykoosiin viittavaa. Lisäksi pitää olla vaarallinen itselleen ja(?) muille eivätkä muita terveydehuollon keinoja voida käyttää ( avohoito ). En tahdo udella diagnoosiasi, mutta psykoosi eli mielisairaus pitää ehdottomasti olla ennenkuin pakkohoitoon voidaan toimittaa.
Minusta aiheettomaan pakkohoitoon passittaneilta lääkäreiltä pitäisi ottaa lääkärinoikeudet pois ja vankeustuomio olisi paikallaan.
Olen tällä palstalla kuullut eräästä henkilöstä, joka oli hippi 1970 luvun alussa ja lääkärin mielestä moinen meno oli skitsofreenista ja tämä hippi oli diagnoosiaan kantanut yli 30 vuotta. Diagnoosi poistettiin nyt jälkikäteen ja hippi ei ollutkaan sairastanut skitsofreniaa lainkaan.
Minusta Suomeen pitäisi perustaa Mielenterveystyön uhrit-järjestö vaikka ei minustta kaikki ole sadisteja hoitohenkilökunnasta eikä siis pidä yleistää. Tuo, että valittaa päätösistä jotaa kyllä automaattisesti pakkohoitoon sillä perusteella ettei ole sairauden tunnustava. Tämä on kyllä todellisuudessa lääkärin raivostumisen jälkeinen kosto. Siis kun sinulla ei ollut psykoosia et voinut olla sairaudentunnotonkaan. Koska asia oli valituksessa niin ei lääkärillä olisi ollut oikeutta pitää sinua sairaana vaan hänen olisi tullut odottaa Oikeusasiamiehen päätöstä ja vasta sitten puhua sairaudentunnottomuudesta jos muidenkin valituksiesi perusteella olisit psykoottinen. Tietääkseni laki sallii kyllä vapaudenriiston vaikka on valittanutkin mutta ei diagnoosi ei ole pätevä ennekuin tuomio tai päätös on tullut.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ainakin TEO ei piitannut mitään todisteista joita toin esiin omassa pakkohoidosssani. Eräs vanha juristi sanoi, että hän ei ryhdy juttuihin joissa lääkäreitä syytetään koska lääkärit ovat jyrkän kollegiaalisia.
Joskus kerron omasta tapauksestani, mutta nyt en voi koska tunnereaktiot so. kauhun tuntemukset tulevat taas mieleeni aiheuttaen voimakkaan ahdistuksen jos jatkan.
Voimia sinulle.
Sairaudentunnottomuutta ne minullekkin vakuuttelivat, mutta itse ihmettelen, että kenen sairaus. On melkoinen ihme, että kotiväki voi selvitellä minusta akuutissa vaiheessa mitä tahansa perättomyyksiä, mutta minä joudun sijaiskärsijäksi ja hoidettavaksi. Paraneeko kotiväki sillä, että minua hoidetaan ja perinpohjainen kysymys on, että mitä niin pahaa minä olen yhteiskunnalle tehnyt, että joudun edes provon kohteeksi? Minähän elän ja olen aivan kuten kuka tahansa muukin ihminen, minua siis koskee samat säännöt työmaalla, sama työvoimapolitiikka ja samat liikennesäännöt, mutta terveydenhuollossa sitten joudummekin jo mitä kummempiin tulkintoihin jopa faktoista.
Ihmettelenkin siis, että jos lääkäri piti hoidon perusteena jotakin kouluasiaa joka tämäkin oli vääristelty ja samalla suhteutamme tilannetta yhteiskuntamme politiikkaan kilpailuttaa kouluihin opiskelijoita, miten siis lääkäriksi on päässyt totaalinen jauhoaivo ja siltikin asiaihmiset jäävät sijaiskärsijöiden osaan? Saattaisikohan siis kyse olla siitä, että kerta toisen jälkeen laki ja laintulkinta on erinlainen, parememmalta väeltä vaaditaan enemmän vaikka laittomin perustein ja lopputulos on aina huonompi kuin konkreettisesti huonommilla siksi, että virkaatekevillä on huono itsetunto? Ja loppujenlopuksi paskaväkihäbn aina suojelee toisiaan.
Laki on laki ja makkara on makkara.
"Minusta Suomeen pitäisi perustaa Mielenterveystyön uhrit-järjestö vaikka ei minustta kaikki ole sadisteja hoitohenkilökunnasta eikä siis pidä yleistää."
Olet täysin oikeassa. Tuollaiselle järjestölle olisi varmaan tässä maassa kysyntää.
