Mitä tehdä kun kahden viikon vaihdossa olon jälkeen on jo iskenyt käsittämätön koti-ikävä?? Tuntuu siltä, että haluan heti välittömästi lähteä kotiin. Tuntuu, että kaikki täällä on perseestä enkä viihdy yhtään. En ole tutustunut yhteenkään, koska en osaa kunnolla kieltä, kielen puhuminen on vaikeaa ja kaipaan ihan kaikkea kotona. Pitäisikö vaan vielä koittaa?? Jotenkin tuntuu, että olen ollut täällä jo vuoden, vaikka todellisuudessa vasta kaksi viikkoa. Asuntolassa on tylsää.
Apuja, kommentteja...
Apuja, kommentteja...
Vastaukset 21
Vanhimmat
Alku on aina hankala, mutta malta nyt odottaa pari kuukautta, niin elama (toivottavasti) alkaa maistua paremmin. Koita loytaa jotain hyvaa jokaisesta paivasta. Nauti siita etta asiat ovat erilailla kuin kotona Suomessa, siksihan pois lahditkin! Ala luovuta liian aikaisin, katuisit vain sita myohemmin. Suomeen paasee AINA takaisin ja kaikki rakkaat ja tarkeat ihmiset kylla pysyvat siella. Ja mita kieleen tulee, sita oppii vain puhumalla. Rohkeasti vain. Onko samassa paikassa muita ulkomaalaisia? Jos (ja kun) on, niin koita tutustua myos heihin, he ovat samassa tilanteessa kuin sinakin aja ymmartavat varmasti sinua. Entas muut asukkaat asuntolassa? Ei elama ole niin synkkaa. Itse olen valtellyt ajattelemasta liikaa ihmisia Suomessa, saastyy pahalta mielelta:o) Tsemppia!
Tiedän, mistä puhut. Itse olen ollut myös noin kaksi viikkoa vaihdossa ja välillä on todella tuntunut siltä, että voisi vaikka lähteä kotiin! Lähinnä minulla ikävä kohdistuu poikaystävään, joka jäi Suomeen. Mutta, silloin yritän aina ajatella, miksi alunperin lähdin! Lähdin kokeakseni jotain uutta ja erikoista. Tutut ja turvalliset ihmiset ja asiat eivät ole kadonneet mihinkään, vaan ovat sitten taas siellä Suomessa kun palaan. Minäkin olen ollut välillä yksinäinen, asuntolassa en ole oikein tutustunut kehenkään. Siksi kannattaa mennä mukaan kaikkeen mahdolliseen toimintaan mitä löytyy. Silloin tapaa ihmisiä ja saa mukavia muistoja. Osallistu vaihtareille tarkoitettuun toimintaan! Älä luovuta liian aikaisin, tulevaisuudessa saat olla ylpeä, että olet ollut vaihtarina ja kokenut toisenlaistakin elämää kuin koti-Suomessa.
Vau, sulla on niin hieno tilaisuus, oletko ajatellut asiaa niin? Ole avoimin mielin, ota aika vaihdossa seikkailuna. Lähesty ihmisiä, käy tapahtumissa, museoissa, kiertele kaupungilla... Ja kieltä oppii vain puhumalla.
missäpäin maailmaa olette? Ja oletteko lukiosta, yliopistosta vai amk:sta vaihdossa? (mikä ala?)
Yliopistovaihdossa Yhdysvalloissa. Ja koti-ikävä on kyllä jo hiukan hellittänyt, ei enää tunnu niin pahalta :)
tiedän tunteen..se on raastavaa..koko ajan pala kurkussa. kokeile vielä pari viikkoa mutta jos olo ei helpota voit hypätä milloin vaan koneeseen ja palata suomeen. tsemppiä
ihan vitusta
Minakin olin pari viikkoa sitten samassa tilanteessa. Kaksi viikkoa oli taalla ollut kehenkaan en ollut tutustunut koska kielta en osaa kunnolla puhua. Ikava oli suunnaton mutta nyt alkaa pikku hiljaa jo helpottaa. Kuukausi takana ja kieli sujuu vahan paremmin vaikka ei missaan nimessa hyvin ja olen jopa tutustunutkin muutamiin ihmisiin.
