Palstalla nimimerkki ma_rian aloittamana käyty keskustelu (osoitteessa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000019373913)
Päivämiehen pääkirjoituksesta (osoitteessa http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_362006)
herätti minut kaivamaan esille, mitä tunnetut edesmenneet lestadiolaissaarnaajat ja papit ovat k.o. asioista kirjoittaneet. Tässä ensimmäinen, saarnaaja ja kansanedustaja Leonard Typön tekstiä (Armo ja totuus ynnä kristillisiä kirjeitä. Tampere 1904):
1. Armon woima.
Älkäät antako teitänne wietellä moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sillä se on hywä, että sydän wahwistuu armolla, ja ei ruualla, josta eiwät mitään hyötyneet, jotka niissä waelsiwat. Hebr. 13.9.
Jos ennen on ollut moninaisia harhaopin suuntia, niin on wieläkin. Kuin yksi myrsky on mennyt ohitse, tehden kauheita tuhojaan muukalaisella opilla, hywän Paimenen, Herran Jeesuksen lammashuoneessa; werellä ostetun ja puhdistetun lauman seassa, niin toiset myrskyn mustat pilwet owat jo nousemassa. Sillä wihollinen tuo aina uusia ja uusia opinkappaleita, niin hurskaassa muodossa, että niiden kautta tulewat horjuwat sielut ja sydämet wietellyiksi. Tämä on ainoa lääke: että sydän wahwistuu armolla. Että on uskon kautta Jumalan armoon, tämä todistus omallatunnolla, että minun sieluni kelpaa Jumalalle, Jeesuksen sowintokuoleman kautta. Sillä Hän on minun rauhani ja autuuteni kallio. Hän on Kuninkaani, Ylimmäinen pappini, Ylkäni ja Esikoiseni, ainoa herrani ja Mestarini, Häneen tyytyy sydämeni, Hän on iloni, elämäni ja turwani, Hänestä tahdon saarnata, kirjoittaa ja weisata. Sillä Hän on uskollinen armoliitossaan köyhän werellä ostetun morsiamensa kanssa. O, kallista armoa, joka aina wahwistaa sydämemme ja wirwoittaa sielumme
Päivämiehen pääkirjoituksesta (osoitteessa http://www.srk.fi/index.php?p=paakirjoitus_362006)
herätti minut kaivamaan esille, mitä tunnetut edesmenneet lestadiolaissaarnaajat ja papit ovat k.o. asioista kirjoittaneet. Tässä ensimmäinen, saarnaaja ja kansanedustaja Leonard Typön tekstiä (Armo ja totuus ynnä kristillisiä kirjeitä. Tampere 1904):
1. Armon woima.
Älkäät antako teitänne wietellä moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sillä se on hywä, että sydän wahwistuu armolla, ja ei ruualla, josta eiwät mitään hyötyneet, jotka niissä waelsiwat. Hebr. 13.9.
Jos ennen on ollut moninaisia harhaopin suuntia, niin on wieläkin. Kuin yksi myrsky on mennyt ohitse, tehden kauheita tuhojaan muukalaisella opilla, hywän Paimenen, Herran Jeesuksen lammashuoneessa; werellä ostetun ja puhdistetun lauman seassa, niin toiset myrskyn mustat pilwet owat jo nousemassa. Sillä wihollinen tuo aina uusia ja uusia opinkappaleita, niin hurskaassa muodossa, että niiden kautta tulewat horjuwat sielut ja sydämet wietellyiksi. Tämä on ainoa lääke: että sydän wahwistuu armolla. Että on uskon kautta Jumalan armoon, tämä todistus omallatunnolla, että minun sieluni kelpaa Jumalalle, Jeesuksen sowintokuoleman kautta. Sillä Hän on minun rauhani ja autuuteni kallio. Hän on Kuninkaani, Ylimmäinen pappini, Ylkäni ja Esikoiseni, ainoa herrani ja Mestarini, Häneen tyytyy sydämeni, Hän on iloni, elämäni ja turwani, Hänestä tahdon saarnata, kirjoittaa ja weisata. Sillä Hän on uskollinen armoliitossaan köyhän werellä ostetun morsiamensa kanssa. O, kallista armoa, joka aina wahwistaa sydämemme ja wirwoittaa sielumme
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kirjansa "Armo ja totuus ynnä kristillisiä kirjeitä" alkulauseessa kirjoittaa Leonard Typpö mm. seuraavasti:
"Se on wanhan kärmeen kawala ansa, jolla hän ihmisiä kietoo omakseen; että hän näyttää wanhaa alusta saarnattua Ewankeliumia niin woimattomaksi ja waikuttamattomaksi, että sitä pitää alkaa muuttamaan, toisin saarnaamaan ja toisin kirjoittamaan. Uskon saarna on muka löysää ja pehmeää, ihmiset owat waipuneet uneliaisuuteen ja syntiin. Sentähden ei sowi muka tällä ajalla saarnata uskoa, wain pitää saarnata töistä ja pyhityksestä, että ihmiset heräisiwät parempaan walwomiseen ja totisempaan kilwoitukseen. Tässä ilmestyy toinen tapa saarnata ja kirjoittaa. Tällä eksytetään omattunnot uskon sanasta ja Jeesuksen ansioista töihin ja lakiin...
