Mikä siinä on vaikeaa, pitää kaikki,koko luokka tasavertaisina? Onko lapsi, jolla on upea koti, rikkaasta perheestä ym kaikki asiat hyvin, muttei ole koulussa hyvä, parempi ihminen kuin lapsi jolla on rikkinäinen koti, köyhyyttä mutta loistaa koulussa?
Miksi opettajat aina ottavat pari oppilasta lempilapsiksi, ja päinvastoin muutama on aina hampaissa!! Minusta se on väärä opetustekniikka, että hyviä puolustellaan asiassa kuin asiassa, mutta heikommat joutuvat aina syyllisiksi, vaikkei niin olekkaan.
Eikö silloin pidä tukea alistettuja lapsia, ja kannustaa heitä ja kehua pienistäkin onnistumisista?
Mun lapset ovat kaikki hyvin menestyneitä, mutta itse olin aina erään opettajan hampaissa, kun en osannut englantia yhtä hyvin kuin joku muu! Heitin hanskat tiskiin, enkä enää jaksanut yrittääkkään, kun kaikki yritykset mitätöitiin eikä koskaan kehuttu! Se oli ennen, mutta kyllä sitä vieläkin näkee ja kuulee, että heikommat ovat aina opettajien hampaissa. Miksi??? Erityissuosion saa myös ne lapset, joiden vanhempien kanssa opettajat ystävystyvät! Viis silloin oppiiko lapsi mitään vai ei!
Miksi opettajat aina ottavat pari oppilasta lempilapsiksi, ja päinvastoin muutama on aina hampaissa!! Minusta se on väärä opetustekniikka, että hyviä puolustellaan asiassa kuin asiassa, mutta heikommat joutuvat aina syyllisiksi, vaikkei niin olekkaan.
Eikö silloin pidä tukea alistettuja lapsia, ja kannustaa heitä ja kehua pienistäkin onnistumisista?
Mun lapset ovat kaikki hyvin menestyneitä, mutta itse olin aina erään opettajan hampaissa, kun en osannut englantia yhtä hyvin kuin joku muu! Heitin hanskat tiskiin, enkä enää jaksanut yrittääkkään, kun kaikki yritykset mitätöitiin eikä koskaan kehuttu! Se oli ennen, mutta kyllä sitä vieläkin näkee ja kuulee, että heikommat ovat aina opettajien hampaissa. Miksi??? Erityissuosion saa myös ne lapset, joiden vanhempien kanssa opettajat ystävystyvät! Viis silloin oppiiko lapsi mitään vai ei!
Vastaukset 25
Vanhimmat
nyt tuli taas yleistystä. Itse pyrin aina kohtelemaan kaikkia oppilaita tasapuolisesti. Joidenkin kanssa vain "ystävystyy" samoin kuin heidän vanhempiensa tai vaikka koulun siivoojan kanssa.
En edes tiedä kaikkien oppilaitteni varallisuustaustaa. Joskus saatan olla puolueellinen. Viihdyn sellaisen oppilaan kanssa, joka on kiinnostunut opetettavasta aineesta. Viihdyn sellaisten vanhempien seurassa, jotka arvostavat opetustani.
eikä opet tienneet perheestä muuta kuin sen lapsen! Sillon ne kai luuli et köyhä lapsi on huono oppilas eikä sillä ole tulevaisuutta. Rikkaasta perheestä tullut lapsi oli aina nätisti puettu, ja siitä ne erotti yhteiskuntaluokan. Sitä lasta kohdeltiinkin sitten hyvin, vaikkei olisi koulussakaan hyvä.
Lasten pukeutuminen oli ennen merkki, millainen perhe oli kyseessä.
Nykyisin lapset pukeutuu aika resuisesti, eikä niitä erota onko köyhästä vai rikkaasta. Mutta luulen että vanhmpainilloissa opet saa käsityksen jotenkin lasten vanhemmista, ja tekee omat johtopäätökset miten kohdella! ä-
Kai se sitten on niin tajuttoman vaikeaa pitää kaikki tasaveraisina. Jo sijaisuuskeikoilla, vanhempia tuntematta ja taloudellista eriarvoisuutta huomaamatta pistää merkille välittömästi ne oppilaat, jotka silminnähden ovat kiinnostuneita samasta alasta kuin minäkin. Näiden oppilaiden kanssa työnteko on paljon helpompaa ja antavampaa kuin oppilaiden, joiden päällimmäinen elämäntehtävä on kuluttaa 45 minuuttia sijaisen käristämiseen.