Mutta pahinta on se kun joka paiva joutuu menemaan joka paikkaan yksin. Mutta tiedan etta se menee parempaan suuntaan kun kieli kehittyy ja menee vain mukaan vaihtarijuttuihin, vaikka on se kylla niin surkeeta menna niihin yksin kun tietaa etta siella on jo kaveruussuhteet muodostuneet, mutta kaikki vaihtarit on kylla olleet tosi kivoja etta ehka se tasta. Mutta en mina kylla ainakaan aatellu luovuttaa, ku tanne on tultu ni taalla ollaan :). Kiva etta sullakin on alkanut menna jo vahan mukavemmin. Uskon etta kuukauden paasta me ei enaa edes muisteta tata tunnetta ja ikavaa. Mutta parjailemisiin
Ei sinne asuntolaan kannata linnottautua vaan lähtee rohkeasti tutustumaan ympärillä olevaan kulttuuritarjontaan ja ihmisiin. Itsenäinen seikkailu se parasta on! :D
joo itse olen ollut jo melkein pari kuukautta eikä tää ahdistus lopu. ikävä suomeen, juuri tulin viikon lomalta suomesta ja heti kun palasin tähän kamalaan asuntoon aloin itkeä... ja koko pitkä viikonloppu taas yksin edessä... ihan kamalaa olla, ja kun ei oikeen oo sellasia kavereita kenen kanssa olisi vapaa-ajalla, sitä kun tuntuu olevan... ja olo on kyllä ihan eri kuin suomessa, ei yhtään normaali. voisin vain itkeä kaiket päivät.. onkohan tää nyt ihan normaalia. ja ikävä ihanaa poikaystävää... ei tää voi olla elämää. miksi pitää itteensä kiduttaa tälleen... parempien töiden toivossa!? nyt vaan pitää odottaa muutamia viikkoja että poikaystävä tulee tänne ja jouluksi ihan varmasti taas suomeen ja sitten ei olekaan enää kuin muutama viikko! mutta kun yksi päiväkin on tuskaa... :(
Mielestäni tilanteesi ei ole ihan normaali. Jos koko ajan vain itkettää, onko vaihdossa olo järkevää? Yksi tyttö asuntolastani lähti koti-ikävän takia takaisin kotiinsa, eikä ole katunut. Sama kait se on lähteä jos elämä tuntuu noin kurjalta. Tosin jouluun on 9 viikkoa aikaa. Sehän on vain 9 viikonloppua. Sitten sulla on koko loppuelämä aikaa elää ja olla Suomessa perheen ja poikaystävän kanssa.
ite oon ollut heinakuusta etela-euroopassa duunissa ja jouluksi on kotiin tarkoitus palata... Valilla kieltamatta on tyhjatunne kun ne kaverit puuttuu siita ymparilta mutta niinku sanottu niin otettava kaikki irti ulkomailla ollessaan ja muistella sit suomessa niit hyvia muistoja ULKOMAILTA... JA ei ne ihmiset suutu vaikka niille juttelisi ja koskaan ei tiedä mistä muodostuu pitka-aikaisia ystavia ;) Mutta lycka till bara !
etta minkalaisen kuvan annatte suomalaisista. Jos samaan kouluun tulee pari itkupillia perakkain Suomesta, voivat alkaa jo vahan miettia otetaanko seuraavaa. Lapseni YOssa oli suomalainen vaihtari joka ei puhunut kellekaan koko lukukauden aikana vaikka suomeksikin yritettiin kommunikoida hanen kanssaan. Oli kai niin hurja shokki elaa erilaisessa ymparistossa.
Mihin on SISU kadonnut?
niin no joo... onkohan sitten ihan hölmöä jos kävisin taas parin viikon päästä suomessa... ei vaan jaksaisi olla täällä kun ahdistaa kaikki. ja eilenhän vasta tulin suomesta... menisi jotenkin nopeemmin niin kun tietäisi että taas pääsee parin viikon päästä suomeen... :(
ota itseasi nyt niskasta kiinni! Miten opiskelut sujuvat jos ramppaat Suomeen joka parin viikon kuluttua. Ei silla tavalla kavereita saada eika kielta opita. Miksi yleensa lahdit vaihtoon? Pakoittiko sinut joku siihen? Kuinka vanha olet? Missapain maailmaa olet?
ei ole kukaan pakottanut, olen 26 vee... ja ihan olen selviytynyt normaalisti elämästä. Mutta jos ahdistaa ja pää hajoo niin ei tässäkään ole mitään järkeä! Mieluummin menen käymään kotimaassa ettei ihan masennus iske... liput varattu!
etta talla menolla et itse opi mitaan uutta ja samalla olet varastanut joltain toiselta ehka paljon halutun opiskelupaikan. Olet luultavasti hyvin lahella Suomea, koska voit noin usein siella kayda. Mistaan kulttuurishokista ei voi olla kysymys.
Aika lapsellista touhua jo kolmekymmppia lahestyvalta ihmiselta.
Mina itse olen asunut neljassa maassa ja olen kokenut ne kaikki rikkautena. Yksi kaukainen kehitysmaakin siihen joukkoon kuuluu, eika paa hajonnut.
Asennemuutos taitaisi olla tarpeen!
Oletkos sitten ajatellut että ehkä tämäkin on kokemus muiden joukossa. Mielestäni elämä on elämistä varten, ja kaikilla on vain yksi elämä. Haluan elää elämäni mieleisesti, niin että saan olla rakkaitteni kanssa ja olen onnellinen. Jos en ole onnellinen täällä, saan kai käydä Suomessa aina välillä. Koti on siellä, missä sydän! Olen todella ylpeä ihmisistä, jotka vain menevät ja pystyvät olemaan maailman joka kolkassa kuin kotonaan. Ja vaikka kuukausi suomessa tuntuu lyhyeltä ajalta, on se täällä todella pitkä aika. Ja lentokoneethan ovat sitä varten että niitä käytetään. Ainakin ymmärrän sen että vaikka asuu missä, aina voi mennä kotisuomeen... Ei elämästä pidä tehdä niin hankalaa kuin se jo on. Tämä on vain minun mielipiteeni...
Kulttuurishokista ja kannattaa lukea myös linkki kyseisen tekstin jälkeen...
http://www.uraverkko.net/kulttuuriguru/K_artikkeli2.html
http://www.takeforum.com/forum/vaihtarit.html
alkuunkaan!