Seurustelin kauan entisen poikaystäväni kanssa ja varsinkin seurustelumme loppuaikana en halunnut seksiä enää yhtä usein kuin poikaystäväni,jolloin usein poikaystäväni kuitenkin harrasti seksiä kanssani,vaikka minä en olisi sitä halunnut..en todellakaan ollut kiihottunut tms ja kyseinen "toimenpide" on sattunut todella paljon..tämän jälkeen aloin aina pelkäämään seksin harrastamista ja nykyään aina panikoin kyseisessä tilanteessa,kun tapahtuu jotain pussailua vakavampaa..jännitän tosi paljon,eikä touhusta tule mitään..aluksi haluan,mutta sitten alkaa pelottaan,enkä enää halua..tosi perseestä..nyt en enää uskalla tapailla ketään,koska jossain vaiheessa (nykyään hyvinkin nopeasti) pitäisi mennä sänkyyn..joskus jos olen pakottanut itseni menemään pitkälle,jännitän niin paljon,ettei "sitä" saa sisälle "sinne"..ajattelin,et kyllä tää menis ajan kanssa ohi,mutta nyt on jatkunut jo pari vuotta..en todellakaan uskalla enää tyyliin katsella ketään miehiä,kun alkaa vaan ahdistaa toi seksin harrastaminen..
Miten siis ootte päässy jonkin asteisesta seksuaalisesta väkivallasta yli ja pystynyt nauttiin taas seksistä?tai edes jollain tavalla harrastaan sitä?
Miten siis ootte päässy jonkin asteisesta seksuaalisesta väkivallasta yli ja pystynyt nauttiin taas seksistä?tai edes jollain tavalla harrastaan sitä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos et saa sanottua suoraan että mulkkua vittuun niin unohda koko juttu
Naisella on vittu vasta sitte ku se on saanu muistaakseni 5 lasta :D en muista kyl miten meni mut ei kai välii:P
Otat aikamoisen riskin, kun kirjoitat tänne noin henkilökohtaisia asioita. Saat kaikenlaisia vastauksia, niin kuin tuo edellinen. Kuitenkin, anna itsellesi vain aikaa. Kun se oikea osuu kohdalle, niin sinun ei tarvitse miettiä vaan kaikki sujuu itsestään. Sillä aikaa ota itsellesi joku tavoite, minkä eteen alat todella tekemään töitä. Viihdyt paremmin itsesi kanssa.
Henk. koht. mulle ainakin on aivan sama alkaako joku suomi24teini heittämään paskaa niskaan, varsinkin kun anonyyminä täällä olen, yllättävän tunteetonta porukkaa täällä näyttää kyllä löytyvän.
Minulle kävi täsmälleen samoin ensimmäisen poikaystäväni kanssa, varsinaisesti en koskaan estänyt häntä, mutta sanoin että sattuu ja joskus itkinkin, jotenkin luulin että vika oli minussa kun en nauti, ja yritin sitäkin joskus salata.
hmm, mua on aina piinannut nämä sanonnat miten se ei satu kun se oikea kohdalle sattuu, en mä ole vieläkään löytänyt, ja siitä erosta on nyt kulunut seitsemisen vuotta.
Pari kolme vuotta meni välissä ennen kuin aloitin uuden seurustelun, ja aika alkusuoralla jo kerroin koko tarinan mitä on tapahtunut ja miksi käyttäydyn niin pakoilevasti enkä vain halua seksiä. Vähitellen mä olen kyllä tosi kyllästynyt selittämään samaa tarinaa joka suhteen alkuun, tai siis siihen vaiheeseen kun on ajankohtasta.
Nykyään mä kuitenkin jo pystyn seksistä nauttimaan ja saan joskus orgasmejakin, vaikka ongelmallista se on. Päätin että en tee mitään mitä en itse halua ja vietän piiitkän selibaatin, ellei ikuisen. (tai korkeintaan tyttöseksin kelpuutin) Ehkä sitä kautta löysin uudestaan arvostuksen itseeni.. Vaatii aikaa ennen kuin rakentuu se luottamus ettei minulle tehdä pahaa, ihan ensimmäisen kerran kiihotuin sellaisen miehen sylissä joka oma-alotteisesti sanoi ettei harrasta paneskeluja sellaisen kanssa jota ei kunnolla tunne, ja jonka sanat 100% uskoin.
En tiedä auttoiko tämä ongelmassasi mutta tuntui sille että on pakko vastata, voimia sinulle.
kyllä mäkin oon nauttinut ennen seksistä tosi paljon,mutta ton touhun jälkeen entiseni kanssa en enää vaan pysty..joo ja noi jutut,et kyllä kaikki onnistuu ja on ihanaa,kun vaan löytää sen oikean,kuullostaa tosi naiiveilta..enkä nyt halua mitenkään mollata jutun kirjoittajaa,mut kun tuntuu vaan hemmetin hankalalta luottaa ihmisiin..mut siis tosi kiva..tai no lohduttavaa..kuulla,et muillakin on samoja ongelmia..ja tosi hienoo,et oot kuitenki pystyny kertoon asiasta niille miehille..mä en oo ikinä kenellekään asiasta maininnu, oon muuten vaan pakoillu seksiä..
mäkään en ikinä entistä poikaystävääni varsinaisesti estänyt,mut sanoin myös usein,et toi sattuu ja oon kans usein sängyssä itkenyt..ja en usko,et se teki sitä ikinä mitenkään tahallaan satuttaakseen,mut jotenkin siinä sit vaan kävi niin.. ja mä oon se,joka joutuu elään seurausten kaa..toivottavasti se sitten tästä ajan kanssa ja kun oppis vaikka puhuun asiasta ja löytäis miehen,joka antais aikaa oppia tunteen ja luottaan ennen sänkyyn "pakottamista"..nykyään valitettavan usein kaikki haluaa ensin sänkyyn ja sit voidaan katsella sitä,haluaako tutustua paremmin..ja sellaiseen en pysty..enkä myöskään usko,et musta on minnekään ammattiauttajan juttusille..tai ehkä joskus,jos ei muuten selviä,mut nyt ainakin tuntuu niin kaukaiselta..en osais mitään sanoa,minkä takia sinne olen tullut..
Mutta kiitoksia ja voimia sinullekin! :)
raapustella jotain mietteitä tähän.. Itse olen varmaan (ainakin kuvailemassasi tilanteessa) suht normaali äijä, ja pystyn nyt kuvitteleen aikas tarkalleen entisen muijan asemaasi, 'painiskelu' sessiossa ei tahtonut upota pitkän alustuksenkaan jälkeen, olen rullailut paljon mielessäni että johtui kaiketi siitä ettei kimuli vaan saanut oikeeta asennetta päälle.. en ollut mitenkään päällekäyvä mut jälkeenpäin selkis ettei tytsy 'uskaltanut' turista yhtään.. oli vissiin jotenkin epävarma itestään. olisin mielelläni jutustellut asioista kun asioista mutta aattelin että tyttö tunteellisempana olentona ottaa asiat esille jos mielii. Olen nykyään aika hajalla kun se vaan jätti sanomatta mitään järkevää kun luuli että asiat on pahasti solmussa tai jotain.. enää ei oo palaamista takas. Voevoe että osaa tissieläinten ihmeellinen maailma aina vaan hämmästyttää :)