Koska aloittaja niin iloisesti yleisti opettajakuntaa, voinen väittää, että heikommin koulussa menestyvät ja "huonommista" geeneistä syntyneet lapset (omalla kohdallani opetettavina nuoret) keskittyvät yleensä ottaenkin tunneilla huonommin - heidän yleinen tavoitteensa on päästä vitosella kaikista oppiaineista lävitse, jonka jälkeen voi siirtyä opiskelemaan hitsausta amikseen ja viettää loppuelämänsä niissä hommissa. Elämä on.
...jossa on reilut parikymmentä erilaista oppijaa. Yksi meni aamulla viideltä nukkumaan koska äiti ei saanut häntä tietokoneen äärestä illalla pois. Hän ei keskity mihinkään muuhun kuin pitämään silmänsä auki. Toinen kärsii vanhempiensa avioerosta niin että oireilee eikä keskity. Kolmas miettii, miten selvitä tunnista niin, ettei tarvitsisi tehdä mitään koska mikään ei kiinnosta kun on tää murrosikä. Neljäs havittelee itselleen sopivaa jatkokoulutuspaikkaa ja on motivoitunut opiskelusta. Viides on rakastunut ja piirtelee sydämiä ja nimikirjaimia vihkot ja kirjat täyteen. Kuudes kärsii MBD-oireyhtymästä ja tarkertuu kirjan kuviin eikä seuraa yhtään missä mennään. Opettaja yrittää kannustaa heitä jokaista sellaisenaan, mutta ei tasapäisinä. Hyvin menestyneitä kaikki lapset eivät valitettavasti ole, eivätkä hyvin menestyviä. Tässä se opettajan työn haasteellisuus juuri piileekin: miten kohdata oppilas ja auttaa häntä juuri hänen tilanteessaan. Älkää yleistäkö, eivät opettajatkaan voi!
Kuinka monta kertaa olet ollut luokassa katsomassa tätä "open epäoikeudenmukaisuutta"? Miten se voi olla aikuisen ihmisen niin mahdoton ymmärtää, että osa oppilaista tarvii hyvin tiukkaa ohjantaa, jotta työrauha säilyy. Hallelujaa, että on naiveja vanhempia! Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa!
esimerkin elävästä elämästä. poikani luokalla on tyttö, joka on kaikin tavoin lahjakas; urheilussa, musiikissa, koulussa. hänen vanhempansa ovat ns paremmin toimeentulevia ihmisiä (on hienot talot, mersut ym). kaiken lisäksi he ovat todella mukavia ihmisiä; pahaa sanaa ei sanota kenestäkään ja ovat todella avuliaita. äiti on päivät kotona ja kuskaa lapsia kouluun, juttelee aina henkilökunnan kanssa joten tuntevat toisensa jo hyvin. kylässä ovat käyneet puolin ja toisin.
minä taas olen suorasuu ja sanoa tökäsytän mitä ajattelen, lisäksi olen hyvä aukomaan suutani, väliin väärässä paikassa ja väliin oikeassa. enkä varmasti ole niin miellyttävä kuin nämä ihmiset ovat.
tätä toisen perheen tyttöä kohdellaan paremmin kuin esim poikaani. poika aina välillä kertoo, että ope otti taas saman oppilaan apuopeksi ym. lisäksi omin silmin näin nyt koulujen maastojuoksukisoissa, miten tämä tyttö juoksi sijalle 4. hieno suoritus, totta kai ja ope meni ja halasi tyttöä ja kehui suureen ääneen. tuli sitten poikien vuoro juosta. poikani yllättäen juoksikin sijalle 3. ei mitään reagointia open taholta, kuten ei muillekaan kisoihin osallistuneille omille oppilaille.
jos tämä ei ole puolukeellista, niin mitä sitten?
"minä taas olen suorasuu ja sanoa tökäsytän mitä ajattelen, lisäksi olen hyvä aukomaan suutani, väliin väärässä paikassa ja väliin oikeassa. enkä varmasti ole niin miellyttävä kuin nämä ihmiset ovat."
