Hei,
Kaipaisin selkeää vastausta siihen, onko yksinäisen naisen vaikeampi saada adoptiolasta jostain tietystä maasta. Eri mailla kun on erilaisia käytäntöjä.
Tahtoisin ensisijaisesti adoptoida lapsen esim. Kiinasta tai vaikkapa Venäjältä. Tähän liittyy oma harrastuneisuus ja tieto näiden maiden kulttuureista sekä kielitaito. Ei, mielestäni lapsi ei ole mikään tilaustavara, jonka ominaisuudet voi valita, vaan koen, että minulla olisi paremmat edellytykset kasvattaa lasta, jolla on tällainen minulle tutumpi tausta.
Kiinaa olen ajatellut, koska olen tutustunut maan kulttuuriin ja historiaan.
Lapsi lähempääkin olisi toki tervetullut. Osaako joku sanoa, onko venäjän ja viron kielen taidostani hyötyä, jos tahtoisin adoptoida lapsen näistä maista?
Oletan, että koulutuksesta ja hyvästä työtilanteesta on ainakin apua (kielten aineenopettaja, yliopistotutkintoon sisältyy siis kasvatustieteiden opintoja).
Osaan kyllä hakea ihan virallistakin tietoa, mutta tahtoisin kuulla myös muiden kokemuksia - erityisesti, jos on kokemuksia näistä mainitsemistani maista.
En tahtoisi asettaa mitään "kriteereitä" lapsen tai adoptiomaan suhteen - lapsi on rakas ja tärkeä taustastaan ja ominaisuuksistaan huolimatta. Kuitenkin pidän parhaana, että voisin olla mahdollisimman hyvä lapselleni. Vaikka oma maa on kuitenkin se, missä on elänyt ja oma perhe se, jossa kasvanut, lapsi saattaa jossain vaiheessa tahtoa tietää synnyinmaastaan, ehkä oppia kieltäkin, jolloin tahtoisin olla hyödyksi. Tuntuuko tällainen ajattelu itsekkäältä (tiedän, että monet ajattelevat näinkin) vai onko se ymmärrettävää?
Kaipaisin selkeää vastausta siihen, onko yksinäisen naisen vaikeampi saada adoptiolasta jostain tietystä maasta. Eri mailla kun on erilaisia käytäntöjä.
Tahtoisin ensisijaisesti adoptoida lapsen esim. Kiinasta tai vaikkapa Venäjältä. Tähän liittyy oma harrastuneisuus ja tieto näiden maiden kulttuureista sekä kielitaito. Ei, mielestäni lapsi ei ole mikään tilaustavara, jonka ominaisuudet voi valita, vaan koen, että minulla olisi paremmat edellytykset kasvattaa lasta, jolla on tällainen minulle tutumpi tausta.
Kiinaa olen ajatellut, koska olen tutustunut maan kulttuuriin ja historiaan.
Lapsi lähempääkin olisi toki tervetullut. Osaako joku sanoa, onko venäjän ja viron kielen taidostani hyötyä, jos tahtoisin adoptoida lapsen näistä maista?
Oletan, että koulutuksesta ja hyvästä työtilanteesta on ainakin apua (kielten aineenopettaja, yliopistotutkintoon sisältyy siis kasvatustieteiden opintoja).
Osaan kyllä hakea ihan virallistakin tietoa, mutta tahtoisin kuulla myös muiden kokemuksia - erityisesti, jos on kokemuksia näistä mainitsemistani maista.
En tahtoisi asettaa mitään "kriteereitä" lapsen tai adoptiomaan suhteen - lapsi on rakas ja tärkeä taustastaan ja ominaisuuksistaan huolimatta. Kuitenkin pidän parhaana, että voisin olla mahdollisimman hyvä lapselleni. Vaikka oma maa on kuitenkin se, missä on elänyt ja oma perhe se, jossa kasvanut, lapsi saattaa jossain vaiheessa tahtoa tietää synnyinmaastaan, ehkä oppia kieltäkin, jolloin tahtoisin olla hyödyksi. Tuntuuko tällainen ajattelu itsekkäältä (tiedän, että monet ajattelevat näinkin) vai onko se ymmärrettävää?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei! Hienoa että olet tutustunut eri maiden kulttuureihin! Kiinasta tosin on yksinhakijan todella vaikeaa adoptoida kun jo aviopareillakin se voi kestää kauan. Sitä paitsi Kiina aikoo nyt vähentää lasten antamista ulkomaa adotpioon ja tehostaa maan sisäistä adoptiota.
