Onko mahdollista, että olisin uskovainen, kun olen uskonut seuroissa saarnatun evenkeliumin Jeesuksen Nimessä ja Veressa. Usko toi hyvän olon ja vapauden. Jos uskon näin, onko mahdollista päästä taivaaseen? Minua askarruttaa vain se, pitääkö vielä lähteä toimintaan mukaan keittiövuoroihin tms. Mä en halua itselleni mitään lisävelvoitteita ja tykkään olla yksikseni. Pidetäänkö minua vapaamatkustajana?
En kaipaa ympärilleni suurta kaveripiiriä, mutta uskoa haluan ja kerran päästä taivaaseen, onko se näin mähdollista vai pitääkö mennä seurakuntaan eli RY:lle ja ilmoittautua jäseneksi? En ole kertonut kenellekkään uskostani tai että olen lestadiolaisella tavalla uskomassa.
Joku on joskus sanonut jostakin kuolleesta että ei jäänyt todistusta Jumalan seurakuntaan, mitä se tarkoittaa? Trkoittaako se sitä, ettei voi vaan uskoa, vaan pitää olla vielä seurakunnan toiminnassa mukana ja jäsen? Jos minäkin kuolisin ei jäisi todistusta kun kukaan ei edes tiedä. Vain Jumala tietää tapauksen, mutta meneekö se sitten sen mukaan onko seurakunnassa tieto?
Neuvokaa keltanokkaa. Kysymykseni saattaa kuulostaa tyhmältä jotka ovat olleet pitkään uskon tiellä. Haluan vastausta VL-uskovaisilta, muiden vastauksen jo tiedän ja arvaan.
Epätietoinen
En kaipaa ympärilleni suurta kaveripiiriä, mutta uskoa haluan ja kerran päästä taivaaseen, onko se näin mähdollista vai pitääkö mennä seurakuntaan eli RY:lle ja ilmoittautua jäseneksi? En ole kertonut kenellekkään uskostani tai että olen lestadiolaisella tavalla uskomassa.
Joku on joskus sanonut jostakin kuolleesta että ei jäänyt todistusta Jumalan seurakuntaan, mitä se tarkoittaa? Trkoittaako se sitä, ettei voi vaan uskoa, vaan pitää olla vielä seurakunnan toiminnassa mukana ja jäsen? Jos minäkin kuolisin ei jäisi todistusta kun kukaan ei edes tiedä. Vain Jumala tietää tapauksen, mutta meneekö se sitten sen mukaan onko seurakunnassa tieto?
Neuvokaa keltanokkaa. Kysymykseni saattaa kuulostaa tyhmältä jotka ovat olleet pitkään uskon tiellä. Haluan vastausta VL-uskovaisilta, muiden vastauksen jo tiedän ja arvaan.
Epätietoinen
Vastaukset 13
Vanhimmat
kiinni mistään keittiövuoroista, kun olet uskonut evankeliumin se riittää. Rauhanyhdistyksen jäsenyyskin on täysin vapaaehtoista.
Kun vanhan testamenti profeetta teki parannuksen, hänelle sanottiin: minä annan tästä sinulle muutamia saattomiehiksi. Olisi hyvä, jos sinäkin saisit jonkun uskonystävän, jolle voisit kertoa jos mieltäsi painaa jokin asia. Kun sinulle on saarnattu kaikki synnit anteeki ja olet sen uskonut, ne on taivaassakin annettu anteeksi. Matkalla tulee kuitenkin vikoja ja lankeemuksia ja me tarvitsemme yhä uudelleen kuulla evankeliumia. Sydämen uskolla me vanhurskaaksi tulemme ja suun tunnustuksella me autuaaksi tulemme. Kyllä Jumala antaa ajallaan voimaa myös uskon tunnustamiseen.
Uskon hedelmänä syntyy myös rakkaus ennen uskoneisiin. kuitenkin me ihmisinä olemme erilaisia ja "erakkoluonteitakin " meistä löytyy. Käy vapaasti seuroissa ja etene omassa tahdissasi myös tutustumisessa.
Vielä korostan, että jos ei ole voimia esim keittiövuoroihin, ei ole myöskään mitään lakia että niihin osallistuisi. Lapset ovat vapaat!
Kyllä Jumala tietää sinun sydämesi tilan ja me jokainen menemme kerran sen tuomarin eteen joka oikein tuomitsee. Yleisestä saarnastakin saa todella uskoa evankeliumin ja jos heti kohta kuolee, pääsee taivaaseen vaikka ei olisi ehtinyt siitä kertoakaan.
Siunatkoon sinua Jumala ja varjelkoon taivastiellä.
Lohdullista kuultavaa.
Ei tietenkään tarvitse, mutta rakkaus tuo halun toimia yhteisten asioiden eteen ja pitää yhteyttä muihin uskonsisariin- ja veljiin, vaikka ihan pienessä määrin.