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
En tiedä, mitä tarkoitat tuolla suorasukaisuudella, mutta jos lapsen vanhempi on jatkuvasti valittamassa ja vaivaamassa turhan takia, siirtyyhän se mielikuva tahtomattakin lapseen.
turhan takia! Kyllä valittaa, ja täysin turhista asoista. Useat opet vaan on niin itseään täynnä, että eivät aina itsekkään tiedä mistä valittaa, kunhan valittaa!
myöskään ole aloittaja,kuinka eräs lomilla ollut ope tuli tapaamaan entistä luokkaansa.Hän kävi halaamassa jokaista kysellen samalla kuulumisia paitsi erästä pikkutyttöä,jota hän ei ollut näkevinäänkään.Tuo tyttö oli ollut hänen hampaissaan monella tapaa aiemmin,silti tuntui uskomattomalta tuollainen käytös aikuiselta!
esim olimme liki kaikki vanhemmat sitä mieltä, että koulun liikuntapäiväksi oli sovittu huono ajankohta, koska sinne toivottiin myös vanhempien apua, minä sanoin asian julki. vaikka suurin osa oli ollut "käytäväkeskustelussa" asiasta samaa mieltä, ei tullutkaan taustatukea sitten vanhempainillassa - enkä ollut edes aloittanut ajankohdan arvostelua,lupasin vain ottaa asian esille.
toinen esimerkki myös viime vuodelta; pyysin reppuvihkoa käyttöön, tämäkään ei minun ideani. kaikki tiedot tulivat lappusilla, jotka tahtoivat hukkua. kun otin asian puheeksi, olikin se idean esittänut yht´äkkiä sitä mieltä, että vanha systeemi onkin hyvä....
en valita turhasta, mutta asiasta kylläkin. toiset vissiin pelkäävät imagonsa puolesta, kun vain hymistelevät, että kaikki on hyvin, vaikka selän takana moittisivat opea ja koulua. minä ennen toin julki muidenkin mielipiteitä, kun pyysivät, mutta sen verran olen viisastunut, että auon päätäni vain oman lapseni asioista. ja se pään aukominen ei tarkoita turhan valittamista...
ja vaikka lapsen vanhempi on millainen vaan, ei saisi siitä mitään siirtyä lapseen. aiot väärälle alalle, jos niit ajattelet. jos lapsen vanhempi on alkoholisimista tai mielisairaudesta kärsivä, siirtyykö siitäkin mielikuva lapseen? toivottavasti ei.
että hieman kypsyt, ennenkuin saat ekan luokkasi...
laittoi tuon "kerronpa minäkin" kirjoitus ajattelemaan. että takanapäin arvostellaan ja haukutaan opea, mutta sitten kun pitäisi nostaa kissa pöydälle, ollaankin hiljaa ja hymistellään. ja sitten ne vanhemmat, jotka asiasta sanovat, saavat hankalan maineen.
uskon kuitenkin, että aika harva valittaa jatkuvasti ja turhasta. ja uskon myös että aika usea ón hiljaa siinä pelossa, että se mielikuva tosiaan siirtyy lapseen.
aika erikoinen on mielipiteesi jatkuvasti ja turhaan vaivaavasta vanhemmasta. onko heitä edes? vai saavatko nämä suorasuut vain hankalan ihmisen maineen ja heitä ei kuunnella, vaikka he puhuisivat monen vanhemman puolesta?
no, onhan heitä, tietenkin. mutta aika vähän. mutta leimataanko useammat "turhan valittajaksi" vaikka ihan oikeasti pitäisi kuunnella, oliskos valituksissa toden perääkin?
kolme poikaa ja he kaikki ovat erilaisia. Vaikka ihan vilpittömästi voinkin sanoa rakastavani heitä kaikkia yhtä paljon, niin en voi kohdella heitä samalla tavoin. Yksi on kypsä ajamaan polkupyörällä yksin lyhyitä reittejä esimerkiksi kaverille jo viisivuotiaana, mutta seuraava ei viisivuotiaana vielä edes osannut ajaa polkupyörää. Kolmas osasi, mutta ei ikinä olisi tiennyt mistä hänet löytää jos silmistään päästää - vai löytääkö ollenkaan. Kaksi tuntee kauheaa katkeruutta sitä yhtä kohtaan, jolla on vapautta enemmän.
Yksi osasi lukea jo kolmevuotiaana, toinen kuusivuotiaana ja kolmas ei oikein vielä koulussakaan. Olemme kymmeniä tunteja käyttäneet aikaa lukemisen opetteluun hitaimman lukijan kanssa, kun muiden kanssa ei lainkaan. Ja toiset väittävät, että yhtä lellitään kun sitä opetetaan niin paljon.
