mulla ois sata tyhmää kysymystä joita joka päivä mietin. ja suren itteeni koko aika, ku olen niin huono ja tyhmä, en tiedä mistään mitää! aina kun muut puhuu, oon vaa hiljaa ja en tiedä mis mennään, ja tunnen itteni niin tyhmäks koko aika! jos avaankaa suuni, kaikki nauraa sille mun tyhmälle jutulle mitä sanoin! oon jo kyllästyny tähän et oon aina tossun alla kaikessa ja häviin kaikki kaverit! en vaa jaksa enää näin!
kukaa ei voi tietää miten rasittavaa tää on! ku jos vaikka alan kertomaan jollekki kaverille jotain asiaa, niin menen ihan sekasin ja en muistakkaan mitä olin sanomassa ja meen ihan noloks ja tulee sammakoita suusta...
haluaisin olla semmonen joka osaa puhua ihmisten kanssa ja kertoa kivoja juttuja! jota muutki kuuntelee!
en pysty olla koskaan kenenkään kaverien kanssa, pelkään olla ihmisten kanssa! tää on oikeestikki ihan hirveetä! vaik onki maailman pienin ongelma, mut mulle maailman isoin!
mitä mun pitäis tehä? vai pitäiskö mun vaa hyväksyy itteni?? et olen vaa tämmönen tyhmä paska, ja muut saa voittaa mut aina...?
kukaa ei voi tietää miten rasittavaa tää on! ku jos vaikka alan kertomaan jollekki kaverille jotain asiaa, niin menen ihan sekasin ja en muistakkaan mitä olin sanomassa ja meen ihan noloks ja tulee sammakoita suusta...
haluaisin olla semmonen joka osaa puhua ihmisten kanssa ja kertoa kivoja juttuja! jota muutki kuuntelee!
en pysty olla koskaan kenenkään kaverien kanssa, pelkään olla ihmisten kanssa! tää on oikeestikki ihan hirveetä! vaik onki maailman pienin ongelma, mut mulle maailman isoin!
mitä mun pitäis tehä? vai pitäiskö mun vaa hyväksyy itteni?? et olen vaa tämmönen tyhmä paska, ja muut saa voittaa mut aina...?
Vastaukset 15
Vanhimmat
tyhmä ole. taidat olla vain vähän ujo (?), ja ehkä kärsit myös sosiaalisten tilanteiden pelosta.
jos ongelma haittaa sinua paljon, niin kannattaa mennä esim. terveyskeskukseen, tai mielenterveystoimistoon puhumaan asiasta. (et ole ainoa joka kärsii tuollaisesta)
apua on kyllä saatavilla. rohkeutta sinulle:)
Miten tämä kaikki liittyy tuohon "ruma lapsi" -otsikkoon?
Eli viestin kirjoittajan itsetunto painuu helposti -merkkiseksi.
Silloin on kaikkien vietävissä. Jo pikkulastenkin kesken havaitaan nokkimisjärjestystä.
Jonkun osa on niin nyt kuin tulevaisuudessakin olla toisten henkisenä rehuna.
Näistä tulee koulukiusattuja, sitten ehkä työpaikkakiusattuja.
Pitää toivoa, että ketjun avaaja löytäisi todellisen ystävän.
Kaikki ihmiset eivät pääse terapoitavaksi, purkamaan syntyneitä traumojaan.
Resurssit liian niukat.
se on nimimerkki
en oikee ymmärtäny kaikkee sun viestistä.
mut sitä mitä ymmärsin ni en usko siihen. mä ainaki aijon viel tulla sosiaaliseks!
