En muista, onko aiheesta ollut viestintää aikaisemmin. Itse olen kuitenkin syönyt jo lääkkeitäni niin pitkään (5 kk), ettei luulisi sivuvaikutuksia enää olevan.
Kuitenkin olen nykyään niin "herkkä" (suom. huom. itkupilli), että kyynelöidyn vaikka lukiessani Hesaria, jos surullisen/pysäyttävän/pelastumis -uutisen näen. Samoin pillitän jos vaikka mieheni ystävä ottaa pitkästä aikaa yhteyttä mieheeni. Ja yhtäkkiä kesken puheen jonkin IHAN arkipäiväisen asian yhteydessä!!! Suorastaan jo rasittavaa, kun itseä tuppaa hävettämään!!!!
Kuitenkin olen nykyään niin "herkkä" (suom. huom. itkupilli), että kyynelöidyn vaikka lukiessani Hesaria, jos surullisen/pysäyttävän/pelastumis -uutisen näen. Samoin pillitän jos vaikka mieheni ystävä ottaa pitkästä aikaa yhteyttä mieheeni. Ja yhtäkkiä kesken puheen jonkin IHAN arkipäiväisen asian yhteydessä!!! Suorastaan jo rasittavaa, kun itseä tuppaa hävettämään!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin joskus uuvuttaa immeisen vähä liikaakin,sitä onnellisuutta,kun terve olla sais,voi vain toinen sairas ymmärtää,mee ulos ja anna iltatuulen viestin tuoda lohdun elämääs ¤
kauniista viestistä. Arvaatko, kuinka miun kävi ;))))
kiltti oon,joskus jääräpäinen jaa suoratoimintainen,mut hyväntahtoinen pikitien tallaaja¤
Sä olet vasta " tuore " tapaus =)
Lääkkeet tekee tuossa ajassa vielä
tepposiaan ja mulla on monesta
lääkkeestä kokemusta
elimistö alkaa niihin soputua täysin
vasta n. 1v. kuluttua.
Keppran kanssa olin tuollainen
tunneherkkä ja itkupilli,
ehkä välillä "raivohullukin".
Vieläkin saan sen kanssa outoja
tunnepurkauksia.
Topimaxia oon kohta syönyt 1v.
ja elimistö tottui siihen vasta
n. 5kk jälkeen,
kun antoi pikkuhiljaa muistini
takaisin ja muutenkin muuttui
käytökseni suht normaaliksi.
Jokainen reagoi omalla tavallaan ja
kyllä se tuo herkkyys on varmasti
tuota omaa prosessiasi myös.
Tämän sairauden kanssa
jaksamista elää ja oppia olemaan
sinut itsensä kanssa ym....
Puolison huolet ym....
Kyllä me pärjätään ja aina on apua
saatavilla jos voimat loppuu kesken.
Nyt saat ei itkuhaleja =)))))
Kiitos Sauvatar viestistäsi!! Tosiaankin, myös nuo raivarit ovat osa oireistoani! Jesus, kun minä raivostun, "siitä on oksat pois" (näin sanoi äitini raivareista, en tiedä tarkkaan, mitä sekin tarkoittaa, kun olin lapsi), nykyään siis. Välillä mieheni joutuu suorastaan hakemaan "piilopaikkaa" ;)))) Huh huh, onneksi olemme aina keskustelleet näistä asioista.
Olen kuunnellut teitä, rakkaat ystävät, vihdoin ymmärtänyt, että en ole yksin!!! Kiitos kaikesta, peijooni, nytkin pillitän!!!
hyvää itse kullekkin =)))
Samalla saa sitä sielunhoitoa ja
tulee ainakin turhat murheet sanottua
ulos.
Kyllä se siitä ja tää on se parempi anti;
ettei me olla yksin =)))
Onneksi olet olemassa Jaanakka =)
Mä kuntoilen siis kävelen tän selän
takia.
Joka aamu lähden ennen 9.00
ja mulla menee koko aamupäivä,
kun teen pitkän lenkin.
Sit onkin muita menoja tai hommia
ja aika ei millään meinaa riittää
tän koneen pariin =(
Kiitos kaikkien teidän!! Olen lukenut vähän huonosti näitä sivuja viime aikoina! Mitä selällesi on tapahtunut??? Ihailtavaa, että olet lenkillä jo klo 9 maissa aamulla! Voi kun itsekin haluaisin siihen päästä!!! Selkäkivut ovat vaikea vaiva, tiedän sen omakohtaisesti.
Eilen illalla oli kolme kohtausta ja koko yö täynnä pahoja auroja! Niin että tänään olen taas itkenyt. Isosiskoni tekstasi minulle ajatelman (josta ensin suutuin, koska olin niin väsynyt, mutta joka lienee jollakin tavalla lohduttava). Siis: "Kehosi on viisas. Itse asiassa se on viisaampi kuin sinä tai yksikään lääkäri. Ajattele, että sillä on varallesi vain rajattu määrä auroja. Nyt sinulla on niitä edessäsi viime yön jälkeen taas aika paljon vähemmän. Ja jokainen päivä voi olla se, joloin aurat ovat varastosta loppuneet."
Ajatelma, jonka hän oli räätälöinyt tietenkin minulle, mutta joka ei tietenkään ole alunperin kirjoitettu koskemaan auroja.
Uskomatonta, 13.9 neurologille soittoaikani peruttiin, ja se on vasta perjantaina 15.9! Eivät tajua, että jollekin ihmiselle kaksikin päivää voi olla merkitsevä aikaero!!
Yritän taistella luovuttamista vastaan, välillä on niin vaikeaa. Ja tiedän tietenkin, että meitä epiläisiä on paljon pahemminkin kärsineitä. Tunnen suunnatonta huonoa omaatuntoa siitä, että " valitan". Toisaalta tietenkin kaikki tuntemukset ovat subjetiivisia.
Monenkertaiset selkä- ja lämpöhieronnat sinulle Sauvatar ;))) Yritän ryhdistäytyä, ja näiden viestiesi keralla ehkä sen jaksankin tehdä!
Ps. Ja oikein viimosen päälle pusit ja halit perään ;))))
2pv tuli väliä soittoaikaan =)
Olin tyttäreni poikaa hoitamassa ja
kylvetin hänet niin venäytin selkäni.
Se on tosi huonosa kunnossa ollut jo
useamman vuoden ja poika kun on niin
vikkelä ammeessa niin oli mulla tekemistä.
En siinä sitten muistanut oikeita työasentoja, joten taas jomottaa.
Se oli jo parempi,
mut eilen lenkillä tuli niin hiki,
että piti takki otta pois,
joten taisin kuitenkin saada siihen
hieman vetoa,
joten taas meni yö kivuissa ja tän
päivän sitä on särkenyt.
Taas vähensin Keppraa ja tuli jo viime
viikolla takaisin se Apydanin puolikas
nosto niin johan on parempi olo =)))
Toisaalta tää on kamalaa aikaa,
kun ei yhtään tiedä miten jatko
purkauksien kanssa menee.
Toivon todella,
että jatkossa pärjään vain kahdella
eri epilääkkeellä.
Vuosi sitten mä varmasti vielä lojuin
sängyssä 9.00 aamulla eikä musta
ollut mihinkään lähtijäksi.
Näin se elämä onneksi muuttuu =))
Kiva jos pystyn luomaan suhun tsemppiä,
kuuntele kehoasi ja toimi sen mukaan =)
Halauksia =))) Voimia =))))