Mun mielestä opettaa lapsia sekä tukea vanhempia lapsen kasvatuksessa,eikä toisin kun täällä näitä viestejä lukiessa alkaa tuntumaan,opettaa KAIKKI lapselle,käyttäytymisestä siihen mitä syödään/juodaan.
Eiköhän kaikki mitä siellä koulussa lapsi tekee,alunperin juonna juurensa sinne kotiin..
Meinaako tämän päivän vanhemmat siirtää kaiken vastuun lapsien kasvatuksesta opettajille,tai ainakin kaiken mitä lapsi tekee väärin?
Eiköhän kaikki mitä siellä koulussa lapsi tekee,alunperin juonna juurensa sinne kotiin..
Meinaako tämän päivän vanhemmat siirtää kaiken vastuun lapsien kasvatuksesta opettajille,tai ainakin kaiken mitä lapsi tekee väärin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
perusasiat pitäisi oppia kotona!
on opettaa lapsi koululaiseksi ja elämään kouluyhteisössä. On se niin täysin erilaista kuin kotielämä.
Meidän säännöt ovat hyvin samanlaiset kuin koulussa. Ihmekös siis, että lapsukaisemme ovat sopeutuneet hyvin! Aivan varmasti tulee ongelmia, jos kotisäännöt ovat paljon vapaammat! Kyllä lapsen helppo kouluun sopeutuminen on pitkälti vanhempien kasvatustyön tulosta!
Nyky-Suomi ei ole lintukoto. Kouluikäisten lasten vanhemmat elävät todella rankkaa elämää. Työntekijältä vaaditaan joustamista, kumartelua ja liikettä milloin minnekin. Raskaassa työssä käyvät aikuiset eivät jaksa panostaa lastenkasvatukseen kovin paljoa. Suurin osa vanhemmista rakastaa lapsiaan, mutta työ imee heistä kaikki mehut.
Tämä yhteiskunta on raaka paikka. Ja koulussa me opet näemme seuraukset esimerkiksi työelämän joustoista, pätkätöistä ja duunarin kyykyttämisestä. En syyttäisi lasten vanhempia vaan päättäjiä, jotka piut paut välittävät yksityisestä ihmisestä. Lapset reagoivat ensimmäisinä yhteiskuntamme mädännäisyyteen. Me opettajat olemme aitiopaikalla näkemässä kaikkea tätä. Minusta me opet voisimme täysin asettua lasten vanhempien rinnalle ja pelastaa sen, mikä on pelastettavissa näillä resursseilla.
Kun opet ja vanhemmat syyttelevät toisiaan, todelliset syylliset pääsevät kuin koirat veräjästä. Lasten pahoinvointia edistävät mm. nykypoliitikot, talouselämän vaikuttajat ja koko tämä kapitalismikoneisto. Millään emme enää pääse kultaiselle 80-luvulle! Opettajat joutuvat hoitamaan nykyisin tehtäviä, jotka ennen kuuluivat kodeille. Mutta niin myös kodit joutuvat nykyisin kantamaan taakkoja, joita ennen ei yksityisten ihmisten harteille asetettu.
Kyllä minä opettajana olettaisin että lapsi osaa kouluun tullessaan ( ja siellä ollessaan ) mm.käytöstavat ruokapöydässä sekä tuntee sanat KIITOS ja OLE HYVÄ. Olettaisin että lapsi osaa sitoa kengännauhat ja käyttää saksia.
Jos lapselle pitää koulussa opettaa, ettei roskia saa heittää luontoon, pensaita kiskoa juuriltaan, puista ei taitella oksia turhaan, kukkia ei kerätä kukkapenkeistä...puhumattakaan niistä käytöstavoista, saksien käytöstä ja kengännauhojen sitomisista..
Milloin opettajalla on aikaa opettaa lapsille varsinaisia asioita?
Nimimerkille ope minäkin.
Vanhempien pitää myös MUISTUTTAA lapsille aina uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen, ettei roskia saa heittää luontoon, pensaita kiskoa juuriltaan, puista ei taitella oksia turhaan, kukkia ei kerätä kukkapenkistä.
Sanat kiitos ja ole hyvä ovat opetettu kotona, mutta lapsella ei ole vielä kykyä soveltaa niitä uudessa tilanteessa, siksi opettajan on opetettava miten niitä käytetään kouluolosuhteissa ja muistutettava myös näistä taidoista uudestaan ja uudestaan pitkin vuotta.