Venäjä on ehkä ihan hyvä vaihtoehto tosin sieltä adoptoidulla lapsella on luultavasti joku sairaus/kehityshäiriö. En halua olla mikään lapsellinen pilkkaaja mutta Venäjä nyt vain sattuu olemaan maa jossa on hirveästi ri sairauksia. Jos olet kerran yksinhakija niin suosittelisin Etiopiaa taikka Etelä-Afrikkaa.(ellei tumma ihon väri ole ehdoton ei.Tuskin on)
Etiopiassa ei ole mitääne rityisvaatimuksia paitsi että siellä vaaditaan kristin uskon tunnustamista. Ja sieltä saa myös aika pieniä lapsia. Etelä-Afrikka on myös toinen todella hyvä vaihtoehto. Sieltä saa hyvällä tuurilla jopa 3kk-6kk vanhan vauvan.
Näissä molemmissa maissa on myös eroavaisuuksia riippuen lastenkodista taikka kohdemaan kontaktista. :) Itse aijon adoptoida lapsen Etiopiasta.
Tiedän myös, että uskonto aiheuttaa joitakin ongelmia. Itse en kuulu mihinkään uskontokuntaan, enkä ole rippikouluakaan käynyt, enkä oikein usko, että nyt aikuisiälläkään haluan alkaa edes tapakristityksi :) Tietysti kirkkoon voi kuulua uskonnottomanakin, mutta se tuntuu kauhean teennäiseltä pelkästään tällaisen asian takia.
Lapsen sairaus ei sinänsä pelota, mutta tietysti on parempi, jos lapsella jolla on erityistarpeita olisi kaksi vanhempaa.
Minulla ei ole muuta Venäjää vastaan kuin tämä käytäntö, että sieltä annetaan usein adoptioon vanhempia lapsia. Mielestäni jo 3-5-vuotialla on jo niin vahvat siteet omaan maahansa (sekä esim. kielellinen kehitys niin pitkällä, ettei suomi voisi olla enää hänen äidinkielensä ja hänellä olisi vaara elää koko lapsuutensa ikään kuin turistina vieraassa maassa), että hänen asiansa olisi parempi hoitaa maan sisällä. Venäjä kun ei kuitenkaan ole mikään kehitysmaa verrattuna vaikkapa moniin luonnonvaroiltaankin köyhiin Afrikan maihin, vaan siellä todella olisi mahdollisuus kohtuulliseen elintasoon, jos politiikka toimisi. En tarkoita, etteikö moni vanhempana adoptoitu lapsikin voisi kokea tulevansa rakastetuksi ja elävänsä onnellista lapsuutta, mutta itse tahtoisin ennemmin tukea esim. järjestötoiminnalla tällaisten lasten elämää omassa maassaan. Adoptiossa on kuitenkin loppujen lopuksi kyse alkukantaisesta halusta saada perheeseen lapsi eikä hyväntekeväisyydestä :)
Mietin tätä adoptioasiaa vielä ja kyselen eri paikoista. Katsotaan nyt - ja toivotaan.
PS. Onnea sinulle oman adoptiosi kanssa.
Yksinhakijalle suunnataan etupäässä leikki-ikäisiä lapsia tai special needs -lapsia. Ehkä voisit tutustua tarkemmin special needs -lapsen adoptioon? Erityistarpeet saattavat tarkoittaa esimerkiksi vaivaa, jonka voi hoitaa kuntoon erikoissairaanhoidossa, jota taas ei ole tarjota lastenkodissa. Venäjältä voi adoptoida erityistarpeisia lapsia.
Löydät tarkkoja tietoja hakijoile asetettavista vaatimuksista esim. Interpedian tai Pelastakaa Lapset -järjestön sivuilta. Verkkoklinikka.fi taas ylläpitää keskustelusivua, jolla adoptiota harkitsevat ja adoptoineet vaihtavat kokemuksia ja tietoja. Vaikka sivut onkin lähiaikoina uusittu, ja vuosien aikana kerääntyneet tietolaarit ovat näin pienentyneet, kannattaa silti käydä kurkkaamassa.
Onnea perheenperustamiselle!
vain sairaita tai vammaisia tai jo vähän vanhempia lapsia, terveille lapsille löytyy kotimaastakin adoptiovanhemmat.