Silloin tällöin noin 6 vuoden ajan tullut paniikkikohtauksia aika lieviä huimaa tykyttää puristaa rintaa tulee hiki ja vatsa voi mennä sekaisin. SIlloin on auttanut Alprox 0,25 tai 0,5 mg. Vähän aikaa sitten sain pahan kohtauksen koko naama puutui kieltä myöten jalat puutui kädet vääntyivät kun puutuivat niin. Joka paikkaa pisteli huimasi olo huono olo. Sydän löi ha hyperventiloin niin että hätäkeskukseen oli soitettava. Diagnoosi oli hyperventilaatio. Kuulostaako kenestäkään tutulta. Onko käynyt noin pahasti että tuntuu että todellakin kuukahtaa ja käsistä menee tunto ja ne jäykistyvät ihme koukkuun. Lääkeeksi sain Diapam tarvittaessa ja nyt alkaa Cipralex. Mitä lääkkeitä olette saaneet ja millä annoksella? Nyt olo koko ajan todella ahdistunut ja pelkään tietenkin uuttä kohtausta, mutta tämä yleisolo on todella ahdistunut. Mitään syytä ei tälle ole elämässä kaikki paremmin kuin hyvin oikeastaan. Miksi minulle tällainen riesa tuli?
onko tämä siis
paniikkihäiriötä vai mitä
3534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuulostaa paniikkihäiriöltä. Itselleni on käynyt samoin, jouduin ensiapuun kohtauksen vuoksi. Näissä hyperventilaatiokohtauksissa mulla ainakin auttaa paperipussiin hengittäminen. Mullakaan ei ollut mikään huonosti kun kohtaukset alkoivat, päinvastoin kaikki oli erinomaisesti: uusi työ ja uusi poikaystävä. Olen jälkeenpäin ajatellut että syynä olivat liian monet positiiviset muutokset elämässä, muutoksiahan nekin ovat. Tästä on nyt viisi vuotta aikaa, aloitin silloin cipramil-lääkityksen ja terapian. Lääkitys tehosi ja minusta tuli kuin uusi ihminen, kaikki pelot hävisivät ja pystyin mihin vaan. Olen monta kertaa lopettanut lääkkeen ja vähän aikaa on kaikki ok mutta aina se on aloitettava uudelleen kun oireet palaavat...
Mä käytin jokin aika sitten cipramilin "vaihtoehtolääkettä" Citalopram Ratiopharm (tms) ja auttoi oikeasti elämään. Pahin oli edellinen talvi, jolloin ei voinut poistua neljän seinän sisältä, mutta ko. lääke toi avun. Nykypäivänä normaalissa elämässä täysin!:) Tottakai sairaus kolkuttelee takaraivossa kokoajan, muttei todellakaan ole elämää määräävä tekijä. Voimia sinulle ja toivon että pääset nauttimaan elämästä! :)
Olo todellakin aika turta. Miten minulle voi tuollaista tulla? Lohduttavaa kuulla että muillakin käy elämän ollessa mallillaan. Kohtaus ei tullut missään julkisessa paikassa vaan ihan normaalina tavallisena arkiaamuna. Kaikki oli hyvin ja yhtäkkiä tuli huono olo ja tuo kärrynpyörä alkoi. Nyt todellakin olen todella ahdistunut ja pelkään lisää kohtauksia. Mies ei kauheasti tunnu ymmärtävän ehkä juuri siksi kun kaikki muuten loistavasti. Miksi vain sitten tällaista tulee ja tapahtuu? Mielenkiinnolla odottaisin lisää tarinoita...