...Sillä Ewankeliumi on Jumalan woima itsekullekin uskowaiselle autuudeksi. Tässä on ilon syy, että Ewankeliumi saarnataan yhdellä tawalla, niin se meitä aina tukee, wahwistaa, turwaa ja perustaa sen ijankaikkisesti seisowan kallion päällä, joka on Kristus. Lain ja töiden opilla eiwät tule rauwenneet paikat korjatuiksi, ei niiden kautta ole Jumalan waltakunnasta woimallisia töitä sieluin elämäksi, rakennukseksi ja rauhaksi tehty, wain häiriöt ja eriseurat on aina ollut niiden warsinainen hedelmä.
Tämä teksti liittyy uuudenheräyksen lohkeamiseen, MUTTA ON EDELLEEN/AINA AJANKOHTAINEN
käyttää käsitettä sanoin "Jumalan waltakunnasta".
Tässä uusi pätkä "Armo ja totuus-kirjan" samannimimisestä kirjoituksesta:
...Emme huoli kuunnella töiden opettajia, ewankeliumin wäärentäjiä, jotka sotkewat ewankeliumin ja lain sekaisin, ja niin sekaopillaan eksyttäwät arat omattunnot ja sydämet pois oikeasta elämän ja rauhan lähteestä, sen on Jeesuksen täydellisestä lunastuksesta...
...Mitään työtä ei saa asettaa Herran Jeesuksen rinnalle, sillä hän on täydellinen autuutemme syy, se on itse autuus..,
Oli turvallista ja rohkaisevaa tekstiä. Kun tätä palstaa lukee, on tullut mieleen aivan samoja ajatuksia eriseuraankin liittyen.
Ja toisaalta niin murheellisesti olen huomannut, kuinka näitä vanhojen ja rakkaiden saarnamiesten tekstejä on käytetty myös aivan väärään tarkoitukseen eli Jumalan valtakunnan raatelemiseen.
Ote Leonard Typön kirjeestä Poriin 7.5.1903:
Älkäämme rakkaani kuulko muukalaisen ääntä. Ei warkaat tule owen, Herran Jeesuksen (HUOM!) kautta sisälle lammashuoneeseen, waan he astuu muualta. He ottawat omastaan, sillä he ei tunne Jeesuksen rakkautta ja antawat laumalle myrkkyä rieskan seassa, kiwiä leiwän edestä, kärmeitä kalain edestä. Älkäämme rakkaani tarttuko kiinni wiinipuun oksiin; se on, ihmisiin (Huom!), kuin myrsky nousee, niin oksista (osa) murtuu alas ja putoaa maan päälle, johon kuuluu Sinain wuoren jylinä ja lain kiroukset. Sen tähden tarwitsemme aina olla olla kiinni wiinipuussa, se on Herrassa Jesuksessa.
esikoiskiista suomessa oli kovimmillaan.
Taitaa vain olla niin, että sama esikoislainen (lainalainen) henki nostaa päätään. Siksi Typön kirje on entistä ajankohtaisempi.
