Alkoholismi ja raha-asiat

Alkoholistihan on oikeastaan kaikessa toiminnassaan äärimmäisyyksien ihminen.

Useat raitistuneet alkoholistit ovat kertoneet samalla tavoin, että he juomisen lopetettuaan muuttuivat todella piheiksi. Rahaa piti säästää vähän joka paikassa, jopa liiankin kanssa.

Ityselläni tuo ilmiö on jo palautumassa mielestäni järkevälle tasolle, eli raha-asiat alkavat olla ihan järjestyksessä.

Vaisto sanoo, että säästää pitää. Euroja pitää olla jemmassa vähintään niin paljon, että ne taatusti riittää seuraavan retkahduksen ajan. Mieluummin sillai hienosti, että rahat loppuu suunnilleen samana päivänä kuin kunto pettää. Pitää tuntea rajansa. Kunto tosin sais pettää senverta ennen, että jäis vielä taksirahat taskunpohjalle.
Mä siis säästän nimenomaan pahanpäivän varalle, tosin sen ei tarvii silti ikinä tulla. Ja sittenhä nekin rahat on säästössä. En mä tietenkään uskalla niillä mitään turhaa(eli yhtään mitään ) ostella. Niin paha trauma mulla on ja nyt mä olen peruspihi ja vastuullinen rahankerääjä, en käyttäjä.
Joskus kyllä, täysin vastuuttomasti, mä törsään kavereihin järjestän jotain kivaa. Mut se on vaan hauskaa ei se kaduta. Sit mä vaan säästän taas, entistä traumaattisemmin. Mutta mä olenkin yksinäinen susi, irti elämästä ja kaikesta. En mä mitään tee, paitsi duunia. Mä vaan kulutan aikaa, eikä tää oo mitään oikeaa elämää, vastuullista silti kai. Tää nyt on mun tyyli taaplata, opittu ajan kanssa, ja toistaseks on taas mennyt hyvin.

Kyllä riittää rahat ihan eri malliin kun lopettaa alkoholin käytön.

Minäkin tulen vallan mainiosti toimen KELAn työttömyyskorvauksilla ja vielä on pankissakin jokunen kymppi kun seuraavat korvaukset tulee.

Mutta enpä ole juuri pubiin astunutkaan sen jälkeen kun lopetin alkoholin.

Rahat riittää ja on tasapainoinen olo kun ei tarvi koko ajan mietiä mistä saisi rahaa. Hyvin menee ja mestarit kehuu!