Linda: Suomen Tursimilähettiläs

kun nainen rapistuu silmissä. No mitä muuta voi odottaa yössä juhlijalta. Kuuntelen ja katselen mieluummin Pekka Kuusistoa.

N:ainen kirjoitti:

kun nainen rapistuu silmissä. No mitä muuta voi odottaa yössä juhlijalta. Kuuntelen ja katselen mieluummin Pekka Kuusistoa.

Pidän ja kuuntelen hyvin erilaisesta musiikkia popista ja rokista klassisen kautta perinteikkäisiin kansansävelmiin, ja Lindalla hyvät albumit (pop, klassinen, kansanlaulelmia ja -sävelmiä), joissa monipuolisesti näitä kaikkia tyylisuuntia.

Kuusisto on loistava viulisti, ja klassisen musiikin ollessa uran tukipilari ja pääpainotus, on hänellä myös paljon tämän genren levytyksiä. Ja koska klassisessa musiikissa vain tulkittavalla teoksella on väliä, niin Kuusiston ei-niin-miellyttävä tapa esiintyä ei häiritse (klassisissa konserteissa on ihana olla silmät kiinni ja vain nauttia). Viihdemusiikin yms. saralla koko paketti ratkaisee, ja ilman muuta Linda on sillon parempi. Upea soitto, karsima, näyttävyys, suloisuus ja pieni flirtti = 10.

Mutta koska Lindakin on klassisen viulun huippukoulutettu osaaja, niin täytyy sanoa, että Kuusiston ja Lindan molempien levyttämistä Sibeliuksen Humoreski 1:stä, Rondinosta ja Romancesta Linda suoriutui paremmin. Tämä siitäkin huolimatta, että Kuusisto teki klassisen musiikin solistin uravalinnan jo nuorena, ja onkin saanut sen mukaista koulutusta (Sibeliuksen Viulukonserttia treenattiin yli kaksi vuotta parhaiden mahd. opettajien johdolla) ja kokemusta 1980-luvun lopulta lähtien, kun taas Linda oli suuntautunut orkesterimuusikoksi, kunnes päätti vasta 26-vuotiaana aloittaa uran crossover-sooloartistina.

Oli muuten aika yllättävää, että viulun ihmelapsi (kansainväliset konserttikiertueet 8-v, Juniorijousien liideri 13-v), opiskelupaikan Akatemian korkeakoulupuolelle soittamisellaan voittanut ja kuuluisan viuluprofessorin Maurizio Fuksin henkilökohtaisesta kutsusta tämän oppilaaksi Bloomingtooniin (USA) hyväksytty Linda ei lähtenyt luomaan jo teini-iässä solistin uraa. Tämä taitaakin olla paras esimerkki lahjakkaasta, mutta hyvin epävarmasta viulistista, joka ei koe olevansa tarpeeksi hyvä tms., ja jonka epävarmuudet seuraavat koko elämän ja määrittelevät päätöksiä ja tekoja...

nuottiavain... kirjoitti:

Pidän ja kuuntelen hyvin erilaisesta musiikkia popista ja rokista klassisen kautta perinteikkäisiin kansansävelmiin, ja Lindalla hyvät albumit (pop, klassinen, kansanlaulelmia ja -sävelmiä), joissa monipuolisesti näitä kaikkia tyylisuuntia.

Kuusisto on loistava viulisti, ja klassisen musiikin ollessa uran tukipilari ja pääpainotus, on hänellä myös paljon tämän genren levytyksiä. Ja koska klassisessa musiikissa vain tulkittavalla teoksella on väliä, niin Kuusiston ei-niin-miellyttävä tapa esiintyä ei häiritse (klassisissa konserteissa on ihana olla silmät kiinni ja vain nauttia). Viihdemusiikin yms. saralla koko paketti ratkaisee, ja ilman muuta Linda on sillon parempi. Upea soitto, karsima, näyttävyys, suloisuus ja pieni flirtti = 10.

Mutta koska Lindakin on klassisen viulun huippukoulutettu osaaja, niin täytyy sanoa, että Kuusiston ja Lindan molempien levyttämistä Sibeliuksen Humoreski 1:stä, Rondinosta ja Romancesta Linda suoriutui paremmin. Tämä siitäkin huolimatta, että Kuusisto teki klassisen musiikin solistin uravalinnan jo nuorena, ja onkin saanut sen mukaista koulutusta (Sibeliuksen Viulukonserttia treenattiin yli kaksi vuotta parhaiden mahd. opettajien johdolla) ja kokemusta 1980-luvun lopulta lähtien, kun taas Linda oli suuntautunut orkesterimuusikoksi, kunnes päätti vasta 26-vuotiaana aloittaa uran crossover-sooloartistina.

Oli muuten aika yllättävää, että viulun ihmelapsi (kansainväliset konserttikiertueet 8-v, Juniorijousien liideri 13-v), opiskelupaikan Akatemian korkeakoulupuolelle soittamisellaan voittanut ja kuuluisan viuluprofessorin Maurizio Fuksin henkilökohtaisesta kutsusta tämän oppilaaksi Bloomingtooniin (USA) hyväksytty Linda ei lähtenyt luomaan jo teini-iässä solistin uraa. Tämä taitaakin olla paras esimerkki lahjakkaasta, mutta hyvin epävarmasta viulistista, joka ei koe olevansa tarpeeksi hyvä tms., ja jonka epävarmuudet seuraavat koko elämän ja määrittelevät päätöksiä ja tekoja...

sinä paras kannustajani ja fanini.