Kaikki meidän pojat ovat sitä mieltä, että häntä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja muita lellitään. Kuitenkin kaikkia kohtelen parhaani mukaan samanarvoisena, joskaan en samalla tavalla - koska he eivät ole kypsiä siihen. Jos opettajalla on enemmän oppilaita (kai niillä yleensä yli kolme on), niin varmasti on täysi mahdottomuus kohdella kaikkia samalla tavalla.
Voi se olla, että joku opettaja on epäreilu, mutta tuskin useimmat on. Ihmiset eivät ole tasavertaisia ja elämä on epäreilua. Tasavertaisuus ei ole sama asia kuin ihmisarvo. Lasten tulisi oppia, että ihmiset ovat erilaisia eri rajoituksineen ja kateus on vain piirre, josta itse kärsii eniten. Mutta eipä tuota tunnu edes aikuiset ymmärtävän.
Osuit todellakin asian ytimeen. Juuri tästä on kyse, mutta osa vanhemmista ei millään tajua sitä: piipittävät ja kehtaavat valittaa samalla tavalla epäoikeudenmukaisuudesta kuin tenavansa. Lapsilta tuon vielä ymmärtää, että kypsymättömyyttään tuolla tavalla narisevat, mutta että aikuiset ihmiset menevät samaan...Keskenkasvuista touhua sanon minä!
kypsymätöntä olla tuohduksissa, jos toista selvästi kohdellaan eri tavalla. kuten kerroin noissa juoksukilpailuissa käyneen. yhdelle selvästi osoitetaan, että "voi kun olet hyvä, olen onnellinen että pärjäsit", muille: ei mitään.
ei vanhempien tulekaan tajuta, sitä että esim ns parempituloisten lapsia kohdellaan eri tavoin. tai että lahjakas lapsi saa erivapauksia - erityiskohtelua voi antaa muullakin tavalla, kuin muita sorsimalla ja selvästi antamalla ymmärtää, että 1 tai 2 on lellikkiä.
kerros vielä omin sanoin, mikä oli mielestäsi tässä se fiksu asian ydin. taisin ymmärtää heikosti. minä nimittäin ymmärsin, että tarkotit, että lapsia saakin kohdella eri tavoin... koulu on kuitenkin eri asia kuin koti. jos joku äiti kieltää kahdelta lapseltaan pyöräilyn sallien sen yhdelle, ei sitä oikein voi soveltaa kouluun. vain anataisitko sinä yhdelle luvan kännykän kouluun ja muille et. syyksi kertoisit, että se yksi on niin fiksu, että ymmärtää miten ko laitetta käytetään, muut eivät.
lasten ja nuorten kuvataidekoulussa, joka on siis harrastepohjaista toimintaa. Luokassa on kaksitoista oppilasta, joista yksi lievästi kehitysvammainen. MInun on PAKKO "suosia" tätä yhtä oppilasta enemmän, auttaa häntä kädestä pitäen, antaa enemmän aikaa kuin muille, kehua pienimmästäkin asiasta jne. Tämä on aiheuttanut valtavasti kritiikkiä muiden oppilaiden osalta. He ovat suoraan kysyneet miksi kehun tätä oppilasta pienestäkin suorituksesta mutta en muita. Kun sitten olen antanut "terveille" oppilaille kehuja samoista asioista, ovat he taas olleet loukkaantuneita asenteella että " kyllähän me nyt tuon verran osataan, tyhmäksikö meitä luulet.. Eli oppilaat ( eivätkä vanhemmat ) aina ymmärrä sitä tilannetta mikä luokassa on. Oma kehitysvammainen oppilaani ei eroa ulkonäoltään muista oppilaista joten he luulevat että ko. oppilas on vain lellikkini.
Uskon kyllä aloittanutta, että epäreiluja opettajiakin on. Olen huomannut, että joitakin oppilaita on vaikea lähestyä. Kaikki eivät pidä halailuista tai koskettelusta. Kaikki vanhemmat eivät pidä siitä että heidän lasta kosketellaan ( = halaus ).
Oppilas saattaa käyttäytyä niin, että opettaja LUULEE ettei oppilas pidä halauksista ( vaikka sisimmässään pitääkin ).
Voisin luetella sivullisen verran tilanteita, joissa olen antanut kehuja yhdelle mutta en samassa tilanteessa toiselle.
Me opettajat olemme ihmisiä kaikkine vikoinemme.
