ohhoih... onneks ens viikon keskiviikkona on neuvola, saanpahan selvyyden tähänki! eli siis merkkejä jos oikein tulkitsen ni luulenpa et vauveli on laskeutunu lähtökuoppiinsa viime keskiviikkona (rv33 0). ainaki voisin päätellä näistä oireista sellasen tapahtuneen: vessassa ranppaaminen (joku moukuttaa nupillaan rakkoa lakkaamatta!) ja alapään luitten kivut (tuntuu ettei sieltä löydy yhtään sellasta kohtaa mihin ei jollain lailla juilis! ristiselkää jomottaa, lonkat paukkaa ja kivistää ja auta armias jos häpyluu hipasee pöytää tai mitä tahansa sopivalla korkeudella olevaa ni tuntuu et räjähtää kappaleiks!). mutta peilistä ku kattoo ni ei toi pallo vaikuttas olevan valunu alas sit ollenkaan... huoh... oispa jo keskiviikko ni selviis seki sit. :) vaikka ei vaavin nyt vielä tartteis ulos pyrkiä, ei taita olla vielä täysin kehittyny... ja nyt ku rupeen näitä kauhukuvia maalailemaan ni totta kai kuvittelen sit jokasen supistuksen ja liikkeen hälyyttäväks merkiks ja tutkimuksissa sit selvii kuitenki ettei vielä oo mikään hätä mihinkään ja kaikki on ok! mutta keskiviikkoa odotellessa... :)
laskeutukohan se...?
violent-violet
4511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yli 34 viikkoiset vauvat tulevat jo melko hyvin toimeen, jos syntyvät, sillä niiden keuhkot ja aivot ovat jo kehittyneet hyvin.
Joten jos se sattuisi syntymään tässä lähiaikoina, niin hyvin se selviää jo maanpäällä...
mutta silti pelottaa! muistelen joskus kattoneeni niitä prosentteja et kuin todennäköstä on et selviäis ja aika hyvät prossat tais jo olla näillä viikoilla... eniten ehkä just se pelottaa et kuitenki joutuu olemaan pitkään sairaalassa ja todennäkösesti vielä lastenteholla (esikoinenki oli siellä vuorokauden (ei siis kovin kauaa mut kuitenki) vaikka synty rv39...) eli siks varmaan pelottaa... mutta jospahan mie kanaemona koittasin nyt pitää ihteni kasassa vielä jokusen hetken, ees sitte henkisesti jos nyt muuten leviin kahteen osaan :)
Joo, näinhän se on, että kyllä sitä kuitenkin miettii, että onko kaikki siltikään hyvin, vaikka viikkoja olisi jo 40 :)
Hyvin kaikki menee, usko pois :)
ja synnytyksessäki vielä miettii ja niin kuuntelee niitä sydänääniä et meneekö alas ja miten napakasti ne kuuluu... ja sit ku syntyy ni ei se huoli pienokaisesta katoo mihinkään :) kaikkeen ei vaan voi ite vaikuttaa ja tää nyt on yks sellanen juttu eli pitäs nyt vaan olla stressaamatta siitä :)