surkea koiranomistaja?

jos itse saat koirastasi yhteiskuntakelpoisen ei siihen mitään pakollista aktiiviharrastusta tarvitse. Jokainen tyylillään. Sinä harrastat tai olet harrastamatta, valinta on sinun. Anna ystäväsi puhella, kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

kuolla ja sitäkin vaan kerran =)Koirasta voi kotikasvatuksella tulla oikein mainio ja hyvätapainen perheenjäsen,liikakoulutuksella koiran voi jopa pilata,toiset kun eivät osaa lopettaa ajoissa.Tärkeintä on opettaa koira yhteiskuntakelpoiseksi,sama tapahtuuko se kotona vai kentällä ja jos sinua ei kentät kiinnosta niin sitten teet sen kotona =)Onko koirasi turhautunut?Tuhoaako poissaollessanne kaiken?Ja jos tuhoaakin niin onko kyse siitä että se on vasta pentu vai siitä että olisi turhautunut?Kysymyksiä kysymyksiä,vain sinä voit niihin vastata oikeasti,jokainen hoitaa ensisijaisesti omat hommansa =)

Koirani kasvattaja sanoi kerran; tulet huomaamaan et tuntuu että jokainen vastaantulija tietää muka sinua paremmin, miten sinun tulisi koiraasi hoitaa.
Luota vaan omaan järkeesi ja kukin tyylillään! Itse en ole ollut ainoallakaan kurssilla!

Minua rasittaa tuollaiset yltioharrastajat jotka kokevat pakolliseksi menna jos sun missa kissanristiaisissa koirineen. Hyva niille, jotka haluavat toteuttaa itseaan ja harrastaa, mutta meikalaiset "tavalliset koiralliset" ovat takuulla aivan yhta hyvia omistajia kuin nuo "ammattilaisetkin".

Moni on innostunut lajeista kun nakee koiransa siita todella nauttivan. Moni taas on hylannyt nayttely-uran lupaavankin koiran kanssa jos koira ei selvastikaan touhusta pida. Mutta takuulla jokainen koira rakastaa lenkkeilla ja touhuta omistajansa kanssa, leikkia ja nauttia yhdessaolosta.

Ilmoita kaverillesi suoraan, etta sinua ei kiinnosta kilpaileminen tai muu aktiivitoiminta. Jos han siita vetaa herneet nenaan niin heraa epailys, etta kaverille koira on vaan kilpailuvaline tai jotain... Suurin osa koirista on loppujen lopuksi "vain" lemmikkeja, ja hyva niin.

Niin olen kuule minäkin varmaan eräiden mielestä koiranrääkkääjä vailla vertaa, kun minun koirani on rodultaan metsästyskoira eikä se käy metsällä. Sen pitäisi kai olla umpihullu raivopää, joka tuhoaa kaiken ja on kaikille vihainen, kun ei pääse toteuttamaan viettiään silleen, niin kuin sen eräiden mielestä ehdottomasti pitäisi.

Tietenkään en aikoinaan olisi asettanut metsästyskoiraa ensimmäiseksi toiveeksi listalla, mutta elämä kuljetti niin kuin kuljetti ja koira on minun nähdäkseni viettänyt onnellista koiranelämää aseettoman emäntänsä kanssa 5,5 vuoden ajan. Niin tasapainoinen koira se on ollut pennusta saakka, että on ihan ihmetystä herättänyt muissakin kuin minussa. Rakastan luonnossa liikkumista ja ulkona touhuilua, ja niin rakastaa koirakin. Vein sen aikuisena koirana jonkun kerran koirakurssille, jotta se oppisi keskittymään, vaikka ympärillä on paljon koiria. Siitä olikin mahtavan paljon hyötyä. Mutta koiraa ei tottelevaisuuskoulutus tai agilityn kaltainen toiminta "kiinnosta". Toki se oppii ja tekeehän se, kun luvassa on palkkio, mutta se ei ole palavan innostunut kuten jotkut toiset koirat. Jos se saisi vapaasti valita, se varmasti kuljeskelisi kanssani päivät pitkät tunturissa. Ja sehän vaan sopisi mullekin, mutta työnantaja on ymmärtämätön taulapää... ;)

Nauti sinäkin koirasi kanssa puuhailusta ihan niillä ehdoilla, mitkä itse asetat. Varmasti on onnellinen koira, kun saa olla hellittävä, hoidettava ja perheenjäsen, ja saa sen verran liikuntaa ja leikkiä että kunto pysyy hyvänä ja mieli virkeänä.