apua, en tiedä olenko ihastunut. en ole oikeasti edes koskaan rakastunut. olen naimisissa..meillä kaksi lasta.
en tiedä rakastanako miestäni..en usko..tai ehkä lasteni isänä. minulla on suhde toiseen mieheen, hän on sellainen...cool..jäätävä..töksäyttävä..ei siis kerro omia tunteitaan todellakaan..paitsi humaluspäissään. joskus ajattelen, että hän haluaa vältellä minua..joskus hän taas tuntuu "jahtaavan" minua.. joskus olen onnellinen, että kun minulla on hänet..joskus taas kadun..mutta toisaalta..enhän rakasta miestänikään.
eilen sain (heh hee...) tietää että tämä rakastajani oli soitellut vuoden takaiselle "panolle" humaluspäissään. eihän se mitään..eikä saisi merkata mitään..mutta voi luojani, olen mustasukkainen!! luonnollisesti en sano tästä asiasta mitään tälle miehelle. häpeän itseni tunteita, en saisi todellakaan tuntea näin.
mielessäni pyörii nyt vain tämä mies...tulen hulluksi..ajattelen häntä enemmän kuin koskaan aiemmin...meidän suhde kestänyt jo n. puol vuotta. seksiä me emme ole harrastaneet kuin. 6 kertaa..eli suhteemme ei perustu siihen..vaikka näemme lähes päivittäin.
voinko olla ihastunut tähän mieheen?pelkään, että itse olen...toivoisin sen olevan jotain muuta...pelkona pyörii mielessä, että entä jos hän haluaa lopettaa suhteemme? jään yksin-häneen ihastuneena
haluisin tavallaan lopettaa suhteen,mutta toisaalta en pysty siihen-en halua.
minulla on ollut aiemminkin suhde..ehkä etsin vain rakkautta..tai jotain mikä selittäisi minun haluni pettää miestäni..suhteen muodossa.
tunteeni on niin sekavat..kirjoitukseni on sekava..liekkö ketään edes kiinnostaa lukea, mutta kirjoitankin lähinnä purkaakseni tunteitani-ajatuksiani.
so lost, so lost---
mieleni tekisi soittaa tälle miehelle, hän on n. 300km päässä tällä hetkellä.. eilen kun soitin, hän ei joutaut puhumaan..kun metsällä oli..tulkitsin sen negatiiviseksi asiaksi..jos nyt soittaisin, ja hän sanoisi saman verukkeen, tietäisin, että hän ei halua olla yhteyksissä...mutta uskallanko saada tietää totuuden? entä jos hän ei todellakaan halua minua?jään yksin tunteiteni kanssa..kestänkö sitä? minule ei suoraan sanottuna oma mies ei riitä, hän on vain lasteni isä..hän ei ole mun peppu kun mä olen paita :/
tämä rakastajani..me olemme paita ja peppu..mutta tämäkin tökkii välillä, pelkään vain että hän kyllästyy minuun.sinänsä naurettavaa..minä olen meistä se nuorempi (hän on minua 8v vanhempi), enkä todellakaan ole ruma. tosin ei tämä mieskään ole ruma. ääh, otsetuntoni on vain nyt niin nollassa...hitto kun pääsisi tästä yli
en tiedä rakastanako miestäni..en usko..tai ehkä lasteni isänä. minulla on suhde toiseen mieheen, hän on sellainen...cool..jäätävä..töksäyttävä..ei siis kerro omia tunteitaan todellakaan..paitsi humaluspäissään. joskus ajattelen, että hän haluaa vältellä minua..joskus hän taas tuntuu "jahtaavan" minua.. joskus olen onnellinen, että kun minulla on hänet..joskus taas kadun..mutta toisaalta..enhän rakasta miestänikään.
eilen sain (heh hee...) tietää että tämä rakastajani oli soitellut vuoden takaiselle "panolle" humaluspäissään. eihän se mitään..eikä saisi merkata mitään..mutta voi luojani, olen mustasukkainen!! luonnollisesti en sano tästä asiasta mitään tälle miehelle. häpeän itseni tunteita, en saisi todellakaan tuntea näin.
mielessäni pyörii nyt vain tämä mies...tulen hulluksi..ajattelen häntä enemmän kuin koskaan aiemmin...meidän suhde kestänyt jo n. puol vuotta. seksiä me emme ole harrastaneet kuin. 6 kertaa..eli suhteemme ei perustu siihen..vaikka näemme lähes päivittäin.
voinko olla ihastunut tähän mieheen?pelkään, että itse olen...toivoisin sen olevan jotain muuta...pelkona pyörii mielessä, että entä jos hän haluaa lopettaa suhteemme? jään yksin-häneen ihastuneena
haluisin tavallaan lopettaa suhteen,mutta toisaalta en pysty siihen-en halua.
minulla on ollut aiemminkin suhde..ehkä etsin vain rakkautta..tai jotain mikä selittäisi minun haluni pettää miestäni..suhteen muodossa.
tunteeni on niin sekavat..kirjoitukseni on sekava..liekkö ketään edes kiinnostaa lukea, mutta kirjoitankin lähinnä purkaakseni tunteitani-ajatuksiani.
so lost, so lost---
mieleni tekisi soittaa tälle miehelle, hän on n. 300km päässä tällä hetkellä.. eilen kun soitin, hän ei joutaut puhumaan..kun metsällä oli..tulkitsin sen negatiiviseksi asiaksi..jos nyt soittaisin, ja hän sanoisi saman verukkeen, tietäisin, että hän ei halua olla yhteyksissä...mutta uskallanko saada tietää totuuden? entä jos hän ei todellakaan halua minua?jään yksin tunteiteni kanssa..kestänkö sitä? minule ei suoraan sanottuna oma mies ei riitä, hän on vain lasteni isä..hän ei ole mun peppu kun mä olen paita :/
tämä rakastajani..me olemme paita ja peppu..mutta tämäkin tökkii välillä, pelkään vain että hän kyllästyy minuun.sinänsä naurettavaa..minä olen meistä se nuorempi (hän on minua 8v vanhempi), enkä todellakaan ole ruma. tosin ei tämä mieskään ole ruma. ääh, otsetuntoni on vain nyt niin nollassa...hitto kun pääsisi tästä yli
Vastaukset 1
Vanhimmat
provo!