Kun kävelen lähelläsi
emme puhu
kuuntelemme juoksuhiekan kohinaa
voimme hetkessä astua siihen
ja hukkua varoittamatta, hukkuminen, tuo kuolema
paljain päin
siirtelemme katseitamme
varjelemme vielä joitain salaisuuksia
tiedämme muutamia nimiä joilla
ei ole merkitystä
painan kosketinta, se värähtää sydämesi taajuudella
tunnet että voisit olla musiikkia
joka rakastelee harppua
juuri sitä musiikki on, rakastelua, joka
täyttää huoneen kuin sydämen, sitä hyväilyjen toccataa
joka ryöppyää ihon alle kuumeisin kosketuksin,
tarraa suudelmin soluihin, imee ne tyhjiksi,
täyttää jälleen, pakonomaisessa pyörteessä
josta ei ole paluuta hitaaseen karuselliin
vakaaseen hengitykseen, turvallisiin mielentiloihin
niin että lopulta hukkumisen voi tulkita rakkaudeksi
ja rakkauden vajoamiseksi, sillä jos
Kuolema annettaisiin käsiini
paiskaisin sen maahan ja polkisin hiekkaan
ja jos se yrittäisi nousta ylös
hakkaisin sitä kivellä,
mutta jos se vielä kaiken murskan keskeltä
kokoaisi itsensä,
ottaisin sen syliini
pikku spanieli tulee meitä vastaan ulkoiluttajansa kanssa
se alkaa haukkua, haistaa oudon vereni,
tai sinun veresi
tönäisen sinua kevyesti, tulkitset sen
jotenkin liian mekaanisesti, se oli vain
yksi lukemattomista tavoista koskettaa
emme puhu
kuuntelemme juoksuhiekan kohinaa
voimme hetkessä astua siihen
ja hukkua varoittamatta, hukkuminen, tuo kuolema
paljain päin
siirtelemme katseitamme
varjelemme vielä joitain salaisuuksia
tiedämme muutamia nimiä joilla
ei ole merkitystä
painan kosketinta, se värähtää sydämesi taajuudella
tunnet että voisit olla musiikkia
joka rakastelee harppua
juuri sitä musiikki on, rakastelua, joka
täyttää huoneen kuin sydämen, sitä hyväilyjen toccataa
joka ryöppyää ihon alle kuumeisin kosketuksin,
tarraa suudelmin soluihin, imee ne tyhjiksi,
täyttää jälleen, pakonomaisessa pyörteessä
josta ei ole paluuta hitaaseen karuselliin
vakaaseen hengitykseen, turvallisiin mielentiloihin
niin että lopulta hukkumisen voi tulkita rakkaudeksi
ja rakkauden vajoamiseksi, sillä jos
Kuolema annettaisiin käsiini
paiskaisin sen maahan ja polkisin hiekkaan
ja jos se yrittäisi nousta ylös
hakkaisin sitä kivellä,
mutta jos se vielä kaiken murskan keskeltä
kokoaisi itsensä,
ottaisin sen syliini
pikku spanieli tulee meitä vastaan ulkoiluttajansa kanssa
se alkaa haukkua, haistaa oudon vereni,
tai sinun veresi
tönäisen sinua kevyesti, tulkitset sen
jotenkin liian mekaanisesti, se oli vain
yksi lukemattomista tavoista koskettaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Käsittämättömän hieno runo, sisällöllinen
ja pitää monta upeeta lausetta.
Jos nyt jotain esim, niin;
* painan kosketinta, se värähtää sydämesi taajuudella *
Luin moneen kertaan, ja se parani vaan luku-
kerroista, hienoa !
Kiitoksia sinulle lukunautinnosta.
...ja toivotan samalla hyvää illanjatkoa :)