Mietin tällaista, koska olen monta vuotta käynyt ensin yleislääkärillä ja sitten psykiatrilla jännittämisen takia, ja olen saanut vain mielialalääkeitä ja propralia. Eivät ole auttaneet, enkä voi käydä töissä enkä pysty edes hakemaan sellaista tai tekemään paljoa muutakaan.
Nyt olen lukenut mm. täältä palstalta ihmisistä joilla on samoja tai lievemmältä kuulostavia oireita, ja joita diapamit tai vastaavat ovat auttaneet. Aloin ihmetellä, että pitäisikö niitä sitten itse osata pyytää? Olen olettanut, että psykiatri tietäisi jos lääke jokin auttaisi, ja ehdottaisi. Seuraavalla kerralla kun käyn, aion pyytää jotain, mutta harmittaa kovasti, että en ole älynnyt pyytää jo vuosia sitten.
Nyt olen lukenut mm. täältä palstalta ihmisistä joilla on samoja tai lievemmältä kuulostavia oireita, ja joita diapamit tai vastaavat ovat auttaneet. Aloin ihmetellä, että pitäisikö niitä sitten itse osata pyytää? Olen olettanut, että psykiatri tietäisi jos lääke jokin auttaisi, ja ehdottaisi. Seuraavalla kerralla kun käyn, aion pyytää jotain, mutta harmittaa kovasti, että en ole älynnyt pyytää jo vuosia sitten.
Vastaukset 11
Vanhimmat
psykiatrisi mielipidettä niiden sopivuudesta tai tarkoituksenmukaisuudesta juuri sinulle.
Eivätpä ne silti mikään pidemmänpäälle ratkaisu ole. Syytä olisi selvittää mistä jännitys johtuu. Ja ennenkaikkea miten siitä pääsee eroon.
Juu, tiedän etteivät lääkkeet paranna, eikä niitä varmaan olisi hyvä syödä loppuelämää, mutta juuri nyt en usko että terapia riittäisi auttamaan minua. En osaa puhua tai avautua oikein kenellekään, enkä ikinä tiedä mistä puhua terapeutille. Ja minulla on ollut näitä pelkoja jo lapsesta asti, joten tuntuu ihan mahdottomalta, että voisin parantua ihan oikeasti. En ainakaan haluaisi pysyä enää kotona odottamassa sitä mahdollista parantumista.
määränneet. Vai, etkö luota heidän ammattitaitoonsa?
Ja vinkiksi, että itse ei kannata alkaa lääkityksiä itselleen ehdottelemaan ... silloin alkaa psykiatrienkin hälytyskellot soimaan!
nim. kallonkutistajan muusa
Enpä kai sitten luota. En vain keksi mitään syytä miksei minulle niitä voisi määrätä.
Tai ymmärrän että niitä ei ehkä ole kokeiltu, koska en ole puhunut mahdollisista fyysisistä jännitysoireistani kovin paljoa, joten psykiatrilla ei ole ehkä selkeää kuvaa miksi vältän kaikkea. Puhuminen on vain tuntunut jotenkin nololta ja turhalta, koska minulla on oireita välillä myös ihan kotona istuessa, joten en ole tullut ajatelleeksi, että kaikki saattaa johtua jännittämisestä. Haluaisin edes kokeilla, niin tietäisin auttaisivatko lääkkeet.
En usko, että saan lääkkeitä ainakaan hitaammin jos itse pyydän, koska en onnistuisi vaikuttamaan paheelliselta vaikka yrittäisin, ja lääkärini tietää (ja uskoo) etten käytä edes alkoholia.
...psykiatri kirjoitti reseptin opamoxiin (rauhoittava) heti ekalla tapaamisella.. Tosin kirjoitti sen lähinnä unilääkkeeksi, kun minulla on aina ollut unensaantiongelmia. Sanoi kuitenkin myöhemmin että voin käyttää lääkettä myös jos jokin sosiaalinen tilanne tuntuu liian vaikealta. Propralilla ei ole minuun oikein mitään vaikutusta, paitsi kylmä hiki...
Mutta tosiaan olen pari kertaa ottanut rauhoittavaa sos.tilanteeseen, ja kyllähän se tekee rauhallisemman olon eikä jännitys ole niin kovaa, mutta toisaalta aiheuttaa ainakin minulla jonkinlaista "tylsyyttä", eli ei oikein jaksa kiinnostaa sitten mikään.
Jos sinulla on uniongelmia niin voisit ehkä pyytää niitä varten jotain lääkettä. Lääkäri tod.näk. mieluummmin kirjoittaa rauhoittavia kuin varsinaisia unilääkkeitä. Jotkut lääkärit ehkä suhtautuvat vähän varauksella jos potilas pyytää suoraan jotain tiettyä lääkettä..
Unilääkkeet ovat rauhoittavia lääkkeitä. Esim. tenoxia käytetään päivä käytössä rauhoittavana lääkkeenä. Myös ns. nukahtamislääkkeet ovat pkv lääkkeitä. Jopa antihistamiini atarax on pkv lääke, jota kaytetään rauhoittavana sekä unilääkkeenä.
ota tuosta omasta kysymyksestäsi printti ja näytät sen seuraavalla kerralla psykiatrille.
Moi!