Ei oikein tiedä kenen ajattelet olevan eriseurainen, PM:n vai sitä kritisoivien henkilöiden. Noita Typön tekstejä voi käyttää kumpikin leiri.
Tekstit puhukoon puolestaan.
Alkuperäisessä tekstissä oli Typpö käyttänyt joissakin kohdin vahvistettuja kirjasimia. Sellaisena teksti olisi paremmin kertonut hänen painotuksistaan.
Luin nyt tarkemmin. Saarnat ovat Kristus keskeisiä, eivät seurakunta keskeisiä. Ja anteeksi on annettava vaikka ei olisi mielestämme oikea tuntokaan. Hyi, sinua bibliofiili, olet liittynyt Päivämiestä kritisoivien rienaajien eriseuraiseen joukkoon.
Onko jossain sanottu, että vanhat kirjoutukset pitäisi alistaa ennakkosensuurille ennenkuin ne olisivat julkaisukelpoisia?
Bibliofiilille on annettava tunnustusta siitä, että hän ei lisännyt mitään ja ei langennut myöskään ansaan tehdä omia tulkintojaan kirjoituksesta.
kirjoitusten varjolla, siteeratakseni VL-perheenisää.
voi esittää kysymyksen, että onko se raatelua, jos näkee opillisen eron (tai ainakin eron painotuksissa) tämänpäivän ja menneisyyden välillä ja tuo näkemyksensä julki.
Ne, jotka vievät meitä harhaan Kristuksen opista tahtovat nähdä sen raateluna. Toiset taas uskonpuhdistuksena.
Sorry, en ole niin neutraali ja objektiivinen kuin bibliofiili. Olen valinnut puoleni tässä asiassa ja toimin ja kirjoitan omantuntoni mukaan.
Tässä ote Erkki Antin kirjeestä Norjaan 5.1.1895. Sopisi ohjeeksi keskusteluun tälläkin palstalla:
Mutta sanon kuitenkin niiinkuin laupeuden Herralta saanut myös minun neuvoni, että te muistatte Herran sanat, kuin Hän sanoo: että siunatkaa vihollisianne ja älkää sadatelko, anteeksi antakaa, niin teille anteeksi annetaan. Sillä juuri sillä mitalla, jolla te mittaatte, pitää teille mitattaman. Sillä kun olemme armon itse armosta saaneet, niin anteeksi antakaamme toinen toisellemme rikoksensa, vaikka ei olisi meidän mielestämme aina oikea tuntokaan(HUOM!), ettemme olisi armottoman palvelijan kaltaiset. Sillä ne, jotka kiroilevat kristityitä ja vähäisen vian eli velan tähden ovat armottomat, ne ovat erehtyneet ja tarvitsevat saada anteeksi erhetyksensä. Niinkuin olette ja olemme lukeneet ja koetelleet Raamattuin jälkeen, että kamppaukset tulevat laillisesta (HUOM!) mielialasta.
Norjassa vesisaressa uh-henkiset olivat sulkeneet seurapaikan, rukoushuoneen Erkki Antin kanssa samanmielisiltä.
Vaikka tuossa perperi ihan osuvasti kommentoikin, että kirjoituksia voidaan tulkita kahdella tavalla, niin silti kirjoituksissa varoitellaan siitä lain saarnasta, jota aikoinaan ilmeni. Tällainen lain saarnan varoittelu puuttuu kokonaan vl-liikkeen julkaisuista ja painotuksista nykyisin. Ei varmaan enää ole olleenkaan ajankohtaista :)
<
Sillä wihollinen tuo aina uusia ja uusia opinkappaleita, niin hurskaassa muodossa, että niiden kautta tulewat horjuwat sielut ja sydämet wietellyiksi.
>
Typön teksti ON KRISTUSKESKEISTÄ. Olin yllättynyt, että hän ei missään vaiheessa millään tavalla nosta seurakuntaa jalustalle. Jalustalla ovat Jeesus Kristus, hänen sovintotyönsä. Hän on autuutemme KALLIO Typön mukaan.
Hankkikaa ihmeessä kirja jostakin!!!
