Liberaali ja vanhoillinen menevät rauhanyhdistykselle samoihin seuroihin. Pöydän taakse ilmestyy nuori puhuja, joka lukee umpitutun tekstin, hikoilee neljäkymmentäviisiminuuttisensa joten kuten läpi ja saarnaa lopuksi "Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi".
Vanhoillinen ajattelee: "Hänellä oli varmaan kiireinen viikko. Lapsetkin ovat saattaneet valvottaa yöllä. Ei ole ehtinyt valmistella saarnaa. Muisti kuitenkin kaikkein tärkeimmän: synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Liberaali puolestaan ajattelee jotain kitkerää "liikemiespuhujista", jotka "eivät tunne Raamattua" ja "toistelevat pitkästyttäviä fraaseja".
Kummalla lienee oikea Kristuksen mieli?
Älyllisyyttä korostavana aikanakin olisi tärkeää muistaa, ettemme pääse taivaaseen kriittisellä ajattelulla ja asioiden kyseenalaistamisella; emme edes hyvällä raamatuntuntemuksella, vaan ainoastaan lapsellisella uskolla.
Kun omassa sydämessä kuohuu, on helppo ajatella, että koko kristillisyydessä kuohuu. Kun oma usko on farisealaista sääntöuskoa, on helppo ajatella, että koko kristillisyys on farisealaisuutta. Kun itsellä ei ole Pyhää Henkeä, on mukava ajatella, ettei sitä ole muillakaan.
Laestadius: "Elävälle sydämen kristillisyydelle ovat älyn ylenpalttiset rasitukset vahhingollisia. Älyniekasta tulee lopulta jäykkä kuin rautakanki ja hänen sydämestään ylenmääräisen mietiskelyn takia jääkellari. Tästä selittyy apostolin sana: `Ei ole monta inhimillisesti viisasta`." (Hulluinhuonelaisen esipuhe)
"Siis nuoret, aina rakkaana / pidämme Jeesuksen. / Kuljemme lähtövalmiina keskellä vaarojen.
Ja lapsen mielin uskomme / tälläkin hetkellä / anteeksi kaikki syntimme / Herramme veressä.
Niin kerran kiitos Jumalan, / tie päättyy synnin maan. / Ja kruunu kirkas voittaja / myös meille annetaan." (Uusi Siionin laulu 313)
Tiedän mistä puhun. Kipuilen tälläkin hetkellä oman uskoni kanssa. Välillä järki meinaa voittaa. Siinä haluan kuitenkin riippua, että synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Vanhoillinen ajattelee: "Hänellä oli varmaan kiireinen viikko. Lapsetkin ovat saattaneet valvottaa yöllä. Ei ole ehtinyt valmistella saarnaa. Muisti kuitenkin kaikkein tärkeimmän: synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Liberaali puolestaan ajattelee jotain kitkerää "liikemiespuhujista", jotka "eivät tunne Raamattua" ja "toistelevat pitkästyttäviä fraaseja".
Kummalla lienee oikea Kristuksen mieli?
Älyllisyyttä korostavana aikanakin olisi tärkeää muistaa, ettemme pääse taivaaseen kriittisellä ajattelulla ja asioiden kyseenalaistamisella; emme edes hyvällä raamatuntuntemuksella, vaan ainoastaan lapsellisella uskolla.
Kun omassa sydämessä kuohuu, on helppo ajatella, että koko kristillisyydessä kuohuu. Kun oma usko on farisealaista sääntöuskoa, on helppo ajatella, että koko kristillisyys on farisealaisuutta. Kun itsellä ei ole Pyhää Henkeä, on mukava ajatella, ettei sitä ole muillakaan.
Laestadius: "Elävälle sydämen kristillisyydelle ovat älyn ylenpalttiset rasitukset vahhingollisia. Älyniekasta tulee lopulta jäykkä kuin rautakanki ja hänen sydämestään ylenmääräisen mietiskelyn takia jääkellari. Tästä selittyy apostolin sana: `Ei ole monta inhimillisesti viisasta`." (Hulluinhuonelaisen esipuhe)
"Siis nuoret, aina rakkaana / pidämme Jeesuksen. / Kuljemme lähtövalmiina keskellä vaarojen.
Ja lapsen mielin uskomme / tälläkin hetkellä / anteeksi kaikki syntimme / Herramme veressä.
Niin kerran kiitos Jumalan, / tie päättyy synnin maan. / Ja kruunu kirkas voittaja / myös meille annetaan." (Uusi Siionin laulu 313)
Tiedän mistä puhun. Kipuilen tälläkin hetkellä oman uskoni kanssa. Välillä järki meinaa voittaa. Siinä haluan kuitenkin riippua, että synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että siellä kuuluu Jumalan armo.Saa uskoa synnit anteeksi.En ajattele onko puhuja liberaali- vai vanhoollinen,uskon vain lapsellisesti omalle kohdalleni syntien anteeksiantamuksen.Kuuntelen juuri radio pookikista seuroja.hyvää kuuluu...
Niin siis, kummalla on kristityn mieli: sillä, joka haluaa puhua Raamatun raittiin opetuksen puolesta, vai sillä, joka omien ennakkoluulojensa ohjaamana jakaa uskovaiset kahteen joukkoon ja julkisesti esittää tämän jakonsa?
Suhteellisen ajattelematonta sinulta, eikä ainakaan kristityn mielen mukaista. Jätetään ne jaot Jumalalle, eikö niin?