Teemme parhaamme eikä vanhempien negatiivinen kritiikki auta ainakaan jaksamaan.
ps. jos vanhemmilla on suoraan kritisoitavaa opettajaa kohtaan, niin eikö sitä voisi osoittaa suoraan ko. opettajalle?
kirjoitettu,asia on just noin!Kypsymättömyyttä sen sijaan on epäoikeudenmukainen kohtelu,juuri sellainen mistä kerroit.Tietääkseni kukaan lapsi ei syntyessään voi valita,syntyykö rikkaaseen vai köyhempään perheeseen,millaisen lahjakkuuden tai yleensä terveyden saa vai kenties jonkun vamman jne.Ei se "huonommat eväät" saanut ole yhtään vähempiarvoinen ihmisenä eikä ansaitse tulla leimatuksi ja huonosti kohdelluksi.
esim kysyin tältä opelta myöhemmin, että miksi hän ei huomioinut muita kilpailussa olleita oppilaitaan. ei yhtään sanaa poikani 3 tilasta eikä mitään muillekaan ja varmasti kaikki parhaansa yrittivät ja mielestään hienosti pärjäsivät, oli sija sitten 4 tai 34. ope vastasi, että ei ollut huomannut muiden suorituksia, kun oli niin jännittänyt tämän tytön pärjäämistä. mielestäni epäasiallista. eli ope kertoi suoraan, ettei oikeastaan välittänyt muiden suorituksista.
myöhemmin luokassa oli ollut "mitalijuhlat". 6 parasta sai mitalin, joten poikaani ja tätä tyttöä juhlittiin pikku naposteltavin. sielläkin ope oli kertonut laveasti, miten hieno suoritus tämä 4 tila oli ollut... pojastani oli vain maininnut, että ja sitten XXX juoksi sijalle 3. eli sama jatkui...
kerroit ettei vanhempien negatiiivinen kritiikki auta jaksmaan. ei varmasti. mutta eikö joskus voisi ajatella sitä rakentavana palautteena. aina ei teitä opettajia voi kehua, vaikka se varmasti teistä mukavaa olisikin. tiedän, että on myös vanhempia jotka valittavat ihan vaan tavan vuoksi, mutta kaikki eivät ole niitä. voisi siitä negatviivisesta kritiikistä ottaa opiksikin, eikä ajatella, että se lannistaa työmotivaatiota.
kannattaisi olla varovainen,nykyisin kun saa pedofiilin maineen tosi äkkiä ja sitä ei niin vain karistetakaan,toinen on homo/lepakko.
heitä tasapuolisesti parhaani mukaan.
En koskaan arvostele ja vertaa heidän osaamisiaan toiseen. Vaikka joku osaisikin asiat paremmin kuin toinen, se ei ole vertailun syy meillä kotona. Jokainen lapsi on meillä yksilö, ja oppii asiat omaan tahtiin. Koulumenestyksetkin ovat erilaiset, mutta emme koskaan vertaa todistuksia tai kokeita.
Jokaisella lapsella on oikeus omaan onnistumiseen ja omassa tahdissa. Lapsemme, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, ovat jokainen oma persoonansa, ja jokaisella on oikeus tulla hyväksytyksi omana itsenään. Jokainen onnistuu ja epäonnistuu, niin se on meillä aikuisillakin.
Meillä kenenkään ei tarvi ponnistella yli oman rajansa, vaan riittää että tekee parhaansa. Vertailu ei tuo kuin sisaruskateutta ja aiheuttaa pahaa mieltä sekä pahentaa tilannetta. Vain hyväksymällä ja kiitoksella saat enemmän aikaa, kuin moittimalla ja vertailemalla.
Jos yksi lapsi pelkää koulumatkalla suunnattomasti yksin kulkemista, niin on mielestäni aivan perusteltua tai jopa suotavaa, että hän saa luvan pitää kännykkää mukanaan koulussa. Tai jos hänellä vaikka on jokin sairaus, joka saattaa aiheuttaa kohtauksia tms, jolloin hänellä on normaalia suurempi todennäköisyys tarvita apua. Hänellä on tällöin etuoikeus, jota muilla ei ole. Kenties kukaan muu ei edes tiedä, miksi hänellä tämä etuoikeus on. Syy ei tietenkään saa olla se, että yksi on fiksumpi, vaan jokin todellinen syy.
Meillä oli ala-asteella poika, joka sai kirjoittaa tikkukirjaimilla, vaikka muut joutuivat kirjoittamaan kaunokirjoitusta. Me tunsimme kokevamme kauheeta syrjintää moisesta ja haukuimme poikaa kotonakin opettajan lellikiksi. Tällä pojalla oli kädessä pähoja epämuodostumia ja kirjoittaminen oli hänellä todella hankalaa ja aikaa vievää saada edes jotain tikkuja aikaiseksi. Kaikki me oppilaat näimme ja tiesimme tämän, mutta ei sitä tietenkään kotona kerrottu.