Saksien käytön vaatimus esikoululaiselta tai ekaluokkalaiselta vähän hymyilyttää. Eiköhän päiväkodit tätä opeta tarpeeksi. Sinne voisi ope antaa vihjeen saksien käytön lisäämisestä. Jos lapsi on hitaasti motoriikaltaan kehittyvä, ope varmaan ymmärtää, että tällainen oppii kyllä koulussa - jos oppii koskaan.
Mitä tulee kengänanuhoihin, mistähän kaupasta nykyisin saa pienille lapsille nauhallisia kenkiä, kyllä ne ovat kaikki tarrakenkiä.
jos et yhtään viitsi kotona treenata saksien käyttöä - kyllähän ope sen asian hoitaa, jotta äidin tai isän ei tarvitse tinkiä omasta mukavuudestaan...
Meidän muksuilla on nauhallisia lenkkitossuja: niitä saa ihan jokaisesta kaupasta! Olemme jopa ihan itse opettaneet lapsemme solmimaan nauhat, että jäisi opelle aikaa hieman tähdellisimpiin asioihin.
Voi pyhä jysäys näitä nykyajan vanhempia, jotka kädet ojossa odottavat koulun ja päiväkodin hoitavan hommat, kun eivät itse viitsi! Oikeuksia on joka lähtöön, mutta velvollisuuksia ei ilmeisesti ollenkaan!
Harvoin saa lukea niin läpipohdittua tekstiä kuin edellä nimim. työttömän opettajan teksti.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Opettajat ovat hämmentyineitä ja raskaan taakan edessä. Ongelmana ei tietystikään ole pelkästään kenkien nauhojen näpräys tai kiitoksen sanominen tai sanomatta jättäminen tai tällaiset yksittäiset ongelmat. Enemmänkin on kyse siitä, että ihan pienetkin lapset oireilevat olemalla kiinnostumatta mistään, kaikille aikuisilla vastaan änkyttämällä ja huonosti käyttäytymällä silkkaa väsymystään ja turhautumistaan. Kun hyvin käyttäytyminenkään ei johda mihinkään. Vanhemmat eivät ole läsnä kotona yhtään sen enempää vaikka kuinka kiltisti käyttäytyisi. Jos päiväkodista tai koulusta ei tule viestiä, että lapsella on hankaluuksia, vanhemmat kiitävät töihinsä mieli kiitosta uhkuen siitä asiasta, että lapsella menee hyvin, eikä häneen tarvitse tällä erää enempää keskittyä. Jutustele siinä sitten hymypatsaan ja kiitostarrojen kanssa yksin kotonasi.
Eikä vika ole vanhempien, jotka todellakin ovat jo osaksi kadottaneet oman ajantajun ja käsityksen siitä, miten paljon ihmiseltä voidaan odottaa uhrautumista työn eteen. Ja ne vanhemmat, jotka ahdingossa kärsivät työttömyydestä ja pätkätöistä ja irtisanomisuhkasta, eivät osaa olla pienistä hetkistä onnellisia, kun tulevaisuus ei paljasta lupauksiaan. Eikä ihme, jos ei anneta toivoakaan paremmasta, vaikka kuinka hyvä työntekijä olisit.
Kaikkein onnellisimmat perheet tällä hetkellä voivat jopa olla sellaisia, joissa toinen vanhempi on työttömänä, mutta toisella on tuloja niin että taloudelliset uhkat puuttuvat. Jos vanhemmat vielä osaavat tilanteessa olla hymysuin ja jaksavat tiedustella lastensa kuulumisia, niin mikäpä siinä on ollessa. Lapsista ainakin on ihanaa, että joku ehtii olla paikalla ja läsnä. Tavaroille yksi ja sama. Kirppareitakin ehtii kiertää.
Varsinaiset syylliset - ne taloudellisen edun ja maineen tavoittelijat - eivät joudu vastuuseen, vaan - kuten nimimerkki sanoi, onnettomat kärsijät syyttelevät toisiaan.
Hyvä, että työttömyys ajaa ihmisiä ajattelemaan omilla aivoillaan ja vaikuttamaan keskustelulla! Luovuus vaatii aikaa ja työttömillä sitä on, joten uusia ajatuksia on vielä luvassa, kun työttömyys ei ole jyrkästi pienenemään päin.