En pelkää piikkejä, rokotukset eivät juuri tunnu missään. Toki nekin ennen, varsinkin pikkuisena pelottivat ja jännittivät, mutta eivät koskaan oo tuntuneet ylitsepääsemättömiltä. Vertakaan mä en varsinaisesti pelkää. Eihän sitä nyt "kiva" ole nähdä, mutta siitä ei ole kysymys. Eikä mua se kipukaan pelota, se on vaan sen hetken kipu, niin kuin rokotuksessakin.
Pelkään siis verikoetta, en tiedä miksi ja miten, mutta pelkään vaan. Se koko tilanne on jotenkin kammoksuttava ja varsinkin se, että tosta kyynärvarren ohuesta, herkästä ihosta otetaan verta.
Nyt on sellainen tilanne, että olis pakko mennä verikokeisiin ja tuntuu, että ei vaan tuu mitään. Olisko vinkkejä ja neuvoja mikä vois auttaa?
Tuntuu vaan, että kun istun siihen penkkiin niin taju lähtee. 99% varmuudella niin käykin... Pelkkä ajatuskin ja tilanteen kuvitteleminen saa mut ihan kalpeeksi ja kädet kylmenee ja selkään nousee kylmä hiki. :(
Pelkään siis verikoetta, en tiedä miksi ja miten, mutta pelkään vaan. Se koko tilanne on jotenkin kammoksuttava ja varsinkin se, että tosta kyynärvarren ohuesta, herkästä ihosta otetaan verta.
Nyt on sellainen tilanne, että olis pakko mennä verikokeisiin ja tuntuu, että ei vaan tuu mitään. Olisko vinkkejä ja neuvoja mikä vois auttaa?
Tuntuu vaan, että kun istun siihen penkkiin niin taju lähtee. 99% varmuudella niin käykin... Pelkkä ajatuskin ja tilanteen kuvitteleminen saa mut ihan kalpeeksi ja kädet kylmenee ja selkään nousee kylmä hiki. :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä taas pelkään piikkejä,sitä kipua tai nipistystä,kirpasua enkä verestäkään erityisemmin pidä.Lapsena otettiin paljon sairaalassa nyt on kasvanut ylitsepääsemätön kammo. En vain pysty menemään sinne kauhean steriilin hajuiseen huoneeseen...ne kaikki esivalmistelut siinä ja töks...oksennan ja pyörryn.
Munkin pitäisi mennä kohta mutta aina vain siirrän ku tää hiton kammo estää sinne menon:/..niin ja jäykkäkouristuskin on juuri mennyt umpeen..se vihlo niin paljon sillon että en tiiä miten uskallan sitä enää ottaa.
Mua kanssa jotenkin etoo se ympäristö. Ja jotenkin se sairaalan huone on niin steriili.
Se on sellanen paikka, missä ei vaan osaa olla rennosti, tai mä en ainakaan osaa.
Ja vaikka nyt pystyisin sanomaa, että "huomenna meen kokeisiin", niin tuntuu, että kun sitä omaa vuoroaan odottaa, en vain pystyisikään menemään.
Kyllä mä pelkään hämähäkkejäkin, mutta huoletta voin koskea sellaiseen, se on vain sellasta inhotusta, mutta tää kait alkaa olemaan jo fobiaa, koska se estää mua menemästä kokeisiin. Tilanteeni huomioonottaen leikin terveydelläni.
Onhan tämä aika terveydellä leikkimistä..pitäisi selvittää mm.onko mulla jotain kun nuita vatsavaivoja ja oishan niitä muitaki syitä käydä. Joudun helkkari vie kärsimään nuistakin ongelmista aina,vaikka yks verikoe vois selvittää kaiken...tai sitten useempikin:/
Jos siinä ei olis mitään kamalaa, miks niin monilla on se kammo..
Haluasin semmoisen huolettoman asenteen, että sama se jos vähä kirpasee tai ei oo yhtään paha...mutta..
Voithan pyytää että verikoe otetaan makuulla niin et ainakaan pyörry kupsahda lattialla. =) Minulla se on ainakin auttanut ja sitten katsot muualle, etkä sinne minne pistetään. Itsekään en tykkää kokeiden ottamisesta, mutta makuulla oleminen auttaa. =) tsemppiä!
Vinkkejä piikkikammoon:
- puhu avoimesti kammostasi
- verikoetta tai muita pistoksia varten voi ostaa apteekista Emla -merkkistä pintapuudutetta..ei tarvitse ainakaan sitä kipua miettiä
- katsele ihan muualle kuin niihin piikkeihin, vaikka kattoon. Pyydä, että pistos annettaisiin makuultaan. Hengitä rauhallisesti, itse puhaltelen ihan reilusti ;)
- rokotuspelon olen ratkaissut sillä, että otan sen takamukseen. Piikkiä ei näe eikä tunnu niin pahalta muutenkaan, kun kyseessä isompi lihas.
kannattaa kertoa kokeen ottajalle, että pelkää/jännittää kokeita. Hoitaja asetti minut makuuasentoon ja kysyi koko verikokeen ajan, että mikä on olo ja jutteli muutenki kokoajan! kyllä suurimmat osat hoitsuista osaa helpottaa oloa..