Miksi te suhtaudutte niin kyynisesti ja varauksella nuorten ihmisten kihlaukseen?
Jos suhteeseen voi tulla joku väliin 27 vuoden jälkeenkin, vaikka kuinka katseltiin ja odoteltiin ennen kihloja ja lapsia, niin milloin se suhde sitten on "vakaalla pohjalla" ja olisi hyvä aika kihlautua?
Miksi kihlauksen purkautuminen on niin suuri häpeä, kun taas ero ilman kihlausta ei ole niin suuri juttu?
Jos suhteeseen voi tulla joku väliin 27 vuoden jälkeenkin, vaikka kuinka katseltiin ja odoteltiin ennen kihloja ja lapsia, niin milloin se suhde sitten on "vakaalla pohjalla" ja olisi hyvä aika kihlautua?
Miksi kihlauksen purkautuminen on niin suuri häpeä, kun taas ero ilman kihlausta ei ole niin suuri juttu?
Vastaukset 9
Vanhimmat
En osaa sanoa. Meillä tilanne parani ainakin ajan myötä - suurinkin kyynikkö sai nenilleen, kun juttu sittenkin jatkui yli vuoden. :P
Se, mihin aloin alunperin vastata, oli tämä kysymys:
Miksi kihlauksen purkautuminen on niin suuri häpeä, kun taas ero ilman kihlausta ei ole niin suuri juttu?
---Johtunee siitä, että kihloihin menneet ihmiset ovat tehneet keskinäisen sopimuksen tulevasta avioliitosta. Lupaus on jo enemmän kuin lupaus siitä, että ei välttämättä huomenna pakkaa tavaroitaan ja lähde menemään. Ulkopuolisen silmin kihloissa oleminen ei tietenkään muuta arkea, mutta lupaus avioliitosta ON aika iso juttu.
Se on aivan muuta selvä, että mitään varmaa taetta suhteen kestävyydestä ei ole. Mutta kyllä se todennäköisempää on, että kun kihlautuu kovin nuorena niin se ei todennäköisesti kestä. Aika harva varmaan on loppuelämänsä yhdessä "teinirakkautensa" kanssa. En voi ajatella, että noh miksen voisi mennä kihloihin vaikka eilen tapaamani ihmisen kanssa, kun vaikka odottaisi niin silloinkin voi tulla ero. Ja kyllä se suhde kestää ilman kihlaustakin, jos ei kestä niin ei varmaan kestä vaikka mentäisi kihloihin.
Mulle kihlaus on lähes yhtä iso asia kuin naimisiin meno. Kihlaus on mulle lupaus avioliitosta ja on suuri juttu. Kyllä mua harmittais, jos olisin ollut aikaisemmin kihloissa tai jopa useamman kerran. Harmittaisi varmasti enemmän kuin joku ero 16 vuotiaana poikaystävästä. Silloin se ehkä oli kauhea paikka, mutta enää ei. Ei hän se ole kiva jos on liuta ex-poikaystäviä, mutta mieluummin tunnustan senkin kuin että olisin ollut useita kertoja kihloissa. Vaikka en mä muiden mielipiteistä välitä, mulle itselleni sillä on enemmän merkitystä. Menen kihloihin sitten kun olen valmis menemään naimisiin ja kihlauksella on mulle suuri merkitys.
merkitys. Ihmisen henkinen kasvu ja itsenäistyminen alkaa 20v eteenpäin. Vasta tuon kasvun jälkeen sitä tuntee edes itseään ja on suuntaa mitä elämältään haluaa.
Jollain tavalla on tullut sellainen olo näistä teinikihloista, että se on jonkunlainen voitonmerkki ja näyttämisen halu. Siis ei lähelläkään kihlautumisen oikeaa merkitystä.
Yhdessä pysyy ilman sormuksiakin, jos on pysyäkseen.
Näiden jo esitettyjen syiden lisäksi siksi, että vain murto-osa nuorista kihlautujista edes tietää mitä kihlaus merkitsee. Ja moni menee näyttääkseen muille tai kun muutkin menee tms. Kuinka monelle teinille kihlaus on lupaus avioliitosta? Ja tietävätkö he edes tarpeeksi kihlauksesta? Moni esim. kyselee, että pitääkö siitä ilmoittaa johonkin, onko siihen ikärajaa ja luulee, että sormukset ovat pakolliset (ja sormusten vaihto on se kihlaus) jne. Vanhemmatkin ihmiset kyllä vaihtelevat sormuksia ilman, että se on sopimus naimisiin menemisestä. Mutta enemmän se taitaa olla nuorten juttu.
Jos mennään parin viikon seurustelun jälkeen kihloihin ja kohta on taas uusi tyttö/poikaystävä kainalossa niin ei sitä voi kovin vakavasti ottaa. Ja ottaako kaikki nuoret sitä itsekään kovin vakavasti kun niin kevyesti kihlautuvat? Ja monelle nuorelle jo 2 kk seurustelu tuntuu tosi pitkältä ajalta. Me ollaan seurusteltu JO 2 kk eli tosi pitkään.
