Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    On luopumisen aika

    MUsta labradorinnoutaja s 28.11.1991 on pian poissa elämästä.Lähes 15 vuotta kestänyt ilo vaihtuu suruun.Tämä ei tule yllätyksenä sillä koirani on elänyt normaalia pidempään.En pysty kyyneleitäni pidättelemään.
    Olen soittanut eläilääkäreille ja yleinen mielipide on se ,että lopettaminen on koiran kannalta helpotus.
    Ensi yön vietän koirani seurassa ja kannan jos itse ei jaksa liikkua.Uutta koiraa en ota sillä olen itsekkin sairas enkä jaksa enää hoitaa.
    Uskolisempaa ystävää ei löydy kuin oma koira se otti aina iloisena vastaan häntä heiluen.
    Yhteinen matka on päättymässä vaikka poistut luoltani et koskaan unohdu sillä valokuvat sekä videot jäävät muistoksi.
    VOIKO LUOPUMINEN OLLA NÄIN VAIKEAA?
    4258
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Omasta rakkaasta on aina niiiin mahdottaman vaikea luopua.
    Voimia ja jaksamista sinulle. Kyllä se elämä vielä voittaa.

    Äänestä

    Luopuminen rakkaasta pitkäaikaisesta ystävästä on todella vaikeaa.
    Voimia ja jaksamista sinulle.

    Äänestä

    siihen ei koskaan totu. Latteaa sanottavaa mutta totta kuitenkin: sinulle jää yhteiset muistot, niitä ei kukaan vie. Muistot pitkästä hyvästä kumppanuudesta. Koirasi iloinen katse, iloinen hännänheilutus. Yhteiset lenkkinne leikkinne.
    Jaksamista sinulle

    Äänestä

    ettei sitä voi ymmärtää, ennenkuin tulee eteen.Vaikka tietää, että rakkaalle ystävälle on parasta päästä sateenkaarisillalle, silti toivoisi ettei vielä. Kipu menetyksestä voi kestää pitkäänkin, jotkut tapahtumat tuovat tunteet voimakkaina pintaan. Mutta pikkuhiljaa, suru muuttuu, voi itkemättä muistella, katsoa kuvia ja videoita. Tuntuu hyvältä, että on saanut elää uskollisen ystävän kanssa, kokea monia asioita.
    Toivon koko sydämestäni sinulle voimia.

    Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Rocky Marcianon isäntä kirjoitti:

    MUsta labradorinnoutaja s 28.11.1991 on pian poissa elämästä.Lähes 15 vuotta kestänyt ilo vaihtuu suruun.Tämä ei tule yllätyksenä sillä koirani on elänyt normaalia pidempään.En pysty kyyneleitäni pidättelemään.
    Olen soittanut eläilääkäreille ja yleinen mielipide on se ,että lopettaminen on koiran kannalta helpotus.
    Ensi yön vietän koirani seurassa ja kannan jos itse ei jaksa liikkua.Uutta koiraa en ota sillä olen itsekkin sairas enkä jaksa enää hoitaa.
    Uskolisempaa ystävää ei löydy kuin oma koira se otti aina iloisena vastaan häntä heiluen.
    Yhteinen matka on päättymässä vaikka poistut luoltani et koskaan unohdu sillä valokuvat sekä videot jäävät muistoksi.
    VOIKO LUOPUMINEN OLLA NÄIN VAIKEAA?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu