Kun täällä on nyt niin paljon haukuttu Admatan sivuja, kävin oikein asiakseni selailemassa niitä.
Joidenkin vl-persoonien suuttumus sivuja kohtaan näyttää johtuvan niiden eräänlaisesta hyökkäävyydestä (heidän pyhiä asioitaan kohtaan). Asiat on lisäksi sanottu heidän mielestään liian suoraan ja konstailematta. Mutta luulen, että Admata on tarkoituksella käyttänyt provokatoorista kieltä saadakseen painoarvoa viestilleen. Kun sieltä puuttuu vl-mäinen kiertely ja kaartelu, eli asiat on paukautettu suoraan lukijan silmille, näyttää se heistä "Jumalan pilkalta", kuten he ovat asian itse ilmaisseet.
Tässä on tietty ristiriita, koska vl-uskoa ainakin aikanaan mainostettiin juuri sillä, että "Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä". Tämä näyttää koskevan vain muiden tuomitsemista sekä muiden syntejä, eli sanotaan suoraan ketkä menevät taivaaseen ja ketkä helvettiin, mutta kun omista tekemisistä puhutaan niin mitään ei saisi sanoa suoraan.
Kieltoa ei saa sanoa kielloksi vaan rakkauden neuvoksi, synniksi saarnattua ihmissääntöä ei saa sanoa synniksi vaan "uskovainen ei halua"-jutskaksi, synnistä aikojen saatossa sallituiksi muuttuneista asioista ei saa enää puhua, hoitokokouksista saa mainita vain sen että ne olivat siunaukseksi jne, jne... Näitä "sääntöjä" Admata ei ole noudattanut ja siksi sivuista pahennutaan.
Admatan motiivi noinkin suurelle vaivannäölle jäi munuakin vähän askarruttamaan, mutta Admata voisitko vielä kerrata meille sen, kiitos.
Joidenkin vl-persoonien suuttumus sivuja kohtaan näyttää johtuvan niiden eräänlaisesta hyökkäävyydestä (heidän pyhiä asioitaan kohtaan). Asiat on lisäksi sanottu heidän mielestään liian suoraan ja konstailematta. Mutta luulen, että Admata on tarkoituksella käyttänyt provokatoorista kieltä saadakseen painoarvoa viestilleen. Kun sieltä puuttuu vl-mäinen kiertely ja kaartelu, eli asiat on paukautettu suoraan lukijan silmille, näyttää se heistä "Jumalan pilkalta", kuten he ovat asian itse ilmaisseet.
Tässä on tietty ristiriita, koska vl-uskoa ainakin aikanaan mainostettiin juuri sillä, että "Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä". Tämä näyttää koskevan vain muiden tuomitsemista sekä muiden syntejä, eli sanotaan suoraan ketkä menevät taivaaseen ja ketkä helvettiin, mutta kun omista tekemisistä puhutaan niin mitään ei saisi sanoa suoraan.
Kieltoa ei saa sanoa kielloksi vaan rakkauden neuvoksi, synniksi saarnattua ihmissääntöä ei saa sanoa synniksi vaan "uskovainen ei halua"-jutskaksi, synnistä aikojen saatossa sallituiksi muuttuneista asioista ei saa enää puhua, hoitokokouksista saa mainita vain sen että ne olivat siunaukseksi jne, jne... Näitä "sääntöjä" Admata ei ole noudattanut ja siksi sivuista pahennutaan.
Admatan motiivi noinkin suurelle vaivannäölle jäi munuakin vähän askarruttamaan, mutta Admata voisitko vielä kerrata meille sen, kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Admata on, yli ihmisjärjen käyvällä SRK:n rakkaudella, annettu lapsena saatanan haltuun. Siinä motiivia.
>>
Admatan motiivi noinkin suurelle vaivannäölle jäi munuakin vähän askarruttamaan, mutta Admata voisitko vielä kerrata meille sen, kiitos.
>>
Olen näillä palstoilla keskustellut kolmisen vuotta. Se on pitkä aika ja sinä aikana olen käynyt usean kerran läpi tällä palstalla aika ajoin toistuvat erinäiset vakioaiheet. Vanhoillislestadiolainen usko perustuu omakohtaisen ymmärryksen sijaan usein kehoitukseen vain uskoa esitetyt asiat ja omakohtaista ymmärrystä pikemminkin halveksitaan toteamalla "ei usko ole järjen asia". Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että kun vanhoillislestadiolaiset keskustelevat uskostaan, niin olisi kuin nauha pyörähtäisi päälle ja jo 1980-luvulla kuulemani tutut ulkoaopitut litaniat toistuvat tälläkin palstalla useissa vl-kommenteissa. Omakohtaisesta ymmärryksestä kertovat kommentit ovat harvinaisempia, tosin sellaisiakin helmiä aina silloin tällöin löytyy.
Olen siis pidemmällä aikavälillä kirjoittanut tänne yksittäisiä työtä vaativia artikkeleita yksittäisistä asioista, joihin olen monesti uusissa keskusteluissa viitannut. Näillä sivuilla nämä kirjoitukset kuitenkin hukkuvat helposti ja joskus jopa itselläni on vaikeuksia löytää vanha kirjoitukseni, johon haluan viitata kun sama asia toistuu. Internetsivut ovat hyvä paikka helposti löydettäväksi julkiseksi arkistoksi koosteisiin monista täällä kirjoittamistani yksittäisistä artikkeleista. Samalla tarjoan tarjoan tätä mahdollisuutta myös muiden kirjoittamille laadukkaille artikkeleille.
Lisäksi uskon että sivuillani on paljon annettavaa vanhoillislestadiolaisen uskon kanssa kamppaileville, jotka mielessään pelkäävät usein pitkänkin aikaa että ovatkohan vanhoillislestadiolaiset sittenkin oikeassa.
Olen itse vuosien työllä, Raamatun lukemisella ja rukouksella saanut Jumalan johdatuksen avulla mieleni vl:ien aivopesusta puhtaaksi 80-luvulla. Tiedän että lahkosta pois vaeltaminen on pitkä tie, mutta se kannattaa. Ihmisten seuraamisen sijaan, kannattaa ottaa asioista selvää ja ryhtyä seuraamaan Jeesusta. Omalta osaltani haluan auttaa tämän tien kulkijoita ja tarjota avaimia, joilla voi irroittaa mieleen kahlitun vl-opin vankipallon.
"Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus." (2. Kor. 3:17)
Lähimmäisenrakkaudesta on siis pitkälti kysymys.
Asiat selkenevät kerralla, kun käy kaikki uskomuksensa läpi Occamin partaveitsellä. Tosin kaikilla ei välttämättä heti välähdä, että miten se tapahtuu.