Uskovaisissa on kaikenlaisia ihmisiä, jopa erakkoluonteisia, mutta yksin ollessa sielujen vihollinen tahtoo aina olla eksyttämässä.
Jeesuskin sanoi: "Siellä missä, kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen heidän kanssansa". Eli ei puhu siitä, jos yksin olet.
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei YKSIKÄÄN, joka häneen uskoo...
Yksinkin voi uskoa. Näin sanoi kerran eräs yksin Kiinaan matkustanut lähetystyöntekijä. Vuoden päästä hänen ei tarvinnut enää olla yksin uskovainen alueella. :)
miten yksinkertaisesti ja ahtaasti voikaan asioita ajatella. Etteikö muka yksinäinen ihminen voisi olla uskovainen? Et kai tosissasi esitä moista? Tämä lienee sitä vl-vahtimista, että seuroissa käymisellä ja säännöllisellä ilmoittautumisella varmistetaan, että on SRK:n mukainen usko. On niin uskomatonta opetusta, ettei uskoisi todeksi, ellei omin silmin näkisi.
on käytävä seuroissa, muuten joutuu saarnamiehen puhutteluun. Joka Ry:llä on muutama mummo, jotka tietävät ketkä eivät ole käyneet riittävästi seuroissa. Jos käyt joskus seuroissa, niin panehan merkille ne jokaista sisään tulijaa kyttäävät mummot.
Talkoisiin ja muihin velvoitteisiin osallistuminen on pakollista, samoin ulkoinen "uskovaiselta" näyttäminen!
valehdella päin naamaa häpiäist
Minä tässä uskossa taaperran nykypäivänä ja ei minua ole nuhdeltu kertaakaan, vaikka harvoin pääsen seuroihin. Ja meillä on kyllä paljon mummoja, mutta ei ne vahtaa yhtään. Lämpimästi paiskaavat kättä ja sanovat Jumalan terve, kun menee penkkiin istumaan.
Ei ole ollut kertaakaan mitään pakollisia velvoitteita. Enkä oikein usko sitäkään, että pitää näyttää ulkoisesti uskovaiselta. Ei ole oikeastaan ulkopuoleen tullut parannuksen armon saamisen jälkeen muuta muutosta kuin muutama vuosi ja muutama kilo lisää. Sisäpuolelle on tullut muutosta sitten enemmänkin...
jos et ole kertonut uskostasi ja satut kuolemaan.
herjausta. Miksi täällä vaivaudutaan tuollaisiin heittoihin? Jumala näkee sydämen ja sen haluaako uskoa, Uskosta seuraa Hengen Hedelmien näkyminen, mutta me ihmiset olemme niin erilaisia luonteiltamme,että ei usko vaadi keittiö vuoroja ja suurta kaveriporukkaa.
Kerron tässä erään tositapauksen.
Eräs mies oli seuroissa ja Jumala puhutteli tätä miestä, hän meni seurojen jäkeen juttelemmaan että hän haluaisi kyllä uskoa, mutta ei haluaisi sitä koko kylän tietoon. Siinä kävi kuitenkin niin, kun evankeliumin saarna syntienanteeksiantamisesta oli tälle miehelle saarnattu, oli hänen ilonsa niin suuri, että hän itse meni ja kuulutti koko seuraväelle mitä hänelle oli tapahtunut. Hän tunnusti uskonsa Jumalan ja ihmisten edessä.
Usko ei ole tiedon asia. Voit yrittää uskoa itsesi taivaskelpoiseksi, muuta juuri et "autuutesi" eteen voi tehdäkään.
Olen vl-kodista ja edelleen seuroissa käyvä. Mitään tuon tyhjentävämpää vastausta en esittämääsi osaa antaa.
..se oli järkyttävä kuvaus. Onko todella ollut tällaista kristillisyydessä. Heikko uskoni alkaa jo epäilemään, että olenko oikeilla jäljillä?? Saamani evnkeliumi oli kuitenkin lohdullista, mutta mistä tämä hirveä ihmisten kiusaaminen juontaa juurensa.
Onko kristillisyys päässyt siitä eroon? Jos on, onko niistä sovittu ja poistettu pahanolon aiheuttaja ja se valtava mielipaha armon pohjattomaan mereen, vai uskotaanko tunkion päältä, niinkuin vanhat saarnaajat sanoo?
Todella HÄMMENTYNYT
Ikävä totuus on, että tunkion päällähän tässä on uskottu viimeiset 30 vuotta.
Minua hävettää se eniten että elämme edelleen itsepetoksessa: asioita ei ole selvitetty. Kaiken päälle SRK on mitätöinyt uhrien kärsimyksiä lausunnoissaan. Se on yksinkertaisesti törkeää ja epäinhimillistä.