Suomalainen tapa ihmisoikeusloukkauksiin, eikä nykymenetelmät sinäänsä ihmetytä, koska onhan käytännön vastuulliset ja toteuttajat vanhoollista populaa. Siltkin hoidon aloittanut lääkäri oli ikäluokkani ihmisiä, ehkä aavistuksen vanhempi, mutta hänellä on pitänyt olla selkeä kuva nykymenettelytavoista ja virhe ollut sitämyöden tarkoituksenmukainen. Mitä mieltä itse olette lääkäristä joka ei osaa toimia potilaaksi katsotun etuja silmälläpitäen. Mikäli etujani olisi pidetty silmällä, niin vanhempani olisi joutanut hulluine juttuineen ja toimineen mielisairaalaan pois minun silmistä, eikä hoidon perusteitakaan olisi pitänyt väärentää, hehän puhuivat minusta hullujansa.
Minä seison vahvasti asiani takana, olen kiitollinen niille lääkäreille jotka ovat minua auttaneet, mutta kiusanhenkiä en unohda koskaan.
Virheesi oli väittää tarkkailuosaston lääkärille vastaan. Niille ei väitetä vastaan tai puhuta totta. Muuten olisit päässyt pois nopeasti.
Mielestäni oikeaa taktiikkaa sinäänsä, koska arvasin, että halusivat ajankulukseen riistää yhden viikonlopun ns. tarkkailu ja kosto mielessä ja kotiuttaa, mutta valitettuani he provosoituivat suurempaan virheeseen ja suuremman virheen johdosta on suurempi mahdollisuus viedä kostonenkeleiltä lääkärinluvat pois. Eihän pelkässä 4-päivän kostotarkkailussa olisi ehkä ollutkaan mitään laitonta, mutta väärillä perusteilla järjestetyssä pakkohoidossa ja lääkityksessä on jo siinämäärin vääryyksiä, että bye-bye.
Kaikki tämä tapahtunut huonojen ihmisoikeuksien kehdossa, eli Kaarinan kapupungissa n. 8km Turusta länteen (yli 30-vuoden kokemuksella synnynkaupungissani).
http://www.kaarina.fi
Linkki kuvineen terveyskeskuksesta, jossa niiden surullisen kuuluisine koulupäivineen poskionteloni punkteerattiin ja jossa käteni kuvattiin väkivallan aiheuttaman murtuman jälkeen ja jossa tehtiin päätös pakkohoidosta:
http://www.kaapiitk.fi/
Vasemassa ylälaidassa kuva kaupunginvirastosta, joka on myös yksi entisistä työpaikoistani ja jossa lapsuusaikanani pidettiin terveydenhuoltoa ennen puoskareiden saapumista kaupunkiin.
http://www.kaarina.fi/kaarina-info/
Laki ja oikeusmurha Kaarinassa. Kokemani nimettömät lakimiehet perättömine karvausvaatimuksineen ja syyttäjän virheineen käydä oikeutta seläntakana:
http://www.kaarina.fi/laki_ja_oikeusturva/fi_FI/laki_ja_oikeusturva/
Suositelkaa minulle jotakin ihan oikeaa kaupunkia kotipaikasi oikeine ihmisoikeuksineen.
kaiken mitä aiemmin olet sanonut! Otin sinut jo välillä vakavasti. Aika hörhö "julistus"
En voi kuin hämmästellä. Kohdallesi on sattunut todella ikävä tapaus. Tarkkana saa lääkäri todella olla, ettei vain omaisten mielenterveyshäiriön (lääkäri siis ei tiedä että itseasiassa omaisella on mielenterveysongelma) vuoksi saa väärää informaatiota potilaan asiasta.
Oikeaan diagnoosiin pääseminen voi siis olla vaikeaa, mutta jotta saisi pakkohoitoon laittaa, potilaalla tulee olla jokin mielisairaus, eli diagnoosi (myös akuutti psykoosi käy hyvin, mutta se pitää pystyä perustelemaan hyvin). Lisäksi henkilön pitää olla vaarallinen joko itselleen tai muille, ja kolmanneksi: mikään muu hoitopaikka ei käy kyseeseen. Jos henkilö siis ei ole vaarallinen itselleen tai muille, niin pakkohoitoon ei voida määrätä.
