Mieheni sairastaa masennusta, lääkkeet eivät tähän mennessä ole auttaneet juuri lainkaan. Tätä on kestänyt jo vuosia, pahempaan päin menee kokoajan. Terapiaa ei suostu kokeilemaan ja lääkkeitä ei haluaisi syödä niiden sivuvaikutusten vuoksi. Itse en enää jaksa tätä jatkuvaa valitusta ja harmautta! Asioiden pitäisi olla hyvin, mutta miehen mielestä kaikki on per...stä. Koko perhe, myös lapset kärsii tästä. Kohta pakkaan laukut ja lapset ja lähden. En jaksa enää tukea ja kannustaa, olla positiivinen ja ymmärtäväinen. en enää.
mies vetää mukanaan suohon
apua!
71212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
saattaisi olla sulle ja lapsille se paras vaihtoehto. Lähdet sitten miehesi luota tai et. valitettavasti se puolison masennus ei häviä elämästäsi, vaikka lähtisitkin.
Onko miehesi kertonut sulle, että miksei hän halua terapiaan? Onko se kenties "turhanpäivästä" tms?
Ymmärrän, että et jaksa enää. Kukapa sitä jaksais, kun siellä tunnelin päässä ei sitä valoa näy ja se tunneli on niin pirun pitkä ja kaponen.
Tuntuu, että myös sinä olet masentunut, enkä yhtään ihmettele. Vuosikausia jatkuva tilanne vetää siihen suohon niinkuin sanoit.
Tää on aika kakspiippunen juttu. Koska ei sulta mahdottomia voi kukaan vaatia, ei voi vaatia jaksamaan. Kun täytyis kuitenkin olla joku syy, minkä takia jaksaa. Ja jos mies ei halua hoitaa itseään, sä et sille mitään voi. Ja karu totuus on se, että lapset kärsii.
Itse podin masennusta (vaikeaa ja keski-vaikeaa), söin ja en syönyt lääkkeitä, sivuvaikutusten ja millon minkäkin takia. Välillä huijasin itseäni, et nyt kaikki on hyvin, en tarvi lääkkeitä, en terapiaa. Sitä kesti kaikenkaikkiaan kuus vuota. Sen aikanen puolisoni väsyi minuun, enkä kyllä yhtään ihmettele. Eron jälkeen sanoi, että syy oli se, että kun mä en puhunu.
Nyt koen masennukseni helpottaneen, mörkönä se kyllä seuraa läpi elämän, mutta sen olen hyvksynyt.
Ehdottaisin, että soitat mielenterveystoimistoon tai lääkärillesi ja kerrot tilanteesi. Sanot, ettet jaksa enää.
Koska lapsillesi ei ole hyvä, jos sinäkin sairastut.
Hän ei halua terapiaan milloin minkäkin vuoksi, se on turhaa ja typerää jne. (tosin ei ole edes varsinaisessa terapiassa käynyt) Muutaman kerran kävi keskustelemassa psykiatrilla että lääkitys saatiin alulle. Luulen myös että hän "kaunistelee" oloaan näillä käynneillä, ei kerro suoraan kuinka loppu on, ja siksi häntä ei kukaan osaan auttaa. Hän pystyy olemaan hetkittäin melko pirteä ja yritteliäs kun tilanne vaatii (ts.lääkärin vastaanotolla) Näitä tilanteita hän välttelee kuitenkin niin paljon kuin mahdollista. Yleensä hänen aikansa kuluu omissa oloissaan, vältellen mahdolisimman paljon muita ihmisiä.
Lääkkeiden kanssa sama juttu, hän ei usko että ne auttavat. Ja kun niitä ei ota säännöllisesti, eivät ne voi tehotakaan. Hän aloittaa lääkityksen ja sitten parin kuukauden päästä lopettaa, taas aloittaa.... Olen ymmärtänyt että lääkitystä pitäsi jatkaa selvästi pidempään, niin kauan kunnes olo alkaa helpottamaan.
Välillä tuntuu ettei hän edes halua parantua. Aivan kuin vellominen ikuisessa synkkyydessä olisi elämän tarkoitus.
Taidan yrittää tuota vertaistukijuttua, mikäli sellainen paikkakunnalta löytyy.
masennusta sairautena, vaan masennus taitaa tässä tapauksessa olla oire suuremmista ongelmista. Ikävä sanoa, mutta kuulostaa siltä, että mies on niin tottunut sairauteensa, että hän saattaa myös pelätä parantuvansa siitä, ja joutua kohtaamaan ns. tavallisen elämän vaatimukset. (Itse tiedän, koska olen edennyt omassa terapiassani siihen vaiheeseen, että tervehtymisen mukanaan tuoma normaalielämä pelottaa.)
Pelkillä lääkkeillä ei masennuksesta parannuta, vaan terapiaa tarvitaan tueksi. Masennuslääkkeet myös alkavat vaikuttaa vasta kuukauden tai parin kuukauden käytön jälkeen, joten kuulostaa siltä, että miehesi lopettaa ne aina kun alkaa tuntua paremmalta. Pahat sivuoireet eivät ole syy lopettaa lääkitys, ne ovat syy vaihtaa lääkitystä.
Kuulostaa siltä, että sinun joustavuutesi ja ymmärtäväisyytesi miehesi masennuksen suhteen ikäänkuin helpottaa hänen elämäänsä tällaisena kuin hän on. Koska jaksat hoitaa kaiken ja ottaa kaikesta vastuun, miehesi voi keskittyä sairastamaan.
Voiko mieheesi luottaa niin paljon, että voit alkaa jakamaan hänelle pikkuhiljaa vastuuta (aloittaen esim. roskapussin viemisestä) ja toisaalta luopua omasta vastuustasi? Koska jos sinä alat väsyä ylettömän taakan alla, et voi myöskään enää tukea miestäsi, ja se kyllä ennen pitkää hajottaa koko perheen.
(Mulla itsellä masennukseen liittyy sosiaalisia pelkoja, joten olemme alkaneet jakaa puolen vuoden lamaannusjaksoni jälkeen kotitöitä pikkuhiljaa niin, että minä teen ruokaa, kun mies käy kaupassa, ja imuroin. Pesen myös nykyään oman osuuteni pyykeistä. Ensi kuussa aloittelen tiskaamista ja varovasti kauppareissuja yhdessä miehen kanssa. Kun ei tule liikaa uusia velvollisuuksia kerralla, tämä kuntoutuminen on siedettävää ja kaikki pienetkin saavutukset aiheuttavat ylpeyttä.)
luulen että juuri noin sen täytyy olla.
yleistyneeseen ahdistukseen on eri lääke. Kai sai psyk.lääkäriltä diagnoosin eikä vain omalääkäriltä?
Kannattaa mennä luontaislääkitykseen perehtyneelle lääkärille ja pyytää vaihtamaan lääkkeet luontaislääkkeisiin. Ne eivät väsytä, mutta öisin saa nukuttua, kun olo on suht normaali.
apua saa. Itse uskoin lujasti luontaislääkkeiden tehoon ja suosittelin mieheni monen vuoden lääkkeiden käytön ja terveen jakson jälkeen jättämään lääkkeet ja siirtymään luontaistuotteisiin.Hän sairastuikin uudelleen masennukseen 5kk. lääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen, mutta mutta aloitettuaan lääkkeet piristyi parissa viikossa. Joten hieman laski uskoni luontaistuotteisiin.