Rauhoittavat lääkkeet ovat erittäin käyttökelpoisia. Meillä Suomessa puhutaan melkein aina niiden väärinkäytöstä(5%), mutta ei puhuta oikein käytöstä (95%). Bentsodiatsepiinit ovat monelle erittäin hyvä lääke, joka antaa hyvän elämän ahdistuksen ja jännityksen kourissa oleville esim.pystyy opiskelemaan/käymään töissä/ kaupassa. Olen nähnyt niin monen saaneen avun niistä. Tietysti ensin kokeillaan ssri lääkkeitä ja jos ne sopivat, hyvä niin. Ehkä paras tulos saadaan niiden kombinaatiosta. Ssri lääkkeet eivät vain yksinkertaisesti sovi kaikille, vaikka kovasti niitä mainostetaan. En haluasi, että elämme väärinkäyttäjien ehdoilla, he saavat kuitenkin jostain rauhoittavia lääkkeitä humaltumis tarkoitukseen. On ihmisiä, jotka eivät hyödy ilmaisu/jännittäjille tarkoitetuista kursseista. Puhutaan usein ns.peräkammarin pojista/tytöistä, heillä on erittäin vaikea poistua kotoa, on "lukko" päällä. Viina tulee usein mukaan, jolla yritetään päästä eroon tuska, ahdistus ja jännitystilasta eli lääkitään viinaalla. En väitä, että rauhoittaviin ei jää kiinni, mutta on ihmisiä, jotka syövät koko elämän rauhoittavia lääkkeitä. Kun on halukas luopumaan betsodiatsepiineistä, aloitetaan hidas lasku ohjelma lääkärin kanssa, joillekin tulee pahoja vieroitus oireita, silloin hidastetaan laskua. Jos pysyy lääkärin annoksissa ja vielä on sama lääkäri, joka on aloittanut, pelko on turhaa. Suomessa pelotellaan joissain piireissä koukkuun jäämistä, mutta olemme paljon jäljessä keski eurooppaan verrattuna. Olen joissain kirjoituksissa verrannut fyysisiin hermokipuihin käytettäviä opioideja, jotka ihmiset kyllä hyväksyvät ja ne ovat paljon pahemmin koukuttavia eli mielenterveys tuskaan ei saisi käyttää apua antavia lääkkeitä, mutta fyysisiin tuskiin saa antaa mitä vain. Hermokipua ei yleensä pystytä edes leikkaamalla saamaan pois. Jokainen meistä tietää hammassäryn, joka on sietämätöntä niin on myös mielenterveys tuska, ahdistus ja jännittäminen. Nyt en kirjoita normaalista jännittämisestä, jonka meistä kaikki ovat kokeneet. Tietysti olen sitä mieltä, että parempi, jos ei tarvitse käyttää mitään lääkettä, mutta valitettavasti näin ei ole. Toivon, että kaikki saisi elää hyvän elämän lääkkeettä tai lääkkeen kanssa. Lopuksi totean, että mikään lääke ei ole sellainen, mistä ei tulisi jotain haittavaikutuksia. Rauhoittavien kohdalla täytyy löytää se sopiva annostus, ettei tule muisti katkoksia ym. eli liian suuri annostus tai itse annoksen muuttaminen ei saa tulla kysymykseen. Aina neuvotellaan lääkärin kanssa. Rauhoittavia voi myös käyttää tarvittavana lääkkeenä ja silloin ei jää koukkuun, mutta pystyy toimimaan tietyissä tilanteissa tai jo pelkkä tieto auttaa selviämään vaikeista tilanteista. Kaikille hyvää syksyä ja jaksamista!
Ei kuulemma halua heti ensiksi kokeilla sellaisia (olen ollut hänen potilaanaan pari vuotta, ja kokeillut melkein kymmentä ssri:tä, osaa niistä aiemman lääkärin määrääminä). Sanoi myös, että ei haluaisi kokeilla, koska se, että en paljoa poistu kotoani johtuu osaksi väsymyksestä, ja rauhoittavat väsyttävät.
En oikein tiedä mitä tehdä. Minulla on seuraava aika tuolle psykiatrille vasta joulukuussa, enkä usko että saan silloinkaan lääkkeitä. Psykiatrin vaihtaminen olisi varmaan vaikeaa, ellei mene yksityiselle, ja yleislääkäreiltä olisi varmaan vaikea saada, koska papereissa lukee, että käyn psykiatrilla. :|
Moi!
Vaihda lääkäriä. Tämä on juuri sitä, mikä Suomessa mättää. En määrää kärsiköön mielenterveys ongelmista, mutta jos olisi hermosairaus, vaikka selässä, niin opioideja kyllä määrätään. Mene yksityispuolelle yleislääkärille tai psykiatrille. Sinun paperisi eivät ole siellä, mutta voithan kertoa kuinka kauan ongelmasi on kestänyt ja kuinka vaikeaa sinulla on. Yksityispuolen lääkärit ovat tietysti kalliimpia n.30-40e yleislääkärit ja psykiatrit n. 70-80e. Kyllä sinun on jostakin saatava apua. Yritä jostain kasata rahat, mikäli se on sinulle ongelma. Saat kelalta takaisin vähän.
Heti vaihtamaan yksityispuolelle, aina täytyy sen verran rahaa löytyä kun noin tärkeästä asiasta kysymys. Itse kärsinyt sos.fobiasta/jännittämisestä vuosia ja käyn samalla yksityisellä psykiatrilla joka tietää ja ymmärtää tilanteeni. Ei siis lisää minun huonoa oloani (jota siis koen näiden käytön takia) ja painosta lopettamaan lääkkeitä vaan tukee ja kannustaa eteenpäin. He näkevät ja kuulevat päivittäin näitä asioita joten suhtautuminen erilaista kuin yleis/tk-lääkäreillä. Apua löytyy kyllä!!