Ote Erkki Antin kirjeestä Mikkeli Paulus Rantalalle
...Sanomme apostolin kanssa: En minä hylkää Jumalan armoa; sillä jos vanhurskaus tulisi laista, niin on Kristus hukkaan kuollut. Niille on Kristus hukkaan kuollut, jotka laista löytävät jokapäiväisen leivän sielullensa. Tosin on meilläkin laki se Jeesuksen uusi käsky; että me toisiamme keskenämme rakastaisimme (HUOM!). Synnit on teille ja meille anteeksi annettu sillä rakkauden kasteella joka on Golkatalla vuotanut synteimme anteeksi saamisen tähden
Esiintyyköhän missään tällaista rakkautta:
MINÄ määrittelen, mitä rakkaus on.
SINUN TÄYTYY rakastaa MINUN määrittelyni mukaisesti.
JOS et niin tee, SINÄ et rakasta MINUA, olet rikkonut YHTEISEN rakkauden.
SILLOIN MINÄ lähestyn SINUA rakkaudella, ja kerron että SINÄ et enää rakasta.
Tuollaista "rakkautta" esiintyy narsistien keskuudessa, on jopa tunnusomaista. Todellisuudessahan narskut eivät osaa rakastaa, edes itseään.
Sellaistakin olen kuullut epäillyn, että meikäläisten johtoportaaseen olisi hakeutunut keskimääräistä enemmän narsistisesti häiriintyneitä tyyppejä. Mitenhän on? Olisiko siinä selitystä "yhteisen rakkautemme" kieltämättä aika yksisuuntaiselle luonteelle?
Tuollaista rakkautta esiintyy jokaisessa ihmisten välisessä parisuhteessa, ja on luonnollinen osa parisuhteen subjektiivista sekamelskaa. Siitä esiintyykö sitä ihmisen ja jumalan välisessä "rakkaudessa" on minun vaikea sanoa mitään, koska ihmisten välisen rakkauden ihastuttava monimuotoisuus ja monimutkaisuus on vielä ihmettelyni alla.
Kuin yksi myrsky on mennyt ohitse, tehden kauheita tuhojaan muukalaisella opilla, hywän Paimenen, Herran Jeesuksen lammashuoneessa; werellä ostetun ja puhdistetun lauman seassa, niin toiset myrskyn mustat pilwet owat jo nousemassa.
1.myrsky UH
2.myrsky EL
lisättynä vielä kolmen kyynärän jumala-opilla sekä kautokeinolaisuuden väkivaltaisuudella ja korpelalaisuuden yökokousmeiningillä.
Tässä edesmenneen rovasti Kullervo Hulkon tekstiä SRK:n kustantamasta kirjasta "Kukistumaton valtakunta" (Kuopio 1965)
...Vanhoillisuuden käsitys Jumalan seurakunnasta- asiaa kokonaisuutena ajatellen - on pysynyt samana viime vuosikymmenien kuluessa. On opetettu ja jatkuvasti opetetaan, että "seurakunta on pyhien yhteys, jossa evankeliumia puhtaana saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan". Edelleen uskotaan ja opetetaan, että RAAMATTU on ainoa ohje, jonka mukaan kaikki opetus on tutkittava ja tuomittava. Raamatun rinnalle ei saa nousta eikä korottaa mitään muuta arvovaltaa (HUOM!). On sentähden jyrkästi torjuttava se väite, että vanhoillisuudessa seurakunta korotettaisiin jopa Raamatunkin yläpuolelle...
Tässä lisää Hulkon tekstiä sivulta 40 kirjasta "Kukistumaton valtakunta":
...Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole saanut EIKÄ TULE KOSKAAN SAAMAAN jalansijaa sellainen käsitys, että Jumalan seurakunta ja SRK jäsenyhdistyksineen samaistettaisiin keskenään. SRK ja paikalliset rauhanyhdistykset ovat voimassa olevan lain edellyttämiä työelimiä, joiden tavoitteena on evankeliumin menestyminen...
Siinähän täällä ollut väittämä kumoutuu. Vanhoilislestadiolaiset eivät korota raamatun yläpuolelle seurakuntaa, vaikka sellaista väittämää täällä arvostelijoiden puolelta tuodaan esille. Väitetään että niin mukamas olisi. Tuossa Hulkon tekstissä tulee esille, ettei näin ole. Onko asia nyt selvä?
