Neuvoja tässä kyselisin, kun meidän perheessä on tämä pikku poju, joka on enenevissä määrin kiinni minussa, eli äidissänsä.En voi liikkua huoneessa mihinkään, ettei hän jo itke perään, isänsä sylissä ei myöskään ole tyytyväinen.Aamut ja aamupäivät haluaa olla täysin sylissäni.Päivinsin leikkii lattialla, konttaa, nousee tukea vasten kävelee tukea vasten, mutta minun täytyy aina olla hänen silmiensä alla, vessaankaan ei voi mennä yksin, muuten alkaa lohdutun itku ja huuto.Yöt menee, tissutellessa, heräilee n.4-7 kertaa yössä, haluaa tissiä jonka jälkeen heti nukahtaa.Aamuyöllä on otettava sänkyymme, muuten ei suostu nukkumaan. Tissillä olo on tullut entistä tärkeämmäksi, syö kuitenkin kiinteitäkin kiitettävästi. Haluaisi jo vähän vähentää ja lopetella imetystä, kun poikakin tulee ensviikolla 10 kk.Maitoa kuitenkin tulee todella hyvin, huomaa vain,että lähipiiri on alkanut kommentoimaan, että pitäis jo tissittelyä lopetella. Lähinnä ihmetyttää,kun poika on niin kiinni minussa, ihan koko ajan, itku loppuu heti kun pääsee syliini.Onko jotain neuvoja tai samanlaisia kokemuksia?
Takiainen 9kk
poju kohta 10 kk
5543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuohon takiais-asiaan en osaa mitään sanoa, mutta jonkinlaista unikoulua kannattaisi ainakin varmaan kokeilla.
Mielestäni tissittelyä ei tarvi ainakaan muuten lopetella kuin yön osalta (liittyen unikouluun). Älä välitä lähipiirin huomautteluista, imetä niin kauan kuin se itsestäsi hyvältä tuntuu. Tissittelyn lopettaminen kannattaa tehdä vähitellen vähentämällä. Jos vauva ei siis itse sitä vain lopeta, joskus voi käydä niinkin.
Kuulostaa tutulta... Mulla tyttö nyt 10 kk ja kuukauden verran on ripustautunut minuun aika voimakkaasti. En enää edes imetä, mutta silti vain äippä on paras. Vähän aikaa sitten otin yöllisen maitopullon tilalle vesipullon, jonka jälkeen alkoi nukkumaan paremmin ja nukkuu silloin tällöin jopa kokonaisen yön heräämättä (enpä olis uskonut, että sekin ihme tapahtuu).
Ehkä teilläkin kannattaisi vähentää noita yötissittelyjä, koska tämän ikäinenhän ei tosiaan tarvii enää ruokaa yöllä nälän takia. Meillä ainakin huomasi, että tapa se yösyöminen vaan oli. Muutama yö oli vähän kitinää, kun ei saanutkaan maitoa, mutta nykyään, jos herää, imasee vähän vettä ja nukahtaa saman tien.
Tohon takertumiseen ei liene kummempaa neuvoa kuin että kaipa se lapsukainen aikanaan alkaa kiinnostua muistakin kuin äidistä. Meidän tytössä on nyt alkanut jo vähän huomata sellasta irtaantumista, yks päivä kiipesi jopa oma-alotteisesti miehen sedän syliin, vaikka aiemmin on vähän vierastanut tätä. Että ehkä se siitä. Jaksamista teille.
luin vain jostain että tuossa iässä vauvalle voi tulla eroahdistuskausi, kun se rupeaa tajuamaan olevansa erillinen yksilö...
meilläkin oli yöt tollasia, pidettiin nyt unikoulua ja kolmannen yön jälkeen nukkuu yönsä hyvin. kyllähän se tuntuu pahalta huudattaa toista, mutta kun pitää lähellä, niin ei kai siitä hirveitä traumoja jää...
no toihan kuulostaa ihan normaalilta kehitykseltä, 8kk eteenpäin lapsi tajuaa olevansa erillinen yksilö ja kaipaa läheisyyttä enemmän kuin ennen. kannattaa ilmoittaa lapselle jos postut huoneesta kertomalla minne menet ja sano kanssa että tulet pian takaisin näin lapsi voi harjoitella eroamista ja jälleennäkemistä. tissittelyä kannattaa lopetella eka paiväsyötöt pois ja vikana yösyötöt. who suosittelee imetystä jatkettavan osittain vuoden ikään asti, älä välitä lähipiirin kommenteista vaan mene omalla tyylillä eteenpäin. tsemppiä ja jaksamista ei se kauaa kestä...=) (jos yhtään lohduttais)
9-10 -kuinen lapsi alkaa tajuta oman erillisyytensä ja sen, että äiti on äiti ja hän on hän. Se on aika pelottavaa pienelle mielelle ja voi aiheuttaa todella hätähuudon, jos huomaa jääneensä yksin esim. olohuoneeseen.
Ei kannata hiippailla pois lapsen tietämättä, vaan kerro menet hakemaan kahvia keittiöstä, mutta tulet pian takaisin. Hiljalleen lapsi tottuu, että äiti ei katoa, vaikka olisikin vähän aikaa poissa näkyvistä.
Luin jostakin, että tuo enenevä itku on tyypillistä tohon ikäkauteen, vaikka kaikista lapsista ei huomaa muutosta tossa kehitysvaiheessa. Asiantuntijan neuvo olikin, että virikkeiden sijaan 8-10 -kuinen tarviikin enenevässä määrin rauhoittumista, halauksia ja hellää huolenpitoa.
Meidän 8,5 -kuinen tulee kans joka aamuyö viereen, mutta otan ihan mielelläni. Tiedän, että kun otan pojan viereen ja annan vähän maitoa, niin saan itse nukkua pari tuntia pidempään.
Nauti rauhallisista hetkistä halivauvasi kanssa, lukekaa vaikka yhdessä jotain satukirjaa. Saat oikeen luvan kanssa irrottautua kotitöistä ja rentoutua vauva kainalossa. Eikö ole ihanaa?