Pointti on siis, että me ihmiset olemme erilaisia ja meitä kuuluu kohdella yksilöinä.
Jokaisella on oikeus onnistumiseen ja omassa tahdissa. Tästä juuri syntyy se ero, minkä takia toisia kohdellaa eri tavalla. Jos yksi ei pysty samaan kuin muut, hänen rajoitteet otetaan huomioon ja häntä kohdellaan sen mukaisesti. Ei kaikista töistä saa samaa palkkaa, vaikka saman ajan siihen käyttääkin.
Juuri sitä vertailua ei kuulukaan tehdä. Jokaista kohdellaan yksilönä, jolloin tarvittaessa toinen saa etuja, joihin toinen ei ole valmis tai joita toinen ei tarvitse.
MUKAUTETUSTA OPETUKSESTA. jos äiti kertoo, että meidän sannijulius pelkää koulumatkaa, hänen täytyy saada pitää kännykkää koulussa, ei taitaisi mennä läpi. vasta kun lääkäri on todistanut, että sannijulius ei ole niin kehittynyt kuin muut tässä suhteessa, voi koulu sen luvan antaa. ja en ihan heti usko, että missään lääkärinlausunnossa aletaan hommaamaan kännykkää lapsen turvaksi. kyllä silloin etsitään ratkaisua muuten. näin rautalangasta.
toisaalta kyllä ymmärrän pointtisi. joillakin on sellaisia esteitä koulumaailmaan, että he tavitsevat erityiskohtelua. mutta se ei ole enää tabu, kyllä lapset tietävät, että joku saa kirjoittaa tikkuja ja ehkä vielä erikoiskynällä, ja he yleensä tietävät ja huomaavat syynkin. eivätkä syytä lellikiksi, koska tajuavat, että heillä kuitenkin on asiat paremmin, kuin tällä erityiskohtelua saavalla.
mutta ymmärsitkö sinä minun? kun kerroin tästä opesta, joka keskittyi koulun urheilukisoissa vain tähän yhteen, kieltämättä lahjakkaaseen ja mukavaan tyttöön. eikö mielestäsi open olisi kuulunut huomioida toistenkin suoritukset samoin?
On ihan fakta, että jotkut lapset ovat mukavampia kuin toiset. Jotkut ihan oikeasti aivan tajuttoman ärsyttäviä märisiöitä, kantelijoita, nuoleskelijoita.... uh.
myös aikuisiin.
Mitä se suosiminen sitten oikein on? Sitä, että antaa samasta suorituksesta toiselle hyvää palautetta ja toiselle ei? Antaa toiselle enemmän huomiota kuin toiselle? Katsoo jonkun virheitä läpi sormien?
Jos yritän ymmärtää, miksi kaikki eivät koe tulevansa kohdelluksi tasa-arvoisina, joku on aina eri mieltä.
En halua puolustaa kaikkia opettajia, koska kaikki opettajat eivät käyttäydy oikein.
En halua puolustaa kaikkia oppilaita, koska kaikki oppilaat eivät käyttäydy oikein.
En halua puolustaa kaikkia huoltajia, koska kaikki huoltajat eivät käyttäydy oikein.
Niinpä yritän ymmärtää yksittäistapauksia ja turhaudun siihen, kun niin kovin useat kirjoittajat eivät tee niin. En tiedä, miksi erään kirjoittajan poikaa ei onniteltu kolmannesta sijasta, mutta ainakin kirjoituksessa annetun näkökulman perusteella onnittelut olisivat olleet paikallaan. En väitä, että kirjoittaja olisi yrittänyt vääristellä asiaa, mutten myöskään usko, että opettaja kertoisi asiaa aivan samaan sävyyn.
Omalla opettajan kokemuksella uskallan sanoa sen verran, että työ on minulle raskasta, mutta palkitsevaa. Raskasta on laittaa itsensä peliin joka päivä, raskasta on kokea oppilaiden välinpitämättömyys, raskasta nähdä oppilaiden vaikeudet. Palkitsevia ovat kuitenkin hetket, kun näkee oppilaiden hymyilevän, kun näkee oppilaiden kiinnostuvan, innostuvan ja onnistuvan. Lähes joka päivä olen tyytyväinen ja väsynyt.