Näin T.H. uusimmassa Siionin lähetyslehden pääkirjoituksessa.
"Pääkirjoitus: Työ organisoituu, Jumalan valtakunta ei
Jo 1800-luvulta lähtien vanhoillislestadiolaiset ovat perustaneet rauhanyhdistys-nimisiä toimintaorganisaatioita. Työ organisoitui sekä etelässä että pohjoisessa, kun ensimmäiset yhdistykset perustettiin vuonna 1888 Helsinkiin, Turkuun ja Tornioon. Vuosisadan lopussa yhdistyksiä oli jo 21. Keskusjärjestö (SRK) perustettiin 1906.
Evankeliumin työtä on aina organisoitu. Alkuseurakunnan kasvaessa työtä piti organisoida tarkoituksenmukaiseksi, valita avustajia ja määritellä tehtäviä (Ap. t. 6:2). Paavali joutui jättämään lähetysmatkakumppaninsa Tiituksen Kreetan saarelle jatkamaan saaren kaupungeissa keskeneräistä työn organisointia (Tit. 1:5). Efeson seurakunnassa olivat työn vastuunkantajina ”vanhimmat”, joita Paavali hyvästijättöpuheessaan opastaa toimimaan evankeliumin työssä oikein (Ap. t. 20:28).
Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa. Kristuskuningas on sen hallitsija, yksinvaltias, joka on omalla verellään lunastanut kansalaiset omikseen. Hän on tietoisesti kääntänyt linjaorganisaation ylösalaisin alentumalla kaikkien orjaksi. Suuruutta haluavan tulee alentua palvelijaksi (Matt. 20:26), ja ensimmäiseksi pyrkivän on oltava kaikkien orja (Mark. 10:44). Jumalan valtakuntaa ei voi maallisten asioiden tavoin esitellä katseltavaksi sinne, tänne tai tuonne, koska sitä ei voi nähdä."
kirjoitusta.
Hyvä kun toit sen esille.
Kullervo Hulkko samoin kuin Pm:n -50 luvun päätoimittaja Antti Koukkari olivat vl-kristillisyyden viimeisiä raamattuun tukeutuvia ei harhaoppiin mukaan menneitä saarnaajia. Inhimillisesti ajateltuna molemmat kuolivat liian varhain. Heidän jälkeensä vahvistui kireä maallikko linja tunnetuin seurauksin.
Miten pääsisimme takaisin Hulkon ja Koukkarin edustamaan kristilliseen näkemykseen jossa jokainen yksittäinen ihminen yksilönä oli tärkeä, eikä niinkuin tänä päivänä saarnaa vieläkin yksi vl-saarnaajaa seuraavasti: Jumalan valtakunta ei yhtä ihmistä tarvitse mutta yksi ihminen tarvitsee Jumalan valtakuntaa.
Tuo kirja painettiin 1965. Silloin asiat olivat juuri noin ja jos ne olisivat sen jälkeen olleet kaiken aikaa noin, ei minuakaan olisi erotettu.
Vl-liike on hylännyt entisen opin juuri tuossa kohden, "seurakunta" on määritelty erehtymättömäksi ja sitä pitää "kuunnella" eli olla kuuliainen erottamisen uhalla.
Kun minä en uskonut "seurakunnan" lähettämiä hoitomiehiä erehtymättömiksi toimissaan, sain lähteä.
Miten tämä sopii mielestäsi tuohon kunnioitetun Kullervo Kuudes Veikko Hulkon tekstiin? Eikö siinä juuri korotettu "seurakuntaa" ylitse Raamatun, korkeimmaksi auktoriteetiksi?
Vastaan itse: kyllä näin kävi. Hynde puhuu vastoin parempaa tietoaan;(
kuin 1965. Itse taas väität toisin. Olkoon Hulkon kirja todisteena että näin uskotaan edelleen.
Teidän valheellisin väite on että uskomme toisin.
Väitätte uskovamme vaikka kirjafaktat sanovat toisin ja allekirjoitamme ne.