Kysymyksessä on ihmisoikeusasia, jos siis sain oikean kuvan asioista. Toinen vaihtoehto on että kiellät sairautesi, mutta lähden siitä oletuksesta että kertomuksesi täällä on totta. Ongi totuus esille, valita jokaiseen mahdolliseen instanssiin, kunnes saat mustaa valkoiselle että olet koko ajan ollut oikeassa. Jos onnistut sellaisen paperin saamaan jossa sinut todetaan väärin perustein pakkohoitoon laitetuksi, ota yhteys lähimmän yliopistokaupungin (Turku, Helsinki, Tampere, Kuopio, Oulu) psykiatrian professoriin ja pyydä lupa mennä luennoimaan ja kertomaan tuleville lääkäreille tapauksestasi jotta otaisivat oppia vastaisuuden varalle. Olen varma, että ottaisivat mielellään sinut kertomaan kokemuksistasi.
Tästä julkaisu viestistä, mutta joka ainoan viestin asiasisältö on 100% totta ja tarkoituksenani on myös kritisoidan kotikaupunkini menettelytapoja, koska olen omalla tavallani tunnettu henkilö ja tätä myöden saan erikoiskohtelua, perinteinen sanonta on, että voisit olla mitä tahansa ja mitähän ihminen voi n. 148 äo pisteellä olla, mutta käytännön kohtelun vuoksi aina tavalla taikka toisella poikkeuksellisen huonoarvoisempaa ja varmasti tyhmäkin tajuaa sen, että likimain kaikki pysäköi joskus väärin, jää kiekko laittamatta taikka mittarin aika on umpeutunut ja tästähän seuraa lappu Liisan tultua pysäköiuntivirhemaksu, mutta minulta otetaan kuvainollisesti kortti pois samaisesta asiasta tai siksi ettei mitää ole edes tapahtunut, niin ei kai minusta voi professoria taikka lääkäriä tulla jos toimepiteet mm. terveydenhuollossa on sitä, että vapaus riistetään ja maine tuhritaan kosto, rangaistus taikka mielivallan vuoksi.
Armejassa opin sen, että kun pyrki olemaan siten ettei erotu muista, ei ole missään ensimmäinen eikä viimeinen, niin suurelta osin välttyy murheilta. Mikäli murheita tuli, niin esimiehillä oli aina esimies, joka usein puuttui kyseenalaisuuksiin jo ennen niiden syntyä. Liikenteessä olen oppinut sen, että kun noudattaan liikennesääntöjä, niin ei ratsiassakaan ole pelkäämistä kun kaikki on kunnossa. Terveydenhuollossa ei ole vastuuta taikka vastuullisia saati, että kyseenalaisuuksiin puuttuttaisiin ennaltaehkäisevästi. Päinvastoin, pieni vinkki aiheuttaa toimepiteitä, valitus lisärangaistuksen jne..
Minulla on omat murheet, jotka on ainoastaan lisääntyneet "hoidon" jälkeen, mutta asioita, jotka ei ole hoidon perusteita ja joista ammattilaiset ovat tietoisia. Pyysin lähetettä ammattilaiselle terveyskeskuksestamme ja minut oltaisiin jälleen lähetetty psykiatriselle kattaviin tutkimuksiin. Asia on sen kaltainen, ettei tavanomaisella mt-alallla ole oikeutta saati ammattitaitoa diagnosoida taikka hoitaa. Uhkasin valituksella, joka tukihenkilöideni mukaan johtaisi huomatukseen. Sain asiani liikenteeseen. Pohdin aluksi kaikesta huolimatta valitusmahdolisuutta, koska tämä vain vahvistaisi käsitystäni lääkäreiden ammattitaidosta, mutta tulin siihen tulokseen, että muitakin kohdellaan asian tiimoilta väärin ja etten tällä kertaa joutunut pakkokeinojen kohteeksi ja vältyin turhilta ja ammattitaidottomilta tutkimuksilta ja siten voin myös jättää viralliset valitukset tekemättä.
Mielestäni opiskelijoiden ja varsinkin lääkäreiden pitäisi suhetuttaa asioita. Esim. sosiaalitoimiston käytävillä haahuilee mitä kummalisempaa ihmistä. Kuulunko minä nihin paketoituihin punapattisiin juoppihin vai niihin, jotka kotoa käsin käyvät 2mt yhteydellä keskustelua WinXP mediacenter koneella 19" laajakuva tft:llä asiakeskutelua mielenterveydenhoidosta? Saattaisiko täällä olla enemmän hoidon tarpeesa olevia kuin minä?
