siis bulimiahan on sairaus. Ensin ahmitaan ja sitten oksennetaan. Mä syön normaalisti terveellisesti, mut joskus kun repsahdan syömään jotain "kiellettyä" niinku suklaata tai donitseja tai vaikka edes makaroonilaatikkoa illalla, niin ajattelen silleen et jos oksennan ne pois ni en liho. ennen tein silleen vaan sillon tällön mut nykyään jos syön ees suklaapatukan ni meen oksentamaan. Eikä se tunnu siltä et mun olis PAKKO, mut enemmänki siltä et sit mul ei tuu huonoo omatuntoa enkä liho, eli et se on vaan hyväks.
En tunne mitenkään olevani sairas, enkä voi uskoo et mulla olis mikään bulimia! eli onhan se ihan normaalia jos omasta tahdostaan käy oksentamassa ettei lihois kun en sitä kuitenkaan pakon omasesti tee?
En tunne mitenkään olevani sairas, enkä voi uskoo et mulla olis mikään bulimia! eli onhan se ihan normaalia jos omasta tahdostaan käy oksentamassa ettei lihois kun en sitä kuitenkaan pakon omasesti tee?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tulee helposti tapa ja kohta oot koukussa:(
tupakointikin; ei ole mitään pakon tunnetta eikä mielikään oikein tee. Muutama kerta vielä ja koukussa ollaan. Kannattaisi tutkia asiaa.
Mullakin näemmä taas alkaa bulimia uuestaan, eli oksennan vaan sillon tällön ja varsinkin sillo jos oon mänkänny ihan hulluna sapuskaa. Jotenkin helpottavaa käydä tyhjentämässä kaikki pois...
Sairastin todella pahaa bulimiaa n. 3 vuotta sitten ja kun aloin seurustelee se väheni ja loppu myöhemmin lähes kokonaan. Nyt taas tuntuu siltä että vois alottaa uudestaan... Eilen ekaa kertaa oikeen suunnittelin että nytpäs mässään ja käyn myöhemmin sitten oksentamassa. Ja näin tein. Voi minua...
...olihan välissä peräti muutama vuosi, kun oksentelu oli pahaaunta ja mennyttä. En tiedä mikä taas aiheutti sen, että itsetunto laski nolliin ja huomasin ahmivani mielettömät määrät karkkia, keksiä, mitä vain mikä olisi "helppo" oksentaa:( Ensin puolustelin käytöstäni juuri, että voin "hallita" tätä oksentelua ja lopettaa milloin vain halua tai, että eihän nyt yksi kerta vielä bulimikoksi tee. Jep, hyvin huijattu!! Nyt ollaan tilanteessa, jossa oksentelu on joka viikkoista ja on pakko myöntää, että apua on haettava. Hävettää vain niin hemmetisti, enkä halua aiheuttaa tuskaa lähimmäisilleni- he eivät sitä viimeksikään ymmärtäneet.Tuntuu, että olen tosi "luuseri" kun teet tätä itselleni, kaikkihan pitäisi olla päällisin hyvin...
Moni päätyy oksennuskierteeseen juuri noin. "Eihän vapaaehtoinen oksentaminen ole sairasta." "Kyllä minä hallitsen tätä, ei minun ole pakko tehdä näin." "Ei ole vaarallista jos nyt vähän oksennan.."
Kyllä sinä tiedät millaisia ajatuksia päässäsi liikkuu, eikö oksentaminen olekin positiivinen asia sinulle? Siitä se lähtee, sillä jo tuossa vaiheessa ollaan menty metsään; ei ole luonnollista ihmiselle oksentaa ruokaansa. Jos niin tapahtuu ihminen on poikkeuksetta sairas.
Mutta jos teet niin ettei tulisi huono olo ja pelkäät että huono olo tulisi muuten joka kerta, niin eikö sinun silloin ole pakko oksentaa?
Kyllä sinä täytät bulimikon kriteerit siinä ,missä muutkin jotka ongelmansa kieltävät, siinä ei oikeasti selittely auta. Yritä hyväksyä asia ja saada apua. Parhainta jatkoa sinulle ja toivottavasti pääset oksentelusta, sillä se ei ole mikään painonhallintakeino.