...ilmeisesti vielä aika nuori? Tuo sun teksti kuulostaa kyllä todella tutulta, mutta en ole enää noin optimistinen...Musta ei vaan sosiaalista tule ikinä ja piste..Toivottavasti sinä kuitenkin opit rakastamaan itseäsi enemmän..
ei tarvitsee ajatella noin, en uskoo että sinä olet niin tyhmä tai tyhmä.voin sanoa että ei tarvitsee sanoa itellesi noin, minun mielestä sinä vaikutat niin fiksulta sä oot kirjoitanut hyvän teksin älä noin ajattelee minä luulin myös tammoseksi ittesi mutta en oo semmoinen minä luulin niin koska olin masenntunut ja olen vielä vähän mutta se on mennyt ohi ,kirjoitta minulle kun saat tämän viestin.t.gonga
mustakin tuntuu että saatan olla vähän masentunu, tai kun en oikeen tiiä millasta masennus on tarkalleen.
mutta on se niin kauheeta olla muiden ihmisten kanssa kuitenki! en pysty olla ajattelematta koko aika että kuin tyhmä mä olen! koska useesti mulle nauretaan jos avaan suuni! en sitten tiiä nauraako ne hyvällä vai pahalla!?
jaaha kivaa että et tiedä millaista masennus on se on niin kauhea ettet pystyy ajattelemaan tulevaisuuta.mutta siihen on hoito ja toipu myös.ne voi varmasti naura hyvällä ei pahalla, sinun pitää vaan puhua sun parhan kaverin kanssa että milta susta tuntuu se helpotta ja ei kannatta niin ajatella, antaa niiden nauraa vaan ei se sua haitta vaikka ne kuinka nauraisi.puhuu vaan rohkeesti ei se sua haitta mitään.jos ne nauraa kun sä puhut ne on itse tyhmiä, koska ei saa nauraa kun joku puhuu, fiksu ihminen kuuntelee mitä joku puhuu minun mielestä ne ei oo hyviä ihmisiä sä oot ihan ok.kirjoitta takas t.gonga
mä pystyn kyllä ajattelemaan tulevaisuutta ja tiedän kyllä että en ole ainakaan kauheesti masentunut. ehkä stressaan tätä liikaa.
häiritsee vaan koko aika tää jännitys kun oon muiden ihmisten kanssa, pelkään koko aika että mokaan jotenkin ja kun puhun niille, tulee kauheet suoritus paineet! ja jos sanon jotain hauskaa ja muut nauraa sille jutulle (siis hyvällä), niin siltikin ajattelen että se nauru kohdistuu muhun ja kuitenkin ne nauraa mulle pahalla... ja menen noloksi.
se vaan on niin hirvetä kun kaikki kattoo muo ja mä siinä sössään jotain tyhmää ja noloo... en osaa selittää tätä juttuu.
kunpa osaisin ottaa vaan rennosti kaiken!
jos muut pottuilee mulle. ja nauraa pahalla, mä en tahdo vaan ajatella että noi on tyhmiä kun ne on tollasii mulle ja olla hiljaa ja hyväksyä sitä! koska sit ne huomaa että oon heikko paska joka ei osaa sanoa takasin! haluun näyttää niille!!! mut en osaa! :(
laitoin vahingos väärinpäin otsikon ja nimimerkin :D
... siltä, että podet samalaisista oireista kuin niin moni muukin! Ainakin omat lapseni ovat jossain vaiheessa pohtineet ja kipuilleet juuri tuolliasia asioita kuin sinä nyt. Ja toisaalta uskon, että niin moni aikuinkenkin kipuilee samoista asioista!
Noihin ongelmiin kun löytäisi vastauksen, niin moni säästyisi ikäviltä ajatuksilta ja tuneteilta.
Ainakin itse aikuisena voin allekirjoittaa monia samoja asioita. Olen huomannnut, että mitä enemmän olen yksinäni, sitä hankalempaa on luoda uusia tuttavuuksia, välillä on vaikea pitää vanhojakaan ystävyys suhteita yllä.
Koita olla liikaa ajattelematta tuota ongelmaa, sillä mitä enemmän sitä ajattelee sitä vaikeammaksi ne käy.
Koita rohkaista itseäsi sosiaalisissa tilanteissa. Pienin askelin niin hyvää pikku hiljaa ajattelet asioista poisitiivisemmin niin hyvää tulee :)
kirjoituksesi perusteella vaikuta tyhmältä, vaan aivan päinvastoin.