Toivon tämän viestiketjun lukijoita ymmärtämään kokoinaisuudessaan siis sen, että itse olen selkä seinää vasten ja kokonaisuudessaan täysin ulkopuolinen syntipukki. Vanhempieni asia tuotiin siis viranomaiskanavia käyttäen vääristellen esille. Mikäli en valita toiminnasta, niin olen papereissa hullu ja jos valitan, niin minua katsotaan pahasti terveydenhuollossa. Kaksi pahaa vaihtoehtoa, mutta ainut mahdollisuus on valittaa niistä, jotka väärin ovat tehneet ja mikäli asia johtaa jonkinmoiseen harmiin, niin harmi tulee niille jotka väärin ovat tehneet. Minä en voi luopua yksityiselämästäni taikka ihmisoikeuksistani siksi, että minun kanssa halutaan olla eri mieltä. Loppujen lopuksihan minä katson pahasti niitä jotka minua vastaan ovat toimineet, eihän tällä planeetalla kaikki ole muutoinkaan toisiensa kanssa väleissä.
No olipas STOORI! Tähän pätee vanha sananlasku: "Totuus on tarua ihmeellisempää!"
Haluaa käsittää. Totuudessahan minä olen elänyt normaalin ihmisen tavanomaista ja hyväksi koettua elämää ennen syytöksiä. Terveydenhuolto on ottanut minuun yhteyttä tyhmyyksillään ja vaikka vapaudenriistoissa ja uhkailuissaan onistuvat, niin mite he kuvittelivat hyötyvänsä tilanteesta. Totuushan on se, että minä olen täyspäinen ja jätän täyspäisiä valituksia joita käsitellään vuositolkulla.
Voi herranen aika, eivät ihmiset ymmärrä tätä Kaarinalaista kuppikuntaisuutta! Täällä pitää olla tarkasti tiedossa, kuka on kenenkin kaveri, ennen kun menee valittamaan mistään kenellekään.
Poliittisesti samalla lailla suuntautuneet vahtivat toistensa selustaa ja voi sitä raukkaa, joka tähän kasaan sorkaisee!
Minulla ei ole, eikä tule olemaan poliittisia taikka päätöksiä tekevää kytköstä arvon peräsuoli"kaupungissa". Vielä pahempaa on nämä kuntaanmuuttava ja ehkä virkaatekevä porukka, joka pitää kylääme pikku Espooslummina, jossa saa mellastaa ja riehua.
terve tuloa meidän sakkiin!Nyt sinullekkin valkeni tämä maailman pahuus.
Ne elokuvat ja kirjat jotka käsittelevät trillerimäisellä tyylillä esim.näitä salaliittoja ei olekkaan totuudesta kaukana.
Rosemaryn painajainen ei siis ole muuten mielikuvitusta kuin henkilöhahmojen fantasioinnissa.
Sinun täytyy nyt oman mielen hyvin voinnin takia hyväksyä tämä kohtalosi ja yrittää pitää itsesi mahdollisimman kaukana täältä laitoksista ja vaikeuksista mitkä voi sinne sinut taas laitattaa.Ainoa ihmisarvoinen elämä on pysyä tässä oravanpyörässä "sokeiden"kanssa ihmisten kanssa.
En niinkään salaliittoteorioihin mene uskomaan taikka poliittiseen kädenvääntöön kun en kerta moisessa ole mukana laisinkaan. Politiikka on kaikesta huolimatta sitä, että mitä mieltä joku jostakin asiasta on ja se politiikka joka mielenterveydenhoitoon vaikuttaa, niin on tallenettu teokseen nimeltä mielenterveyslaki.
Todellisempi teoria tapahtuneelle on ns. tyhmyyden tiivistyinen pienessä 22.000 ihmisen kaupungissa. Täällä saa nähtävästi vapaasti käyttää huumeita vaikka poliisi mainostaa huumeiden vastaista yhteistyötä, olla alkoholisti taikka totaali pönttö, mutta työtön ei saa olla vaikka työnantajat ei tessiä tuntisikaan saati noudattaisi. Kyllähän minäki jo luulin olevani ihminen aivan kuten kuka tahansa muu kunnes jälleen sain Kekkosen seuraajan epävirallisen tittelin ja tittelin myötä kaikesta inhimillisestä piti pidättäytyä lööppien pelossa. Meilasin sitten paikallislehteen tutulle ja kysyin, että haluaako hän tehdä minusta taikka tarjoamastani aiheesta lööpin, niin hän ei vaikuttanut kovinkaan innostuneelta. Kun kerta laki on minulle eri kuin muille ja olemassaoloni rinnastetaan Kekkoseen, niin kaipa se Tarja minut linnaansa kutsuu valssaamaan (vai kutsuttiinko minut jälleen hullujenhuoneelle?)