Hulkon tekstistä olemme siis yksimielisiä. Uskomme niin kuin Hulkko kirjoittaa. Entä PM:n linjaveto. Minun korvasyyhy sanoo, että PM:n linja on eri kuin Hulkon linja. Mitäs sinun korvasyyhy sanoo?
Ok. Tiedän vastauksesi. Huolenaihe Siionissamme on kuitenkin se, että osa näkee linjan muuttuneen 60-luvun päivistä ja osa taas ei. Kumpi lie oikeassa?
Kun ajattelen vaikkapa Karpon ohjelmaa ja siinä esitettyjä syitä synteihin sitomiselle (osa todella tuttuja ja osa yliapuvia), niin aika kaukana ollaan Hulkon ja vaikkapa Lutherin tulkinnoista. Mutta ei mahda mittään...Täytyy vain jatkaa keskustelua ja asian esilläpitämistä
Ylen arkistoista löytyi tuon Karpo-linkin takaa oikea kultakaivos kaikenlaisia vanhoja ohjelmia, mitä mielenkiintoisimmista aiheista. Mutta en saa ääntä kuuluville!
Onko jokin erityinen jippo, mikä sieltä pitää keksiä, ennen kuin myös puhe tulee mukaan?
kiitos Bibliofiili kiinnostavista kurkistuksista historiaan.
Nämä tekstitkin sen omalta osaltaan osoittavat, että vl-liikkeen opetus on muuttunut. 70-luvulla jalansijaa saanut lakihenkinen oppi tekojen vanhurskaudesta elää keskellämme. Tunne asioiden tilasta ei ole ollut väärä näidenkään kirjoitusten valossa.
On hyvin vaikea kuvitella, että tämän päivän saarnoissa kukaan varoittelisi meitä itseämme vaanivista omavanhurskauden vaaroista. Epäilen, että jos tuosta aiheesta suoraan ja rehellisesti saarnassa puhuttaisiin, siitä syntyisi ärhäkkä pahennus eikä dispo olisi puhujalla kovin kaukana.
Täälläkin huomaa, että punaisin vaate joillekin vl-uskovaisille on omavanhurskaudesta varoittaminen. Se varoitus saa jotkut ryhtymään hyökkäykseen alhaisin keinoin.
Mielestäni "Missä mennään, Päivämies" avauksessani ja sitä seuranneessa keskustelussa tuli melko selkeästi osoitetuksi, ettei viime keskiviikon päivämiehen pääkirjoitus kestänyt tarkastelua Jumalan sanan valossa. Ihmisäännöt niin pitkälle vietyinä, kuin ne vl-liikkeessä tänä päivänä ovat, synnyttävät selkeän ristiriidan Raamatun opetuksen kanssa.
Ihmetyttää, kun tätä ristiriitaa pyritään selittelemään jos miten päin, jotta saataisiin se kuulostamaan paremmalta. Mitä hyödyttää selittely?
Luther toteaa, että raja ihmissääntöjen kanssa menee siinä, ylläpidetäänkö käsitystä NIIDEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYDESTÄ. Meillä vl-liikkeessä ihmisiä on jopa sidottu ja sidotaan edelleenkin ihmisperäisten käsitysten kyseenalaistamisen tai ihmisääntöjen noudattamattomuuden takia. Niitähän niin ollen pidetään niin välttämättöminä, että ihminen jopa voidaan sulkea seurakuntayhteyden ulkopuolelle niiden takia.
Olisi hyvä lukea näitäkin vanhoja tekstejä. ne, samoin kuin vanhat saarnat viime vuosisadan alkupuolelta tuntuvat kovin raittiilta.
Minkä ihmeen takia nykyisen kaltainen tunkkainen hapatus opetuksen osana voi elää ja kukoistaa vl-liikkeessä?
Onhan seurakunta kuitenkin pyhien yhteisö, jossa evankeliumi PUHTAASTI julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Ihmissääntöjen noudattamisen asettaminen osittaiseksikaan evakeliumin ehdoksi ei ole evankeliumin puhdasta julistamista.