Olet vielä kehityksessäsi kesken ja muistan itse, miten monenlaisia vaiheita täytyikään käydä läpi ennen, kuin lopullinen psyyken muoto löytyi, tai ei lopullinen, sillä kehityshän jatkuu koko elämän ajan.
Itsekin olin jossakin vaiheessa hyvin hiljainen, enkä osannut mitään sanoa, se oli alle kaksikymppisenä, mutta sitten muutuin vilkkaammaksi ja ujos ja punasteleminen jäivät jostakin syystä poissa ja tulin jopa sanavalmiiksi
ja seuralliseksi.
Seurallisuutta ja sosiaalisiataitoja voi harjoittaa, jos haluaa, mutta voi olla myös sellainen, kuin on, sillä ne taidot yleensä karttuvat iän myötä.
Älä ikinä tunnusta edes itsellesi suullasi huonoa itsestäsi, vaan tunnusta hyvää. Sellainen olet, mitä suullasi puhut, sellainen on nimittäin psyyke, että uskoo sen mitä sanot ja muotoutuu sellaiseksi, mitä tunnustat suullasi.
Nyt, tunnustele kaikessa vain hyvää ja psyykesi sen pikkuhiljaa omii itselleen.
Voi, kunpa saisi ihmiset tajuamaan, että jokaisen tulee rakastaa itseään, se on Jumalan käsky ja jos rakastaa itseään, löytää itsestään aarteen.
Ei ole olemassakaan huonoa ja rumaa, jos ei sitä tahdo olla. Vaikka olisi minkä näköinen, niin sisäinen ihminen on määräävä. Jos olet sisältä tasapainossa ja elämä innostaa, se tulee näkyviin sinusta ulkoisessa olomuodossa.
Ota iisisti ja anna itsellesi kehitysaikaa ja tunnustele itsellesi hyviä asioita. Aloita aamusi kiitosmielin, vaikka aluksi miltä tuntuu, on sinun sisäinen minäsi yhtyvä hiljalleen kiitokseen ja se muuttaa luonnettasi valoa kohden.
Pyydä Jumalalta uskonlahjaa, se on kalleinta mitä ikinä voit saada ja on varma, että Jeesus voi omiensa elämän muuttaa täysin, antaa rauhan ja vapauden.
Kertomasi kuulostaa hyvin tutulta. Minulla on paljolti samanlaista ongelmaa, ollut oikeastaan niin kauan kuin muistan. Minulla on (tiettyihin tilanteisiin rajoittuva) sosiaalisten tilanteiden pelko ja esiintymiskammo. Minusta tuntuu siltä, että sosiaalisessa tilanteessa ollessani kaikki "energiani" menee siihen että jatkuvasti arvostelen ja tarkkailen itseäni tavallaan muiden läsnäolijoiden silmin, minkä vuoksi en pysty keskittymään itse keskustelun kohteena olevaan asiaan, ja koska tunnen olevani keskustelussa pihalla kuin lumiukko, en myöskään uskalla avata suutani (pelkään sanovani jotain tyhmää, jotain outoa ja täysin naurettavaa).
Älä ihmeessä tuhlaa elämääsi ajattelemalla että olet tyhmä, sillä tyhmyydestä tässä ongelmassa ei ole kyse. Päinvastoin, äärimmäisen itsekriittiset ihmiset ovat useimmiten älykkäitä. Minun pelastukseni on ollut akateeminen menestys, opinnoissa menestyessäni olen saanut lisää itseluottamusta. Enää en tunne olevani tyhmä.
koska en osaa pitää omia puoliani ja sanoa takas kavereille jos ne pottuilee jotain, ni sen takia oon tyhmä niiden kanssa, ne tekee mut tyhmäks! tiedän et oikeesti olen ihan samanlainen kun he. mut ne aina vaan saa mut tuntee itteni tyhmäks ja mulla on jo semmonen maine!
mut kiva kuulla et monet muutki ajattelee samalla lailla kun mä! varmaan mun kaveritki sitte..