Kuulehan: "uskovaisissa" nuorissa on sellaisia, joiden elämä ei lyhyesti sanoen eroa lainkaan epäuskoisten elämästä. Millaista nimitystä heistä pitäisi käyttää? Millaista nimitystä pitäisi käyttää "uskovaisista, jotka eivät halua pysyä lapsen paikalla vaan olla isoja? Tarpeeksi isoja ja viisaita päättämään, miten uskovat ja elävät?
Nimitys "liberaali" on varsin neutraali. Laestadius olisi tuskin tähän tyytynyt...
"Niin siis, kummalla on kristityn mieli: sillä, joka haluaa puhua Raamatun raittiin opetuksen puolesta, vai sillä, joka omien ennakkoluulojensa ohjaamana jakaa uskovaiset kahteen joukkoon ja julkisesti esittää tämän jakonsa?"
Olen 17-vuotias, enkä elä missään tynnyrissä. Minulla on näistä asioista konkreettista kokemusta, eikä mitään ennakkoluuloja.
edellisestä kommentista. Minusta toit hienosti ja havainnollisest esiin sen, mitä tälläkin palstalla on viimeaikoina esiintynyt.
>>>Tiedän mistä puhun. Kipuilen tälläkin hetkellä oman uskoni kanssa. Välillä järki meinaa voittaa. Siinä haluan kuitenkin riippua, että synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. >>>
Sinulle jaksamista kilvoittelussa!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019408472
"Kuulehan: "uskovaisissa" nuorissa on sellaisia, joiden elämä ei lyhyesti sanoen eroa lainkaan epäuskoisten elämästä. Millaista nimitystä heistä pitäisi käyttää?"
Puhut nyt aika lailla nuoruuden kiivaudella. Kuitenkin esitän sinulle kysymyksen: miten avauksessasi esittämä tilanne siitä, miten kokee puheen sisällön littyy uskovaisten nuorten elämään tai siihen, ovatko näiden elämäntavat lähellä "epäuskoisten" elämää?
"Millaista nimitystä pitäisi käyttää "uskovaisista, jotka eivät halua pysyä lapsen paikalla vaan olla isoja? Tarpeeksi isoja ja viisaita päättämään, miten uskovat ja elävät?"
En ymmärrä, mitä tällä tarkoitat. Jos puhuja tai kuka tahansa muu puhuu esimerkiksi eri lailla kuin mitä Raamattu opettaa, uskovaisen velvollisuus on käydä tästä asiasta tätä henkilöä kohti. Kyse ei ole vikomisesta, vaan valvomisesta ja totuudessa rakastamisesta. En ole itse havainnut ystäväpiirissäni kuvaamaasi ilmiötä, jossa ihmiset "uskoisivat niin kuin haluavat". Kyllä huolta tulevaisuudesta ajoittain esiintyy, mutta tämä huoli kumpuaa Raamatusta ja Jeesuksen sanoista, ei halusta päättää oman uskonsa sisällöstä. Lisäksi, jos Raamattu opettaa meitä johonkin, ei ole lainkaan kyse "järkeilystä", jos otamme Raamatun käteen ja ymmärrämme sen sanan omalle kohdallemme.
"Olen 17-vuotias, enkä elä missään tynnyrissä. Minulla on näistä asioista konkreettista kokemusta, eikä mitään ennakkoluuloja."
17-vuotiaana sinun pitäisi myös olla tutustunut kristinuskon perusteisiin ja siihen, kuinka ihmisen ei ole lupa puida viljaa hyvään ja huonoon kasaan. Ymmärrän aloituksesi pointin, enkä ole täysin eri mieltä kanssasi. Kuitenkin maalasit mielestäni täysin mustavalkoisen kuvan asiasta, joka ei ole sellainen. Tällä tavoin olet kuin oletkin ennakkoluuloinen, mutta eri tavalla kuin itse ajattelet.
"Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi".
Joku pappi oli seuroissa saanut seurojen aluksi pitkään saarnata syntejä anteeksi ja oli lopettanut sitten ilman sen kummempaa puhetta sanoen: "Siinä sitä sitten tulikin puhetta." En tiedä, onko totta vai tarua, mutta tällaisen tapauksen kuulin kerran.
ympärillä kuohuisi ja uupumus välillä vaivaisi, mutta Henkeä älkää sammuttako. Silloin ei Jeesus ole turhaan kuollut. Jeesus sanoi, että te tulette kärsimään minun nimeni tähden, mutta muistakaa, mitä minä olen kärsinyt ennen teitä. Valvokaa, sillä ette tiedä, milloin isäntä saapuu. Kumman isännän alla siloin tahdomme olla?
Meidän tulee valvoa omaa kohtaamme ennen kaikkea, vaikka on se ikävää, kun maailmallisuus monet nuoretkin valtaa.Me emme tiedä, ei nuorikaan, päiviemme lukua ,siksi on välttämätöntä olla valvovalla paikalla joka hetki.Onnellista taivasmatkaa Sinulle Nuori .
Kiitos! Hyvin puhuttu ja asiaa.
Nostan vielä yhden puhujan hikoilun aiheen: puhujan oman uskon heikkous ja semmoinen tunne ennen puhetta, ettei ole mitään puhuttavaa.
Mutta se on ihmeellistä, että Jumalan armo on heikoissa väkevä. Olen kokenut, että Jumala vanhvistaa uskoamme näillä "huonoillakin" puheilla.
Uskomme on Jumalan vaikutusta meissä.
On tärkeää tyytyä niihin armon murusiinkin, joita Jumala näiden "huonojen" puheiden välityksellä meille pudottelee.