Onneksi sentään sitä lasten tekoa jaksetaan odottaa... Siihenhän ei riitä pelkästään, että suhde on vakaalla pohjalla.
nuorten ihmisten kihlautuminen on yhtä kuin kihlauksen purkautuminen ja niin suuri häpeä,
Itse en suhtaudu kyynisesti, mutta suurella varauksella kylläkin nuorten kihlauksiin. On totta, että pitkiinkin liittoihin voi tulla säröjä ja eroja, mutta omassa kirjoituksessasi tavallaan toit muutaman pointin esiin, miksi nuorten kihlauksiin suhtaudun varauksella.
Ensinnäkin nuorten ehdottomuus, eli aikuisempi ja kypsempi tietää, että pitkiinkin liittoihin voi tulla eroja. Silti sitä ei tarvitse käyttää "vertailukohtana" nuorten kihlauksille tai eroille - eli kun kokemusta kertyy, niin tietää enemmän mikä itse on ja mitä toiselta haluaa ja mitä on valmis antamaan. Ei siis tarvitse vertailla muihin niin paljon.
Toisekseen ei tarvitse kysyä, milloin suhde on riittävän "vakaalla pohjalla" kihlautumiseen. Senkin tietää, ja jos sitä ei tiedä, niin joko suhde tai oma kehitysvaihe ei vielä ole niin pitkällä, että vastaus löytyisi omasta itsestä eikä kavereilta tai nettipalstoilta.
Jos kihlauksen purkautumiseen tarvitsee laittaa määritelmä "niin suuri häpeä", tulee ainakin itselleni mieleen, että koko juttu on alusta pitäen ollut ei-vielä-vakaalla-pohjalla. Kihlauksen tai suhteen päättyminen on (tilanteesta riippuen) hyvä tai huono asia, mutta häpeä-sana viittaa siihen "mitä muutkin ajattelevat". Ja jos sitä täytyy ajatella, niin oma kehitys ei taaskaan ole sillä tasolla, että kihlaustakaan kannattaisi vielä harkita. Vasta, kun uskaltaa alkaa elää omaa elämää iloineen ja kolhuineen ilman tarvetta ulkopuolisten hyväksyntään, silloin on mielestäni riittävän kypsä myös näihin kihlausjuttuihin.
Kihlaus on lupaus, mikä monelta sun ikäiseltä on jäänyt oppimatta. Siis jos olette noudattamassa ns. kristillisiä kihlausperinteitä, eli toisin sanoen suunnittelette tulevaisuudessa luterilaisen kirkon suorittamaa vihkiseremoniaa, olette sitoutuneet vihkiytymään yhteen kohdullisen ajan kuluttua kihlautumisesta. Kihlautuminen on siis muutakin kuin sormus sormessa!
Varmaan itse tiesit jo kysyessä tai ainakin jo nyt vastauksen kysymykseen: "Miksi kihlauksen purkautuminen on niin suuri häpeä, kun taas ero ilman kihlausta ei ole niin suuri juttu?".
On se monelle heistäkin lupaus, jotka menevät esim. maistraatissa naimisiin? Juhlistin tässä taannoin ystäväni naimisiin menoa ja he avioituivat 3 kk kihlauksen jälkeen. Ja menivät naimisiin maistraatissa. Mä pidän kihlausta lupauksena avioliitosta vaikka en ole kyllä ajatellut sitä tuolta kannalta, että se on joku kristillinen kihlausperinne... Voi kai se ollakin ja en tiedä tuosta kohtuullisesta ajasta mikä se sitten on. Mutta jos on jo luvannut, niin ei kai siinä enää mikään pidättele. Paitsi monella niin yleinen syy eli raha. Eli häihin pitää ensiksi säästää.
Suomen laissa on mainittu, että: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
Ei ehkä häpeä, mutta on kyllä iso juttu, jos avioliittolupaus purkautuu? Seurustellessa (ilman kihlausta) ei ole vielä ehkä luvannut mitään toiselle?
niin...en tosiaan tiedä, kummini ovat menneet 19 vuotiaina naimisiin ja ovat vieläkin naimisissa ja ovat yli 60 vuotiaita. minusta kenenkään ulkopuolisen on turha puhua ja miettiä toisten kihlauksista, esim. kuinka kauan ovat olleet yhdessä ja ovatko liian nuoria kihlautumaan tai menemään naimisiin. mielestäni asia on kovin henk.koht. ja jokaisen parin oma asia! meillä sellainen tilanne, että olemme menossa kihloihin ja siitä sitten naimisiin varmaanki viimeistään vuoden kuluttua ja olemme kokeneet paljon yhdessä, vaikka olemme olleet vasta reilun vuoden yhdessä ja olemme alle 30v. asumme yhdessä ja olemme kokeneet lapsemme syntymän ja kuolemankin jo ja tiukasti yhdessä olemme, joten mielestäni kenelläkään (esim. sukulaisella) ei ole sanomista näihin kihlaus asioihin. jokainen pari itse tietää omien kokemusten ja tietysti rakkauden myötä milloin on oikea aika