"Jos piispoilla on oikeus rasittaa omiatuntoja tällaisilla säännöksillä, niin miksi sitten Raamattu niin usein kieltää asettamasta ihmissääntöjä? Miksi se kutsuu niitä riivaajien opeiksi? Olisikohan Pyhä Henki aiheetta varoittanut tästä kaikesta jo ennakolta?" (Augsburgin tunnustuksen puolustus)
"Mielestäni "Missä mennään, Päivämies" avauksessani ja sitä seuranneessa keskustelussa tuli melko selkeästi osoitetuksi, ettei viime keskiviikon päivämiehen pääkirjoitus kestänyt tarkastelua Jumalan sanan valossa."
onkin, ei ole kirjoitettua Jumalan sanaa juuri muualla kuin muutama pätkä sisään kirjoitettuna tunnustuskirja-lainauksiin.
Ihmisten mielipiteitä ketjussa tosin on pilvin pimein, mutta missä se Jumalan sanan valo on, joka osoittaa PM:n pääkirjoituksen vääräksi?
Muista varoa itse omaa omavanhurskautta.
hiukan pikkeavaa käytöstä, niin ruvetaan varoittelemaan....maria vain ilmoitti näkemyksensä tästä päivämiehen otsikosta joita te kaksi ette hyväksyneet, jolloinka alkoi satamaan varoituksia omavanhurskaudesta yms. onko nyt niin, että pm onkin se erhtymätön jota ei saa arvostella?
noudattamalla kuuliaisesti SRK:n "rakkauden neuvoja", eli itse olet omavanhurskas.
Sitä minunkin on syytä varoa.
Miten on Sinun laitasi Hynde? Onko Sinulla omasta mielestäsi mitään riskiä ajautua omavanhurskauteen? Vai saartavatko Sinua lähinnä muut synnit, kuin omavanhurskaus?
Ne asiat, joita tuossa ketjussa Raamatun ja Lutherin kirjoitusten valossa käsiteltiin, ovat kristinuskon keskeisimpiä kysymyksiä.
Saattoiko se tosiaan Sinulta mennä ohi, vai yritätkö vain selittää homman "kotiin"?
Onko Sinun mielestäsi tervettä opetusta ehdollistaa evankeliumi tiettyjen ulkonaisten tapojen noudattamiseen? Etkä ole huomannut, että Raamatun koko sanoma on ilosanoma ARMOevankeliumista? Mitä se Sinun mielestäsi tarkoittaa?
Jonninjoutavat arkisia valintoja koskevat, aika ajoin muuttuvatkin tapasäännöt ovat niitä ihmisten mielipiteitä. Niille en ole kuullut juuri edes yritettävän löytää Raamatusta perusteita. "Näin on aina nähty" ei ole raamatullinen peruste tapasäännöille, joilla kristittyjä on viimeiset kolmekymmentä vuotta orjuutettu ja joista Raamattu varoittaa enemmän kuin julkisynnistä.
Voisitko Sinä perustella puolustamaasi asiaa, ylimalkaisen hutkimisen sijaan?
Kysymyksesi Ma_ria on aiheellinen sekä Hyndelle että meille kaikille. Toivottavasti Hynde vastaa!
Sinällään kysymys on meille kaikille ajankohtainen. Minulla kuin sinullakin on vaara langeta omavanhurskauteen. Kuitenkin se, että Sinä esität tällaisen kysymyksen ma_rialle on todella mielenkiintoista. Ehkä täällä ilmennyt keskustelu asian tiimoilta on kuitenkin hieman satuttanut jäyhää sydäntäsi?
Sunnuntaiaamuna (siis eilen) luin oikein urakalla Siionin laulujen sanoja SRK:n v. 1963 julkaisemasta nuottipainoksesta.
Vanhat laulut ovat läpeensä täynnä Jeesuksen, Veriyljän ylistystä ja kaipausta hänen luokseen iäisiin taivaan häihin. Meistä uskovaisista niissä käytetään ilmauksia "ostolauma, Jeesuksen seuraajat, Jeesuksen veren korjaajat", ikään kuin me lasten lailla iloitsisimme Taivaallisen Ystävän seurassa.
Samaa rakkautta ja iloa tulvivat myös Erkki Antin ja Leonard Typön kirjoitukset.